Saavuin juuri kotiin Lontoosta. Kyseess\u00e4 oli jo toinen lomamatkani saarivaltion p\u00e4\u00e4kaupungin sykkeeseen. T\u00e4ll\u00e4 kertaa oli keskimm\u00e4isten lastemme vuoro p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan metropolin historiaan, huvituksiin ja hulinaan. Varsinkin viimeist\u00e4 piisaa: ihmisvilin\u00e4ss\u00e4 jonottamiseen saa varautua.<\/p>\n\n\n\n
Lontoo on merkillinen yhdistelm\u00e4 vanhaa ja uutta. Kaarevia, lasista ja ter\u00e4ksest\u00e4 laadittuja arkkitehtuurin taidonn\u00e4ytteit\u00e4 pystytet\u00e4\u00e4n viktoriaanisten tiilitalojen viereen ja v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4llekin. Vanhojen asuin- ja julkisrakennusten kauniisti veistetyt kivet kertovat ohikulkijoille ajasta, jolloin taloja ei viel\u00e4 saanut elementtein\u00e4 tehtaalta ja ammattilaisilla oli sek\u00e4 aikaa ett\u00e4 halua tuottaa kauneutta.<\/p>\n\n\n\n
Toisinaan kivet julistavat suoremmin, kuten k\u00e4vi Harry Potter -sarjaa k\u00e4sittelev\u00e4ll\u00e4 kiertok\u00e4velyll\u00e4. Vaelsimme oppaan per\u00e4ss\u00e4 halki maallistuneen kaupunkimilj\u00f6\u00f6n, jossa jalankulkijoiden liikennevalotkin juhlistavat LGBT-el\u00e4m\u00e4ntavan ihanuutta. Mutta sitten kuljimme komean vanhan talon ohi, joka seisoo nurkittain puolustusministeri\u00f6t\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Talon sein\u00e4ss\u00e4 on kahden aarnikotkan pitelem\u00e4 vaakunakilpi ja tunnuslause tenax in fide<\/em> \u2013 \u201duskossa lujana.\u201d<\/p>\n\n\n\n Vastaavia fraaseja tuli odottamatta eteen kaikkialla. N\u00e4m\u00e4 kivet muistuttavat jostain kaunista rakennustyyli\u00e4 syvemm\u00e4st\u00e4: kristillisest\u00e4 arvopohjasta, jonka perustalla kansakunta itse kukoisti vuosisatojen ajan. Kristinusko saapui ja juurtui Britanniaan varhain, viimeist\u00e4\u00e4n 200-luvulla. Toki eri hallitsijat k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 my\u00f6s varsin kyseenalaisesti hyv\u00e4kseen, kuten historian myllerryksiss\u00e4 k\u00e4y. Uskollisesti ja oikein sovellettuna sanoma yl\u00f6snousseesta Kuninkaasta on silti tuottanut mittaamattoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4kin vanhemmat ja kaikkein kiehtovimmat kivet l\u00f6ysin kahdesta museosta. Natural History Museumin yl\u00e4kerrassa sijaitsee mineraalikokoelma, joka runsaudessaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 oman vitriinini muutamat korukivet t\u00e4ysin varjoonsa. V\u00e4riloistonsa puolesta se vet\u00e4\u00e4 vertoja jopa el\u00e4inkunnan kirjavuudelle ja korottaa suurta Suunnittelijaa, joka hienos\u00e4\u00e4ti kosmoksen ominaisuudet sen alkuarvoja ja luonnonvakioita my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n British Museumin kivet taas ovat enimm\u00e4kseen ruskeita, harmaita tai mustia, mutta niill\u00e4 on v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 sanottavaa. Muinaisesta Niinivest\u00e4 tuotu sein\u00e4llinen kivilaattoja esitt\u00e4\u00e4 Assyrian kuningas Sanheribia armeijoineen valloittamassa Juudan Laakista (2. Aik. 32:9). Vastaavat arkeologiset l\u00f6yd\u00f6t ovat toistuvasti osoittaneet, ett\u00e4 Raamatun tapahtumat ja henkil\u00f6t ovat historiallisia.<\/p>\n\n\n\n Museon merkitt\u00e4vimpiin esineisiin kuuluva Rosettan kivi avasi tutkijoille egyptil\u00e4isten hieroglyfien kadonneet salat. Samalla k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 mormonismin perustaja Joseph Smith oli petkuttaja. H\u00e4n n\u00e4et v\u00e4itti osaavansa tulkita kuvakirjoitusta ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4neens\u00e4 siten koko Mormonin kirjan, mutta luuli muinaista balsamointitekniikkaa selitt\u00e4v\u00e4\u00e4 papyrusta tarinaksi Aabrahamin seikkailuista Egyptiss\u00e4. Huijaus onnistui siihen asti, ett\u00e4 ikivanha kivi opetti meille kuollutta kielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jeesus puhui huutavista kivist\u00e4. Pit\u00e4nee kuunnella niit\u00e4 tarkemmin.<\/p>\n\n\n\n