{"id":2600,"date":"2025-03-25T10:54:19","date_gmt":"2025-03-25T08:54:19","guid":{"rendered":"https:\/\/puolustajanpolku.fi\/blog\/?p=2600"},"modified":"2025-03-25T10:58:59","modified_gmt":"2025-03-25T08:58:59","slug":"moraalirelativismi-osa-4-parempi-vaihtoehto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/puolustajanpolku.fi\/blog\/moraalirelativismi-osa-4-parempi-vaihtoehto\/","title":{"rendered":"Moraalirelativismi, osa 4: Parempi vaihtoehto"},"content":{"rendered":"\n

T\u00e4m\u00e4 sarja on k\u00e4sitellyt aikamme eettist\u00e4 sy\u00f6p\u00e4\u00e4, moraalirelativismia, joka on osoittautunut sek\u00e4 sis\u00e4isesti ristiriitaiseksi<\/a> ett\u00e4 monin muin tavoin ongelmalliseksi<\/a> k\u00e4sitykseksi moraalisen todellisuuden luonteesta. Kuten sarjan toisessa osassa<\/a> esitin, syyt moraalirelativismin suosioon l\u00e4nsimaissa ovat pitk\u00e4lti emotionaalisia<\/em>. N\u00e4kemys vetoaa moniin, koska se korostaa toisten ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, suvaitsevaisuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Ik\u00e4v\u00e4 vain, ett\u00e4 jos totuus tuhotaan, pyrkimys ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisia menett\u00e4\u00e4 perimm\u00e4isen mielekkyytens\u00e4. Suvaitsevaisuus rapautuu varsin nopeasti tasolle, jossa typeri\u00e4 ideoita<\/em> on pakko ylist\u00e4\u00e4, kun taas t\u00e4llaiseen leikkiin vastahakoisesti suhtautuvia ihmisi\u00e4<\/em> kohdellaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen julmasti, ep\u00e4kunnioittavasti ja suvaitsemattomasti. Kulttuurinen monimuotoisuus toki lis\u00e4\u00e4ntyy, mutta kulttuureista vastenmielisint\u00e4k\u00e4\u00e4n ei voi en\u00e4\u00e4 kutsua moraalisesti erehtyneeksi tai korjauksen tarpeessa olevaksi.<\/p>\n\n\n\n

Moraalinen realismi, joka jo esiteltiin lyhyesti sarjan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa<\/a>, auttaa saavuttamaan n\u00e4m\u00e4 tavoitteet huomattavasti paremmin kuin relativismi.<\/p>\n\n\n\n

Realismi hoitaa homman<\/h2>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 muistat, ett\u00e4 realismin mukaan moraaliset totuudet, arvot ja velvollisuudet ovat olemassa aivan yht\u00e4 lailla tarkastelijasta riippumatta<\/em>\u00a0kuin yhteinen fyysinen todellisuuskin. Jos realismi pit\u00e4\u00e4 paikkansa, toisten ymm\u00e4rt\u00e4minen ja suvaitsevaisuus voivat siis olla objektiivisia moraalisia hyveit\u00e4<\/em>, joiden tavoittelu on aidosti arvokasta<\/em> \u2013\u00a0eiv\u00e4t ainoastaan minun henkil\u00f6kohtainen mieltymykseni, jota kenenk\u00e4\u00e4n toisen ei tarvitse jakaa. Ihmiskunnalla voi siis olla aito velvoite<\/em> pyrki\u00e4 suvaitsevaisuuteen \u2013 toisia ihmisi\u00e4, ei heid\u00e4n typeri\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Julistaessaan, ett\u00e4 jotkin asiat ovat aidosti totta ja toiset erheit\u00e4, moraalirealismi tietenkin ep\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4. El\u00e4mmeh\u00e4n aikaa, jolloin ”totuutta” pidet\u00e4\u00e4n aina sorron ja vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6n v\u00e4lineen\u00e4. Mutta ainoa keino vastustaa<\/em> sortoa tai vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6\u00e4 johdonmukaisesti on nimen omaan todeta niiden olevan objektiivisesti v\u00e4\u00e4ri\u00e4<\/em> ja pahoja<\/em> ilmi\u00f6it\u00e4, joihin edes moraalisen totuuden l\u00f6yt\u00e4neill\u00e4 henkil\u00f6ill\u00e4 ei ole oikeutta turvautua pannakseen l\u00f6yt\u00f6ns\u00e4 t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Sorto ja vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4ytt\u00f6 ovat kuitenkin objektiivisesti v\u00e4\u00e4rin ja pahaa vain siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 moraalirealismi on totta. Moinen kritiikki on mit\u00e4t\u00f6nt\u00e4 relativismin leiriss\u00e4, miss\u00e4 jokainen voi valita itse, huvittaako h\u00e4nt\u00e4 enemm\u00e4n vastustaa sortoa vai kenties sortaa itse.<\/p>\n\n\n\n

En tuntisi, vaikka k\u00e4velisi vastaan<\/h2>\n\n\n\n

Yksi yleinen vastav\u00e4ite moraalirealismia kohtaan liittyy moraalisten totuuksien tunnistamiseen<\/em>. Jos kaikkia ihmisi\u00e4 sitovia moraaliarvoja ja -velvollisuuksia on todella olemassa, mit\u00e4 ne ovat<\/em>? Kun kysyj\u00e4lle antaa esimerkin \u2013 vaikkapa uskollisuuden puolisoa kohtaan \u2013 h\u00e4n pyrkii kiist\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikki pit\u00e4isiv\u00e4t kyseist\u00e4 velvollisuutta aidosti sitovana. Erimielisyys on osoittavinaan, ettei moraalirealismi pid\u00e4 paikkaansa.<\/p>\n\n\n\n

Moraalisten totuuksien olemassaolo<\/em> ei kuitenkaan kumoudu vain siksi, ett\u00e4 niiden tunnistamisesta<\/em> tai velvoittavuudesta on eri n\u00e4kemyksi\u00e4. Olemassaolo kun on ontologinen<\/em> kysymys, tunnistaminen taas epistemologinen<\/em>. Kuten osassa 1<\/a> huomautettiin, fyysinen todellisuuskin on olemassa, vaikka ihmiset havainnoivat sit\u00e4 eri tavoin ja voivat erehty\u00e4 sen luonteesta.<\/p>\n\n\n\n

Erityisen huomionarvoista on, ett\u00e4 jokainen <\/em>n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pohjimmiltaan tiedostavan jonkin<\/em> moraalisen totuuden velvoittavuuden. Sopiva esimerkki l\u00f6ytyy yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti, kun saa hiukan tietoa toisen arvokkaina pit\u00e4mist\u00e4 asioista. Ei sin\u00e4ns\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 toinen v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 el\u00e4inten teurastamista ihmisravinnoksi vai lihansy\u00f6nnin kielt\u00e4mist\u00e4 valtion taholta \u2013 kumpi tahansa osoittaa, ett\u00e4 keskustelukumppani ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sis\u00e4syntyisesti<\/em> joidenkin asioiden objektiivisen v\u00e4\u00e4ryyden. Yksityiskohdista voidaan keskustella.<\/p>\n\n\n\n

Moraalirealismi ei n\u00e4et v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 kaikki moraaliset totuudet olisivat automaattisesti jokaisen tiedossa. Esimerkiksi luonnollisen moraalilain puolustaja, hallintotieteen ja filosofian professori J. Budziszewski, toteaa ihmisten tunnistavan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ainoastaan perusmoraalis\u00e4\u00e4nn\u00f6t<\/em>. Muut arvot ja velvollisuudet on johdettava<\/em> niist\u00e4 moraalisen p\u00e4\u00e4ttelyn keinoin, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki vaivaudu tai kykene p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tahdo<\/em> tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on moraalisesti totta ja heit\u00e4 velvoittavaa. Itse asiassa l\u00e4hes jokainen meist\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 jollakin moraalin alueella olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4<\/em> sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n toisaalta ei voi olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4<\/em>. Moni pyrkii my\u00f6s perustelemaan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4, joiden toivoisi olevan <\/em>muita velvoittavia. Moraalinen tietomme voi siis v\u00e4\u00e4risty\u00e4, mutta niin voi kaikki muukin tieto \u2013 varsinkin, ellei tiedon haltija halua ojentua<\/em> sen mukaan.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 opimme t\u00e4st\u00e4 kaikesta?<\/h2>\n\n\n\n

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei relativismin kannattamiseen ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjellist\u00e4 syyt\u00e4. Etiikan muuttaminen subjektiiviseksi est\u00e4\u00e4<\/em> moraalisen kehityksen, johdonmukaisen kritiikin, mielekk\u00e4\u00e4n keskustelun ja maailman pahuudesta valittamisen. Se tuhoaa<\/em> aidon mahdollisuuden totuuden etsimiseen, toisten kuuntelemiseen ja erimielisten ihmisten suvaitsemiseen \u2013 juuri ne tavoitteet, joiden vuoksi objektiivisesta moraalista teki mieli luopua.<\/p>\n\n\n\n

Moraalirealismi luo kest\u00e4v\u00e4n perustan<\/em> n\u00e4ille kaikille. Lis\u00e4ksi se vahvistaa ihmisen sis\u00e4syntyisen, intuitiivisen ymm\u00e4rryksen<\/em> siit\u00e4, ett\u00e4 jotkin asiat ovat oikein ja toiset v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4h\u00e4n intuitioon jokainen vetoaa p\u00e4ivitt\u00e4in, koska ei voi olla tekem\u00e4tt\u00e4 niin. Jos siis n\u00e4et kiistatta edess\u00e4si valkoisen sein\u00e4n, kannattaa valita sellainen todellisuusk\u00e4sitys, joka tekee valkoisten seinien olemassaolon mahdolliseksi \u2013 ei sellaista, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei seini\u00e4 ole olemassakaan.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4\u00e4 aiheesta:<\/strong><\/h3>\n\n\n\n