luku 15
luku 17
1. Samuelin kirja, luku 16
luotu 20.8.2024 klo 10:23
| 1–5 | Uusi kuningas kiikarissa |
| 6–13 | Nuori paimen voidellaan |
| 14–23 | Ahdistuneen hallitsijan hovimuusikko |
Uusi kuningas kiikarissa
1. Ja Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan." 2. Mutta Samuel sanoi: "Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa sen kuulla, tappaa hän minut." Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano: 'Minä tulin uhraamaan Herralle'. 3. Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan." 4. Samuel teki, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: "Tietääkö tulosi rauhaa?" 5. Hän vastasi: "Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille." Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.
1. Herra sanoi Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan." 2. Samuel kysyi: "Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!" Herra vastasi: "Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. 3. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan." 4. Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: "Onko kaikki hyvin, näkijä?" 5. Hän vastasi: "Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle." Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle. ©
Oikullisella ja tottelemattomalla toiminnallaan Saul on osoittanut olevansa kelvoton toimimaan Israelin johtajana. Hänen tilalleen tarvitaan joku parempi, ja Jumalalla on jo tiedossaan sopiva mies. Samuelin on siis päätettävä suruajan (1. Sam. 15:35) vietto ja lähdettävä pieneen Betlehemin kaupunkiin. Siellä hän saa voidella uudeksi kuninkaaksi Herran valitseman henkilön, jota profeetta ei itsekään vielä tunne.
Kaupungin vanhimmat havaitsivat lähestyvän Samuelin ensimmäisten joukossa, sillä kaupungin portti toimi oikeustalona. Kuka tahansa yhteisön jäsen, jolla oli riita-asia, saattoi tulla portille ja koota sen läpi pelloille kulkevista ihmisistä tai portissa istuvista vanhimmista kymmenpäisen valamiehistön tutkimaan tapauksen.[1] Niinpä kaupungin vanhimmat olivat samalla myös paikassa, josta näki jo varhain jokaisen kaupunkiin pyrkijän.
Jumala kehottaa Samuelia pitämään tulonsa varsinaisen syyn salassa Saulilta (jae 2). Sen paljastuminen olisi johtanut aiheettomaan verenvuodatukseen – niin Samuelin itsensä kuin Daavidin perheenkin.[2] Israelin kylissä profeetan saapuminen osattiin jo yhdistää tärkeisiin viesteihin Jumalalta, eivätkä ne vallitsevassa kriisitilanteessa aina olleet iloisia. Siksi kaupungin vanhimmat haluavat ensimmäiseksi varmistaa (jae 4), ettei tiedossa vain ole vaikeuksia.
Nuori paimen voidellaan
6. Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: "Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa." 7. Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." 8. Niin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut." 9. Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: "Ei ole Herra tätäkään valinnut." 10. Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä." 11. Ja Samuel kysyi Iisailta: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Hän vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita." Niin Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne." 12. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: "Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on." 13. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.
6. Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: "Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa." 7. Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." 8. Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut." 9. Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: "Tätäkään Herra ei ole valinnut." 10. Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: "Herra ei ole valinnut ketään näistä." 11. Sitten Samuel kysyi Iisailta: "Tässäkö ovat kaikki poikasi?" Iisai vastasi: "Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa." Samuel sanoi Iisaille: "Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla." 12. Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: "Tämä se on, voitele hänet!" 13. Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel palasi Ramaan. ©
Raamatussa Daavid saa enemmän palstatilaa kuin Mooses ja jopa Jeesus, jos lukuun lasketaan hänen laatimansa psalmit.[3] Niinpä on luonnollista aprikoida, onko Daavid historiallinen henkilö, onko hänet kuvattu rehellisesti vai kaunistellen, tekikö hän nimiinsä pannut urotyöt ja onko kertomus hänen valtaannousustaan uskottava.[4]
Daavidin maineikkaan elämän alku on vähäpätöinen: hän on nuorin pikkukylän perheen veljessarjassa. Samuelkin vaikuttuu alkajaisiksi juuri Iisain esikoispojasta (jae 6), mutta Jumala ei ole valinnut Eliabia hänen komeudestaan (marĕʾęh) ja pituudestaan (ḡāḇoha) huolimatta. Usein päälliköksi kyllä valittiin henkilö, joka erottui ulkonäöltään muista sotureista.[5] Myös Daavidia kuvataan tältä osin myönteisesti, mutta isoveljiinsä verrattuna hän on silti vasta punaposkinen (ʾaḏĕmonî) ja hauskannäköinen (jāp̄ęh) poika.
Paimenessa (jae 11) olivat yleensä lapset ja varhaisnuoret, koska raskaisiin peltotöihin tarvittavia aikuisia ei ollut varaa lähettää laitumelle.[6] Lampailta ja vuohilta kului syömiseen niin paljon aikaa, että paimenpojat ehtivät harjoitella monenlaisia taitoja, kuten lingon käyttöä eläimiä puolustaakseen ja musisointia niitä rauhoittaakseen. Daavid kehittyi molemmissa lajeissa varsin taitavaksi.
Katkelman mukaan Iisailla oli kahdeksan poikaa, mutta Ensimmäisessä aikakirjassa heitä mainitaan vain seitsemän (1. Aik. 2:13–15), Daavid jälleen nuorimpana. Koska Aikakirja on laadittu huomattavasti myöhemmin, yksi Daavidin isoveljistä ehti luultavasti menehtyä lapsettomana. Hän ei jatkanut Iisain sukulinjaa eikä Aikakirjan kirjoittajalla siis ollut erityistä syytä mainita häntä sukuluettelossaan.[7] Samalla Daavid nousi lukusymboliikan kannalta suotuisalle seitsemännelle sijalle[8] – luku seitsemän kuvaa usein täyttymystä.
Iisain kolmannen pojan nimen kirjoitusasu vaihtelee hieman eri teksteissä. Jakeessa 9 hän on Samma (šamuāh), Ensimmäisessä aikakirjassa Simea (1. Aik. 2:13) (šimĕʿāʾ) ja Toisessa Samuelin kirjassa Simei (2. Sam. 21:21) (šimĕʿî). Lukuisten kuolleiden kielten asiantuntija Gleason L. Archer toteaa, että näistä ensimmäinen perustuu todennäköisesti Juudan alueelle ominaiseen tapaan ääntää erisnimet jättämällä ayin-kirjain pois. Näin kävi myös nimelle Ruut.[9]
Ahdistuneen hallitsijan hovimuusikko
14. Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. 15. Niin Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua. 16. Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka taitaa soittaa kannelta, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla." 17. Silloin Saul sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet minun luokseni." 18. Niin eräs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: "Katso, minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka taitaa soittaa ja joka on kelpo mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan." 19. Niin Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: "Lähetä minun luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita." 20. Ja Iisai otti aasin sekä leipää, viinileilin ja vohlan ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille. 21. Ja Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä; ja hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen. 22. Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä." 23. Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.
14. Herran henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä. 15. Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua. 16. Antakoon siis kuninkaamme käskyn, niin palvelijasi hakevat miehen, joka osaa soittaa harppua. Jos paha henki taas yllättää sinut, hän soittaa harppuaan ja sinun tulee hyvä olla." 17. Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää taitava soittaja ja tuokaa hänet luokseni." 18. Eräs hänen sotilaansa sanoi silloin: "Minä tunnen betlehemiläisen Iisain pojan, joka osaa soittaa hyvin. Hän on urhea ja hyvä soturi, viisas puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan." 19. Saul lähetti sananviejien mukana Iisaille käskyn: "Toimita luokseni poikasi Daavid, lammaspaimen." 20. Iisai kuormasi aasin selkään leipiä ja lähetti ne sekä karitsan ja viinileilin poikansa Daavidin mukana Saulille. 21. Niin Daavid tuli Saulin luo ja jäi hänen palvelukseensa. Saul mieltyi häneen suuresti ja teki hänestä aseenkantajansa. 22. Iisaille Saul lähetti viestin: "Poikasi Daavid saa pysyä palveluksessani, sillä pidän hänestä kovin." 23. Aina kun Jumalan lähettämä paha henki yllätti Saulin, Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Silloin Saulin ahdistus helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet rauhaan. ©
Jumalasta luopunut Saul oli menettänyt Herran hengen antaman voiman, joka oli hyvälle kuninkaalle elintärkeä.[10] Tilalle Saul sai "pahan hengen" (jae 14), jonka jalansija vain lisääntyi kuninkaan antautuessa vainoharhaisen kateuden valtaan (1. Sam. 18:8).[11] Heprealainen ilmaus ei merkitse jonkinlaista demonia tai riivaajaa, vaan pikemminkin 'huonoa tuulta', 'ahdistusta' tai 'riitaisuutta' (ks. Tuom. 9:23).[12] Jos lukija siis pohtii, miten hyvä Jumala voi lähettää riivaajia keneenkään, hän vain virheellisesti olettaa sanojen merkinneen muinaiselle kirjoittajalle samaa kuin hänelle itselleen.
Saul piti hovia kotiseudullaan Benjaminin Gibeassa, joka tunnettiin myös "Saulin Gibeana" (1. Sam. 11:4,15:34).[13] Soittotaidostaan tunnettu Daavid (jakeet 18,21–23) sai paikan yhtenä hänen hovimiehistään. Runous ja laulu kuuluivat aina tavallisen kansan elämään, eivät ainoastaan hallitsijoiden. Jo tuhat vuotta aiemmin Egyptin keskivaltakunnassa harpunsoittajat ja heidän laulunsa olivat yleinen viihdemuoto.[14] Paimenessa Daavidilla oli ollut aikaa riimitellä ja opetella soittamaan.
Feodaaliajan Japanissa samurai-soturit opiskelivat runoutta ja kalligrafiaa niiden taiteellisen arvon vuoksi ja kehittääkseen luonteensa jaloutta.[15] Jakeesta 18 voi havaita, että myös muinaisessa Israelissa taistelutaidot ja taide saattoivat olla saman yksilön kykyjä. Daavidilla oli siis kaikki edellytykset säveltää ja sanoittaa nimiinsä merkityt psalmit, vaikka hän toimikin sotapäällikkönä ja myöhemmin kuninkaana.[16]
Erikoisin piirre katkelmassa on se, että Daavidilla vaikuttaisi olevan kaksi ensitapaamista kuningas Saulin kanssa. Käsillä olevassa tekstissä Saul kaipaa soittajaa lieventämään ahdistuskohtauksiaan. Muuan sotilas tuntee Daavidin taitavana soittajana ja hyvänä nuorena soturina, jolloin hänet noudetaan. Saul mieltyy nuorukaiseen ja lähettää isälle kohteliaan ilmoituksen, että Daavid on tästedes kuninkaan palveluksessa.
Toinen "ensitapaaminen" näyttää olevan luvussa 17 (1. Sam. 17:55–58), jossa Daavidista välittyy sotaan tottumattoman paimenpojan kuva. Kaikkien yllätykseksi hän voittaa Goljatin ja Saul kysyy: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Kriitikot huomauttavat, että Saulin voisi kai jo tässä vaiheessa odottaa tuntevan lempisoittajansa ja aseenkantajansa. Nähtävästi aseenkantajia oli kuitenkin useampia, joten ei ollut helppo muistaa, kuka heistä oli kenenkin poika.[17]
Kun ensin oletetaan, ettei tekstikatkelmia voi mielekkäästi sovittaa keskenään yhteen, kertomuksessa aletaan nähdä muitakin "jännitteitä" ja "epäjohdonmukaisuuksia".[18] Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä, SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle..., onkin jätetty pois useita luvun 17 jakeita. Näin on kenties tehty, jotta kertomus näyttäisi eheämmältä. Seuraavassa luvussa käy kuitenkin ilmi, että väitteet hepreankielisen tekstin sisäisestä epäjohdonmukaisuudesta ovat hätiköityjä.
luku 15
luku 17
