Raamatun ristiriidat selviksi
Osa 2: Raamatun primitiivinen maailmankuva?

luotu 6.10.2008 klo 10:22

muokattu 21.5.2023 klo 12:06

---

Kuva: Aedrian, Pexels

Närkästyksestä nouseva argumentti

Raamatun käsitys naisesta, tasa-arvosta

Raskaus

Jumalan suhtautuminen invalideihin

Jumalan lääketieteellinen tuntemus

Orjuuden hyväksyttävyys

”Pyhää” kansakiihkoilua?

Raamatun käsitys alkoholin käytöstä

Maapallon muoto

Maapallo tuettu?

Aurinkokunnan luonne

Veden kiertokulku

Jumalan käsitys eläinkunnasta

Närkästyksestä nouseva argumentti

(Raamatun ristiriidat selviksi -sarja alkaa täältä.)

Dokumenttinsa toisessa osassa Carlsson poimii Raamatusta kohtia, joista ei itse satu pitämään, ja syyttää Jumalaa moraalittomaksi. Alkuosan kantava ajatus on seuraava: "Koska Raamatun Jumala ei sovi yhteen maailmankuvani ja eettisten mieltymysteni kanssa, hän on selvästi juutalaisten mielikuvituksen tuotetta."

Moraalisen närkästyksen ilmaiseminen ei kuitenkaan ole argumentti, ainoastaan argumentin korvike. Loukkaantuminen jostakin, mitä Jumalan kerrotaan tekevän tai käskevän, ei lainkaan vastaa kysymyksiin

1. Onko tämä Jumala olemassa?
2. Onko Raamatun sanoma totta – kokonaan tai osittain?
3. Onko Jumalan toiminta oikeamielistä, ja ellei se mielestäsi ole, voitko perustella sitä muutenkin kuin sanomalla "en pidä siitä"?

Jos lukija pitää Raamatun Jumalaa julmana tai epäoikeudenmukaisena, se on hänen oma henkilökohtainen ongelmansa. Ensin olisi osoitettava (vaikka harvoin niin näkee tehtävän) että Jumalan teko tai käsky todellakin on epäreilu tai julma. Harva henkilö on riittävän perehtynyt muinaisen Lähi-idän sosiaaliseen tilanteeseen, jotta hänellä olisi varaa lausua moisia tuomioita.^[1] Moni, joka vetää Jumalan moraalista herneen nenäänsä, tarjoaa tilalle omaa moraalikäsitystään. Mutta mistä lähtien se on ollut standardi, jota kaikkien – mukaanlukien Jumalan – on noudatettava?

Carlsson aloittaa juuri tämänkaltaisella oudolla toteamuksella.

Tutkiessamme Raamatun käsityksiä ympäristöstämme, huomioiden niin etiikan kuin modernin fysiikan asettamat standardit...

Ilmeisistä vaikeuksista johtuen hän ei tarkemmin määrittele, mitkä ovat nämä etiikan asettamat standardit, joihin Raamattua voidaan verrata. Carlsson ei ole vielä antanut riittävää syytä siihen, että kaikkien tulisi pitää hänen henkilökohtaista moraalikäsitystään edes muita vaihtoehtoja parempana, saati sitten ehdottomana standardina.

... pystymme jokainen henkilökohtaisesti arvioimaan, onko Raamatun sanan takana 'kaikkitietävä' ja 'moraalisesti täydellinen' Jumala vai primitiivisen, alkukantaisen taikauskoisen aavikkokansan mielikuvitus.

Pystymmekö? Kuinka se tarkkaan ottaen tehdään? Vertaamalla Jumalan moraalia omiin henkilökohtaisiin mieltymyksiin? Jos Jumala kieltää raiskaukset, murhat ja raskaan verotuksen, sen takana on moraalisesti täydellinen Jumala – mutta jos hän suhtautuu tuomitsevasti vapaisiin abortteihin, homoseksuaalisuuteen ja TV-maksun kiertämiseen, Raamattu on taikauskoisten aavikkolaisten lennokasta mielikuvitusta?

Puheet primitiivisestä, alkukantaisesta ja taikauskoisesta kansasta eivät perustu tosiasioihin, vaan kirjoittajan omaan rasistiseen mielikuvitukseen. Sivistystä ja ihmisyyttä on ollut kauan ennen "modernia fysiikkaa" ja sen standardeja. Teknologisesti kehittyneimmät ja korkeimmasta hygieniasta nauttivat ihmisryhmät eivät selvästikään ole moraalisempia kuin muut; maailmaa tarkastelemalla osoittautuu, että tilanne on toisinaan jopa päinvastaisen. Teknologinen kehitys ei ole parantanut moraalia; länsimailla on sen ansiosta vain hienostuneempia ja tehokkaampia menetelmiä silpoa vihollisiaan kappaleiksi. Työkalujen primitiivisyysasteella ei ole mitään tekemistä moraalin tason kanssa.

Yksi ominaispiirre on, että muinaisen israelilaisen kansan 'löytämä' Jumala omaa yhtä rajatun maailmankuvan kuin kyseinen alkukantainen nomaadikansa itse.

Väite on epäolennainen ja kääntyy itseään vastaan pienellä ajattelulla.

Emme voi löytää Raamatusta mitään, mikä ei olisi osa juutalaista maailmankuvaa, sillä luonnollisesti kaikki sen kansien välissä – myös mahdollinen Jumalan ilmoitus – on sulautunut juutalaisten maailmankuvaan. Emme voi esimerkiksi päätellä uhrilakien olemassaolosta, onko niiden alkuperä Jumala vai "taikauskoinen aavikkokansa". Kummassakin tapauksessa laeista tulisi osa kansan maailmankuvaa.

Vaikka Jumala olisi kertonut israelilaisille atomeista ja saisimme lukea siitä Raamatun lehdiltä, Carlsson voisi edelleen äimistellä juutalaisten rajoittunutta maailmankuvaa. "Koska israelilaisten Jumala ei osannut kertoa saman tien kvarkeistakin, hän on mielikuvituksen tuotetta."

Jumala pidättää itsellään oikeuden päättää, kuinka paljon ennenkuulumatonta tieteellistä tietoa hän sisällyttää ilmoitukseensa ja muuttaa sillä ihmisten omaa maailmankuvaa ennenaikaisesti. Raamatussa Jumalan maailmankuva ei siis ole rajoittunut juutalaisten tasolle, vaan päinvastoin: Israelin maailmankuva on (omien havaintojen lisäksi) laajentunut Jumalan ilmoituksen tasolle.

Carlssonin "ominaispiirre" on kaksiteräinen miekka. Jos primitiiviset käsitykset ovat osoitus Raamatun inhimillisestä alkuperästä, täytyy rehellisyyden nimissä voida päätellä myös päinvastaiseen suuntaan: mikäli voimme löytää Raamatusta maailmankuvan, joka poikkeaa huomattavasti muiden sen ajan kansojen maailmankuvista ja selkeästi parempaan suuntaan (edellyttää tietysti standardin määrittelemistä), voidaan samalla periaatteella otaksua, että kirjan alkuperä on jumalallinen. Sitä riskiä Carlsson ei kai halua ottaa?

Oheisessa dokumentissa löydämme muutamia esimerkkejä Raamatun ja sen edustaman Jumalan käsityksistä, jotka modernin etiikan ja tieteen puntaroimina voidaan käsittää primitiivisinä, useasti jopa loukkaavina.

Totta kai ne voidaan. Mutta kuten yllä todettiin, vielä ei ole esitetty ainoatakaan syytä, miksi Carlssonin oma "moderni etiikka" olisi parempi vaihtoehto standardiksi kuin mikään muukaan. (Näitä syitä ei esitetä myöhemminkään. Se juuri on närkästyksestä nousevalle argumentille tyypillistä.)

Vastavuoroisesti Raamatun aikana eläneet ihmiset olisivat hyvällä syyllä pitäneet tuntemaamme "modernia etiikkaa" primitiivisenä ja loukkaavana. Satojatuhansia lapsia murhataan vuosittain siksi, että naisilla tulee olla "vapaus valita"; uskottomuus ja haureus ovat myös yksilön vapautta toteuttaa biologisia tarpeitaan. Ylipäätään yksilön korottaminen yhteisen hyvän yli olisi heistä järkyttävää. Kenellä on otsaa yksioikoisesti julistaa, että me olemme moraalisia ja oikeassa, kaikki aiemmin eläneet taas primitiivisiä ja väärässä?

Jumala on lakiensa laadusta aivan toista mieltä kuin Carlsson. Hän toteaa Raamatun käskyistä seuraavasti:

Tarkastelemme seuraavaksi lähemmin Carlssonin närkästyksen aiheita.

Raamatun käsitys naisesta, tasa-arvosta

Tämä on luultavasti yleisin väärinkäsitysten suma. Asioihin perehtyvä saa selville, että naisten asema oli jo Vanhan testamentin aikana huomattavasti parempi kuin ympäröivissä kulttuureissa. UT:n puolella Jeesus rikkoi käytännössä kaikki perityt, naisia alentavat mallit.^[2] Carlssonin standardeilla mitattuna tätä olisi pidettävä todisteena Raamatun jumalallisesta alkuperästä.

Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. (1.Kor. 14:34,35)

Katkelmasta on esitetty monia erilaisia tulkintoja. Osa katsoo sen olevan myöhempi lisäys Paavalin kirjeeseen, osa selittää sen liittyvän vain saarnavirkaan jumalanpalveluksissa (=ei naispappeutta). Toiset katsovat Paavalin käskyn liittyneen seurakunnassa höpöttäneen naisparven hiljentämiseen, jotkut aviomiehen nolaamiseen (kysehän on vaimoista, ei naisista).

Itse pidän todistusaineiston valossa^[3] uskottavimpana sitä näkemystä, että kyseessä on Paavalin siteeraama korinttolaisten virheellinen ratkaisu seurakunnassa vallinneeseen kaaokseen – ja Paavali vastustaa tätä ratkaisumallia kiivaasti (j. 36)! Järjestykseen ei siis tule pyrkiä vaientamalla puolet ihmiskuntaa, vaan noudattamalla Paavalin omia ohjeita (1. Kor. 14:26–30,33,39–40. Käsitys naisista ja tasa-arvosta on siis varsin positiivinen.

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. (1.Tim. 2:11,12)

Monien länsimaisten lukijoiden ennakkoasenteista poiketen Paavali itse asiassa käskee naisia opiskelemaan hengellisiä asioita, ja "hiljaisuudessa" opiskeleminen oli tuon ajan yleinen käytäntö (myös miehille!), jonka päämäärä oli valmistaa oppilas opetusvirkaan.^[4] Paavali siis odottaa ainakin joidenkin naisten kypsyvän seurakunnan opettajiksi – juuri päinvastoin kuin jae yleensä ymmärretään.

Katkelma liittyy myös keskeisesti Efesoksessa vallinneeseen tilanteeseen. Artemiin temppelissä oli yksinomaan naispapisto, eikä Paavali halunnut antaa opetuksellaan väärää kuvaa – että naisten tulisi nyt "ottaa valta" myös kristillisessä seurakunnassa.^[5] Seurakunnassa näyttää myös olleen vallalla erityisesti naisiin vedonnut harhaoppi, jonka mukaan Eeva luotiin ensin, Aadam lankesi ensin ja lastensynnyttäminen on paha asia. Paavali joutuu kiistämään tämän (1. Tim. 2:13–15) ja tähdentää, että ennen opettajan tehtäviin ryhtymistä on itse opittava asioiden todellinen laita. Epätasa-arvosta ei siis ole tietoakaan.

Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden. (1.Kor. 11:7-10)

Rooman alueella, myös Korintissa, miehet peittivät päänsä toogan liepeellä rukoillessaan tai uhratessaan juomauhria pakanallisten kulttien toimituksissa.^[6] Paavali tähdentää, ettei näin saa menetellä kristittyjen kokouksissa. Se häpäisisi miehen "pään", Kristuksen (1. Kor. 11:3–4), jota ei palvota samoin menoin kuin pakanajumalia.

Naimisissa olevat naiset (joihin tekstissä viitataan) käyttivät aina julkisuudessa eräänlaista huivia, joka osoitti heidän sosiaalisen asemansa.^[7] Paavali kieltää poistamasta tätä vaatekappaletta seurakunnan kokouksessa, koska moinen teko häpäisisi heidän "päänsä", aviomiehen. Miksi? Koska vain prostituoidut^[8] ja uutta roomalaista "vapaamielisyyttä" ja sukupuolista moraalittomuutta edustavat vaimot^[9] eivät käyttäneet aviohuivia. Huivittoman naisen seurassa esiintyminen julkisessa tilanteessa (jota ulkopuoliset tarkkailivat) olisi saattanut sekä miehen että seurakunnan epäilyttävään valoon.

Miesten ja naisten tulee pukeutua seurakunnan tilaisuuksiin tavalla, joka 1) ilmentää ja kunnioittaa Jumalan luomistyötä heissä miehinä ja naisina^[10] 2) eikä anna sen enempää sisä- kuin ulkopuolisillekaan vääriä, negatiivisia käsityksiä. Tämä tuskin on epätasa-arvoista.

Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti... Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti... Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. Ja pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan. (3.Moos. 15:19-30)

Juuri edeltävissä jakeissa (2-18) ilmoitetaan, että mies tulee rituaalisesti saastaiseksi sekä siemen- että muusta liman vuodosta. Sukupuolet ovat siis tasavertaisessa asemassa eikä nainen ei itseisesti mikään likainen ali-ihminen. Mutta miksiköhän Carlsson jättää asian mainitsematta?

Puhu israelilaisille ja sano: Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää poikalapsen, olkoon hän saastainen seitsemän päivää; yhtä monta päivää kuin hänen kuukautisensa kestävät, hän olkoon saastainen... Mutta vaimo pysyköön kotona kolmekymmentä kolme päivää puhdistavan verenvuotonsa aikana; älköön hän koskeko mihinkään, mikä on pyhää, älköönkä tulko pyhäkköön, ennenkuin hänen puhdistuspäivänsä ovat kuluneet umpeen. Mutta jos hän synnyttää tyttölapsen, olkoon hän saastainen kaksi viikkoa, samoinkuin kuukautisissaan, ja pysyköön kotona kuusikymmentä kuusi päivää puhdistavan verenvuotonsa aikana. (3.Moos. 12:2-5)

Minustakin on hieman epäreilua, että äiti sai viettää tyttövauvan kanssa kaksi kertaa niin pitkän synnytysloman kuin poikavauvan kohdalla. Tämä ei kuitenkaan kuulu käsittelyn piiriin, sillä käsittääkseni etsimme jakeita, joissa naisen asema on Carlssonin mielestä huono. Tässähän juuri miespuolinen vauva on huonommassa asemassa.

Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi. (5.Moos. 22:5)

Kieltohan on molemminpuolinen – kumpaa sukupuolta tässä syrjitään? Kiellon syy ei ole se, että nainen olisi jotenkin arvoton pukeutumaan miehen vaatteisiin ja mies häpäisisi itsensä "alentumalla" pukeutumaan naisen vaatteisiin (miksei yhtä hyvin päinvastoin?), vaan siinä, että transvestismi turhentaa Jumalan luomistyön ja pyrkii hämärtämään sen tosiseikan, että ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi.

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää... Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. (Ef. 5:22-24)

Jos Carlsson on oikeasti kiinnostunut tasa-arvosta, miksei hän vastusta epätasa-arvoista käskyä, joka miehille annetaan heti tämän jälkeen?

Ylipäänsä miehen asema on melko ikävä, etenkin Uudessa testamentissa. Eikö tasapuolisuuden nimissä olisi nostettava meteli myös siitä?

Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. (Kol. 3:18)

Ja taas. Miksi miehiin kohdistuvaa epätasa-arvoa suvaitaan? Seuraava käsky kuuluu:

Tällaista puolueellisuutta osoittaa mies, joka hetkeä aiemmin julistaa Raamatun Jumalan olevan puolueellinen ja moraaliton ja tarjoaa omaa moraalinäkemystään objektiiviseksi standardiksi. Onko tämä uskottavaa?

Entä onko kovin epäreilua käskeä vaimoja alamaisuuteen, jos miesten on vastavuoroisesti uhrattava kaikkensa heidän edestään? Kummalla tässä loppujen lopuksi on vaikeampi tehtävä?

Raskaus

muokattu 21.5.2023 klo 12:06

Ja naiselle hän (Jumala) sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva. (1.Moos. 3:16)

Koska mies harvemmin synnyttää, olisi ollut melko epäreilua tehdä myös hänen raskautensa vaivat suuriksi. Eihän se olisi haitannut miestä lainkaan. Siksi mies vastaavasti sai osakseen seuraavan kirouksen, jonka Carlsson jättää pois:

Mitä naisen vallitsemiseen tulee, kyseessä ei ollut Jumalan oikeutus vaan ennustus. "Miehesi tulee käyttämään asemaansa väärin ja vallitsemaan sinua väkisin."

Edellä mainittuun 'rakkauden' Jumalan kannanottoon vedoten kirkko vastusti aikoinaan anestesia-, eli puudutuslääkkeiden käyttöönottoa naisten synnytystuskien lieventämiseen.

Jos väite pitää paikkansa (mistä en ilman viitettä voi olla varma seurattuani Carlssonin "objektiivista" tutkimusta), se oli kirkon tyhmyyttä, ei Jumalan. On selvää, että Raamattua voi vääntää kieroon omien tarkoitusperien mukaisesti – niinhän Carlssonkin tekee. Samalla olisi toki pitänyt kieltää toimistotyöskentely ilmastoiduissa olosuhteissa, koska tällöin miehen otsa ei pääse kirouksen mukaisesti hikeentymään.

Mutta väitehän ei itse asiassa pidä paikkaansa, vaan on pelkkää propagandaa! Sitä ovat ansiokkaasti levittäneet konfliktiteesiin rakastunut sekulaarihistorioitsija Andrew Dickson White, hänen aatetoverinsa John William Draper sekä ateistifilosofi Bertrand Russell. Todellisuudessa sen enempää Britanniasta kuin Yhdysvalloistakaan ei löydy tukea väitteelle, että kristilliset kirkot olisivat järjestelmällisesti vastustaneet eetterin ja kloroformin käyttöä kivunlievitykseen. Sen sijaan "on runsaasti todisteita siitä, että 1800-luvulla papiston sijasta nimenomaan lääkärit vastustivat eturivissä anestesian käyttöä synnytyksissä ja että taustalla olivat lääketieteelliset eivätkä uskonnolliset syyt."^[11]

Jälkiviisaana on tietenkin helppo todeta, että lääkärit olivat oikeassa. Kloroformi havaittiin sekä myrkylliseksi että syöpää aiheuttavaksi aineeksi, riippuvuutta aiheuttavaa eetteriä epäillään mutageeniksi. Tutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että suurimmaksi osaksi synnytyskivut eivät ole jonkinlaista turhaa kärsimystä, vaan tarkoituksenmukaisia: niillä on tärkeä fysiologinen merkitys koko synnytystapahtuman sujumisen kannalta^[12]. Kehon luonnolliseen toimintaan sekaantuminen silloin, kun kivut eivät ole sietämättömiä, ei 1800-luvun lääkärien mielestä ollut lääketieteen ja etiikan puitteissa perusteltua "vain siksi, että me voimme".

Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn, niin hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä. (5.Moos. 25:11,12)

Tasa-arvon nimissä Carlssonin tulisi vastustaa sitä, että rangaistus oli näin lievä. Nainen nimittäin aikoi murskata mieheltä kivekset ja vaaransi teollaan tämän mahdollisuudet saada jälkeläisiä. Koska kyseessä oli aika, jolloin Kela ei vielä maksanut kansaneläkettä eikä sairauspäivärahaa, jälkeläiset olivat ehdoton välttämättömyys vanhuuden toimeentulon turvaamiseksi (vanhuuden "kädet", siksi syyllinen menetti oman kätensä). Syytetty pyrki tuottamaan suhteetonta vahinkoa tilanteeseen nähden (pelkkä tappelu), ja käden menettäminen kivesten murskaamisesta (tai teon yrityksestä) oli vähäinen rangaistus teon vakavuuteen verrattuna.^[13]

Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa. (5.Moos. 22:28,29)

Tyttö ei olisi kelvannut enää kenellekään vaimoksi, joten hänen tulevaisuutensa oli vaarassa valua viemäriin. Raiskaaja oli tapahtuneesta vastuussa, joten hänellä oli velvollisuus pitää huoli elatuksesta koko loppuikänsä. Länsimaalainen 2000-luvun kasvatti kuvittelee, että syyllisen naiminen olisi uhrille kauhea, ylimääräinen piina. On kuitenkin epätodennäköistä, että nainen olisi kieltäytynyt tämänkaltaisesta järjestelystä – luultavasti hän olisi vaatinut avioliittoa.^[14]

Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. (Snl. 11:22)

Sama nykysuomeksi: "Naisen kauneus on hukkaan mennyt koristus, jos hänellä ei ole älyä."

Millä tavoin tämä on loukkaavaa? Luulisi, että vapaa-ajattelijat – rationaalisen ihmiskuvan rummunlyöjät – yhtyisivät sananlaskuun täysin palkein. Kumpiko heidän mielestään on lähempänä ihanteellista ihmistä:

1. lumoavan kaunis neito, joka on vanhoilliskristillinen fundamentalisti, ei osaa kyseenalaistaa oppimiaan "paimentolaisten satuja", kieltäytyy keskustelemasta järkevästi ja jonka ainoa aivosolu näyttää kuolleen yksinäisyyteen ajat sitten, vai
2. pöyristyttävän ruma ateistityttö, joka erosi kirkosta heti täytettyään 15, vannoo tieteellisen maailmankuvan nimeen, jonka järki leikkaa partaveitsen lailla ja joka kirjoittaa joka kuukausi järjestön lehteen kristinuskon vastaisia murska-artikkeleita?

Eikö Carlssoninkin mielestä edelliselle ole suotu suhteettoman paljon kauneutta, kun taas jälkimmäinen olisi ansainnut enemmän? Eikö ensin mainitun kauneus ole vailla arvoa, kun järki puuttuu?

Kun esimerkit valitaan tarpeeksi läheltä omaa kokemusmaailmaa, yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. ;)

Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. (Snl. 9:13)

Ensin (8:1–9:12) on kerrottu nimenomaan naishahmon avulla, millainen Jumalan persoonallinen Viisaus on luonteeltaan! Tämän jälkeen verrataan tyhmyyttä toisenlaiseen naiseen – porttoon, joka istuu kotinsa edustalla ja houkuttelee ohikulkijoita seuraansa. Jos vertauksessa esiintyisi viisas mies ja tyhmä mies, tarkoittaisiko se, että miehet ovat tyhmiä?

Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan. (Snl. 31:3)

Carlssonin "modernin etiikan" valossa on primitiivistä ja loukkaavaa, että kuningasta neuvotaan sekaantumasta vieraisiin naisiin (lähinnä pysymään poissa ilotalosta). Ehkäpä hän toivoo, että useammat valtionpäämiehet noudattaisivat presidentti Clintonin esimerkkiä. Minusta tämä sen sijaan on oikein hyvä ja ajankohtainen neuvo.

Lausuma ei tarkoita, että naiset yleisesti olisivat "kuningasten turmelijoita". Sehän on lähtöisinkin naisen suusta (Sananl. 31:1), ja tämä nainen pyrkii nimenomaan jalostamaan kyseistä kuningasta!

Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa. (3.Moos. 21:9)

Kehuako häntä Carlssonin moraalin mukaan pitäisi? Israelissa kaikki haureuden harjoittajat tuli surmata, ei vain papin tyttäriä.

Velhonaisen älä salli elää. (2.Moos. 22:18)

Mies harvemmin ryhtyi naisten ammattiin, mutta epäilemättä miesnoitakin olisi menettänyt henkensä. Laki kun oli luonteeltaan didaktinen.

Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä vankeja ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot ottaa hänet vaimoksesi, niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä. Ja hän riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin, ja asukoon sinun kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiänsä; sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee vaimoksesi. Mutta jos hän ei sitten (tuon kuukauden kuluttua) enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy häntä rahasta. Älä kohtele häntä tylysti, koska olet häntä alentavasti kohdellut. (5.Moos. 21:10-14, korostettu osa jätetty pois)

Carlsson saa tekstin kuulostamaan siltä kuin Jumala antaisi luvan kaapata sotavankeja, maata heidät väkisin ja lempata naiset sen jälkeen yön selkään. Vahinko vain, että tekstiä on vääristelty.

Toisin kuin sen ajan Lähi-idän kulttuureissa, joissa naisorjat olivat hyödykkeitä vailla ihmisarvoa, israelilaisille annettu määräys loistaa moraalisuudellaan. Sotavangiksi joutunut nainen (joka siis olisi todennäköisesti kuollut omin nokkineen) ei menettänyt ihmisyyttään missään vaiheessa; päinvastoin sen kunnioittamisesta pidettiin tarkkaa huolta. Häneen mieltyneen miehen täytyi elättää naista kuukauden verran (ilman mitään vastinetta), ennen kuin hänellä oli oikeus ottaa tämä vaimokseen. Mikäli hän ei enää halunnut neitoa kuukauden kuluttua, tämä piti ehdottomasti päästää vapaaksi – ei aktin jälkeen, vaan ennen häitä.

Kuukauden koeaika sen varmistamiseksi, ettei kyse ollut vain hetken mielijohteesta; täysi elatus ilman korvausta; ehdoton vapaus ilmaiseksi, mikäli haaveet haihtuivat. Tällainen oli ennenkuulumatonta ympäröivien kansojen keskuudessa, ja Carlssonin standardeilla käsky on jumalallista alkuperää.

Arvioitse mies, joka on kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä, viiteenkymmeneen hopeasekeliin pyhäkkösekelin painon mukaan; mutta jos se on nainen, arvioitse hänet kolmeenkymmeneen sekeliin. (3.Moos. 27:2-7)

Carlsson kai vastustaa sitä, että miesten täytyi maksaa melkein kaksi kertaa niin paljon kuin naisten. Minustakin tämä on hieman epäreilua, mutta moinen voitaneen panna vanhanaikaisen ritarillisuuden tiliin. En tavallisesti kuule naisten valittavan, jos he pääsevät miehiä vähemmällä vaikkapa tavaroiden kantamisessa. Ja eikö tarkoitus ollut osoittaa, että Raamatun käsitys naisesta on huono?

Carlsson tulkitsee kohdan niin, että nainen on itseisesti halpa-arvoisempi olento, koska hänen tarvitsee suorittaa pienempi maksu. Siinä tapauksessa on todettava, että uskonnottomatkin osaavat halventaa naisia:

Vuonna 1930 perustettiin Tampereen kirkostaeronneiden yhdistys ja jäsenmaksuksi määrättiin naisille markka kuukaudessa ja miehille kaksi markkaa kuukaudessa.^[15]

Tarkkaavainen lukija huomaa, että Raamatussa naisen arvo on sentään 60 % miehen arvosta, kun se Tampereen kirkostaeronneiden yhdistyksessä on vain 50 %. Vai olisiko kyse jostakin muusta kuin ihmisten arvon määräämisestä? ;)

Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä... ja sanoo: Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä... Jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi. (5.Moos. 22:13-21)

Laki annettiin naisten maineen suojelemiseksi miesten mielivallalta ja heidän elatuksensa turvaamiseksi. Mikäli syytös vaimoa kohtaan oli perusteeton,

Mutta mikäli syytös oli aiheellinen, oli lain mukaista surmata syyllinen (toki myös miespuolinen, jos tämä oli tiedossa). Kuten edellä todettiin, haureudesta rangaistiin ankarasti. Meillä ei ole edelleenkään muuta perustetta moittia lakia "vääräksi" ja "julmaksi" kuin Carlssonin henkilökohtainen närkästys. Meille tyypillinen, lepsu ja kannustava suhtautuminen esiaviollisiin ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin on tunnustetusti synnyttänyt lukuisia ajankohtaisia ongelmia.

Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan. (Tuom. 21:21)

Tällä kertaa Carlsson närkästyy aivan aiheellisesti. Valitettavasti hän ampuu samalla itseään jalkaan.

Raamatun kansien väliin on merkitty muistiin paljon sellaista, mitä ei ole tarkoitettu meille esikuvaksi. Tämä kertomus on yksi niistä; Jumala nimenomaan vastustaa tyttöjen ryöstämistä. Carlsson ei kuitenkaan pidä Jumalan moraalista, joten hän kehottaa meitä valitsemaan itse, mikä on oikein. Tiedättekö, mihin sanoihin kertomus Siilon tyttärien ryöstöstä loppuu? Tämä on herkullisen ironista.

1.Kun. 11:1-4 – Solomolla (sic) 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa.

Entä sitten? Vaikka lankoutuminen naapurimaiden kuningashuoneiden kanssa olikin usein poliittisesti välttämätön toimenpide, kuningas teki väärin. Jumalan antama laki, jota Carlsson pitää primitiivisenä ja loukkaavana, sanoo näet seuraavasti:

On myöskin huomattava, ettei yksikään nainen kelvannut Jeesukselle opetuslapseksi (todennäköisyys, että kahdentoista miehen valitseminen olisi ollut pelkkää sattumaa on 0,02%, eli käytännöllisesti katsoen mahdottomuus), eikä ainoatakaan naista kutsuttu myöskään Jeesuksen 'viimeiselle aterialle'.

Termit sekoavat. Useat naiset seurasivat Jeesusta. Hän kelpuutti heidät seuraajikseen ja opetuslapsikseen, keskusteli heidän kanssaan jne. Kaikki tämä oli ennenkuulumatonta sen päivän juutalaisuudessa (jonka mentaliteetin perustana ei tältä osin ollut Raamattu).

Syystä tai toisesta^[16] hän tietoisesti (Mark. 3:13) valitsi apostoleikseen (Luuk. 6:13) kaksitoista miestä, eikä heidän lisäkseen muita miehiäkään ollut ilmeisesti läsnä viimeisellä aterialla, vaikka Jeesuksella oli seuraajia reilusti enemmän kuin tusina.

On epäselvää, miten kukaan vapautta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa arvostava nainen tai mies voisi koskaan kunnioittaa, seurata tai ylistää Raamatun, kristinuskon peruspilarin 'pyhää inspiraatiota'.

Erikoinen kysymys. Siten, että hän lakkaa etsimästä Raamatusta oikeutusta omille subjektiivisille näkemyksilleen ja mieltymyksilleen ja ottaa vastaan Raamatun Jumalan tarjoamat määritelmät vapaudelle, ihmisoikeuksille ja tasa-arvolle. Nämä eivät ole Raamatun valossa itseisarvoja. Kenelläkään ei ole absoluuttista vapautta, ja oikeutemme ovat rajalliset. Tasa-arvoa taas ei voida määritellä määrittelemättä ensin arvoa. Jos mies tai nainen on jo valmiiksi päättänyt, millaisen Jumalan hän haluaa Raamatusta löytää, miksi hän ylipäänsä vaivautuu lukemaan sitä?

Raamattua ei tietääkseni lueta siksi, että sieltä löytyisi jotain, minkä jo valmiiksi tiedämme ja haluamme kuulla. Raamattua luetaan yleisesti siksi, että uskotaan jumalallisen totuuden löytyvän sen lehdiltä. Onko tämä totuus paikoitellen epämiellyttävää kuultavaa siksi, että se tuomitsee meidän omahyväiset ja ahneet motiivimme, on tyystin eri asia.

Henkilö, joka odottaa Jumalan sanan rapsuttavan hänen itsekeskeistä ja langennutta luontoaan leuan alta, tarjoavan hänen haluilleen oikeutuksen ja kehuvan hänen näennäisen "kunnollista" elämäänsä Jumalan mielen mukaiseksi, pettyy yleensä katkerasti.

Carlsson kyseenalaistaa Raamatun Jumalan moraalikäsityksen omista moraalisista lähtökohdistaan käsin, mutta tämä ei riitä. On ilmeistä, ettei hän ole ymmärtänyt, mihin yhteyteen ja kulttuuritaustaan edellä siteeratut kohdat läheisesti liittyvät. Tietoisuus näistä saa objektiivisen tarkastelijan hyvinkin myöntämään, että "viisas ja ymmärtäväinen on tämä suuri kansa". Ei ole kovin kunnioitettavaa laukoa älytöntä kritiikkiä sillä varjolla, ettei ole vaivautunut ottamaan asioista selvää.

Jumalan suhtautuminen invalideihin

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:... Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai kuohittu... Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni. (3.Moos. 21:16-23)

Carlsson osoittaa taas rehellistä tutkijanluonnettaan korvaamalla ymmärryksen kannalta olennaiset sanat viattomilla pisteillä. Objektiivinen ja uskonnollisesti sitoutumaton kritiikki tarkoittaakin sitä, että lukija saa alituiseen varoa tulemasta petetyksi.

Valikointi on niin perusteellista, että poisjätetyt jakeet yksinään riittävät antamaan kokonaiskuvan käskystä:

Vanhan liiton uhripappi (jota teksti koskee) oli Kristuksen esikuva. Kuten uhrieläimen, hänen tuli olla fyysisesti vammaton. Tästä huolimatta vammainen pappi oli kaikkea muuta kuin B-luokan kansalainen. Hän sai edelleen syödä korkeasti-pyhiä uhreja, joihin vain papeilla oli oikeus. Hän ei kuitenkaan kelvannut toimittamaan uhripalvelusta. Toisin kuin Carlsson antaa ymmärtää, käsky ei kuvaa Herran suhtautumista kehen tahansa invalidiin!

Uhripapin fyysinen eheys oli vertauskuva siitä, että ainoastaan viaton, puhdas ja virheetön uhri, samanlaisen papin uhraamana, saattoi yhdistää ihmisen ja Jumalan. Kysymys oli näytelmästä, jossa pääosan esittäjäksi ei sopinut kuka tahansa. Samalla logiikalla minun tulisi vetää herne nenääni, jos en ruumiinrakenteeni vuoksi kelpaisi esittämään Kansallisteatterissa yhtä Lumikin seitsemästä kääpiöstä! (Olen siis kaksimetrinen.)

(Uhripapeiksi kelpasivat vain Aaronin jälkeläiset ja kaikkein pyhimpään sai mennä vain kerran vuodessa. Ehkä tämäkin on syrjintää? Jumalan olisi kai pitänyt järjestää geneettinen muuntaja, niin että jokainen olisi voinut halutessaan liittyä Leevin sukuun. Samalla kalenteria olisi voitu rukata niin, että jokainen päivä olisi ollut suuri sovituspäivä, jolloin verhon taa oli luvallista mennä.)

Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan. (5.Moos. 23:1)

Itse itsensä kuohinut mies ei ole "invalidi". Tila on tarkoituksellisesti aiheutettu itse, eikä Jumala tässä syrji onnettomuuteen joutunutta, viatonta raukkaa.

Kuohiutuminen liittyi olennaisena osana pakanallisten kulttien jumalanpalvelukseen. Aikana, jolloin jälkeläisten saaminen oli kaikki kaikessa, vapaaehtoinen kuohiutuminen ilmaisi voimakasta omistautumista epäjumalalle – niin voimakasta, että 1) henkilö tuskin halusi liittyä Herran seurakuntaan, ja 2) vaikka olisi halunnutkin, hänellä ei ollut siihen enää asiaa.^[17]

Jumalan lääketieteellinen tuntemus

Kun Raamatun 'kaikkitietävä' Jumala ilmoittaa lääkereseptin pitalitautia vastaan, ovat odotuksemme luonnollisesti korkeat. 'Kaikkitietävän' Jumalan lääketieteellistä osaamista voi jokainen itse punnita, lukiessamme millä keinoin Jumala neuvoo meidän puhdistavan rakennuksia pitalitarttumasta;

Ja pappi ottakoon talon puhdistamiseksi kaksi lintua, setripuuta, helakanpunaista lankaa ja isoppikorren. Ja teurastakoon toisen linnun saviastian päällä, jossa on raikasta vettä. Ja ottakoon setripuun, isoppikorren ja helakanpunaisen langan ja elävän linnun, kastakoon ne teurastetun linnun vereen ja raikkaaseen veteen ja pirskoittakoon sitä taloon seitsemän kertaa. Näin hän puhdistakoon talon linnun verellä ja raikkaalla vedellä, elävällä linnulla, setripuulla, isoppikorrella ja helakanpunaisella langalla. Ja sitten hän päästäköön elävän linnun lentämään ulkopuolelle kaupunkia kedolle. Kun hän näin on toimittanut talolle sovituksen, on se puhdas. Tämä on laki kaikkinaisesta pitalitaudista ja syyhelmästä, pitalista vaatteissa ja taloissa. (3.Moos. 14:49-57)

Valitettavasti kyseessä oli seremoniallinen puhtaus, ei lääketieteellinen operaatio. Talolle oli suoritettu perusteellinen, varsinainen kliininen puhdistus jo aikaisemmin (j. 36-48), minkä seikan rehellinen tutkijamme jälleen pimittää.

Jumalan lääketieteelliseen tuntemukseen pääsemme kurkistamaan, kun tutkimme, miten tarkkoja ja tiukkoja olivat israelilaisille annetut hygieniasäädökset erämaavaelluksen aikana. Peseytymisen ja infektioiden ehkäisemisen korostus on vertaansa vailla.

Ateistit tuntuvat yleisesti kärsivän tieteellisestä ylemmyydentunnosta. Ehkä on tervehdyttävää muistuttaa, että juuri lääketieteen harjoittajat – yhtä hyvin aikana ennen Galenosta kuin valistusajan jälkeenkin – onnistuivat tappamaan satoja tuhansia potilaita siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät vaivautuneet pesemään käsiään hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Vasta 1840-luvulla herrat Semmelweis, Holmes ja Pasteur kiinnittivät tohtoreiden huomion tähän pikku yksityiskohtaan nimeltä hygienia, jonka merkityksen – kumma kyllä – "primitiiviset, taikauskoiset paimentolaiset" olivat sisäistäneet jo 3500 vuotta aikaisemmin.

Pyhä Henki paljastaa lääketieteellistä osaamistaan edelleen kohdassa 3.Moos. 13:57-59, varoittaen myös vaatekappaleen voivan sairastua pitalitautiin, aiheuttaen mm. leviävää kankaan tai nahan vihertymistä, punertumista ym...

Jostakin syystä talojen sairastuminen 'pitaliin' ei ole Carlssonin mielestä lainkaan merkillistä. Sairauden nimi lienee toki käännetty väärin, mutta jokaiselle tulisi olla ilmeistä, että jokin tuntomerkit täyttävä (sieni-?)infektio todella löytyi israelilaisten keskeltä. Mitä syytä edes "taikauskoisella aavikkokansalla" olisi keksiä ja merkitä muistiin toimintaohjeet sellaisten oireiden varalta, joita kukaan ei todellisuudessa koskaan ollut havainnut tai joutunut havaitsemaan?

Pyhä Henki todellakin paljastaa lääketieteellistä osaamistaan. Aikana, jona mikro-organismeista ei ollut tietoakaan, ajatus niiden tarttumisesta esineeseen ja taudin leviämisestä sitä kautta on jokseenkin vallankumouksellinen. Tätä kirjoittaja ei piilevässä uskonkiihkossaan huomaa.

Orjuuden hyväksyttävyys

Orjuus on toinen Raamatussa esiintyvä ilmiö, joka käsitetään toistuvasti väärin.^[18] Mooseksen lain määrittelemä "orjuus" poikkeaa esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissotaa edeltäneestä neekeriorjuudesta kuin päivä yöstä. Todelliselle historialliselle orjuudelle tyypillisiä piirteitä ovat mm. seuraavat:

• Vaikutin: Orjuuden vaikuttimena oli eliitin tavoittelema taloudellinen hyöty.
• Tapa: Orjaksi joutuminen oli äärimmäisen vastentahtoista. Orjakauppiaat myivät ihmisiä, jotka oli kaapattu väkisin.
• Kohtelu: Nykymittapuulla orjia kohdeltiin usein erittäin huonosti, ja rangaistukset olivat äärimmäisen kovia.
• Kohtelu: On itsestään selvää, että orjat elivät jyrkästi erillään omistajista, eivätkä juuri nauttineet näiden omaisuuden tuomista mukavuuksista.
• Juridinen asema: Orjia pidettiin "omaisuutena" vailla ihmisarvoa. Toisin sanoen, orjan ampuminen vastasi kurpitsan ampumista – ei ihmisen. Mitkään lailliset tai eettiset vaatimukset eivät määränneet, kuinka omistajien tulisi kohdella "omaisuuttaan." Ellei herra sattunut olemaan suopea, ainoastaan orjasta saatava taloudellinen hyöty rajoitti huonoa kohtelua.
• Juridinen asema: Orjat eivät voineet koota omaisuutta – kaikki, mitä orjalla oli, kuului hänen omistajalleen.
• Ulospääsy: Orjuus kesti kuolemaan saakka. Orjalla ei ollut mitään ennalta säädettyä keinoa päästä vapauteen. Mikäli omistaja vapautti hänet, orja sai yleisesti lähteä tyhjin taskuin. Vapautuneen kaikki omaisuus jäi isännälle.

Nk. "heprealainen orjuus" oli radikaalisti toisenlainen kuin edellä kuvattu järjestelmä. Sitä koskevat säädökset on annettu israelilaisten kokeman, Egyptin aikaisen raskaan orjuuden valossa. Toistuvasti kansaa käsketään muistamaan entinen elämänsä ja kohtelemaan siksi "orjiaan" toisin (5. Moos. 5:13–15, 24:21-22; 15:12-15).

"Heprealaisen orjuuden" piirteet poikkesivat täysin muiden kansojen käytännöstä:

• Vaikutin: "Orjuus" oli tarkoitettu palvelemaan köyhien tarpeita. (3. Moos. 25:35–43) Vapaat ihmiset myivät itse itsensä toisen palvelukseen.
• Tapa: "Orjaksi" päätyminen oli äärimmäisen vapaaehtoista, ja toisen pakottamisesta orjaksi rangaistiin kuolemalla. (2. Moos. 21:16, 5. Moos. 24:7)
  • Suunnaton enemmistö tapauksista oli vapaaehtoisia, sillä "orja" myi itse itsensä toisen palvelukseen (3. Moos. 25:39,47, 5. Moos. 15:12).
  • Vaikka kaikki "orjat" piti vapauttaa joka seitsemäs vuosi, palvelussuhteen jatkaminen oli mahdollista; kuitenkin vain "orjan" tahdosta (2. Moos. 21:5, 5. Moos. 15:16).
  • Pakko-orjuuteen sai lain mukaan panna ainoastaan varkaan, joka ei kyennyt korvaamaan anastettua tavaraa (2. Moos. 22:3). Näinhän nykyäänkin toimitaan: rikoksen voi sovittaa yhdyskuntapalvelulla.
• Kohtelu: Raaka kohtelu oli lailla kielletty (3. Moos. 25:43,46,53; 5. Moos. 15:18).
  • "Orjan" asema oli niin hyvä, että hänen saattoi olettaa haluavan jäädä loppuiäkseen herransa palvelukseen (2. Moos. 21:5, 5. Moos. 15:16).
  • Herrojensa tavoin "orjienkin" oli pidettävä sapattina vapaapäivä, ja heillä oli oikeus viettää vuosittaisia juhlia isäntiensä kanssa (2. Moos. 20:9–10, 23:12, 5. Moos. 12:12,18).
  • Jos isäntä löi "orjaa" niin, että tämä kuoli, seurauksena oli kuolemanrangaistus (2. Moos. 21:20).
  • Pysyvän vaurion tuottamisesta seurasi välitön vapaus (2. Moos. 21:26–27).
  • Muukalaista orjaa, joka oli paennut julmaa kohtelua, ei saanut lähettää takaisin (5. Moos. 23:15–16).
• Kohtelu: Sapatin ja juhlapäivien lisäksi "orjat" hyötyivät monin tavoin isäntiensä omaisuudesta.
  • Papin "orja" sai syödä pyhää ruokaa, mitä palkkatyöläinen tai loinen eivät saaneet tehdä (3. Moos. 22:10–11).
  • Kun orja pääsi automaattisesti vapaaksi seitsemäntenä vuonna, hänet piti varustaa runsain lahjoin (5. Moos. 15:12–15).
• Juridinen asema: Isännän omistusoikeus "orjaan" oli erittäin rajoitettu.
  • Se ei sulkenut pois "orjan" ihmisarvoa, eikä vapauttanut isäntää juridisesta vastuusta.
  • Omistusoikeus koski vain "orjan" taloudellista tuottoa, ei suinkaan häntä itseään "kertakäyttöisenä hyödykkeenä" (3. Moos. 25:14,49–53.
  • Orjat olivat juridisia henkilöitä, joiden kohtelusta isännät olivat tilivelvollisia. Edellä kävi jo ilmi isännän vastuu lain edessä orjan pahoinpitelystä.
  • Orja saattoi lunastaa itsensä vapaaksi. (3. Moos. 25:49)
• Juridinen asema: "Heprealaisilla orjilla" oli selvästi mahdollisuus omaisuuden kokoamiseen.
  • Myymishinta kuului "orjalle", joka myi itsensä palvelukseen.
  • "Orja" saattoi rikastua niin, että pystyi maksamaan itsensä vapaaksi (yllä).
  • Perhe ja omaisuus, joka "orjalla" oli ollut ennen palvelussuhteeseen ryhtymistä, pysyi hänen omanaan.
• Ulospääsy: Yksi "heprealaisen orjuuden" ällistyttävimpiä piirteitä oli vapaaksi pääsemisen helppous!
  • Sukulaiset saattoivat ostaa "orjan" vapaaksi (3. Moos. 25:49).
  • "Orja" sai lunastaa itsensä vapaaksi riippumatta siitä, halusiko isäntä päästää hänet.
  • Joka seitsemäs vuosi kaikki "orjat" piti automaattisesti vapauttaa (2. Moos. 21:2, 5. Moos. 15:12).
  • Pahoinpitelyn aiheuttamista vaurioista seurasi välittömästi vapaus (2. Moos. 21:26–27).

Edeltävän tarkastelun valossa on selvää, ettei "heprealainen orjuus" järjestelmänä tue varsinaista historiallista orjuutta, eikä niitä voida edes mielekkäästi verrata toisiinsa. "Orjan" asiat olivat usein paremmin kuin vapaan köyhän miehen – eikä ihme, siksihän instituutio oli perustettu.

Uuden testamentin puolella on kyse Rooman vallan aikaista orjuudesta. On helppo todeta, että mitään sosiaaliluokkaa,

1. johon ihmiset vapaaehtoisesti liittyivät saavuttaakseen yhteiskunnallisesti paremman aseman kuin vapaina voisivat saavuttaa
2. joka antoi palvelijalle laillisia oikeuksia "omistajaansa" vastaan
3. joka antoi palvelijalle mahdollisuuden vaihtaa omistajaa etsimällä turvapaikkaa tämän luota
4. johon kuuluvalla oli odotettavissa vapaus Rooman kansalaisoikeuksin noin 30 vuoden iässä
5. joka tarjosi paljon runsaammat aineelliset edut, turvallisuuden ja ansaitsemismahdollisuuden kuin "vapaan kansalaisen" status, ja
6. joka tarjosi mahdollisuuden koulutukseen, jollaiseen vapailla köyhillä ei ollut usein varaa,

voidaan tuskin rinnastaa Yhdysvaltain neekeriorjuuteen kutsumalla molempia "orjuudeksi".^[19],

Tämän valossa ryhdymme tarkastelemaan Carlssonin löytämiä "orjuutta puoltavia säkeitä" Raamatussa.

Mutta orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat teidän ympärillänne... Ja jättäkää ne jälkeenne perinnöksi lapsillenne, pysyväksi perintöomaisuudeksi; niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne. (3.Moos. 25:44-46)

Olisi tärkeää huomata,^[20] että

1. Säädös koskee "orjien" ostamista (ei siis ottamista!) vieraista kansoista (ei kanaanilaisista). Koska tavallinen kansalainen ei ostanut orjia ulkomailta, tapausten määrä vähenee olemattomiin. Käsky koskeekin käytännössä yläluokkaa ja hallitsijoita. Nämä pitivät usein orjia, joilla oli erityistaitoja (kirjoittaminen, kääntäminen, opettaminen) ja joiden elämänlaatu ei vastannut historiallista orjuuden määritelmää. He olivat käytännössä toimistotöissä pitkäaikaisessa työsuhteessa.
2. Lukuun ottamatta vapautusta riemuvuonna ("ainaisesti orjinanne"), näitä "orjia" koskivat samat lait ja oikeudet kuin edellä. He siis saattoivat ostaa vapautensa, tulla sukulaisen lunastamiksi tai päästä vapaaksi vamman tähden.
3. Muukalaisella oli mahdollisuus kääntyä juutalaisuuteen koska tahansa, jolloin hän sai osakseen liiton edut.

... niin ota naskali ja pistä se hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. Samoin tee myös orjattarellesi. (5.Moos. 15:17)

Katkelman viimeisen lauseen loppu ei yleensä tee mitään asiaa kovin selväksi. Selvyys ei tunnetusti olekaan Carlssonin päämäärä – nyt hän tahtoo kauhistella naskalia.

Minusta tämä ei kuulosta sorretun, nääntyneen ja tyytymättömän orjan kohtalolta. Ihmisillä on nykyään korvat täynnä lävistyksiä – mitä kamalaa tässä on? Itse asiassa tällainen "ainainen orja" kantoi korvakoruaan ylpeydellä ja tietoisena hyvästä asemastaan.

Niin hän sanoi: Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja. (1.Moos. 9:25)

Näin toimi Nooa sen jälkeen, kun tämän poika oli häväissyt hänet. Voidaan kysyä, 1) toimiko Nooa oikein kirotessaan Kanaanin ja 2) täyttyikö hänen ennustuksensa koskaan. Joka tapauksessa on selvää, ettei kohdan perusteella voida sanoa "orjuuden hyväksyttävyydestä" puolta sanaa. Selvästikään todellinen orjuus ei ollut erityisen mukavaa tai suotavaa, jos sitä toivotetaan rangaistukseksi toisille.

Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta. (2.Moos. 21:2)

Tämähän oli juuri yksi ratkaisevia eroja heprealaisen ja historiallisen orjuuden välillä, ja se on käsitelty yllä. Eikö tämä jae olisi ollut edullisinta pimittää kokonaan?

Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät. (2.Moos. 21:7)

Ei niin kuin miesorjat pääsevät – vaan toisella tavalla, joka selitetään heti jakeen jälkeen! Typistetty sitaatti pyrkii harhauttamaan lukijaa. Kyse on näet köyhästä tytöstä, joka on siirtynyt rikkaaseen perheeseen isännän tai tämän pojan sivuvaimoksi. Katkelma suojelee tytärtä väärinkäytöksiltä.

Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, niin häntä rangaistakoon. Mutta jos se elää päivän tai kaksi, niin älköön lyöjää rangaistako, sillä se on hänen omaa rahaansa. (2.Moos. 21:20,21)

Laki koskee normaalia kuritusta ja rangaistusta, joka oli sama vapaillekin miehille. Sauva oli ojennuksen väline eikä pahoinpitely- tai tappoväline; tämä laki ei siksi sovellu tapauksiin, joissa aikomus oli surmata.

Mikäli palvelija kuoli, isäntää rangaistiin kuolemalla. "Orjilla" siis oli korkea ihmisarvo, kuten yllä todettiin. Jos tämä kuoli myöhemmin (=muista syistä), isäntää ei ollut tarpeen tuomita kuolemaan. "Hänen omaa rahaansa" ei ollut palvelija, vaan menetetystä työvoimasta aiheutunut taloudellinen tappio.

Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele. (Tiit. 2:9)

Kohta on Uudesta testamentista, joten kyse on roomalaisesta "orjuudesta." Asiaankuuluvasti lause on katkaistu keskeltä; ei siinä mitään pistettä ole!

Kristittyjä palvelijoita kehotetaan uskollisuuteen, kuuliaisuuteen ja kunnioitukseen isännän hyveellisyydestä riippumatta. Tulisiko Paavalin sen sijaan kiihottaa ihmisiä auktoriteetteja vastaan? Carlssonin edustaman etiikan vaatimukset kai edellyttävät, että mikäli firmassa on tympeä toimitusjohtaja, kristityt työntekijät

• kapinoivat jokaista annettua käskyä vastaan
• pyrkivät sabotoimaan firman tulosta
• näpistelevät työpaikalta
• hoitavat hommansa laiskasti ja puolihuolimattomasti
• pelaavat naapurifirman pussiin

sekä ties mitä muuta. Tällaiseenko moraaliin Raamatun moraali pitäisi vaihtaa?

Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. (1.Piet. 2:18,19)

Kyse on samasta kuin edellä.

Minä myyn teidän poikianne ja tyttäriänne Juudan poikien käsiin, ja he myyvät ne sabalaisille, kaukaiselle kansalle. Sillä Herra on puhunut. (Jooel 3:8)

Israelin kansan joutuminen orjiksi (sanan todellisessa merkityksessä) on tässä Jumalan säätämä rangaistus. Kohdan valossa oikea orjuus ei liene kovin toivottava tai hyväksyttävä ilmiö.

(Jeesus puhuu) Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. (Luuk. 12:47)

Fyysinen rangaistus on meillä pääosin poistunut käytöstä, Jeesuksen aikana se oli hyväksytty käytäntö. Carlssonin mielestä nykyinen käytäntö on ainoa oikea, mutta perusteluiksi hänellä on jälleen tarjota vain oma närkästyksensä siitä, että tottelematon ja laiska palvelija saa selkäsaunan.

Vai onko kyse siitä, että ylipäänsä rangaistaan – että kirjoittajan Utopiassa palvelijat saavat olla niin tottelemattomia kuin heitä huvittaa?

Raamatun orjuuttaa (sic) puoltavat säkeet ovat ihmiskunnan historian aikana monesti toimineet orjuuden sekä ihmisten sorron pyhittäjinä, esimerkkinä Etelävaltioissa Yhdysvaltain sisällissotaa edeltävänä aikana, kuten myös muutama vuosi sitten Etelä-Afrikassa Dutch Reformed Churchin johdosta apartheidin moraalisena pyhittäjänä.

Jos vapaa-ajattelijoiden oppeja käytettäisiin häikäilemättä hyväksi "sorron pyhittäjinä", Carlsson kiirehtisi selittämään, että niitä on käytetty väärin ja alkuperäistä merkitystä vastaan. Hänelle lienee turhaa todeta, että Raamatun kanssa käy yllättävän helposti samoin.

Rooman valtakunnan aikaan orjuus oli käytännössä koko maailmantalouden perusta. Hyväksyttävää tai ei, sitä ei voinut yhdessä yössä kumota ja lakkauttaa, yhtä vähän kuin nyt voisi sähköä ja elektroniikkaa, jos niitä alettaisiin pitää moraalittomina. Varsinkaan moista uudistusta ei voinut saada aikaan kourallinen kristittyjä, joilla ei ollut tarvittavaa vaikutusvaltaa. Naurettavat vaatimukset orjuuden välittömästä lopettamisesta ja kristittyjen orjien yllyttäminen kapinaan isäntiään vastaan sillä perusteella, että "orjuus on ihmisarvon vastaista", olisivat saaneet keisarin murskaamaan koko liikkeen saman tien.

Oli siis tyydyttävä tilanteeseen (toistaiseksi) ja toimittava parhaalla mahdollisella tavalla sen puitteissa. Niinhän kaikki moraalinen toiminta ratkaistaan – ja yleensä saavutetaan myös paras lopputulos. Paavali siis asettaa seuraavia periaatteita kristityille "isännille" ja "orjille":

• Isäntien
  • tuli kohdella orjia, kuten Kristuksen palvelijoita kohdellaan (Ef. 6:9)
  • ei tullut uhkailla orjia (mikä oli tavanomainen käytäntö) (Ef. 6:9)
  • tuli tiedostaa, ettei heillä ollut erioikeuksia Jumalan edessä (Ef. 6:9)
  • tuli tehdä palvelijoilleen, mikä oli "oikeus ja kohtuus" (harvinaista tuohon aikaan) (Kol. 4:1)
• Orjien
  • ei sopinut varastaa (mikä oli yleinen käytäntö) (Tit. 2:10)
  • tuli olla kuuliaisia "vilpittömin sydämin" (epätavallista) (Ef. 6:5)
  • tuli toimia oikein silloinkin, kun heitä ei valvottu (epätavallista) (Ef. 6:6, Kol. 3:22)
  • tuli työskennellä koko sydämestään (epätavallista) (Kol. 3:23)
  • tuli osoittautua luotettaviksi (Tit. 2:10)
  • tuli toimia Kristuksen tavoin, jos he joutuivat kärsimään epäoikeudenmukaista kovuutta (1. Piet. 2:18–23)

Henkilöt, jotka ovat käyttäneet Raamattua vaikkapa Yhdysvaltain neekeriorjuuden puoltamiseen, ovat olleet tietämättömiä ja halukkaita vääristelemään tekstiä omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi – kuten Carlsson edellä. Hänellä ei siis ole varaa esittää ainoatakaan syytöstä.

Orjuutta puoltavia säkeitä löytyy Raamatusta enemmänkin, kuin pelkästään tässä kuvatut.

Kyllä, kyllä. Koko Raamattu on Carlssonin silmissä täynnä kuvottavia ja vanhentuneita periaatteita kannesta kanteen. Mutta aivan kaikkia jakeita hän ei saa väännetyksi tekstin alkuperäistä merkitystä vastaan. Siksi kaikkia "säkeitä" ei luetella yllä.

”Pyhää” kansakiihkoilua?

Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan. (5.Moos. 23:3)

Syy edellä mainittuun käskyyn pimitetään lukijalta, ja tilalle pannaan piste. Herää jälleen kysymys tutkimuksen objektiivisuudesta.

Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. (Ap.t. 16:6)

Sen sijaan sama Henki käänsi apostolien tien Makedoniaan, missä heitä tarvittiin kipeästi. Aasian (Fryygian ja Galatian) vuoro tuli myöhemmin. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Paavali osoitti yhden kirjeistään galatalaisille seurakunnille.

Epäselväksi jää, kuinka Pyhän Hengen päätöstä voidaan kutsua minkäänasteiseksi "kansakiihkoiluksi." Jossain järjestyksessä evankeliumin julistaminen kai piti suorittaa? Vastustaako Carlsson sitä, että Pyhällä Hengellä oli mielessään eri järjestys kuin apostoleilla itsellään?

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. (Matt. 10:5,6)

Jeesus vastasi ja sanoi: Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. (Matt. 15:24)

Jeesuksella oli kiireellinen ja elintärkeä viesti nimenomaan Israelin kansalle. Hän oli tullut perustamaan kauan odotetun Jumalan valtakunnan, uudistamaan aiemmin tehdyn liiton, tuomaan anteeksiantamuksen ja todellisen paluun pakkosiirtolaisuudesta. Tämä oli Jeesuksen ensisijainen tehtävä. Miksi hänen olisi pitänyt Carlssonin mieliksi harhautua siitä ja käskeä opetuslapsiaan tappamaan aikaa miten parhaaksi näkisivät, kun se oli jo valmiiksi kortilla?

Kaikki ajallaan! Kun Israelin johtajat ja kansan enemmistö oli hylännyt Jumalansa sanansaattajan ja teloittanut hänet, oli muun maailman vuoro. Jeesuksen ympärille kootun "todellisen Israelin" oli määrä tehdä se, mihin vanha Israel ei kyennyt: olla maailmalle valona ja saattaa kaikki kansat uskon kuuliaisuuteen ylösnoussutta Messiasta kohtaan. Varsin tarkoituksenmukainen järjestys.

Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)

Millä tavoin tämä asiayhteydestään leikelty lause on kiihkoilua? Pelastus tuli kaikkien kansojen ulottuville Jeesuksessa. Jeesus oli juutalainen. Pelastus oli siis peräisin juutalaisista. Tämän faktan syntyperästään Kristus lausuu samarialaiselle naiselle sangen kiihkottomasti.

Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä (Jeesus) vihaan. (Ilm. 2:6)

Nikolaiitat eivät olleet kansa, vaan harhaoppinen lahko. Tämä ei siis ole ainakaan etnistä tai kansallista syrjintää.

Toiseksi lukutaitoiselle on selvää, ettei tässä yllytetä vihaamaan ja syrjimään vähemmistöä. Heidän tekojaan ja oppiaan (Ilm. 2:15) Jeesus sen sijaan ilmoitti vihaavansa ja vastustavansa. Carlssonin markkinoimalla täydellisellä moraalitajulla varustettu ihminen ei saa vihata ja inhota kenenkään tekoja – ei pedofiilien, ei raiskaajien eikä kuninkaiden, jotka julistavat kristinuskon ainoaksi lailliseksi uskoksi ja polttavat ateisteja paalussa. ;)

Ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga. (Ilm. 2:9)

Monet juutalaiset, jotka olivat ylpeitä kansallisesta ja uskonnollisesta identiteetistään, vainosivat ja pilkkasivat Smyrnan seurakuntaa. Jeesus toteaa, että nimellisestä juutalaisesta syntyperästään huolimatta sellaiset ihmiset eivät ole todellisia, hengellisiä juutalaisia. Vainoamalla oman Messiaansa seuraajia, kristittyjä, he seuraavat saatanaa ja toteuttavat hänen tahtoaan.

Mikä tässä on kansakiihkoilua?

Mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! (Room. 2:10)

Roomalaiskirjeen toisessa luvussa Paavali nimenomaan pyrkii tekemään selväksi, että Jumala ei pidä yhtä kansaa toista parempana, kun pelastuksesta on kysymys! Carlsson häikäisee jälleen kerran innokkuudellaan irrottaa lauseet niiden asiayhteydestä, tällä kertaa keskeltä Paavalin argumenttia.

Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö. (Hes. 3:5)

Tekstistä käy ilmi, että sanat oli tarkoitettu rohkaisuksi Hesekielille. "Sinä et ole menossa sellaisen kansan luo, jonka puhetta et ymmärrä, vaan oman heimosi luo. Puhu siis rohkeasti kaikki, mitä minä käsken."

Olisiko Hesekiel pitänyt lähettää vieraan kansan luokse, vaikka hänellä oli viesti israelilaisille? Onko kiihkoilua vai puolueellisuutta, että postinkantaja toimittaa kirjeen sille, jolle se on osoitettu?

Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat. (2.Aik. 14:12)

Herran olisi kai pitänyt olla hyökkäävän sotajoukon puolella ja antaa etiopialaisten tuhota rauhassa elänyt Juudan kansa? Eikö se sitten olisi ollut kansallista syrjintää? Entä olisiko moraalisesti hyvää seistä vieressä katselemassa ja olla puuttumatta asioihin, kun joku aikoo hävittää kansan, jonka tulisi levittää pelastussanomasi kaikille maailman ihmisille?

Vastaavan luonteista eri kansoja paremmuusjärjestykseen leimaavaa materiaalia löytyy Raamatusta enemmänkin, kuin tässä esitetyt esimerkit.

Jos mainittu materiaali puolustaa Carlssonin väitettä yhtä surkeasti kuin edellä lueteltu, Jumalalla on pullat hyvin uunissa.

Olettaisi silti 'moraalisesti täydellisen' Jumalan osoittavan puolueettomuutensa tämän luonteisessa kysymyksessä.

Kaikkien mielestä ei osoita moraalista täydellisyyttä tekeytyä puolueettomaksi – yleensä moraalinen toiminta nimen omaan edellyttää puolen valitsemista! Näin esimerkiksi silloin, kun vahvempi sortaa heikompaa. Jumala on toistuvasti alistettujen ja sorrettujen puolella, etenkin silloin, kun hänen vanhatestamentillista omaisuuskansaansa Israelia sorretaan. Yleisen mielipiteen mukaan ei liioin osoita moraalittomuutta pitää enemmän huolta omista kuin naapurin lapsista, vaikka heitäkin tarvittaessa autetaan. Carlsson ei taaskaan voi vedota muuhun kuin omaan täydelliseen moraalikäsitykseensä väittäessään, että Jumala toimii väärin.

Ehkä Carlssonin täydellisellä moraalilla varustettu jumala olisi pyöritellyt puolueettomana peukaloitaan, kun suomalaiset puolustivat hankien keskellä itsenäisyyttään. Monet kuitenkin lienevät kiitollisia siitä, ettei Raamatun Jumala tehnyt niin.

Mainittakoon myös, että antisemitismiä harjoittavat järjestöt ovat hyvällä menestyksellä käyttäneet vastaavanlaisia kohtia (eritoten Ilm. 2:6,9,15, 3:9, ja Matt. 23:1-39) rotu- ja juutalaisvihaa lietsovan propagandansa peruspilareina –

Mikäli menestys on ollut hyvä, syynä voidaan pitää ainoastaan kuulijoiden valmiita ennakkoasenteita, itsekkäitä toiveita ja räikeää raamatullista tietämättömyyttä. Yksikään edellä luetelluista kohdista, eritoten Ilm. 2:6,9,15, 3:9 tai Matt. 23:1-39, ei millään tavoin edes oikeuta, saati sitten kiihota, rotu- tai juutalaisvihaan. Miten teksti, jonka juutalaiset ovat kirjoittaneet juutalaisille, voisi ylipäänsä olla juutalaisvastaista?

Jo propagandan luonteeseenkin kuuluu olennaisesti se, että tieto esitetään väritetysti tai jopa väärin. Tämä pitää paikkansa myös niiden kohdalla, jotka pyrkivät lietsomaan rotu- ja juutalaisvihaa Raamatun avulla. Kuinka syy voisi siis olla Raamatun? Jotta emme joutuisi propagandan uhreiksi, on syytä pitää huoli siitä, ettemme ole

1. ennakkoluuloisia pelkästään maailmankatsomuksellisista syistä,
2. valmiita uskomaan mitä hyvänsä oman päämäärämme saavuttamiseksi ja
3. tietämättömiä siitä, mitä Raamatussa todella sanotaan.

Tämä on varsin terveellinen lähestymistapa riippumatta siitä, mikä kunkin henkilökohtainen vakaumus on.

Olettaisi 'kaikkitietävän' Jumalan osanneen ennakoida tämän antaessaan kannanottojaan.

Varmaan ennakoikin. Mutta jos Jumala jättäisi antamatta kaiken, mitä ihmiset voivat halutessaan käyttää väärin, hän ei voisi antaa mitään. Carlssonin kritiikistä olemme jo nähneet, kuinka monta väärää tulkintaa yksi ainoa mies voi halutessaan muodostaa – saati sitten lukemattomat omaa etuaan tavoitelleet henkilöt ihmiskunnan historiassa.

Raamatun käsitys alkoholin käytöstä

Ajoittain Raamattu suosittelee alkoholia murheiden ja ongelmien ratkaisuna – jokainen voi itse pohtia kyseisten sananlaskujen viisautta, suosittelisimmeko me Raamatun tarjoamaa ratkaisua hädässä olevalle ystävälle?

Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko. (Snl. 31:6,7)

Huolten painamalle viini olisi varsin hyvä mielen keventäjä kohtuudella nautittuna, mutta suomalaiselle, joka tunnetusti vetää päänsä täyteen, hajottaa itsensä ja ympäristönsä ja lopuksi sammuu kuin saunalyhty, sitä tuskin voinee suositella. Raamattua lukeneet tietävät, että tämä ei todellakaan ole Raamatun ainoa tai paras neuvo hädässä olevan lähimmäisen auttamiseksi, eikä varsinkaan "ratkaisu ongelmiin", eivätkä he lankea Carlssonin propagandan uhriksi.

Luultavasti useimmat meistä pyrkisivät ensin kääntämään ahdistuneen ystävän huomion pois huolista, jotta tämä voisi nähdä tilanteen ulkoapäin ja käsitellä ongelmiaan objektiivisemmin. Lasillinen viiniä kahden kesken lienee yleinen keino, mutta elokuvailta tai kalaretki ajaa usein saman asian. Salomon aikoihin elokuvia ei ollut, ja kukaan tuskin kalasti vapaa-ajallaan.

Huomionarvoinen on myös asiayhteys, joka ei todistettavasti kuulu Carlssonin sanavarastoon. Edellisissä jakeissa kuninkaan äiti neuvoo poikaansa, ettei hallitsijoiden, tuomareiden ja muiden virkamiesten tule käyttää alkoholia. (Kuinka primitiivinen ja taikauskoinen näkemys.) On olemassa vaara, että he ratkeavat ryyppäämään ja unohtavat työnsä ohessa myös oikeudenmukaisuuden. Jos jonkun on juotava viiniä, annettakoon sitä niille, joille se on edes joltiseksikin avuksi. Menehtyvien ja köyhien kohdalla mahdollisesta liikakäytöstä ei myöskään aiheudu niin vakavia seurauksia kuin eduskunnan ja oikeuslaitoksen viranhaltijoiden kohdalla.

Lue edellinen ääneen niin, että painotat korostettuja sanoja. Viestin sävy muuttuu hiukan erilaiseksi. Ja muista vielä, että kyseessä on sananlasku.

Edellytetään myös kuninkaiden juovan viiniä, vastoin tahtoaankin, oksentamis- ja sammumistilaan asti –

Sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa ja juopukaa, oksentakaa ja kaatukaa, älkääkä enää nousko... Mutta jos he eivät tahdo ottaa maljaa sinun kädestäsi ja juoda, niin sano heille: Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän täytyy juoda. (Jer. 25:27,28)

Kun Carlsson siteeraa Raamattua, kannattaa tarkistaa, mitä kolmen pisteen kohdalta on jätetty pois. Ensin kuitenkin jakeet 15 ja 16:

Tämän valossa jakeet 27 ja 28 (leikkelemättöminä) on helppo ymmärtää!

"Viini" saa siis tässä symbolisen merkityksen ja kuvaa Jumalan tuomiota – hän lähettää sodan kansojen keskuuteen. Symbolin valitsemisen syy on ilmeinen: Jumalan tuomion vaikutukset kansoille ovat samankaltaiset kuin liiallisen viininjuomisen. Ne juopuvat ja kaatuvat, eivätkä nouse enää. Ja jos kuulijat "eivät huoli maljaa" – ts. väittävät, etteivät profeetan sanat tule toteutumaan – he saavat nähdä vastoin tahtoaankin, että ne toteutuvat.

Carlsson todellakin kunnostautuu. Voisiko enää ymmärryksen kannalta oleellisempaa informaatiota pimittää?

Joh. 2:1-11 – Jeesus muuttaa veden viiniksi.

"Jeesus muuttaa veden viiniksi." Mitä tämä kertoo Raamatun suhtautumisesta alkoholinkäyttöön? Ei enempää kuin sen, että Jeesus ilmeisesti hyväksyy viinin käytön jossakin määrin. Tämän tarkempaa johtopäätöstä emme voi vetää.

Johtopäätös ei toisaalta häiritse muita kuin tiettyjä kristittyjä sekä Carlssonia, joka myös otaksuu Raamatun julistavan ehdotonta kieltäytymistä alkoholista. Tällainen uskomus on täysin vailla todellisuuspohjaa.

Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. (1.Tim. 5:23)

Carlsson siteeraa tätä terveydenhoito-ohjetta jo kolmatta kertaa dokumentin aikana. Hän pitää meteliä ikään kuin Paavali kouluttaisi Timoteuksesta rapajuoppoa. Siitäkö tekstissä on kysymys?

Maapallon muoto

Usein väitetään, että Raamattu opettaisi maan olevan litteä tai maailmankaikkeuden keskipiste. Väite on vailla perusteita.^[21]

Hän (Herra) istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. (Jes. 40:22)

... Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan – kuka oli minun kanssani? (Jes. 44:24)

Jälkimmäinen jae ei kerro mitään maapallon muodosta. Edellisessä sen sijaan käytetään "maanpiiristä" sanaa, joka tarkoittaa sekä ympyrän- että pallonmuotoista kappaletta.^[22] Missä ongelma on?

Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin. (Dan. 4:8)

Miten korkea tulisi puun olla, jotta se olisi havaittavissa koko maailmassa? Sfäärin muotoisten taivaankappalaitten (sic) yhtenä ominaispiirteenä on, että koko pinta-ala ei ole nähtävissä samanaikaisesti yhdestäkään pisteestä. On ilmeistä, että Raamatun kirjoittajat uskoivat, kuten muinoin oli yleistä, litteään maahan, jolloin Raamatun kuvaaman Jumalan 'kaikkitietoisuus' ei tässäkään suhteessa ole helposti havaittavissa.

Tämäpä ei olekaan Raamatun kirjoittajien mielipide, vaan Baabelin kuningas Nebukadnessarin, kuten tekstistä ilmenee. Toiseksi tämä omituinen puu esiintyy kuninkaan näkemässä unessa, joten sitä on turha etsiä reaalimaailmasta.

Samoja pulmia kohtaa myös seuraava säe – valtakuntia oli Jeesuksen aikaan Afrikassa, Amerikassa, Aasiassa, Euroopassa jne –

Taas perkele otti Jeesuksen kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. (Matt. 4:8)

Carlsson tulkitsee jakeen seuraavasti: Jeesus vietiin niin korkealle vuorelle, että hän saattoi nähdä sieltä yhdellä kertaa koko maan, jonka tietenkin on tällöin oltava litteä. Tästä seuraa kuitenkin vakavia ongelmia.

• Vaikka maa olisi litteä ja sellainen vuori olisi olemassa, se olisi verrattain surkea paikka katsella maailman valtakuntia. Kuta korkeammalle kiivetään, sitä pienemmiltä asiat alhaalla näyttävät. Kuinka paljon Jeesus olisi erottanut Kiinan ja Amerikan valtakunnista? Jos saatanan tarkoitus oli esitellä niiden loistoa, spektaakkeli ei ollut kovin häävi paljain silmin katsottuna.
• Jos niin korkea vuori olisi olemassa, se tietenkin näkyisi vastavuoroisesti kaikkialle maailmaan. Matteus tiesi yhtä hyvin kuin lukijansa, ettei mikään vuori näkynyt kaikkialla maailmassa. Mikäli hän olisi väittänyt moista, lukijat olisivat kuolleet nauruun ja hänen kirjansa olisi heitetty roskiin.

Saatana pikemminkin järjesti jonkinlaisen yliluonnollisen videoesityksen – heijasti näkyjä maailman valtakunnista Jeesuksen katseltavaksi. Mutta eikö sen olisi voinut tehdä muuallakin? Miksi piti kiivetä vuorelle? Koska päämäärä oli koetella Jeesuksen uskollisuutta ja omistautumista, ja vuoret ovat ratkaisevia paikkoja ilmestyksille ja suunnan valitsemiselle niin Vanhassa kuin Uudessakin testamentissa: Ararat, Mooria, Siinai, Hooreb, kirkastusvuori, Öljymäki, Golgata...

Ympyrän muotoinen taivaankappale ei yleisen käsityksen mukaan ole neliskulmainen, mutta Raamattu edustaa silti eriävää mielipidettä –

Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta. (Ilm. 7:1)

Ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan. (Ilm. 26:8) (sic)

Tässä viitataan yksinkertaisesti neljään ilmansuuntaan. Vielä nykyäänkin puhutaan "neljästä tuulesta" vailla mitään ongelmia. Jälkimmäinen sitaatti on Ilm. 20:8.

Maapallo tuettu?

Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. (Ps. 104:5)

Ilmaus on sekä runollinen että liian hämärä, jotta sen perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä maapallon luonteesta. Esimerkiksi maan pinta tunnetusti lepää perustustensa varassa, mutta maapallolla sellaisia ei ole. Kumpaako "maa" tarkoittaa?

... Sillä maan tukipylväät ovat Herran, hän on asettanut niiden päälle maanpiirin. (1.Sam. 2:8)

Käytetty sana ei tarkoita fyysistä pylvästä, ja huonoimmillaankin tämä on vain Hannan, Samuelin äidin, runollinen mielipide.^[23]

Hän (Herra) järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; (Job 9:6)

Jobin kirja on täynnä runollista symboliikkaa. Eräät siinä esiintyvät patsaat osaavat jopa hämmästyä (Job 26:11). Kyse ei siis ole todellisista tukipylväistä.

Maan peruspylväät murskataan, ja kaikki palkkalaiset ovat murheellisella mielellä. (Jes. 19:10)

Nämä "peruspylväät" ovat keskeisissä hallinnollisissa asemissa toimivia ihmisiä – ks. seuraava jae.

Maan piiri pysyy lujana, se ei horju. (1. Aik. 16:30)

... Niin pysyy maanpiiri lujana, se ei horju. (Ps. 93:1)

Miten jakeet muuttuisivat, jos niiden kirjoittajalla olisi nykyistä vastaava käsitys maapallosta? Eivät kaiketi mitenkään. Emme katso maapallon "horjuvan", kun se kiertää rataansa auringon ympäri.

Sokeriksi pohjalle Carlsson valitsee jakeen, joka tuhoaa koko hänen argumenttinsa. Olemme ihmetelleet, minkä tai kenen päällä maapallo lepäsi muinaisten israelilaisten mielestä. Jättiläisen? Kilpikonnan? Pylväiden?

Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. (Job 26:7)

Vastaus: Ei minkään. Ja nykytiedon valossahan planeettamme on avaruudessa "tyhjän päällä".

Aurinkokunnan luonne

Silloin puhui Joosua Herralle... Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa... Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan. (Joos. 10:12-14)

Hän (Herra) kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; (Job 9:7)

Auringon 'pysäyttäminen' ei estäisi auringon liikkumista taivaalla, joka johtuu maapallon pyörimisliikkeestä.

Carlssonin kumartamiin "modernin fysiikan standardeihin" kuuluu myös totuus, että liike on suhteellista. Meistä käsin aurinko liikkuu, avaruudesta katsottuna taas maa kiertää aurinkoa. Vaikka jälkimmäinen fakta on ollut tiedossa jo kauan, Ilmatieteen laitos ilmoittaa päivittäin, milloin "aurinko nousi" ja milloin se "laskee". Ilmeisesti taivaankappaleiden liikkeitä on arjen kielenkäytössä edelleen mukavampi käsitellä ihmisen näkökulmasta.

Tekstissä siis on kysymys siitä, että Jumalan toiminta sai meidän näkökulmastamme auringon liikkeen pysähtymään. Katkelmissahan ei kerrota, kumpiko kiertää kumpaa.

Monet säkeet Raamatussa viittaavat vanhaan harhakäsitykseen, jonka mukaan maapallo olisi aurinkokunnan ja universumin keskipiste.

Tietenkin. Ilmeisesti siksi tässä dokumentissa on pyritty luettelemaan niitä mahdollisimman monta. Joten... missä ne ovat?

Tämä olikin 'kaikkitietävää' Jumalaa edustavan kirkon virallinen näkemys aina 1600-luvun loppuun asti. Lisäksi on outoa, että vaikka väitetty auringon 'pysäyttämisen' ihme on täytynyt olla nähtävissä koko maailmassa, ei ihmettä olla dokumentoitu (Raamatun lisäksi) missään muualla.

Väite kirkon virallisesta näkemyksestä on populistinen myytti, joka ei kestä historiallista tarkastelua. Suurin osa kirkkoisistä ei puuttunut kysymykseen maan muodosta, ja loput pitivät maata pyöreänä. Kristinusko ei keksinyt eikä kannattanut näkemystä litteästä maasta.^[24] Itse asiassa geosentrinen malli oli nimenomaan tiedemiesten päähänpinttymä ensimmäisten 1600 vuoden ajan, eikä sitä voinut horjuttaa mikään määrä ristiriitaisia havaintoja. Näinhän ei tietenkään pääsisi käymään nykyään...

Aurinkoihmeen vajavainen dokumentointi ei ole lainkaan outoa, kun kirjoitustaidon levinneisyys, muistiinmerkitsemiskäytäntö ja varsinkin muinaisten dokumenttien säilymättömyys otetaan huomioon.^[25] Luuleeko Carlsson, että meillä on hyllymetreittäin yli 3300 vuotta vanhoja kirjoituksia?

Seuraavilla kahdella jakeella Carlsson pyrkii todistamaan, että israelilaisten astronominen tietämys oli alkeellista. Pieleen menee.

Katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta... Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut. (Jes. 38:8)

Ja on tapahtuva sinä päivänä, sanoo Herra, Herra, että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja teen maan pimeäksi keskellä kirkasta päivää. (Aam. 8:9)

Outo ilmiö Aahaan aurinkokellossa merkittiin muistiin siksi, että israelilaiset tiesivät, mihin suuntaan aurinko kulkee – ei siksi, että he eivät olisi tienneet!

Ennustus päivän pimenemisestä taas oli vakava merkki Israelille nimenomaan sen vuoksi, ettei aurinko heidän tietääkseen tavallisesti laske keskellä päivää.

Kyseessä ei ollut primitiivisen aavikkokansa, joka luuli auringon voivan tanssia polkkaa, vaan kansa, jolla oli niin paljon astronomista tietämystä, että Jumala saattoi vahvistaa sanansa järjestämällä poikkeuksen tunnettuihin luonnonlakeihin. Mitä ihmeellistä varjon siirtymisessä olisi ollut, ellei kuningas olisi käsittänyt, että ilmiö oli luonnonvastainen? Miksi auringon laskeminen keskellä päivää olisi israelille merkki Jumalan voimasta ja tuomiosta, jos ilmiö oli heidän mielestään normaalin rajoissa?

Carlssonin valitsemat jakeet eivät osoita, että juutalaisten olisivat olleet tietämätön ja vajaaälyinen paimentolaisjoukko. Sen sijaan ne viittaavat (muiden kohtien kera) siihen, että Israelin kansa oli perillä taivaankappaleiden liikkeistä ja käyttäytymisestä ainakin yhtä hyvin kuin keskivertosuomalainen – luultavasti paremmin. Carlsson on tietenkin valmiiksi päättänyt, että mainitut tapahtumat ovat "liian mahdottomia" sattuakseen koskaan ja Jesaja vain satuilee.

Raamattu tarjoaa lisää vallankumouksellista tähtitiedettä ilmoittamalla kuun jonakin päivänä loistavan yhtä voimakkaana kuin aurinko tänä päivänä. Tämä edustaa muinaista harhaluuloa, jonka mukaan kaikki taivaankappaleet olisivat itsevalaisevia, kuu mukaanlukien... –

Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo. (Jes. 30:26)

Sensuuri iski jälleen. Jae on katkaistu keskeltä, ja se jatkuu:

Jos aurinko kirkastuu seitsenkertaiseksi, kuun ei tarvinne olla itsevalaiseva saavuttaakseen auringon nykyisen kirkkauden. (On myös hyvä huomata, että kieli on runollista.) Carlsson ei esitä mitään todisteita "muinaisesta harhaluulosta". Hän tyytyy vääristelemään tekstiä ja kertomaan, mitä se hänen mielestään edustaa.

Raamattu kyseenalaistaa jälleen 'kaikkitietävää' alkuperäänsä julistamalla, että vettä löytyy myös taivaan yläpuolelta:

Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. (1.Moos. 1:7)

Katastrofinäkemyksen kannattajat näkevät tekstissä viittauksen vesihöyryvaippaan, jonka oletetaan ympäröineen maata ionosfääriin varastoituneena. Vaippa olisi aiheuttanut muinaiseen maailmaan kasvihuoneilmaston ja satanut alas vedenpaisumuksen yhteydessä.

Vaihtoehtoisesti kirjoittaja puhuu pilvistä, jotka tunnetusti koostuvat vedestä.

Uskomus, että taivaankannen yläpuolella olisi vettä, on peräisin muinaisista Babylonian uskonnoista, joissa uskottiin, että alussa oli tyhjyyden sijaan loputtomasti vettä.

Carlsson kuulostaa siltä kuin olisi perehtynyt hyvinkin syvällisesti muinaisuskontoihin. Kuinka kummassa hänen tapansa käsitellä Raamattua on silti näin harrastelijamainen?

Olettakaamme (ilman näyttöä), että väite pitää paikkansa: muinaisessa Babyloniassa uskottiin, että alussa oli tyhjyyden sijaan loputtomasti vettä. Mutta ei tämä ole "taivaanvahvuuden" yläpuolisen veden kannalta sen paremmin riittävä kuin välttämätönkään uskomus.

Uskomus ei ole riittävä. Ajatuksesta, että alussa oli loputtomasti vettä, ei automaattisesti seuraa, että maan ulkopuolinen kaikkeus olisi edelleen täynnä vettä. Luoja, kuka lieneekin, olisi hyvin voinut hävittää osan tai lähes kaiken alkukaaoksen merestä.

Mutta olennaisempaa on se, ettei uskomus ole välttämätön. "Primitiivisimmällekin" aavikkolaiselle on selvää, ettei maan pinnan yläpuolella ole vettä, vaan ilmaa; sitähän hän hengittää. Mutta jostakin sade tulee; siispä jossakin vielä ylempänä on oltava vettä. Täyttä idioottia lukuun ottamatta jokainen tajuaa ilman modernin fysiikan tutkintoakin, että sekä alhaalla että ylhäällä on vettä, ja jokin erottaa ne toisistaan ja pitää (enimmän osan ajasta) sen ylhäällä olevan veden ylhäällä. Tämä kaikille ilmeinen havainto ei tarvitse edeltäviä uskomuksia siitä, mistä yläpuolinen vesi on tullut ja paljonko sitä on; se itse tuottaa selitysyrityksiä yhtä hyvin Babyloniassa kuin muuallakin.

'Taivaankannen yläpuolella' vierailleet astronautit eivät tosin ole havainneet tätä Raamatun kuvaamaa 'Jumalan luontityön' tärkeätä osaa.

Vettäkö he menivätkin etsimään? Lähempääkin olisi löytynyt.

"Taivaanvahvuuden päällä" olevaa vettä metsästääkseen he joko lähtivät liian myöhään (vedenpaisumuksen jälkeen) tai tarpeettoman ylös. Sitä voi katsella maan pinnaltakin, jos on pilvinen päivä.

Veden kiertokulku

Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. (Saarn. 1:7)

Miksi Carlsson valitsee jakeita, jotka turmelevat hänen väitteensä israelilaisten "primitiivisestä maailmankuvasta"? Tämähän on erinomainen perusesitys veden kiertokulusta!

Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot? (Job 38:22)

Varastohuoneet eivät yleisen käsityksen mukaan ole osana veden kiertokulkua.

Runollista puhetta ei yleisen käsityksen mukaan tule ottaa kirjaimellisesti. Hieman aikaisemmin (Job 38:12–13) todetaan mm. aamuruskon tarttuvan maan liepeisiin ja pudistavan jumalattomat pois, minkä pitäisi olla kyllin selvä vihje runollisesta tyylilajista.

Carlssonin kaltainen patologinen literalisti soittaa ambulanssin ja varaa ajan kardiologian erikoislääkäriltä, jos hänen kullanmurunsa ilmoittaa rakkauskirjeessä "sydämensä halkeavan" kaipauksesta.

Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse. (Jer. 5:22)

Meri, Jumalan uhittelusta huolimatta, on useaan otteeseen ympäri maailmaa tulvinut yli 'ikuisen rajansa'.

On, mutta se on palannut takaisin. Jakeessa on kysymys siitä, että Herra estää kuivaa maata peittymästä kokonaan meren alle. Tähän vedellä olisi hyvät edellytykset: mikäli maan kuori tasoitettaisiin, vesi peittäisi sen parin kilometrin syvyydeltä. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala lupasi, ettei toista saman mittaluokan kataklysmiä enää koskaan tule.

Jos kohdassa viitattaisiin mihin tahansa nousuveteen, israelilaiset olisivat nauraneet partaansa Jumalan tiedustelulle. Onhan ilmeistä, että tälläkin hetkellä meri peittää osan hiekasta.

Jumalan käsitys eläinkunnasta

Lepakko ei ole lintu –

Mutta nämä ovat linnuista ne, joita älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka... haikara, sirriäislajit, harjalintu ja yölepakko. (5.Moos. 14:12-18)

Sana 'lintu' viittaa nykyisin taksonomiseen luokkaan Aves. Lepakkoa ei pidetä sen jäsenenä, mutta koko luokka määritettiin vasta 1700-luvulla, kun nykyisen taksonomian perusta laskettiin. On siis naurettavaa syyttää 4000 vuotta vanhaa dokumenttia siitä, että se käyttää lepakosta sanaa, jonka merkitys vaihdettiin vajaat 300 vuotta sitten. 3. Mooseksen kirjan yhteydessä asia on käsitelty laajemmin.

Jänikset eivät märehdi –

Jänistä, joka kyllä märehtii, mutta jolla ei ole sorkkia: se olkoon teille saastainen; (3.Moos. 11:6)

Käännös on epätarkka.

Märehtiminen on osittain sulatetun ruoan pureskelemista uudelleen. Jänis ei "märehdi" samassa mielessä kuin lehmä, joka nostaa ruoan vatsalaukusta takaisin suuhunsa. Sen sijaan jänis syö nk. ensipapanoita, jotka se on jo kerran ulostanut – se siis pureskelee uudelleen osittain sulattamansa ruoan. Tämä täyttää hyvin hepreankielisen, 'märehtimiseksi' suomennetun sanan ehdot.^[26]

Heinäsirkat, kuten hyönteiset yleisesti, eivät ole nelijalkaisia, eivätkä liiku neljän jalan varassa –

Kuitenkin saatte siivellisistä pikkueläimistä, jotka liikkuvat neljällä jalalla, syödä niitä, joilla jalkojen yläpuolella on kaksi säärtä hypelläksensä niillä maassa. Niistä te saatte syödä seuraavia: heinäsirkkalajeja, solam-sirkkalajeja, hargol-sirkkalajeja ja haagab-sirkkalajeja. Mutta kaikkia muita siivellisiä pikkueläimiä, joilla on neljä jalkaa, inhotkaa. (3.Moos. 11:21-23)

Carlssonin mielestä heinäsirkkojen nimittäminen 'nelijalkaisiksi' osoittaa, että Raamatun ovat kirjoittaneet primitiiviset, taikauskoiset paimentolaiset. Kaikkitietävä Jumala olisi tietenkin ollut selvillä siitä, että heinäsirkoilla on kuusi raajaa. Vilkaise kuitenkin tänne, ennen kuin vakuutut asiasta.

Nykytiede ei ole vielä havainnut etanoiden sulavan –

Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe. (Ps. 58:9)

Muistuttaisin, että lienee runsaasti asioita, joita "nykytiede" ei ole vielä havainnut. Mutta Carlsson ei liioin ole havainnut, että psalmeissa käytetään runollista kieltä. Sen lisäksi limainen jälki, jonka etana jättää jälkeensä ikään kuin sulaisi (mikä oikeuttaa kyseisen kielikuvan), on jäänyt häneltä havaitsematta.

Yhdenkään käärmelajin ruokavalioon ei kuulu tomu –

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ... vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. (1.Moos. 3:14)

"Tomun syöminen" on kielikuva nöyryytyksestä, kuten vielä nykyäänkin:

Mutta jos Carlsson haluaa takertua kirjaimelliseen merkitykseen: käärmeet joutuvat nielemään tomua, koska niiden suu sijaitsee samassa paikassa kuin tomukin – maan pinnassa. Käärmeiden hajuaisti perustuu siihen, että ne keräävät kielen avulla hiukkasia suuhunsa. Tällöin tomua tulee kylkiäisenä aimo annos, ja jokaisella maassa liikkuvalla käärmelajilla on tämä ongelma.