Hoosean kirja,
luku 6
Hoosean kirja,
luku 8

Hoosean kirja, luku 7


1. Kun minä Israelia parannan, silloin tulevat julki Efraimin rikokset ja Samarian pahuudet; sillä he harjoittavat petosta, varas tunkeutuu sisään, ja rosvojoukko ryöstää ulkona. 2. Eivät he ajattele sydämessään, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa piirittävät heidät, ne ovat tulleet minun kasvojeni eteen. 3. He ilahuttavat pahuudellansa kuningasta ja valheillansa ruhtinaita. 4. Kaikki he ovat avionrikkojia; he ovat kuin leipojan sytyttämä uuni: hän jättää tulen kohentamatta taikinan sotkemisesta sen happanemiseen asti. 5. Meidän kuninkaamme päivänä ovat ruhtinaat sairaina viinin hehkusta. Hän lyö kättä pilkkaajain kanssa. 6. Sillä he ovat juonillaan saattaneet sydämensä kuumaksi kuin uuni; koko yön heidän leipojansa nukkuu, aamulla se palaa kuin liekitsevä tuli. 7. He ovat kaikki kuumia kuin uuni, he syövät tuomarinsa: kaikki heidän kuninkaansa ovat kaatuneet, ei yksikään niistä ole minua avuksi huutanut. 8. Efraim sekaantuu kansojen joukkoon. Efraim on tullut leivän kaltaiseksi, jota ei ole käännetty. 9. Muukalaiset syövät hänen voimansa, mutta ei hän sitä ymmärrä. Hänen hiuksensakin ovat jo harmaiksi käyneet, mutta hän ei ymmärrä. 10. Israelin ylpeys syyttää häntä vasten silmiä, eivätkä he palaja Herran, Jumalansa, tykö, eivät etsi häntä, vaikka kaikki näin on. 11. Efraim on tullut kyyhkysen kaltaiseksi, joka on tyhmä ja taitamaton: he huutavat avuksi Egyptiä, he menevät Assuriin. 12. Juuri kun ovat menossa, minä levitän verkkoni heidän päällensä ja pudotan heidät alas kuin taivaan linnut; minä kuritan heitä, niinkuin on julistettu heidän seurakunnallensa. 13. Voi heitä, sillä he ovat menneet minua pakoon! Häviö heille, sillä he ovat minusta luopuneet! Minä tahdoin lunastaa heidät, mutta he puhuivat minua vastaan valheita. 14. Eivät he huuda minun puoleeni sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. Jyvien ja viinin tähden he kokoontuvat. Minua vastaan he niskoittelevat. 15. Minä olen heitä kurittanut, minä olen vahvistanut heidän käsivartensa, mutta minua vastaan he ovat aikoneet pahaa. 16. He kääntyvät, mutta eivät korkeutta kohti. He ovat kuin pettävä jousi. Heidän ruhtinaittensa pitää kaatuman miekkaan kieltensä kiukkuisuuden tähden. Tästä he saavat pilkan Egyptin maassa.

1. Kun minä parannan Israelin vammat, tulevat näkyviin Efraimin rikokset ja Samarian pahat teot. Siellä rehottaa valhe ja petos: varkaat tunkeutuvat taloihin, rosvojoukot kuljeksivat ryöstellen. 2. He eivät ajattele, että minä muistan heidän pahuutensa. Nyt heidän tekonsa saartavat heidät, ne odottavat tuomiota minun edessäni. 3. – He saavat kavaluudellaan kuninkaan hyvälle mielelle, tekevät valheillaan hovin iloiseksi. 4. Pettureita kaikki tyynni, uskottomia kuningastaan kohtaan! He ovat kuin uuni, jonka leipuri on sytyttänyt: se hehkuu läpi yön taikinan alustamisesta happanemiseen asti, eikä hiillosta tarvitse kohentaa. 5. Kuninkaamme juhlapäivänä hänen hovinsa on sairas hehkuvasta viinistä, hän itse, pahaa aavistamatta, puristaa kättä pettureiden kanssa. 6. He ovat tulleet paikalle iskeäkseen. Väijyessään he olivat kuin uuni, joka hehkuu läpi yön, vaikka leipuri nukkuu. Aamulla roihusi ilmituli! 7. Koko joukko leimuaa kuin uuni: tuomarinsa he tuhoavat, kaikki kuninkaansa kaatavat. Kukaan ei kysy minun tahtoani! 8. Efraim sekoittuu muihin kansoihin. Se on kuin leipä, jota paistaja ei ole kääntänyt. 9. Vieraat kuluttavat Efraimilta voimat, mutta se ei sitä ymmärrä. Efraimin hiuksissa on jo harmaata, mutta se ei sitä huomaa. 10. Israelin ylpeys koituu sille itselleen tuhoksi, mutta se ei silti palaa Herran, Jumalansa, luo, ei etsi häntä. 11. Efraim on kuin kyyhkynen, tyhmä ja ajattelematon. Se kutsuu avuksi Egyptiä, se kulkee Assyriaan. 12. Mutta minne Efraim meneekin, minä levitän verkkoni sen päälle, minä pyydystän sen kuin lintuparven. Minä rankaisen sitä, niin kuin olen tehnyt kansalleni tiettäväksi. 13. – Voi israelilaisia, he ovat paenneet luotani! Tuho kohdatkoon heitä, koska he ovat nousseet minua vastaan! Minä tahdoin vapauttaa heidät, mutta he puhuivat minulle pelkkää valhetta. 14. He eivät huuda sydämestään minua avuksi vaan voihkivat vuoteillaan. He viileskelevät itseään rukoillessaan minulta viljaa ja viiniä. Näin he kapinoivat minua vastaan. 15. Minä kasvatin heidät, vahvistin heidän käsivartensa, mutta he suunnittelevat minua vastaan pahaa. 16. Eivät he käänny minun, Korkeimman, puoleen. He ovat kuin löystynyt jousi. Heidän päällikkönsä kaatuvat Egyptissä miekkaan, sillä he puhuivat julkeita sanoja. ©

 
Hoosean kirja,
luku 6
Hoosean kirja,
luku 8
 

Ota yhteyttäX