Totisesti nousi?
Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisesta uskottavuudesta

luotu 17.7.2008 klo 13:36

Johdanto

Kristinusko on maailman uskontojen joukossa siitä mielenkiintoinen, että se sitoo itsensä historiassa sattuneisiin tapahtumiin. Se on hyvin tämänpuoleinen maailmankatsomus, jonka taustakertomukset, evankeliumit, vilisevät epämääräisten "kauan sitten"- ja "eräs viisas mies"-ilmausten sijaan tarkasti nimettyjä henkilöitä, aikoja ja paikkoja. Erityisesti kristinuskon todenperäisyys lepää yhden historiallisen tapahtuman tai tapahtumatta jäämisen varassa: Jeesus Nasaretilaisen kuolleista heräämisen eli ylösnousemuksen.

Ylösnousemuksen historiallisuuden tueksi voidaan esittää ainakin kolme itsenäistä perustetta. Jollei näille kolmelle seikalle löydy uskottavaa luonnollista selitystä, on rationaalisesti perusteltua pitää Jeesuksen ylösnousemusta todellisena, historiallisena tapahtumana. Se näet kykenee selittämään, miksi

Jeesuksen hauta oli pääsiäissunnuntaina tyhjä.
lukuisat ihmiset väittivät kohdanneensa tämän aiemmin teloitetun miehen elävänä.
ylösnousemususkosta tuli kristillisen seurakunnan perusta ja kulmakivi.

Kommentoi tätä katkelmaa

1. Tyhjä hauta

Jeesuksen ajan Israelissa haudat olivat kallioon louhittuja kammioita, joissa oli syvennyksiä ruumiita varten. Kun vainajan pehmytkudokset olivat noin vuoden kuluttua hajonneet, tämän luut kerättiin talteen ossuaariin eli luuarkkuun odottamaan viimeisenä päivänä tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemusta. Juutalaiselle "ylösnousemus" merkitsee näet uutta ruumiillista elämää, ei jonkinlaista sielun siirtymistä Jumalan luo. Luojan ajateltiin jollain tapaa rakentavan uuden ruumiin vanhojen luiden ympärille^[1].

Samaa hautakammiota käytettiin siis useita kertoja, ja Jeesuksenkin leposijana oli Joosef Arimatialaisen, juutalaisten suuren neuvoston jäsenen, hankkima sukuhauta, johon omistaja itsekin odotti tulevansa myöhemmin haudatuksi (Matt. 27:59–60).

Tuo hautakammio, johon Jeesus perjantai-iltana haudattiin, oli kuitenkin seuraavana sunnuntaiaamuna tyhjä. Millaisia perusteluja voidaan esittää moisen väitteen tueksi, ja millä tavoin tyhjää hautaa on pyritty selittämään?

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesus haudattiin

Lähes kaikki Uuden testamentin tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesuksen hautaaminen evankeliumeissa kuvatulla tavalla on historiallisesti luotettava tapahtuma. Esimerkiksi kristittyjen julkisesti esittämä väite, että vaikutusvaltainen juutalaisneuvoston jäsen olisi haudannut Jeesuksen (Mark. 15:43–46, Luuk. 23:50–53, Joh. 19:38–42), olisi valheellisena äkkiä kyseenalaistettu.

Paavali luettelee (1. Kor. 15:3–5) korinttolaisille kristillisen perimätiedon "ydinkohdat". Hän kertoo saaneensa ne Jerusalemin apostoleilta, jotka hän tapasi vieraillessaan siellä vuonna 36 jKr. (Gal. 1:18). Kyseinen tunnustus on näin ollen syntynyt viiden vuoden sisällä Jeesuksen kuolemasta. Siinä mainittu tieto Jeesuksen hautaamisesta ei voi olla myöhemmin syntynyt legenda.^[2]

Kuinka Jeesuksen hautaaminen sitten todistaa hänen ylösnousemuksensa puolesta? Yksinkertaista. Jos evankeliumien kuvaus hautaamisesta pitää paikkansa, sekä Jeesuksen opetuslapset että hänen vihollisensa tiesivät hyvin, missä hauta sijaitsi. On kysyttävä, kuinka usko Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen olisi voinut syntyä ja levitä, jos ruumis olisi edelleen maannut haudassa ja asia olisi voitu tarkistaa. Näinhän Pietari ja Johannes itsekin ensimmäiseksi tekivät (Joh. 20:3–7) kuultuaan Marialta tuon käsittämättömän uutisen. Ällistyttävää on juuri se, että ylösnousemusta alettiin ensiksi julistaa juuri siinä kaupungissa, jossa Jeesus oli teloitettu lukemattomien silminnäkijöiden edessä^[3], eikä kaukaisessa tuppukylässä, jossa kukaan ei ollut kuullutkaan Jeesuksesta.

Ilman tyhjää hautaa kristinusko ei olisi voinut syntyä. Jos kertomus Jeesuksen hautaamisesta on historiallisesti tosi, myös kertomuksen tyhjästä haudasta on oltava tosi.^[4] Jos Jeesuksen ruumis olisi edelleen ollut haudassa,

... hänen opetuslapsensa, sen enempää kuin kukaan muukaan, eivät olisi uskoneet hänen nousseen kuolleista.
... hänen vihollisensa olisivat tuoneet ruumiin esille, kuten seuraavaksi todetaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Vihollisetkin tunnustivat asian

Muutama viikko teloituksen jälkeen Jeesuksen opetuslapset alkoivat julistaa, että heidän Mestarinsa oli noussut ruumiillisesti kuolleista. Mikä olisi ollut tehokkain keino sammuttaa huhut heti alkuunsa? Jeesuksen ruumiin tuominen kaikkien nähtäville. Uutisen kiihkeimmät vastustajat – lainopettajat, hallitusmiehet ja fariseukset – eivät kuitenkaan tehneet näin. Miksi ihmeessä? Siksi, etteivät he voineet löytää ruumista.

Matteuksen evankeliumissa todetaan:

^11.Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut. ^12.Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat ^13.ja sanoivat: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme. ^14.Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin, että saatte olla huoletta." ^15.Niin he ottivat rahat ja tekivät, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä. (Matt. 28:11–15)

^11.Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. ^12.Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. ^13.He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. ^14.Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä." ^15.Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti. (Matt. 28:11–15) ©

Miksi tällainen katkelma on tarvinnut kirjoittaa? Evankelista on halunnut selittää lukijoilleen, mistä on peräisin juutalaisten keskuudessa vielä kirjoitushetkelläkin elävä sitkeä valhe, että Jeesuksen ruumis olisi varastettu. Entä miksi juutalaiset ovat väittäneet moista? Koska hekin tietävät, että ruumis on poissa, mutta eivät osaa selittää katoamista muulla tavoin. Kuvittele, millainen keskustelu:

"Kuule, Israel! Jumala on herättänyt Messias Jeesuksen kuolleista."

"(murinaa)... te olette vain varastaneet hänen ruumiinsa!"

On historiallisesti erittäin huomionarvoista, että myös Jeesuksen vastustajat tunnustivat hänen hautansa olleen tyhjä – ja turvautuivat epätoivoisiin selitysyrityksiin päästäkseen tuon tosiseikan ympäri.^[5]

Kommentoi tätä katkelmaa

Vaihtoehtoisia selityksiä

Vuosien kuluessa tyhjälle haudalle on toki yritetty löytää luonnollisia selityksiä, jottei ylösnousemusta tarvitsisi hyväksyä. Valitettavasti nämä ajatuslinjat ovat osoittautuneet epäuskottavammiksi kuin vaihtoehto, joka yritetään kiistää.

Kommentoi tätä katkelmaa

1. Jeesuksen ruumis varastettiin

Nykyään tutkijat ovat täysin hylänneet ajatuksen, että opetuslapset olisivat (juutalaisten propagandan mukaisesti) varastaneet Jeesuksen ruumiin ja sitten teeskennelleet, että hän olisi noussut kuolleista.^[6] Näin tylyyn tuomioon on useampiakin syitä:

Opetuslapset saattoivat olla toisinaan hitaita hoksaamaan, mitä Jeesus sanoi tai mihin hän pyrki, mutta he eivät olleet halpoja huijareita. Evankeliumien tuskallisen rehellinen kuvaus heidän luonteestaan ja epäonnistumisistaan on juuri peittelemättömyytensä vuoksi hyvin uskottava. Suunnitelmallinen petollisuus ei kuitenkaan kuulunut opetuslasten vikoihin, olivatpa ne muuten kuinka mittavia tahansa. Nämä miehet olivat vilpittömiä ja pyrkivät aidosti seuraamaan tietä, jonka Jeesus oli heille viitoittanut.
Opetuslapset olivat ristiinnaulitsemisen jälkeen täysin musertuneita. Kaikkien mielestä Jeesuksen kuolema oli Jumalan valtakunnan odotuksen loppu, sillä se tuhosi toiveet Messiaan ajan koittamisesta.^[7] Opetuslapset pelkäsivät henkensä puolesta ja piileskelivät lukittujen ovien takana, jotteivät kokisi samaa kohtaloa kuin Mestarinsa. Nämä miehet, jotka olivat sijoittaneet ja menettäneet kaiken, eivät olisi kyenneet laatimaan kyllin nokkelaa suunnitelmaa tai toteuttamaan moista uhkarohkeaa tempausta.
Moni meistä on petkuttanut joskus saadakseen hyötyä itselleen. Mutta entäpä silloin, kun valheesta ei hyödy kukaan? Jeesuksen seuraajat ottivat inhimillisestä näkökulmasta täysin käsittämättömän tien kuljettavakseen: he kärsivät puutetta, vaivaa, häpeää, vankeutta, väkivaltaa ja pahimmillaan kuoleman voidakseen levittää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta ja vahvistaakseen pieniä, hajallaan asuvia kristittyjen ryhmiä. Heidän palvelemansa seurakunnat eivät olleet rikkaita, eivätkä he saaneet mitään vaivansa arvoista vastineeksi.
Olisivatko he tehneet kaiken tämän tietäen levittävänsä tahallista valhetta? Moni uskonto tuntee marttyyreita, jotka eivät ole luopuneet vakaumuksestaan kidutuksen edessäkään, mutta nämä ihmiset ovat sentään vilpittömästi uskoneet asiaansa. Vastaavasti monet ovat säilyttäneet jonkin salaisuuden ja pitäytyneet valheelliseen peitetarinaan suojellakseen maataan tai rakkaitaan, mutta opetuslapset eivät olisi menettäneet mitään luopumalla valheestaan. Miksi he takertuivat tarinaansa kuolemaankin asti, jos se oli petosta?

Kenelläkään, sen enempää opetuslapsilla kuin muillakaan, ei ollut mitään intressejä edes harkita Jeesuksen ruumiin varastamista. Sellainen teko ei olisi palvellut kenenkään päämääriä. Jeesuksen seuraajat olisivat halunneet Mestarinsa välttäneen kuoleman, kaikki muut toivoivat hänen pysyvän haudassaan. Ja vaikka ajattelisimmekin jonkun varastaneen Jeesuksen ruumiin, se ei lainkaan selittäisi kohtaamisia ylösnousseen kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

2. Jeesus oli valekuollut

On myös esitetty, että Jeesus ei olisikaan kuollut ristillä. Hän olisi jäänyt täpärästi henkiin ja vironnut viileässä haudassa. Sitten hän olisi paennut ja uskotellut opetuslapsille nousseensa kuolleista.

Tämä selitys on lääketieteellisesti mahdoton. Sen perusteella, mitä tiedämme ristiinnaulitsemisesta ja Jeesuksen kokemasta fyysisestä kidutuksesta, voimme olla varmat siitä, ettei hän jäänyt käsittelystä henkiin.^[8]

Lisäksi on erittäin epäuskottavaa, että puolikuollut ja henkihieveriin hakattu Jeesus olisi keplotellut lävistetyillä käsillään raskaan kiven syrjään haudan suulta, kulkenut lävistetyin jaloin Jerusalemiin ja onnistunut uskottelemaan opetuslapsilleen, että hän oli kulkenut kuoleman läpi uuteen elämään ja saanut Jumalalta katoamattoman, kirkastuneen ylösnousemusruumiin. Tällainen kohtaaminen olisi tuskin vakuuttanut opetuslapsia siitä, että heidän edessään seisoi kuoleman voittanut Herra. Epäuskottavuutta lisää se seikka, että tämänkaltainen petos olisi jyrkässä ristiriidassa sen historian Jeesuksen luonteen kanssa, jonka voimme evankeliumeista löytää.

Kommentoi tätä katkelmaa

3. Naiset erehtyivät haudasta

1900-luvun alussa esitettiin, että naiset olisivat saattaneet eksyä aamuhämärissä. He löysivätkin tyhjän, käyttämättömän haudan ja luulivat Jeesuksen nousseen kuolleista. Ajatus on kestämätön useammastakin syystä.

Ensiksikin kukaan ei olisi näin naiivi. Evankeliumeissa kuvatut naiset olisivat epäilemättä todenneet saapuneensa väärälle haudalle, elleivät Marian tavoin olisi olleet varmoja osoitteesta (Joh. 20:1–2) tai olisi kohdanneet enkeleitä valkopukuisten miesten hahmossa ja kuulleet näiltä, ettei Jeesus ole enää haudassa (Matt. 28:5–6, Mark. 16:5–6, Luuk. 24:3–6). Teoriaan mukaan hermostuneet naiset olisivatkin kohdanneet puutarhurin, joka olisi ilmoittanut heille, ettei Jeesus ole siellä. Sitten he olisivat paenneet luullen nähneensä enkelin. Tällainen lähestymistapa kuitenkin vääristelee tilannetta ja valikoi todisteista, kuten evankeliumeihin tallennetuista "enkelin" sanoista, vain itselle sopivat.^[10]
Teoria ei lainkaan ota huomioon, että virhe olisi paljastunut heti seuraavalla tarkastuskerralla. Eivätkö naiset itse, säikähdyksestä toivuttuaan ja päivänvalossa, opetuslapset tai Jeesuksen viholliset olisi saapuneet tarkastamaan, oliko Joosef Arimatialaisen luovuttama hauta todella tyhjä?
Evankeliumien mukaan naiset olivat Joosefin kanssa panemassa Jeesusta hautaan ja näkivät, mihin tämä haudattiin (Matt. 27:61, Mark. 15:47, Luuk. 23:55). Jerusalemin muurien ulkopuolella ei ollut sellaista hautojen paljoutta, että niissä olisi mennyt sekaisin. Teorialle, että Jeesus olisi haudattu rikollisten joukkohautaan, ei puolestaan ole mitään perusteita.^[11]

Todellisuudessa Jeesuksen haudan sijainti on aina ollut tiedossa, vaikkei itse hautaa ole enää jäljellä. Sijainti tunnettiin 300-luvullakin niin hyvin, että keisari Konstantinuksen äiti saattoi rakennuttaa kirkon Golgatan kallion ja sen vieressä sijainneen haudan päälle. Jollei paikka olisi ollut tiedossa, sitä ei olisi osattu enää etsiä, sillä haudat sijaitsivat aina kaupunkien ulkopuolella. Jeesuksen hauta taas oli tässä vaiheessa jäänyt uuden kaupunginmuurin sisäpuolelle, kun sellainen rakennettiin 15 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.^[9]

Kommentoi tätä katkelmaa

2. Kohtaamiset ylösnousseen kanssa

Jeesuksen hauta oli siis tyhjä kolmantena päivänä hänen kuolemastaan, mutta tämä ei ole ainoa selitystä kaipaava historiallinen ongelma. Jeesuksen opetuslapset ilmoittivat kohdanneensa hänet jälleen elävänä teloituksen ja hautaamisen jälkeen. Paavali, joka oli tutustunut Pietariin ja Jaakobiin Jerusalemin-matkallaan, kirjoittaa:

^3.Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ^4.ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ^5.ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. ^6.Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. ^7.Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. ^8.Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. (1. Kor. 15:3–8)

^3.Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, ^4.hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ^5.ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. ^6.Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. ^7.Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. ^8.Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. (1. Kor. 15:3–8) ©

Kommentoi tätä katkelmaa

Kokemukset olivat aitoja

Voimme pitää historiallisesti luotettavana sitä, että opetuslasten kokemukset olivat subjektiivisesti tosia. Toisin sanoen he todella uskoivat kokeneensa jotakin eivätkä valehdelleet. Kyse ei myöskään ole myöhemmin syntyneistä legendoista, jolloin kuvatut henkilöt eivät kysyttäessä olisi edes väittäneet kokeneensa mitään. Kokemusten autenttisuutta tukee parikin seikkaa:

Oheinen ylösnousemuksen todistajien luettelo kuuluu vanhimpaan kristilliseen perimätietoon, joten legendoilla ei olisi ollut riittävästi aikaa muodostua.^[12] Sama koskee evankeliumeja, joissa ylösnousseen kohtaamisilla on vähintään yhtä merkittävä sija kuin Jeesuksen parantamisihmeillä tai eksorkismilla. (Tutkijathan ovat myöntäneet, että puuttumatta Jeesuksen todellisiin kykyihin ihmiset ainakin pitivät häntä kykenevänä ihmetekoihin ja että hän itse tietoisesti otti sellaisen roolin.) Lukuisat ihmiset siis ainakin uskoivat kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Paavali tunsi ilmeisesti henkilökohtaisesti useampiakin todistajia, koska saattoi sanoa osan heistä ehtineen jo kuolla (1. Kor. 15:6). Samalla kyseessä on epäilijöille suunnattu yllytys haastatella elossa olevia todistajia itse.
Kokemuksia eivät jakaneet ainoastaan Jeesuksen ystävät (opetuslapset), vaan myös epäilijät, kuten Tuomas (Joh. 20:25–28) tai Jeesuksen veli Jaakob, joka ei Jeesuksen eläessä pitänyt tätä Messiaana tai profeettana (Mark. 3:21, Joh. 7:2–5), ja jopa viholliset (Saulus (Ap. t. 9:3–6), sittemmin Paavali). Jaakobista tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja. Damaskon tien kokemus teki Paavalista julistajan, joka vaelsi ympäri Rooman valtakuntaa levittämässä sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta. Muidenkin kuin Tuomaan kerrotaan epäilleen (Mark. 16:11–14, Luuk. 24:10–11, Matt. 28:16–17), joten kokemusten täytyi olla hyvin todellisia vakuuttaakseen nämä pettyneet, epäluuloiset ja kriittiset miehet.

On kuitenkin painavia syitä hyväksyä se, että kokemukset ylösnousseen kohtaamisesta olivat myös objektiivisesti tosia – toisin sanoen, kuka tahansa paikalla ollut olisi kokenut saman, koska kohtaamiset tapahtuivat tässä todellisuudessa:

Kommentoi tätä katkelmaa

Miksi kohtaamiset eivät olleet hallusinaatioita tai näkyjä

Hyvin suosittu selitys opetuslasten kokemuksille on väittää, että he voimakkaiden tunteidensa ristiaallokossa tai uskonnollisessa kiihkossaan saivat hallusinaatioita. He siis kuvittelivat näkevänsä ja kuulevansa ylösnousseen Jeesuksen, vaikka tämä oli edelleen kuollut. Tämä selitys epäonnistuu, koska se ei sovi yhteen todellisuuden kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kokemukset olivat ruumiillisia

Kohtaamiset ylösnousseen kanssa olivat luonteeltaan hyvin konkreettisia. Jokainen kuvaus evankeliumeissa antaa ymmärtää, että Jeesus oli fyysisesti, ruumiillisesti läsnä. Häntä saattoi koskettaa (Luuk. 24:36–40) ja syleillä (Matt. 28:9), häneen saattoi takertua (Joh. 20:17), hänen kanssaan saattoi keskustella (Luuk. 24:13–17) interaktiivisesti kymmenen kilometrin matkan ajan^[13]. Jeesus käsitteli esineitä (Luuk. 24:30–31), söi (Luuk. 24:41–43) ja pyrki kaikin tavoin osoittamaan (Joh. 20:25–28) epäluuloisille seuralaisilleen, ettei hän ollut henkiolento, saati sitten kuvitelmaa. Jo tämä seikka itsessään asettaa hallusinaatioselityksen erittäin ongelmalliseen valoon.

Lisävaikeuksia tuottaa se, että jos kyse olisi ollut hallusinaatioista, Jeesuksen ruumis olisi edelleen ollut haudassa. Se olisi tuhonnut koko ylösnousemususkon. Juutalaiselle puhe ylösnousemuksesta, joka jättää ruumiin hautaan, olisi yhtä johdonmukaista kuin puhe nelikulmaisesta ympyrästä. Ylösnousemus merkitsee uutta ruumiillista elämää samalle henkilölle, joka on kuollutkin. Yksi kurkistus hautaan olisi jälleen pilannut kaiken.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kohtaamiset lakkasivat, näyt eivät

Paavalin mainitsemasta todistajaluettelosta (1. Kor. 15:3–8) voidaan päätellä, että alkuseurakunnassa oli erityisessä arvossa suuri joukko ylösnousemuksen todistajia, jotka saattoivat kertoa itse nähneensä kuolleista herätetyn Jeesuksen. Kaikki kristityt eivät kuitenkaan olleet tässä asemassa. He eivät olleet kokeneet samaa.^[14]

On siis selvää, että ylösnousseen kohtaamiset ja pelkät taivaalliset näyt olivat eri kategoriassa. Näyt olivat subjektiivisia, Jumalan aikaansaamia kokemuksia (Ap. t. 9:11–12, Ap. t. 10:3, Ap. t. 16:9, Ap. t. 12:8–11 – huom. "ei ymmärtänyt, että tapahtunut oli totta, vaan luuli sitä näyksi"); kohtaamiset taas tapahtuivat kaikille yhteisessä reaalimaailmassa. (Hallusinaatio taas on subjektiivinen kokemus, joka johtuu luonnollisista syistä.) Mikä olennaisinta, näyt jatkuivat seurakunnassa edelleen (Ap. t. 18:9–10, 2. Kor. 12:1–4, Kol. 2:18, Ilmestyskirja), mutta ylösnousseen Jeesuksen kohtaamiset lakkasivat pian.

Esimerkiksi ensimmäinen marttyyri Stefanos sai taivaallisen näyn (Ap. t. 7:55–57). Kukaan muu paikallaolija ei voinut kokea mitään, koska näky oli Stefanoksen pään sisällä. Kenellekään ei ilmeisesti olisi tullut mieleenkään sekoittaa tämänkaltaisia kokemuksia niihin tilanteisiin, joissa ylösnoussut Jeesus ilmestyi todistaakseen olevansa jälleen elossa. Eron tekeminen on kuitenkin mielekästä vain, jos jälkimmäiset olivat ruumiillisia, reaalimaailmassa tapahtuneita kohtaamisia, jotka päättyivät Jeesuksen taivaaseenastumiseen (Ap. t. 1:8–9).

Paavalin kääntymys Damaskon tiellä oli viimeinen poikkeus tästä rajapyykistä, kuten hän itsekin toteaa (1. Kor. 15:8). Hänen kokemuksensa oli selvästi "tämänpuoleinen", koska se vaikutti myös Paavalin matkakumppanien aisteihin (Ap. t. 9:7, Ap. t. 22:9) ja hän itse sokeutui (Ap. t. 9:8, Ap. t. 22:11). Paavali ei suinkaan odottanut enää kokevansa mitään vastaavaa uudelleen, vaikka eli läheisessä yhteydessä Herransa kanssa. Hän ei kuvaa tapahtunutta mystisiin näkyihin liittyvällä kielellä, vaan puhuu aivan todellisesta näkemisestä.^[15]

Kommentoi tätä katkelmaa

Kokemukset sotivat hallusinaation piirteitä vastaan

Ylösnousseen kohtaamisten ruumiillisuus ja muut edellä kuvatut piirteet ovat jo itsessään voimakkaassa ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että kokemukset olisivat olleet opetuslasten mielessä tapahtuneita hallusinaatioita. Tämä selitysyritys romuttuu lopullisesti, kun otetaan huomioon kaksi lisäseikkaa:

Psykologisesti hallusinaatiot ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja hyvin kapea-alaisia. Jeesus taas ilmestyi sekä yksittäisille ihmisille että ryhmille, niin ulkona kuin sisällä, sekä aamulla, päivällä että illalla, ja sekä uskoville että uskomattomille (Jaakob ja Paavali).
Hallusinaatioita kokevat voimakkaan kaipuun vallassa olevat ihmiset, jotka intensiivisesti toivovat ja odottavat tietyn asian tapahtuvan. Ylösnousseen kohtaaminen oli täysin odottamaton asia sekä Marialle (Joh. 20:14–15), Kleopakselle ja hänen toverilleen (Luuk. 24:15–18), apostoleille (Luuk. 24:36–41) että epäilemättä myös Paavalille (Ap. t. 9:3–6). Kukaan heistä ei odottanut Jeesuksen edes nousevan kuolleista, saati sitten ilmestyvän heille. Nämä ihmiset eivät vastaa hallusinoivan henkilön psykologista profiilia.
Hallusinaatio on mielessä tapahtuva projektio, ja siksi se voi sisältää ainoastaan sellaista, mikä on jo valmiiksi henkilön mielessä.^[16] Jeesuksen opetuslapset eivät odottaneet kiihkeästi hänen nousevan kuolleista, koska juutalaisina tällainen tapahtuma oli heille täysin mahdoton ajatus. He eivät siis voineet hallusinoida ylösnoussutta Jeesusta sen enempää kuin Jerusalemin temppelin muuttumista avaruusraketiksi.

Hallusinaatioselitys ei pidä vettä. Jeesuksen seuraajien, epäilijöiden ja vastustajan historiallisesti aitoja kokemuksia ei voi selittää pois psykologisesti. Tarjolla on onneksi myös yksi uskottava selitys: kokemukset olivat tosia ja luotettavia, koska Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista kolmantena päivänä teloituksensa jälkeen.

Tämän vahvistaa kolmas ja viimeinen historiallinen, selitystä vaativa seikka.

Kommentoi tätä katkelmaa

3. Kristittyjen julistus

Saattaa aluksi vaikuttaa oudolta, että kristittyjen oma julistus Jeesuksen ylösnousemuksesta olisi vakavasti otettava todiste tuon saman tapahtuman puolesta. Väitteethän vaativat tuekseen ulkopuolisia todisteita. On kuitenkin erittäin merkittävää ja samalla historiallisesti ongelmallista, että Jeesuksen kuoleman jälkeen muodostui yhteisö, jolle hänen väitetty ylösnousemuksensa oli kaiken keskipisteessä.

Varmistetaan ensin, että ylösnousemusajatus oli alkuseurakunnalle äärimmäisen keskeinen, ja tarkastellaan sitten, miksi tämä vaatii todella pätevän selityksen.

Kommentoi tätä katkelmaa

3.1. Ylösnousemususko oli alkuseurakunnan peruskivi

On helppo selvittää, minkä ympärille alkuseurakunnan usko ja toiminta rakentui. Kun tarkastellaan sen julistamaa sanomaa niin sanojen kuin tekojen tasolla, yksi asia nousee ylitse muiden. Sekä evankeliumin julistus että seurakunnan keskeisimmät rituaalit, kaste ja ehtoollinen, saivat sisältönsä juuri Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Sanoma

Mikä oli ensimmäisten kristittyjen julistuksen ytimessä? Lähimmäisenrakkaus? Pyhä elämä? Kääntymys, koska tuomio on tulossa? Sorrettujen vähemmistöjen oikeudet? Nämä teemat voidaan kyllä ankkuroida apostolien sanomaan, mutta niiden kaikkien perustus, julistuksen ydin, on yhteinen.

Paavali kertoo itse, mikä hänen julistamansa evankeliumin sisältö (Room. 1:1–5) on: ylösnoussut Jeesus on koko maailman Herra. Yllä mainitut aiheet ovat luonnollinen seuraus tästä herruudesta, mutta Jeesuksen ylösnousemus ja hänelle siinä annettu koko maailman kuninkuus on uuden testamentin evankeliumi, "hyvä sanoma".^[17]

Samaa suurta uutista Pietarikin julisti helluntaisaarnassaan päivänä, jona kristillinen seurakunta syntyi:

^32.Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. ^33.Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. — ^36.Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." (Ap. t. 2:32–33,36)

^32.Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia. ^33.Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla. — ^36.Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." (Ap. t. 2:32–33,36) ©

Jeesuksen ylösnousemus oli siis osoitus siitä, että hänet oli korotettu maailman hallitsijaksi. Tuota ylösnousemusta apostolit julistivat niin Jerusalemissa (Ap. t. 4:1–2, Ap. t. 4:33) kuin muualla Rooman alueella (Ap. t. 17:18, Ap. t. 26:22–23).

Jeesuksen ylösnousemus oli seurakunnalle niin ikään tae siitä, että heidät oli vapautettu synneistään (1. Kor. 15:14–17) ja että he olisivat itsekin osallisia tulevasta kuolleiden ylösnousemuksesta (1. Tess. 4:14, 1. Kor. 6:14, 2. Kor. 4:14). Juuri Jeesuksen ylösnousemus oli siirtänyt heidätkin jo nyt ratkaisevalla tavalla uuteen elämään (Room. 7:4–6, Ef. 1:19–20), joten vääryyden hylkääminen oli mahdollista (Kol. 3:1,5). Ei ihme, että ylösnousemususko oli luovuttamaton osa kristillistä tunnustusta (Room. 10:9). Tätä samaa uuden elämän perustaa heijastavat myös varhaisimmat kristilliset rituaalit ja käytännöt.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kaste

Apostolien opetuksen mukaan kaste on hautaamista yhdessä Kristuksen kanssa, mutta myös ylösnousemusta yhdessä hänen kanssaan (Room. 6:4–5, Kol. 2:12). Koko Uuden testamentin korkea eettinen opetus perustuu tähän uuteen, jo tässä ajassa ratkaisevasti alkaneeseen ylösnousemuselämään ja siten aivan uudenlaisiin edellytyksiin noudattaa Jumalan tahtoa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ehtoollinen

Ehtoollisessa, jota kristillisissä seurakunnissa on alusta saakka (Ap. t. 2:42, 1. Kor. 11:20–21) vietetty Jeesuksen käskyn mukaisesti, nautitaan leipää ja viiniä, jotka edustavat Kristuksen ruumista ja verta. Näin julistetaan Jeesuksen kuolemaa – hänen paluuseensa asti (1. Kor. 11:26). Vain kuolleista ylösnoussut voi palata kerran takaisin.^[18]

Kommentoi tätä katkelmaa

Viikon ensimmäinen päivä

Sapatin viettäminen oli juutalaisten kansalliselle ja uskonnolliselle identiteetille erittäin tärkeää. Jeesuksen seuraajien kohdalla käytäntö vaihtui kuitenkin sunnuntain vietoksi, koska viikon ensimmäinen päivä oli ylösnousemuksen päivä (Matt. 28:1, Joh. 20:1,19).

Kommentoi tätä katkelmaa

3.2. Ylösnousemususkon synty huutaa selitystä

On kiistatonta, että uskolla Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen oli suunnaton merkitys alkuseurakunnan opin, odotuksen ja elämän kannalta. Mutta mikä sai ensimmäiset kristityt uskomaan siihen? Ristiinnaulitun rabbin ruumiillinen ylösnousemus ei näet ollut jotakin, joka olisi ollut keksittävissä tyhjästä. Se ei liioin ollut helposti hyväksyttävissä oleva ajatus. Itse asiassa tapahtumaketju soti kaikkia heidän siihenastisia käsityksiään vastaan.

Kun murtuneet naiset menivät pääsiäisaamuna voitelemaan edesmenneen opettajansa ruumiin suorittaakseen hänelle viimeisen palveluksen, haudan ei pitänyt olla tyhjä.^[19] Jeesus oli tosin puhunut aikaisemmin kuolemastaan ja sitä seuraavasta ylösnousemuksestaan, mutta opetuslapset eivät olleet lainkaan ymmärtäneet hänen sanojaan (Luuk. 9:44–45, Luuk. 18:31–34, Joh. 20:9, Mark. 9:30–32). He olivat todennäköisesti tulkinneet Mestarinsa tarkoittavan vaikeuksia, kärsimyksiä ja niistä huolimatta riemukasta voittoa – Israelin uudistamisen (ja mahdollisen vallankumouksen) onnistumista^[20]. Kaikki järkyttyivät Jeesuksen kuolemasta; kukaan ei osannut odottaa ruumiillista ylösnousemusta. Tähän on kolme perustavanlaatuista syytä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Messiaan ei pitänyt kuolla

Jeesuksen vangitseminen, tuomio ja teloitus merkitsivät hänen seuraajilleen kaiken romahtamista, sillä määritelmän nojalla kuollut mies ei voinut olla Messias.^[21]. Juuri tästä syystä kaikki muut juutalaisten kapinaliikkeet raukesivat johtajan teloitukseen^[22], minkä myös rabbi Gamaliel hyvin tiesi (Ap. t. 5:35–38). Messiaskandidaatin seuraajat joko hajaantuivat täysin tai tekivät kuolleen miehen sukulaisesta uuden ehdokkaan, jonka olisi voitettava kannuksensa.

Jeesuksen kuulijat eivät ymmärtäneet hänen puheitaan (Joh. 12:32–34) kuolemasta. Messiaan oli määrä kukistaa roomalaiset, ei kuolla irvokkaasti heidän teloituspaalussaan. Ristiinnaulitseminen oli äärimmäinen häpeärangaistus^[23], joka kunniakeskeisessä kulttuurissa takasi vastarintaliikkeiden täydellisen tuhon. Kukaan ei enää seurannut ristin häväistyksen kokenutta miestä, koska ei halunnut menettää omiakin kasvojaan.

Niinpä Jeesuksen seuraajien olisi ollut luonnollista piileskellä vähän aikaa ja palata sitten vähin äänin takaisin entisiin hommiinsa – tai julistaa joku Jeesuksen veljistä Messias-ehdokkaaksi ja alkaa tukea häntä kohti Jerusalemia ja kuninkuutta.^[24] Kävi kuitenkin aivan toisin. Miksi?

Ajatus ristiinnaulitun ja haudatun miehen julistamisesta Messiaaksi ja koko maailman kuninkaaksi olisi Jeesuksen ajan Israelissa ollut enemmän kuin outo; se olisi ollut täysin naurettava. Jopa opetuslapset itse olivat tätä mieltä. Ainoastaan Jumalan suorittama korotus, Pilatuksen tuomion vastaansanomaton kumoaminen, olisi saattanut kääntää koko heidän todellisuutensa ylösalaisin. Ja Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus on juuri sellainen tapahtuma – Jumalan tapa sanoa: "Erehdyitte. Tämä mies on oikea Messias, ja minä osoitan sen teille."

Ilman ylösnousemusta Jeesuksen pitäminen Messiaana on täysin käsittämätöntä. Mutta ehkä ensimmäiset kristityt olisivat voineet keksiä ylösnousemusajatuksen Vanhan testamentin perusteella?

Kommentoi tätä katkelmaa

Ennustukset ylösnousemuksesta eivät suoraan liity Jeesukseen

Monet Vanhan testamentin katkelmat, jotka kristityt yhdistivät myöhemmin Jeesukseen ja hänen ylösnousemukseensa, eivät alun perin oikeastaan näytä puhuvan Jeesuksesta. Erityisesti "ylösnousemuksesta" kertovat kohdat liittyivät Israelin hengelliseen ja kansalliseen uudistumiseen Jumalan rangaistuksen ja tuomion jälkeen. Esimerkiksi:

Hoos. 6:1–2. Hoosean kirjassa sanat kolmantena päivänä hän meidät herättää tarkoittavat "Jumalan armahtavaa mieltä silloin, kun hän on ensin rankaissut kansaa. Jos syntinen kääntyy Jumalan puoleen, tämä ei häntä hylkää, vaan auttaa ja parantaa hänen haavansa. Kansan ylös nostaminen on tuossa kohdassa vertauskuvallista elämään herättämistä. Se tarkoittaa kansan Jumala-suhteen virvoittamista."^[27]
Ps. 16:9–11. Psalmitekstissä, jota Pietari lainaa (Ap. t. 2:24–27) helluntaisaarnassaan, "ei tarkoiteta erityisesti Messiaan ylösnousemusta. Siinä mainitaan vain Jumalan palvelija, joka hurskaudellaan välttää kadotuksen kauhut."^[28]
Hes. 37:1-14 (Hes. 37:11–14). Edes tämä vaikuttava katkelma ei ollut alun alkaen tarkoitettu kirjaimelliseksi. Kun Jumalan lähettämä Messias-kuningas perustaisi valtakuntansa, hän uudistaisi Israelin, toisi sen takaisin maanpaosta^[29] ja synnyttäisi hengellisen heräämisen. "Tuota heräämistä voisi sanoa vertauskuvalliseksi ylösnousemukseksi, mutta silläkään ei ole vielä selvää yhteyttä Jeesuksen ylösnousemukseen."^[30]

Tämän valossa voi tuntua oudolta, että Paavali saattaa sanoa Jeesuksen nousseen kuolleista "kirjoitusten mukaan (1. Kor. 15:3–4)". Pitihän ylösnoussut Jeesuskin Kleopakselle ja hänen toverilleen raamattuluennon (Luuk. 24:25–27) siitä, "mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu".

Paavali ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi löytänyt kourallisen irtireväistyjä jakeita, jotka ennustavat Messiaan ylösnousemuksen, vaan että yllättävyydestään huolimatta tapahtuma sopii täydellisesti siihen suureen kertomukseen, jota Jumala kirjoittaa.^[25] Tätä samaa Jeesuskin ajaa takaa: muun Israelin tavoin opetuslapset ovat lukeneet kertomusta ylösalaisin. He ovat odottaneet Jumalan lunastavan Israelin kärsimyksistä, mutta Israel lunastettiinkin kärsimyksien kautta Messiaan toimiessa kansansa edusmiehenä.^[26]

Tämän kaiken opetuslapset ymmärsivät kuitenkin vasta jälkikäteen. He eivät nähneet Vanhan testamentin teksteissä mitään, mikä olisi valmistanut heidät kohtaamaan Jeesuksen äkillisen kuoleman, eikä heillä ennen pääsiäistä ollut mitään syytä odottaa tämän nousevan kuolleista, koska molemmat tapahtumat poikkesivat täysin heidän odotuksistaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Yksittäinen ylösnousemus oli vieras ajatus

Oppi kuolleiden ruumiillisesta ylösnousemuksesta ei suinkaan ollut juutalaisille outo. Se oli hyvin laajalle levinnyt toivo etenkin fariseusten keskuudessa, vaikkakin saddukeukset kielsivät (Ap. t. 23:8) ylösnousemuksen mahdollisuuden.^[31]

Tuon ajan juutalaisessa ajattelussa kuolleiden ylösnousemus kuului kuitenkin inhimillisen historian viimeisiin tapahtumiin. Juutalaiset odottivat ylösnousemuksen tapahtuvan "Herran päivänä", aikojen lopussa (Dan. 12:2,13), jolloin Jumala saapuisi tuomiolle.^[32] Tämän vuoksi veljensä menettänyt Marttakaan ei juuri saanut lohtua Jeesuksen sanoista:

^23.Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös." ^24.Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." (Joh. 11:23–24)

^23.Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista." ^24.Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." (Joh. 11:23–24) ©

Yleiseen juutalaiseen tyyliin Martta odotti veljensä Lasaruksen heräävän vasta aikojen lopussa. (Jeesus herätti tämän eloon saman tien, mutta takaisin vanhaan ruumiilliseen elämäänsä, profeetta Elian (1. Kun. 17:17–22) ja Elisan (2. Kun. 4:32–35) tavoin. Nämä ihmeteot olivat vain esimakua todellisesta ylösnousemuksesta, sillä herätetyt kuolivat lopulta uudelleen.)

Hallusinaatiot voivat sisältää vain sellaista, mikä on jo valmiiksi hallusinoivan henkilön mielessä.

Sama voimakas ennakkokäsitys oli myös opetuslapsilla:

^9.Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten, kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista. ^10.Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli. ^11.Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että Eliaan pitää tuleman ensin?" (Mark. 9:9–11)

^9.Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. ^10.He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä. ^11.Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin?" (Mark. 9:9–11) ©

Miehet eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti puhumalla "ylösnousemuksesta". Sen tuli heidän mielestään tapahtua vasta viimeisenä päivänä, ja profeetta Malakia oli ennustanut (Mal. 3:23–24) Elian palaavan ennen "suurta ja pelottavaa" Herran päivää. Elia ei tiettävästi ollut vielä palannut. Jeesus ei käynyt korjaamaan heidän odotuksiaan, vaan ilmoitti (Mark. 9:12–13) vain, että oikeastaan ennustus oli jo täyttynyt.

Ei siis ole yllättävää, että merkittävä raamatuntutkija Joachim Jeremias toteaa, ettei muusta juutalaisesta kirjallisuudesta löydy mitään Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavaa. Kuolleista herättämisiä kyllä tapahtui, mutta ne merkitsivät aina paluuta entiseen, kuolevaiseen elämään. Kenenkään toisen ei väitetä saaneen uutta, kirkastunutta ylösnousemusruumista kesken maailmanhistorian.^[33]

Tämän lisäksi "kuolleiden ylösnousemuksen" oli määrä olla massatapahtuma. Kaikkien asianosaisten oli tarkoitus herätä kuolleista yhdellä kertaa. Yksittäisen henkilön ylösnousemus kesken maailmanhistorian oli siis kahdella tapaa merkillinen ja yleisen käsityksen kanssa yhteensopimaton ajatus.

Näiden seikkojen vuoksi Jeesuksen opetuslapset eivät odottaneet hänen heräävän henkiin sunnuntaiaamuna. He olivat murheellisina valmistautuneet tapaamaan hänet jälleen viimeisenä päivänä, kaikkien kuolleiden ylösnousemuksessa. He otaksuivat Mestarinsa ruumiin jäävän hautaan.

Jos opetuslapset olisivat saaneet hallusinaatioita elävästä Jeesuksesta, he eivät siltikään olisi päätelleet hänen nousseen kuolleista. Hallusinaatiot voivat sisältää vain sellaista, mikä on jo valmiiksi hallusinoivan henkilön mielessä. Koska yksittäisen miehen ylösnousemus ei kuulunut opetuslasten käsityskenttään, harhanäyt olisivat esittäneet Jeesuksen taivaassa tai Paratiisissa, "Aabrahamin helmassa" (Luuk. 16:22–23), jossa hurskaiden sielut odottivat viimeisenä päivänä tapahtuvaa ylösnousemusta. Vain tällainen ajatus kuului ennestään heidän käsityksiinsä.

Jos hauta olisi (vastoin kaikkea sitä, mitä olemme edellä todenneet) lisäksi löytynyt tyhjänä, opetuslapset olisivat juutalaisen taustansa valossa kyenneet korkeintaan otaksumaan, että Jeesus oli poikkeuksellisen hurskaana miehenä otettu ruumiillisesti taivaaseen.^[34] Näin oli tapahtunut Vanhan testamentin aikana Hanokille (1. Moos. 5:23–24) (Eenokille) ja Elialle (2. Kun. 2:11). Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin ylösnousemus, jossa kuollut mies palaa uudistetussa ruumiissa tähän todellisuuteen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen ylösnousemus ei ollut peräisin pakanauskonnoista

Ajatus, että kertomus Jeesuksen ylösnousemuksesta perustuisi pakanallisiin taruihin kuolevista ja taas henkiin heräävistä jumalista, on niin kaukaa haettu, että se ansaitsee vain lyhyen maininnan. Ensiksikin tällaisista kulteista on tuskin jälkeäkään ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa, ja toiseksi yhtymäkohdat ovat todella pinnallisia. Suurin osa tällaisista tarinoista on vertauskuvia vuodenaikojen kierrosta ja hedelmällisyyssyklistä. Kertomuksia ei ollut tarkoitettu historiallisiksi, todellisiin henkilöihin liittyviksi selonteoiksi, eikä niitä luettu sillä tavoin. Kukaan ei olisi alkanut uskoa Jeesus Nasaretilaisen nousseen kuolleista kuultuaan egyptiläisen tarinan Osiriksen pilkkomisesta ja elvytyksestä^[35].

Kommentoi tätä katkelmaa

Yhteenveto

Mikä sai aikaan tämän odottamattoman ja ainutlaatuisen uskon, jollei...

Jeesus Nasaretilainen surmattiin ristiinnaulitsemalla, mutta seuraavana sunnuntaina hänen hautansa oli tyhjä. Tämän tunnustivat myös hänen vastustajansa, mutta yrityksiin selittää tyhjää hautaa luonnollisin keinoin liittyy merkittäviä ongelmia.

Jeesuksen ystävät, epäilijät ja ainakin yksi kiihkeä vihollinen kohtasivat hänet ylösnousseena aivan erityisellä tavalla: ruumiillisesti, tässä todellisuudessa, useissa eri yhteyksissä. On perusteltua pitää näitä kokemuksia sekä aitoina että tosina. Ajatus, että kohtaamiset olisivat olleet pelkkiä hallusinaatioita, ei kestä lähempää tarkastelua.

Miltei ongelmallisinta historiallisesti on ylösnousemususkon synty ja keskeinen asema alkuseurakunnassa. Jeesus-liikkeen piti raueta Messiaan teloitukseen, kuten kymmenet muut samantapaiset liikehdinnät. Se päinvastoin alkoi levitä räjähdysmäisesti uuden väitteen varassa, joka oli opetuslasten aiemman maailmankuvan vastainen: Jeesus on noussut yksinään kuolleista kesken maailmanhistorian. Mikä sai aikaan tämän odottamattoman ja ainutlaatuisen uskon, jollei se ollut odottamaton ja ainutlaatuinen tapahtuma: oikea, ruumiillinen, kiistaton ylösnousemus?

Jos Jeesus todella nousi kuolleista pääsiäissunnuntaina uudessa, kirkastuneessa ruumiissa, hän on itsekin ainutlaatuinen. Kukaan toinen, olipa mahtimies, uskonnon perustaja, guru tai nero, ei ole kulkenut kuoleman läpi uuteen ruumiilliseen elämään. Paavalin mukaan Jeesuksen ylösnousemus on tae siitä, että Jumala on asettanut hänet kuolleiden ja elävien tuomariksi (Ap. t. 17:31). Tyhjän haudan äärellä on helpompi käsittää, kuinka Jeesus itsekin saattoi ripustaa ihmisten kohtalon sen varaan, kuinka he suhtautuvat häneen (Matt. 10:32–33).

Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi.

Kommentoi tätä katkelmaa