luku 19
luku 21
Luukkaan evankeliumi, luku 20
luotu 16.6.2014 klo 06:18
muokattu 24.11.2023 klo 08:52
Sisällys
| 9–19 | Vertaus viinitarhureista |
1. Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin 2. ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" 3. Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: 4. oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" 5. Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' 6. Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta." 7. Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. 8. Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen."
1. Kun Jeesus eräänä päivänä taas opetti temppelissä kansaa ja julisti hyvää sanomaa, ylipapit ja lainopettajat tulivat yhdessä vanhimpien kanssa hänen luokseen 2. ja sanoivat hänelle: "Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?" 3. Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle, 4. oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä." 5. He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' 6. Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta." 7. Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä. 8. Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen." ©
Vertaus viinitarhureista
muokattu 24.11.2023 klo 08:52
9. Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. 10. Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. 11. Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 12. Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. 13. Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.' 14. Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'. 15. Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? 16. Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" 17. Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi'? 18. Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." 19. Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.
9. Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. 10. "Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. 11. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. 12. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. 13. "Mitä minä teen?' mietti viinitarhan omistaja. 'Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.' 14. Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.' 15. He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. – Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? 16. Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille." "Ei, ei!" huusi kansa. 17. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. 18. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa." 19. Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. ©
Vertaus kelvottomista viinitarhureista on tallennettu kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin (vrt. Matt. 21:33–46, Mark. 12:1–12). Niistä jokainen kuvaa selkeästi samaa tilannetta – Jeesus on vastikään puhdistanut temppelin (Luuk. 19:45–48), häneltä on perätty oikeutta (Luuk. 20:1–8) toimia näin ja piakkoin hänelle esitetään kysymys verosta (Luuk. 20:20–26). Evankeliumikatkelmien pitäisi siis olla kolme silminnäkijälausuntoa täsmälleen samasta tapahtumasta, mutta silti evankelistat esittävät monet vertauksen yksityiskohdat eri tavoin. Tämän vuoksi tekstejä on toisinaan pidetty myöhempien vuosikymmenien historiallisesti epäluotettavina tuotoksina. Pelkkä yksinkertainen harmonisointi ei tosiaan riitä selittämään, miksi yksityiskohdat on päätetty esittää eri lailla, mutta monipuolinen tekstianalyysi osoittaa, että ristiriidat ovat lopulta vain näennäisiä.
Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on, että evankeliumit on kirjoitettu kreikaksi, vaikka Jeesus puhui arameaa. Evankeliumien kirjoittajat ovat paitsi kääntäneet Jeesuksen sanat, myös tehneet sen verrattain vapaasti.[1]
Luukas on jättänyt viinitarhan kuvailun täysin pois, sillä suullinen perimätieto pyrki karsimaan merkityksettömiä yksityiskohtia. Lisäksi Luukkaan versiossa tapahtumat etenevät rytmikkäämmin, kun isäntä lähettää vain kolme palvelijaa, joiden kohtalo pahenee koko ajan (piestiin > piestiin ja häpäistiin > hakattiin verille). Tuon ajan tarinoissa, kuten tunnetuissa kansansaduissammekin, oli tapana rakentaa huipentuma kolmen hahmon tai tapahtuman ympärille.[2]
Markuksen evankeliumi on nykykäsityksen mukaan toiminut sekä Matteuksen että Luukkaan yhtenä kirjallisena lähteenä. Luukas tekee tähän lähteeseensä pienen redaktiivisen muutoksen: hän lisää viinitarhan herran pohdintoihin (Mark. 12:6) epävarmuustekijän ἴσως (isōs), 'voi olla'.[3] Koska viinitarhan isäntä edustaa Jumalaa, Luukas on kenties halunnut korjata mahdollisen väärinkäsityksen vertauksen tulkinnassa – ettei Jumala muka olisi tiennyt, kuinka hänen lähettämäänsä Poikaa kohdeltaisiin.[4]
Vastaus Jeesuksen kysymykseen kelvottomien viinitarhurien kohtalosta vaihtelee eri evankeliumeissa. Matteus on luultavasti samasta syystä kuin yllä tallettanut väkijoukon vastauksen, jossa kuulijat tuomitsevat itse itsensä (Matt. 21:40–41). Markuksen versiossa Jeesus vastaa omaan kysymykseensä (Mark. 12:9), Luukkaan evankeliumissa väkijoukko reagoi tähän järkyttyneellä mē genoito ('ei ikinä') -huudahduksella (j. 15-16). Nämä kolme kuvausta on helppoa harmonisoida uskottavasti, sillä väkijoukossa on aina useampia ääniä. Muutamat kuulijoista huusivat oikean vastauksen (Matteus), jonka Jeesus hyväksyvästi toisti ja siten vahvisti (Markus). Jeesuksen vastustajat reagoivat kiistämällä ajatuksenkin moisesta kohtalosta (Luukas).[5] Kaikki eivät suhtaudu samalla tavoin (edes) hyvin kerrottuun tarinaan.
Usein esitetään, että viittaus kompastukseksi koituvaan kulmakiveen (j. 17-18) olisi myöhempi lisäys eikä kuuluisi Jeesuksen alkuperäisiin sanoihin. Rakenteensa puolesta katkelma vastaa kuitenkin täysin juutalaista minisaarnaa eli proemia.[6] Viinitarhan kuvaus nousee Jesajan kirjasta (Jes. 5:1–2), missä tarha kuvaa Israelin kansaa (j. 7). Kulmakivi taas on kotoisin psalmista 118 (Ps. 118:22–23) ja Jeesus yhdistää sen sanaleikin kautta vertaukseensa – heprean 'poika' (ben) ja 'kivi' (eben) ovat hyvin lähellä toisiaan.
Psalmisitaatti kuuluu siis erottamattomasti Jeesuksen käymään keskusteluun. Sen valossa Jeesus ei katso olevansa aivan kuka tahansa. Omasta mielestään hän on enemmän kuin Jumalan palvelija: Jeesus on Isännän rakas poika, hänen ainutlaatuinen ja erityinen perillisensä, jolle viinitarha eli Israel "kuuluu". Samalla hän myös ennustaa kuolemansa "viinitarhan ulkopuolella" ja murhamiesten lopulta toteutuvan tuhon. Ilman tätä huipentumaa koko vertaus lässähtää, mutta ainoa vaihtoehto on sekulaariteologialle harmillinen: Jeesuksen erityisyys ja yliluonnolliset kyvyt eivät olleetkaan seurakunnan myöhemmin luomaa legendaa, vaan keskeinen osa hänen omaa minäkäsitystään.
20. Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. 21. Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. 22. Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" 23. Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: 24. "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin." 25. Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." 26. Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat. 27. Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 28. sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'. 29. Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. 30. Niin toinen otti sen vaimon, 31. ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. 32. Viimeiseksi vaimokin kuoli. 33. Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." 34. Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. 35. Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. 36. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. 37. Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. 38. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." 39. Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit." 40. Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään. 41. Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? 42. Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, 43. kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' 44. Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" 45. Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: 46. "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 47. noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion."
20. Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, maaherran tuomittavaksi. 21. Miehet sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. 22. Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?" 23. Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: 24. "Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. 25. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." 26. Niinpä he eivät kansan kuullen saaneet Jeesusta kiinni puheistaan. Jeesuksen vastaus sai heidät ymmälle, ja he vaikenivat. 27. Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: 28. "Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.' 29. Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. 30. Silloin toinen otti hänet, 31. sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. 32. Lopuksi nainenkin kuoli. 33. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona." 34. Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. 35. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. 36. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. 37. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. 38. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä." 39. Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: "Hyvin vastasit, opettaja." 40. Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään. 41. Jeesus kysyi heiltä: "Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika? 42. Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. 43. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle. 44. Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" 45. Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 46. "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla, 47. mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." ©
luku 19
luku 21
