luku 16
luku 18
1. Samuelin kirja, luku 17
luotu 20.8.2024 klo 10:31
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
| 1–11 | Filistealaisten haaste |
| 12–19 | Paimenpoika tuo juustoa |
| 20–30 | Väärää ja oikeaa julkeutta |
| 31–39 | Vieraat varusteet |
| 40–51 | ... sitä kovemmin ne kaatuvat |
| Kuka Goljatin surmasi? | |
| 52–58 | Israelin armeijan voitto |
Filistealaisten haaste
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
1. Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin. 2. Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon; ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan. 3. Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä. 4. Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. 5. Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea. 6. Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs. 7. Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä. 8. Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni. 9. Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä." 10. Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme." 11. Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.
1. Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa ryhtyäkseen sotaan. He kerääntyivät Juudan Sokoon ja pystyttivät leirinsä Sokon ja Asekan välimaastoon Efes-Dammimiin. 2. Myös israelilaiset kokoontuivat Saulin johdolla yhteen, pystyttivät leirinsä Elanlaaksoon ja järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan. 3. Filistealaiset pysyttelivät vuorella, israelilaiset olivat toisella vuorella heitä vastapäätä, ja heidän välissään oli laakso. 4. Filistealaisten leiristä astui esiin kaksintaistelija. Hän oli nimeltään Goljat, kotoisin Gatista, ja hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan mittainen. 5. Päässään hänellä oli pronssikypärä ja yllään pronssinen suomuhaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä. 6. Jalkojensa suojana hänellä oli pronssiset säärykset ja olallaan tappara. 7. Hänen keihäänsä varsi oli kuin kangaspuiden tukki, ja sen rautakärki painoi kuusisataa sekeliä. Hänen edellään kulki kilvenkantaja. 8. Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan. 9. Jos hän voittaa minut taistelussa ja tappaa minut, meistä tulee teidän orjianne, mutta jos minä voitan ja tapan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te joudutte palvelemaan meitä." 10. Sitten filistealainen sanoi: "Minä olen nyt häpäissyt Israelin joukot. Lähettäkää jo mies tänne, niin että pääsemme taistelemaan!" 11. Kun Saul ja israelilaiset kuulivat filistealaisen sanat, he säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan. ©
Saulin johtama Israelin armeija on joutunut pattitilanteeseen sodassa filistealaisia sortajiaan vastaan. Kumpikin joukko on leiriytyneenä vuorenharjanteelle, joka on taistelun kannalta suotuisampi paikka kuin väliin jäävä laakso. Sen enempää israelilaiset kuin filistealaisetkaan eivät halua menettää tätä etua ja edetä, mutta kumpikaan ei voi jäädä huoltovaikeuksien vuoksi paikoilleen loputtomiin.
Turhien miestappioiden välttämiseksi vihollinen ehdottaa kaksintaistelua. Kyseessä ei ole vain kahden soturin keskinäinen kärhämä, koska kertomus ei ole syntynyt yksilökeskeisen, länsimaisen ihmiskäsityksen parissa. Sen sijaan kumpikin soturi edustaa armeijaansa ja kaksintaistelusta eloonjäänyt saa voiton koko joukon puolesta.[1]
Filistealaisilla on ilmeinen etu puolellaan, sillä heidän sankarinsa on hyvin kookas – yli kolmimetrinen ja väkivahva. SeptuagintassaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle... Goljatin pituus on vain neljä kyynärää ja vaaksa (hiukan yli 2 metriä)[2], mutta hänen varusteensa ovat yhä samankokoiset. Kaksimetrisen kaksintaistelijan olisikin työlästä liikkua 80 kilogramman rintapanssarin ja 6,5-kiloisella rautakärjellä varustetun keihään kanssa.[3] Toisaalta ei ole erityistä syytä epäillä Goljatin olleen varhaisimmassa tekstissä kolmimetrinen, sillä Raamattu mainitsee muitakin luonnottoman kookkaita sotureita.[4] Ymmärrettävästi Goljat ja filistealaiset eivät kuvittele, että Israelin riveistä nousisi sankari, joka uskaltaisi vastata haasteeseen.[5]
Goljatin kotipaikka Gat tunnetaan nykyisin nimellä Tell es-Safi (Tel Zafit). Se ja Ekron sijaitsevat vain n. 25 kilometriä Asdodista sisämaahan päin. Lähellä Juudan rajaa Gat sopii hyvin kertomukseen taistelusta Goljatin kanssa. Myöhemmin kaupunki soveltuu myös helpoksi turvapaikaksi Daavidille, joka joutuu pakenemaan (1. Sam. 21:11,27:3) Saulin kouraa.[6]
Paimenpoika tuo juustoa
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
12. Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies. 13. Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma. 14. Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia. 15. Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita. 16. Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta, neljänäkymmenenä päivänä. 17. Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi. 18. Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut. 19. Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."
12. Daavid oli Juudan Betlehemissä asuvan efratilaisen miehen poika. Miehen nimi oli Iisai, ja hänellä oli kahdeksan poikaa. Saulin aikana Iisai oli jo hyvin iäkäs. 13. Iisain kolme vanhinta poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan. Sotaretkelle lähteneistä pojista vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma. 14. Daavid oli pojista nuorin. Kolme vanhinta olivat lähteneet Saulin mukaan, 15. mutta Daavid palasi aina välillä Saulin luota Betlehemiin paimentamaan isänsä lampaita. 16. Filistealainen astui samalla tavoin esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan. 17. Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. 18. Vie myös heidän päällikölleen nämä kymmenen juustoa. Ota selville, miten veljesi voivat, ja tuo heiltä jokin merkki käynnistäsi. 19. He ovat Saulin ja koko Israelin sotaväen kanssa Elanlaaksossa taistelemassa filistealaisia vastaan." 20-21. Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat toisten huostaan ja lähti matkaan, kuten Iisai oli käskenyt. Kun hän saapui leirin keskelle, israelilaiset ja filistealaiset järjestäytyivät taisteluun toisiaan vastaan ja sotilaat riensivät sotahuutoa huutaen taistelurintamaan. ©
Jakeet 1. Sam. 17:12–31 puuttuvat kokonaan SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle..., Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä.[7] Osa tutkijoista on arvellut Septuagintan kirjoittajien lyhentäneen kertomusta, jotta se ei vaikuttaisi jännitteiseltä ja epäjohdonmukaiselta. Lähdekriitikot taas ovat moittineet heprealaista tekstiä kömpelösti eri perinteistä ja lähteistä kootuksi, koska se näyttää heistä jännitteiseltä ja epäjohdonmukaiselta.
Miksi vaikkapa Daavid ja hänen isänsä Iisai esitellään uudelleen jakeessa 12, vaikka heistä on tehty selkoa jo tarinan luvussa 16? On toki täysin mahdollista, että tämä katkelma on alkujaan itsenäinen kertomus, jota kerrottiin irrallaan edellisluvun tapahtumista.[8] Esittely vaikuttaa toistolta vasta, kun perinteet liitetään kirjallisesti yhteen, mutta ristiriitaa se ei sinänsä luo. Toisaalta on kerronnallisesti mielekästä esitellä kertomuksen päähenkilö virallisesti, sillä vasta tässä kohtaa Daavid saa tuon roolin. Luvun 16 alkupuolellahan valokeila kohdistuu Samueliin ja jälkipuoliskolla Sauliin – Daavid itse ei lausu sanaakaan ennen kuin jakeessa 26.[9]
Entä miksi Daavidista puhutaan "kelpo sotilaana" jo jakeessa 16:18 ja aseenkantajana heti sen jälkeen (1. Sam. 16:21), mutta nyt hän onkin vain paimenpoika?[10] Verrattuna Goljatiin Daavid oli jokseenkin kokematon soturi. Lisäksi tämän luvun jae 15 selittää, miksei Daavid maineestaan huolimatta ollut mukana taistelukentällä.[11] Hänen oli täytettävä se aukko työvoimassa, joka syntyi, kun kolme vanhinta veljeä oli värvätty pysyvästi kriisiarmeijaan.
Daavid oli siis yksi Saulin aseenkantajista ja soitteli hänelle ollessaan hovissa Gibeassa, mutta veljiensä asevelvollisuuden vuoksi hänellä oli vapaus palata tiheästi kotiinsa huolehtimaan perheen eläimistä. Tällaisella kotivapaalla ollessaan Daavid lähetettiin viemään syötävää veljilleen. Hän saapui siis taistelukentälle tuoreeltaan tietämättä, mitä siellä oli viime päivinä tapahtunut. Toisinaan jännitteisyys aiheutuu vain siitä, mitä itse odottaa tekstiltä.
Väärää ja oikeaa julkeutta
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
20. Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, lähti sotaväki taistelurintaan ja nosti sotahuudon. 21. Ja Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintaan toisiansa vastaan. 22. Niin Daavid heitti tavarat selästänsä kuormaston vartijalle ja riensi sotarintaan; ja sinne tultuaan hän tervehti veljiänsä. 23. Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen. 24. Ja kun israelilaiset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti. 25. Ja Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa." 26. Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä saa se mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?" 27. Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka surmaa hänet. 28. Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa." 29. Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä." 30. Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin; ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
20-21. Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat toisten huostaan ja lähti matkaan, kuten Iisai oli käskenyt. Kun hän saapui leirin keskelle, israelilaiset ja filistealaiset järjestäytyivät taisteluun toisiaan vastaan ja sotilaat riensivät sotahuutoa huutaen taistelurintamaan. 22. Daavid jätti kantamuksensa kuormaston vartijan haltuun, juoksi rivistöjen luo ja meni tervehtimään veljiään. 23. Hänen puhellessaan heidän kanssaan astui filistealaisten riveistä esille gatilainen kaksintaistelija, joka tunnettiin nimellä Goljat Filistealainen. Goljat lausui samat sanat kuin aikaisemminkin, ja Daavid kuuli mitä hän sanoi. 24. Kun israelilaiset näkivät taistelijan, he vetäytyivät kauhuissaan taaksepäin 25. ja sanoivat toisilleen: "Katsokaa, nyt se mies tulee! Taas hän astuu esiin pilkkaamaan israelilaisia. Jos joku pystyy tappamaan tuon miehen, kuningas tekee hänestä upporikkaan, antaa hänelle tyttärensä ja nostaa koko hänen sukunsakin Israelin etuoikeutettujen joukkoon." 26. Daavid sanoi silloin lähellä seisoville miehille: "Mitä se siis saa, joka tappaa tuon filistealaisen ja pelastaa Israelin häpeästä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen oikein on, kun hän uskaltaa pilkata elävän Jumalan taistelurivejä?" 27. Sotilaat kertoivat hänelle samaan tapaan kuin aikaisemminkin, mitä se mies saisi, joka tappaisi Goljatin. 28. Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut." 29. Daavid sanoi: "Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö täällä saa edes puhua?" 30. Sitten hän kääntyi erään toisen miehen puoleen ja teki saman kysymyksen, ja sotilaat vastasivat hänelle samoin kuin aikaisemminkin. ©
Kun Daavid saapuu saamaansa osoitteeseen, sotaleirissä on uhkaava hetki. Kertomuksen kriitikot ovat huomauttaneet, että Goljat haastoi israelilaiset kaksintaisteluun neljänkymmenen päivän ajan kahdesti päivässä (1. Sam. 17:16). Miksi Israelin armeija kohotti sotahuudon (jae 20) tällaisessa pattitilanteessa – ja miksi he pakenivat Goljatia kauhuissaan (jae 24), jos sama oli koettu jo monta kertaa ennenkin? Edellä on jo mainittu, että koko tämäkin katkelma puuttuu SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle....[12] Onko syynä se, että "epäjohdonmukaisista lähteistä koottua" ja "sekavaa" kertomusta on yritetty yksinkertaistaa?
Ensiksikin sotahuuto oli merkki siitä, että Israel oli hylännyt tarjouksen kaksintaistelusta ja valmistautui armeijoiden väliseen kamppailuun (vrt. Jes. 42:13). Toiseksi Goljat toimi nyt eri tavoin kuin ennen: aiemmin hän oli kutsunut Israelin edusmiestä laskeutumaan (יָרַד, jāraḏ) laaksoon (1. Sam. 17:3) taistelemaan hänen kanssaan (jae 8). Nyt Goljat lähti itse nousemaan (עָלָה, ʿālā) laaksosta israelilaisten rivejä kohti, ja tämä uusi uhkaava ele sai heidät pakosalle.[13] Jollei kaksintaistelijaa löytyisi suosiolla, hän tulisi hakemaan sellaisen!
Miksi Goljat esitellään uudelleen gatilaisena kaksintaistelijana? Pelkkä toisto ei vielä osoita, että tekstin takana olisi kaksi epäjohdonmukaista ja huonosti yhdistettyä lähdettä. Toisto voi näet olla kirjallinen tyylikeino palauttaa lukijan mieleen kauhistuttava kuvaus jakeista 4–7: "Silloin tuli jälleen se filistealaisten kaksintaistelija, gatilainen Goljat (muistattekin loput!)..."[14] Kertomuksen etenemisen kannalta on olennaista, että Daavid kuulee uhkaukset nyt ensi kertaa.
Kuninkaana Saul oli jo alkanut kerätä jonkinlaista veroa (j.25 (1. Sam. 17:25)) profeetta Samuelin ennustusten mukaisesti (1. Sam. 8:15,17). Jos joku nyt kykenisi vastaamaan Goljatin haasteeseen, sankari voittaisi rikkauksien ja kuninkaantyttären lisäksi myös verovapauden perheelleen. Kuullessaan tämän Daavid alkaa varmistella ääneen (1. Sam. 17:26), mitä kaksintaistelijaksi tarjoutumisesta olikaan luvattu. Hän luottaa siihen, että sana kiirii pian kuninkaan korviin.
Ironista on, että Saul on alun perin valittu kuninkaaksi juuri käymään taisteluja Israelin puolesta (1. Sam. 8:20). Hän oli myös muuta kansaa päätä pidempi (1. Sam. 10:23) ja siten sovelias vastustaja Goljatille. Saul kuitenkin tarjosi mieluummin palkkion sille, joka hoitaisi asian hänen sijastaan. Kuninkaaksi voideltu Daavid taas ymmärsi, että Herra taisteli (1. Sam. 17:37,46) kansansa taisteluja heidän puolestaan. Todellinen kuningas oli tämän Jumalan edustaja maan päällä. Hän ei ollut korvaamassa teokratiaa, vaan toteuttamassa sitä oman olemuksensa kautta.[15]
Jos Daavidin esikoisveli Eliab oli ollut todistamassa (1. Sam. 16:13), kun Samuel voiteli perheen kuopuksen kuninkaaksi, miksi tämä suhtautuu Daavidin saapumiseen ja tiedusteluihin niin ynseästi? Inhimillinen kateus riittää hyvin selitykseksi.[16] Eliabin sanat kuulostavat myös pinnallisesti siltä kuin Iisailla olisi vain neljä poikaa – kolme sotaan värvättyä isoveljeä ja Daavid – sillä hän kysyy, kuka lampaista nyt huolehtii. Mutta jos Daavid oli veljessarjan ainoa paimen (1. Sam. 16:11), kysymys on aivan yhtä oikeutettu. Jos Eliab tietää, että neljällä kotona työskentelevällä veljellä on tärkeämpiäkin velvollisuuksia ja Daavid vaeltelee täällä, kuka lampaita vahtii? Daavidin kerrotaankin erikseen jättäneen eläimet vartijan huostaan (1. Sam. 17:20) (עַל־שֹׁמֵר, ʿal-šomer), ei muiden veljien.[17]
Vieraat varusteet
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
31. Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut; ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa. 32. Ja Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan." 33. Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka." 34. Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, 35. niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. 36. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä." 37. Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi." 38. Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. 39. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut." Ja Daavid riisui ne päältänsä.
31. Mutta Daavidin puheet pantiin merkille ja ne kerrottiin Saulille, ja Saul lähetti hakemaan hänet luokseen. 32. Daavid sanoi Saulille: "Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa." 33. Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti." 34. Mutta Daavid vastasi: "Minä, sinun palvelijasi, olen paimentanut isäni lampaita. Kun leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumastani, 35. minä lähdin sen perään ja löin sitä ja tempasin lampaan sen kidasta. Kun se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta ja hakkasin sen hengiltä. 36. Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä." 37. Daavid sanoi vielä: "Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä." Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!" 38. Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. 39. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään. ©
Saul kuulee Daavidin rohkeista tiedusteluista ja vaikuttuu hänen aiemmasta menestyksestään petoeläinten parissa. Lähi-idässä oli muinoin verrattain runsaasti leijonia, vaikka nyt niitä esiintyykin vain Intiassa ja Afrikassa.[18] Myös karhut olivat vaarallisia saalistajia Vanhan testamentin päivinä – siitä huolimatta, että Israelissa tavallinen syyriankarhu on kooltaan vielä pienempi kuin kotimainen ruskeakarhu.
Daavid ei kuitenkaan kykene edes kävelemään lähitaistelijan tavanomaisissa varusteissa. Mihin tahansa kamppailuun kannattaakin käydä niin, että hyödyntää omia vahvuuksiaan – ei toisten käyttämillä keinoilla ja vastustajan sanelemilla ehdoilla.
... sitä kovemmin ne kaatuvat
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
40. Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. 41. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. 42. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. 43. Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. 44. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille." 45. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. 46. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. 47. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." 48. Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. 49. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. 50. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. 51. Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.
40. Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. 41. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. 42. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. 43. Hän huusi Daavidille: "Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?" Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen 44. ja sanoi: "Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!" 45. Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. 46. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala, 47. ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." 48. Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, 49. pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. 50. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä. 51. Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki. Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon. ©
Daavid käy siis taisteluun omalla kotikentällään – niillä paimenen välineillä, joilla leijona ja karhukin on kukistettu. Mutta miksi hän otti linkonsa ammuksiksi viisi kiveä (1. Sam. 17:40)? Eikö hän luottanut osuvansa ensimmäisellä? Itse asiassa Goljatilla oli neljä veljeä, jotka ilmeisesti muistuttivat toisiaan (2. Sam. 21:22). Sopimuksista huolimatta nämä toiset kolossit saattaisivat yhtyä taisteluun nähdessään Filistean armeijan edustajan kaatuvan. Tähänkin uhkaan Daavid varasi vain yhden kiven nuppia kohti.
Goljat ei mainittavasti riemastu siitä, että teini-ikäinen paimenpoika asettuu hänen vastustajakseen, vaan pitää sitä henkilökohtaisena loukkauksena (jae 43). Koiriin ei suhtauduttu herttaisina lemmikkeinä, vaan rottiin verrattavina tuhoeläiminä.[19] Todellisuudessa jättiläisen ylimielisyys on tavattoman typerää: hänellä oli heikot mahdollisuudet säilyä hengissä taistelusta taitavaa lingonkäyttäjää vastaan.[20] Linkokivi voi lentää jopa 150 kilometrin tuntinopeudella ja tarkasti ammuttuna se tekee tappavaa jälkeä. Eipä aikaakaan, kun taistelu on ohi.
Mutta onko teksti turmeltunut tai koottu useammasta lähteestä, kun Daavid "tappoi" filistealaisen kaksi kertaa – ensin lingolla jakeessa 50, joka puuttuu Septuagintasta, ja uudelleen tämän omalla miekalla jakeessa 51?
Tämä näennäinen ongelma selittyy kielellisin syin. Jakeessa 51 käytetty polel-verbimuoto esiintyy vain viidesti kerronnallisessa tekstissä – kaikki Tuomarien kirjassa ja Samuelin kirjoissa. Kussakin katkelmassa (Tuom. 9:54, 1. Sam. 14:13, 2. Sam. 1:9–10,16) se merkitsee erityisesti jonkun sellaisen 'lopettamista', joka on jo kuolettavasti haavoittunut.[21] Erityisesti Abimelek pyytää tällä samalla ilmauksella aseenkantajaansa viimeistelemään (מוּת, mûṯ) hänet, jottei naisen kerrottaisi tappaneen (הָרַג, hāraḡ) häntä.
On tärkeämpää osata arvostaa kerronnan vivahteita kuin metsästää keinotekoisia epäyhtenäisyyksiä tekstin taakse oletetuissa ristiriitaisissa lähteissä. Myös jakeet 41 ja 48b puuttuvat SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle....[22] Ilmeisesti kääntäjä ei kyennyt niidenkään kohdalla ymmärtämään tai arvostamaan heprealaista kerrontatapaa, vaan piti tarpeellisena lyhentää omasta mielestään "kömpelöä" kuvausta.
Kuka Goljatin surmasi?
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
Tässä Ensimmäisen Samuelin kirjan katkelmassa Goljatin kukisti paimenpoika Daavid. Mutta Toinen Samuelin kirja kertoo myöhemmästä tapahtumasta (2. Sam. 21:19), jossa Goljatin surmasikin Elhanan, betlehemiläisen Jairin poika. Rinnakkaisselonteko Ensimmäisessä aikakirjassa korjaa (1. Aik. 20:5) tilannetta toteamalla, että Jaaorin poika Elhanan ei nitistänytkään Goljatia, vaan tämän veljen Lahmin. Kuka nyt lopulta tappoi kenet?
Epäselvyyttä on ratkottu olettamalla, että Elhanan olisi ollut Daavidin toinen kutsumanimi, kuten Jedidja (2. Sam. 12:25) oli Salomon. Näin tilanteen ratkaisee juutalaisten arameankielinen targum. Vaikka Elhanan ja Daavid tosin olivat molemmat Betlehemistä, toinen uroteoista tapahtui Efes-Dammimissa (1. Sam. 17:1) ja toinen Gobissa (2. Sam. 21:19). Lisäksi olisi outoa mainita Daavid omien sotaurhojensa luettelossa.
Yleensä kriitikot pitävät juuri Aikakirjan versiota myöhempänä yrityksenä paikkailla ilmeisen ristiriitaista perimätietoa.[23] Ratkaisu on kuitenkin yhtä hätäinen kuin olettaa kaksi eri jättiläistä nimeltä Goljat tai päätellä, että jokseenkin tuntemattoman Elhananin urotyö haluttiin panna Daavidin nimiin pönkittämään hänen mainettaan. Tekstuaalisesti on näet hyvin uskottavaa, että Toisen Samuelin kirjan tekstiin on livahtanut vähäinen kopiointivirhe.
Samuelin kirjat olivat alun perin yksi kirjakäärö, eikä niiden teksti ole säilynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Jakeessa 21:19 on jo yksi ilmeinen virhe: sana אֹרְגִים (ʾorĕḡîm), joka merkitsee kutojaa ja esiintyy jakeen lopussa sanassa kangastukki, on tahattomasti kahdentunut Jair-nimen perään.[24] Lisäksi sana betlehemiläinen poikkeaa vokaalittomassa hepreassa vain hiukan ilmauksesta "Lahmin".[25]
Kun ainoa toinen Elhanan koko Vanhassa testamentissa on Dodon poika Betlehemistä (2. Sam. 23:24), huonolaatuista käsikirjoitusta kopioivan kirjurin olisi ollut helppo haksahtaa tulkitsemaan harvinainen Lahmi betlehemiläiseksi ja vaihtaa lauseen objektiksi Goljat (את גּלית) eikä Goljatin veli (אחי גּלית), kun vokaalimerkkejäkään ei vielä ollut.[26] Viidennellä vuosisadalla eKr. heprean het-kirjain (ח) muistutti paljon tav-kirjainta (ת), ja jod (י)oli käynyt varsin pieneksi.[27] Kun näin uskottava ratkaisu on olemassa, ei ole mielekästä kyseenalaistaa alkuperäistekstien yhteensopivuutta – saati sitten koko kertomuksen historiallista luotettavuutta.
Israelin armeijan voitto
muokattu 27.8.2024 klo 17:43
52. Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka. 53. Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. 54. Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa. 55. Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä." 56. Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on." 57. Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää. 58. Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika."
52. Silloin Israelin ja Juudan miehet kohottivat riemuhuudon ja lähtivät takaa-ajoon. He seurasivat filistealaisia aina Gatiin ja Ekronin porteille asti, ja ruumiita virui pitkin Saaraimin tietä Gatiin ja Ekroniin saakka. 53. Sitten israelilaiset lopettivat rajun takaa-ajonsa ja palasivat ryöstämään filistealaisten leiriä. 54. Daavid otti Goljatin pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta Goljatin varusteet hän jätti telttaansa. 55. Kun Saul oli nähnyt Daavidin lähtevän filistealaista vastaan, hän kysyi Abnerilta, sotaväen päälliköltä: "Abner, kenen poika tuo nuori mies on?" Abner vastasi: "En totta tosiaan tiedä." 56. Kuningas sanoi: "Mene sitten kysymään, kenen poika tuo reipas nuorukainen on!" 57. Kun Daavid tuli takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen; kädessään Daavidilla oli filistealaisen pää. 58. Saul kysyi häneltä: "Nuori mies, kenen poika sinä olet?" Daavid vastasi: "Olen palvelijasi Iisain poika Betlehemistä." ©
Israelin sotilaat innostuvat nuoren edustajansa voitosta ja lähtevät Filistean armeijan perään. Daavid puolestaan kerää voitonmerkit talteen. Äkkilukemalta tekstissä vaikuttaisi olevan historiallinen virhe, sillä jakeessa 54 Daavidin kerrotaan vieneen Goljatin pään Jerusalemiin. Kaupunki oli kuitenkin yhä jebusilaisten hallussa ja vallattiin Israelin pääkaupungiksi vasta myöhemmin Daavidin hallituskaudella (2. Sam. 5:6–7).
Kyseessä on kuitenkin selvennös, joka poikkeaa varsinaisen kertomuksen aikajanasta. Tarkoitus on ilmoittaa lukijalle, minne maineikkaan vihollisen pää ja aseet lopulta päätyivät, vaikka pää viedäänkin ensin Saulin nähtäväksi (1. Sam. 17:57). Onhan heti seuraava jae 55 myös irrotettu tapahtumien todellisesta järjestyksestä.
Lisäksi on muistettava, että kaupungit vaihtoivat haltijaa tiuhaan. On täysin mahdollista, että israelilaiset saivat ja menettivät Jerusalemin kerran jos toisenkin. Ennen muuta on syytä huomata, että jebusilaiset tarkkailivat Israelin ja Filistean keskinäisiä voimannäyttöjä, koska lopputulos vaikuttaisi heidänkin tulevaisuuteensa. Jos jebusilaiset olivat luottaneet siihen, että Goljat panisi pisteen israelilaisten kasvavalle itseluottamukselle, jättiläisen katkaistu pää toimi juuri Jerusalemissa erinomaisena pelotteena.[28]
Tekstin tutkijoita on hämmentänyt lisäksi se, ettei Saul vaikuta tuntevan Daavidia, vaikka edellisen luvun perusteella tämä on toiminut jo jonkin aikaa hänen lempisoittajanaan ja aseenkantajanaan (1. Sam. 16:21–23). Kriitikot ovat olettaneet, ettei katkelmia voi sovittaa mielekkäästi yhteen keskenään, ja nähneet sitten kertomuksessa laajempiakin "jännitteitä" ja "epäjohdonmukaisuuksia".[29] SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle... jakeet 50 ja 55–58 puuttuvat[30] – kenties siksi, että kertomus näytti kääntäjän mielestä eheämmältä näin.
Väitteet hepreankielisen tekstin sisäisestä epäjohdonmukaisuudesta ovat kuitenkin virheellisiä. Saul ei nimittäin kysy Daavidin nimeä, jonka hän kaiketi tietää, vaan tämän isän nimeä (1. Sam. 17:55–56,58). Goljatin surmaajan perheelle oli luvattu verovapaus (1. Sam. 17:25) ja sankarille itselleen vaimoksi kuninkaantytär. On siis luonnollista, että nimenomaan Daavidin sukujuuret kiinnostavat Saulia syvästi.
Hepreankielinen kysymys "kenen poika" (בֶּן־מִי) esiintyy ainoastaan tässä yhteydessä. Sen lähin vastine esiintyy katkelmassa, jossa Aabrahamin palvelija etsii Iisakille sopivaa morsianta (1. Moos. 24:23–24) ja kysyy Rebekalta, "kenen tytär" (בַּת־מִי) tämä on. Tälläkin kertaa ensisijaisen tärkeää on saada selville tytön sukutausta, ei hänen etunimeään.[31]
Luultavasti kuningasta kiinnosti myös, olisiko Daavidin kaltaisia miehiä löydettävissä lisääkin. Saulilla oli näet tapana (1. Sam. 14:52) koota ympärilleen rohkeita ja voimakkaita miehiä.[32] Hän halusi varmistaa, oliko näin pätevällä nuorukaisella värväyskelpoisia veljiä.
Mutta olivathan Saul ja hänen kapteeninsa Abner kuulleet Iisain nimen jo aiemmin (1. Sam. 16:18–19,22). Onko tämä ongelma? Ei suinkaan.
- Epäilemättä Iisain nimi oli unohtunut – olihan Daavid vain osa-aikainen harpunsoittaja (jae 15).[33]
- Tässä korostuu tarinan kannalta keskeinen tekijä: Daavidin syntyperä oli mitätön (1. Sam. 18:18,23) eikä ollut jäänyt kuninkaan mieleen.[34]
- Toisaalta piittaamattomuus osoittaa, ettei Saul käsitä Jumalan suunnitelmaa, mutta Samuel (1. Sam. 16:13), Joonatan (1. Sam. 18:3) ja kansa (1. Sam. 18:7) ymmärtävät.
- Iisain nimen mainitseminen tässä uudelleen on kertomuksen sisäisen ironian kannalta olennaista: Iisain suku on nyt ohittanut Saulin suvun jo sotilaallisen menestyksen osalta ja korvaa sen pian myös hallitsijasukuna.[35]
- Iisain nimen tiedustelu saa Saulin näyttämään siltä kuin hän aikoisi antaa lupaamansa palkkion. Pian kuningas kuitenkin perääntyy (1. Sam. 18:17–21) Daavidin kasvavan suosion vuoksi. Kirjoittajalla on hyvä syy korostaa Saulin kaksinaamaisuutta korostamalla, että "nimi oli jo melkein sopimuspaperissa".[36]
Kaiken kaikkiaan on epärealistista odottaa, että muinaisheprealaisen tarinan kaari olisi yksinkertainen ja suoraviivainen – ja ellei se ole sellainen, syynä on ilmiselvästi se, että teksti on kursittu kokoon keskenään epäjohdonmukaisista tekstilähteistä. Lähdekritiikin ylimielinen asenne tekee omista tulkinnallisista vaikeuksista kriteerin tekstin eheyden arvioimiseen. Tarinan kokoajat ovat hyvinkin voineet käyttää lähteitä, mutta pinnallinen länsimainen lukutapa ei vielä osoita kertomusta epäehyeksi. Parhaassa tapauksessahan lähteitä on mahdoton havaita, kun kertoja on punonut ne mestarillisesti yhteen.[37]
luku 16
luku 18
