Totta toinen puoli
Sananlaskujen totuusarvosta ja tarkoituksesta
luotu 30.9.2008 klo 14:08
Kuva: Messala Ciulla, Pexels
Raamatussa, kuten monessa muussakin viisauteen tähtäävässä teoksessa, on kokoelma sananlaskuja. Ajoittain niiden tulkinta näyttää olevan ongelmallista – etenkin, mitä sananlaskujen luotettavuuteen ja totuusarvoon tulee.
6. Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea. (Sananl. 22:6)
6. Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea. (Sananl. 22:6) ©
Tarkoittaako yllä oleva jae sitä, että jos vanhemmat antavat lapselleen kristillisen kasvatuksen, hän pysyy kaidalla tiellä elämänsä loppuun asti? Eikö muka yksikään Jeesuksen omaksi opastettu lapsi ole aikuisiällä poikennut tältä polultaan ja luopunut uskostaan? Ja jos näin on käynyt, onko Raamattu epäluotettava? Onko Jumala rikkonut lupauksensa? Onko katkelma ylipäätään "lupaus"?
Sananlasku on "lyhyt, ytimekäs sanonta, joka sisältää usein vertauskuvallista kieltä ja ilmaisee jonkin yleisluonteisen totuuden."[1] Sananlaskut ovat siis yleistyksiä, jotka pyrkivät tuomaan lukijalleen kappaleen elämää. Ne eivät yritäkään kuvata koko todellisuutta, ainoastaan pientä palaa kerrallaan. Sananlaskut eivät ole lakeja eivätkä lupauksia; ne ovat yleisiä havaintoja, jotka on tehty tarkastelemalla elämää viisaasti ja huolellisesti.[2] Ne ovat totuuden jyviä, jotka tuovat julki elämän realiteetteja ja suuria suuntalinjoja.
Yleistykset eivät voi ottaa kaikkia osatekijöitä huomioon. Ne ovat usein ristiriidassa keskenään, sillä monet elämän lainalaisuuksista ovat ristiriidassa keskenään ja säännöistä on aina poikkeuksia. Esimerkiksi "taiteilijaksi synnytään, sellaiseksi ei tulla" ja "harjoitus tekee mestarin" ovat toisensa poissulkevat maksiimit. Kuitenkin molemmat kertovat jotain todellisuudesta. Ihmisen luontaiset ominaisuudet ovat usein ratkaisevia; toisaalta vaivannäöllä on joskus mahdollista saavuttaa sellaistakin, mikä ei suju joltakulta luonnostaan.
Tämän jännitteen vuoksi sananlaskut eivät ole ehdottomia lainalaisuuksia. Raamatun sananlaskut ovat kyllä tosia, mutta ne esittävät aina vain yhden aspektin todellisuudesta. Esimerkiksi ahkeruus tuo rikkautta ja laiskuus köyhdyttää (Sananl. 10:4), se lienee selvää jokaiselle. Elämä on silti monimutkaista. Monimutkainen toimintamme synnyttää monimutkaisia seurauksia ja muutkin tekijät voivat vaikuttaa niihin. Laiskurilla voi esimerkiksi olla sukulainen, joka päästää hänet aina pälkähästä, niin ettei hän koskaan joudu kärsimään ansaitsemaansa köyhyyttä. Ahkera poika taas voi valita ystäviä, jotka haaskaavat hänen uutteruudella hankkimansa varat (ks. Sananl. 1:10s), tai pysyä ylivoimaisten olosuhteiden vuoksi köyhänä raatamisestaan huolimatta. Kuitenkin sananlasku pitää aina paikkansa sillä todellisuuden osa-alueella, josta se kertoo[3], eivätkä sananlaskut (tai viisauskirjallisuus) yritäkään esittää tätä absoluuttisempia totuuksia.[4]
Sen paremmin kristityn kuin ateistinkaan ei tulisi ottaa sananlaskuja ehdottomina lupauksina – vaikkapa siitä, että ahkeruus on varma tie rikkauteen. Arvokkaita viisauden kimpaleita niistä silti löytyy, kun muistetaan tarkastella elämän yhtä muuttujaa kerrallaan.
