luku 17
luku 19
1. Samuelin kirja, luku 18
luotu 28.8.2024 klo 10:49
muokattu 28.8.2024 klo 10:49
| 1–9 | Liikaa suosiota |
| Homorakastavaiset Daavid ja Joonatan? | |
| 10–19 | Saulin juonet |
| 20–30 | Kuninkaantytär ja hinta |
Liikaa suosiota
muokattu 28.8.2024 klo 10:49
1. Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 2. Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. 3. Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa. 4. Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. 5. Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille. 6. Ja kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuansa filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden. 7. Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta." 8. Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus." 9. Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.
1. Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään. 2. Saul otti tuona päivänä Daavidin luokseen eikä päästänyt häntä enää palaamaan isänsä luo. 3. Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään. 4. Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin. 5. Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa. 6. Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden. 7. Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä: – Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin. 8. Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: "Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!" 9. Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia. ©
Jakeesta 1 voi päätellä, että Daavid ja Saul käyvät pidemmänkin keskustelun, jossa käsitellään muutakin kuin Iisain nimi (1. Sam. 17:58). Edellisen luvun yhteydessä havaittiin, että kuninkaan on luontevaa olla kiinnostunut Daavidin perheestä, josta voisi löytyä muitakin sotakelpoisia nuorukaisia ja jonka kuopukselle hän on mennyt lupaamaan puolisoksi vanhemman tyttärensä Merabin.[1]
Jakeet 1. Sam. 18:1–6a puuttuvat jälleen SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle..., Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä.[2] Kenties nekin ovat Septuagintan kääntäjien näkökulmasta vaikuttaneet "jännitteisiltä". Kääntäjillä ja nykyisillä lähdekriitikoilla on yhteinen ongelma: kyvyttömyys arvostaa heprealaista kerrontatapaa sen omilla ehdoilla. Katkelma ei esimerkiksi ole ristiriidassa sen kanssa, että Daavidin kerrotaan toimineen jo aiemmin Saulin hovimuusikkona (1. Sam. 16:21–22). Varhaisempi tehtävä oli osa-aikainen (1. Sam. 17:15), nyt Saul vakinaistaa (jae 2) Daavidin palvelussuhteen.
Henkilöiden väliset jännitteet sen sijaan vain kasvavat. Luvun edetessä Saul käy entistä epäluuloisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi, kun taas kruununprinssi Joonatan kiintyy syvästi Daavidiin. Hän ei ollut nuorelle sankarille kateellinen, vaan tarjosi tälle täyttä lojaaliuttaan.[3] Ironista kyllä, kuningas oli juuri hetkeä aiemmin ollut valmis lainaamaan Daavidille omaa asepukuaan (1. Sam. 17:38–39); nyt Daavid saa Joonatanilta vastaavat varusteet omakseen. Luovuttaessaan viittansa, sotapaitansa ja aseensa prinssi Joonatan käytännössä luopuu kuninkuudesta ystävänsä hyväksi.[4] Henkilökohtaisen suojelun lisäksi eleellä oli muinaisessa Lähi-idässä poliittinen merkitys ja se symboloi perimysjärjestyksen muuttamista Daavidin eduksi – Joonatan siirtää ystävälleen oman oikeutensa valtaistuimeen.[5]
Joonatanin teko saattaa vaikuttaa käsittämättömältä, mutta hän tiesi Jumalan hylänneen (1. Sam. 15:23,28) hänen isänsä kuninkuuden ja oli itsekin kyseenalaistanut Saulin arvostelukyvyn (1. Sam. 14:29–30). Joonatan ei osallistu edellisen luvun kahakkaan, vaikka onkin rohkea soturi (1. Sam. 14:13–14); hän on jo tarkoituksellisesti väistymässä taka-alalle. Todistaessaan Daavidin urotyötä hän saattaa jo katsella valppaasti ympärilleen nähdäkseen, kuka tulisi korvaamaan Saulin Israelin valtaistuimella. On ymmärrettävää, että tämä poikkeuksellinen nuorukainen paitsi tunnistaa Jumalan valitseman uuden kuninkaan, on myös valmis luopumaan oikeudestaan kruunuun hänen hyväkseen.[6]
Tehdäänkö Daavidista kahdesti Saulin armeijan upseeri – ensin jakeessa 5, jonka Septuaginta on jättänyt pois, ja sitten uudelleen jakeessa 13? Ei toki – hänet ylennetään.[7] Ensin Daavid vain asetetaan sotamiesten "yli" (עַל, ʿal), mutta myöhemmän menestyksen johdosta Saul tekee hänestä tuhannen miehen päällikön (שָׂר־אָלֶף, śār-ʾālęp̄).
Kansa arvostaa Daavidin rohkeutta, alttiutta ja Jumalan suomaa menestystä. Musiikki ja laulu olivat keskeisessä roolissa Israelin kansan elämässä. Sen avulla ilmaistiin niin suurta riemua (jakeet 6–7) kuin syvää murhettakin (esim. 2. Sam. 3:33–34), ja katkelmassa naiset johtavat juhlivaa väkijoukkoa rytmisoittimillaan. Epäsuhtainen ylistys ei kuitenkaan ole kuninkaan mieleen (jae 8). Saul on jatkuvassa vaarassa menettää päällikkyytensä jollekulle, joka onnistuisi kokoamaan enemmän tukea oman hallintonsa taakse.[8]
Keskeinen teema 1. Samuelin kirjassa on se, että Daavid ei ollut vallananastaja. Hän ei millään tavoin kohottanut kättään Saulin sukua vastaan; Jumala nosti hänet valtaistuimelle. Kirjoittajan tarkoitus ei ole valkopestä Daavidin toimintaa, sillä hänen monet muut heikkoutensa kuvataan rehellisesti kaikkine seurauksineen ja rangaistuksineen.[9] Kertomusta, joka pyrkii osoittamaan jonkun olevan viaton tiettyihin syytöksiin, ei siis voi automaattisesti pitää vääristeltynä.[10]
Saul on osoittanut sopimattomuutensa kuninkaaksi jo ennen Daavidin ilmestymistä näyttämölle.[11] Hänet on hylätty kolminkertaisella, virallisella julistuksella (1. Sam. 15:23,26,28) ja ilman suoraa uhkaustakin Saul luonnollisesti pelkää kenen tahansa sopivan ehdokkaan kampeavan hänet valtaistuimelta.[12]
Homorakastavaiset Daavid ja Joonatan?
Antaako teksti ymmärtää, että Daavidilla ja Joonatanilla oli homoeroottinen suhde, jonka kirjoittaja yritti lakaista maton alle?[13]
Ensiksikin Daavidin heteroseksuaalisia kykyjä ei voi epäillä, kun ottaa huomioon, miten monta vaimoa ja lasta hänellä mainitaan olleen (1. Sam. 18:25:42; 2. Sam. 3:2–5, 13–14; 2. Sam. 5:13–16; 2. Sam. 11:2–5 jne.). Tässäkin kertomuksessa huomio siirtyy Daavidin ensikohtaamisesta Joonatanin kanssa suoraan Saulin yritykseen häiritä tyttärensä ja Daavidin avioliittoaikeita. Myös Joonatan oli naimisissa tahollaan ja sai lapsia (1. Sam. 20:42; 2. Sam. 9:6–7). Tämä ei toki poissulje mahdollisuutta homoeroottiseen kiinnostukseen, mutta käytännössä argumentti sellaisen puolesta nojaa todisteiden puutteeseen tai on jopa muiden havaintojen vastainen.[14]
Olennaisempaa on, etteivät kertomuksen laatijat itse näytä olevan lainkaan huolissaan siitä, että Daavidin ja Joonatanin syvä ystävyys vihjaisi tällaisesta skandaalista. Syy on siinä, että mikään yksityiskohta ei anna Lähi-idän kulttuurikontekstissa kasvaneelle lukijalle syytä otaksua eroottista rakkaussuhdetta miesten välille. Näin käy ainoastaan länsimaiselle lukijalle, jonka omaa kulttuuritaustaa vasten kaikki miesten välisen läheisyyden merkit tulkitaan helposti väärin tällä tapaa.
Daavidin ja Joonatanin suhde oli toki henkilökohtainen, mutta poliittinen ulottuvuus on kertomuksen tallettajille tärkeämpi.[15] Liittosopimuksissa herran ja vasallin tai kahden tasaveroisen hallitsijan välillä oli tyypillistä käyttää rakkaussanastoa.[16] Lähettihän Saulkin Daavidille petosaikeissa sanoman (1. Sam. 18:22) "kaikki hänen miehensä rakastavat sinua". Tämä ei merkinnyt homoeroottista kiinnostusta Daavidiin, vaan lujaa uskollisuutta tätä kohtaan.
Daavid ei siis ollut Saulin kuningashuoneen vihollinen, vaan eräässä mielessä sen vankin tukija. Hänen syvä ystävyyssuhteensa (Sananl. 18:24) Joonatanin kanssa oli epäeroottinen. Ilmaus "kiintyi kaikesta sielustaan" (jae 1) ei merkitse homosuhdetta sen enempää kuin sama ilmaus puhuttaessa Jaakobin kiintymyksestä nuorinta poikaansa Benjaminia (1. Moos. 44:30–31) kohtaan.[17]
Saulin juonet
10. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa; mutta Daavid soitteli, niinkuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessänsä keihäs. 11. Niin Saul heitti keihään ja ajatteli: "Minä keihästän Daavidin seinään." Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa. 12. Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista. 13. Sentähden Saul toimitti hänet pois luotansa ja teki hänet tuhannenpäämieheksi; ja hän lähti ja tuli väen edellä. 14. Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa. 15. Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammomaan. 16. Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä. 17. Ja Saul sanoi Daavidille: "Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, minä annan sinulle vaimoksi; ole vain urhoollinen ja käy Herran sotia." Sillä Saul ajatteli: "Minun käteni älköön sattuko häneen, vaan sattukoon häneen filistealaisten käsi." 18. Mutta Daavid vastasi Saulille: "Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?" 19. Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholalaiselle Adrielille.
10. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään. 11. Saul ajatteli: "Minäpä naulitsen Daavidin seinään." Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun. 12. Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä. 13. Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa 14. ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan. 15. Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän. 16. Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä. 17. Saul sanoi Daavidille: "Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia." Saul näet ajatteli: "Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi." 18. Daavid vastasi: "Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?" 19. Mutta kun tuli aika, jolloin Daavidin piti saada vaimokseen Saulin tytär Merab, tämä olikin jo annettu meholalaiselle Adrielille. ©
Jakeet 10–11, 12b sekä 17–19 puuttuvat SeptuagintastaSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle....[18] Vaikuttaa taas siltä, että kääntäjät ovat pitäneet hepreankielistä tekstiä epäjohdonmukaisena ja halunneet parannella kertomusta lyhentämällä sitä, vaikkei narratiivin kaaressa ole itseisesti mitään olennaista ongelmaa.
Kertomus Saulin keihäänheitosta ei ole juonen kannalta tarpeetonta toistoa tai ennenaikaista riehumista myöhempään tapahtumaan (1. Sam. 19:9–10) verrattuna. Se ei keskeytä tarinaa, vaan lisää dramaattisuutta – onko tällaisia purkauksia odotettavissa uudelleen?[19] Saulin kasvavan sekavuuden ja vainoharhaisuuden valossa välikohtauksessa ei ole mitään merkillistä.
Samoin on täysin uskottavaa, että Saul ensin perääntyy alkuperäisestä naimalupauksestaan (j. 17–19) Daavidin liiallisen suosion vuoksi, mutta päättääkin sitten käyttää toisen tyttärensä rakkautta Daavidiin (1. Sam. 18:20–21) keinona raivata sulhasmies pois tieltä.[20] Näissä molemmissa juonissa Saul toimii aloitteentekijänä ilman, että Daavid on millään tavoin rikkonut kuningasta vastaan.[21] Hänen ainoa rikoksensa on liiallinen kansansuosio.
On kätevää, että julkisesti Saulin viivyttely ei näytä epäilyttävältä. Juutalaisen lain mukaan avioitunut mies sai vuoden vapautuksen sotapalveluksesta ja velvoitteistaan kylää kohtaan (5. Moos. 24:5).[22] Vaikka filistealaiset pakenivatkin (1. Sam. 17:52) edellisestä rintamalinjasta, sota on yhä kesken. Eihän kuningas toki halua menettää riveistään jättiläisen kaatajaa, kun käynnissä on kriisitilanne? Kaikki ymmärtävät, ettei häitä voida heti järjestää – ja kun voitaisiin, morsian onkin vaivihkaa kihlattu toisaalle.
Kuninkaantytär ja hinta
20. Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia. Ja kun se ilmoitettiin Saulille, oli se hänelle mieleen. 21. Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen." Niin Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla minun vävykseni." 22. Ja Saul käski palvelijoitansa: "Puhukaa salaa Daavidille näin: 'Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua; sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi'." 23. Niin Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Mutta Daavid sanoi: "Onko teidän mielestänne niin pieni asia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja halpa mies." 24. Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: "Näin on Daavid puhunut." 25. Niin Saul sanoi: "Sanokaa Daavidille näin: 'Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihollisille kostettaisiin'." Sillä Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta. 26. Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, miellytti Daavidia tulla näin kuninkaan vävyksi; ja ennenkuin määräaika oli kulunut umpeen, 27. nousi Daavid ja lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Ja Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän, kuninkaalle, tullaksensa kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi. 28. Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä. 29. Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies. 30. Mutta filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan; ja niin usein kuin he lähtivät sotaan, oli Daavidilla suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.
20. Saulin tytär Mikal rakastui Daavidiin. Tieto tästä miellytti Saulia, 21. ja hän ajatteli: "Hänet minä annan Daavidille. Tulkoon hänestä ansa, joka saattaa Daavidin filistealaisten käsiin." Niinpä Saul sanoi toistamiseen Daavidille: "Nyt sinusta tulee minun vävyni." 22. Omille miehilleen hän antoi käskyn: "Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: 'Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!'" 23. Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: "Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies." 24. Saulin miehet kertoivat kuninkaalle, mitä Daavid oli vastannut, 25. ja Saul neuvoi heitä sanomaan Daavidille: "Kuningas haluaa morsiamenhintana ainoastaan sata filistealaisten esinahkaa kostoksi vihollisilleen." Itse asiassa Saul pyrki vain siihen, että Daavid sortuisi filistealaisten käsiin. 26. Saulin miehet kertoivat Daavidille nämä sanat. Daavidista oli mieluisaa päästä tällä tavalla kuninkaan vävyksi, ja määräaikaa odottelematta 27. hän lähti miehineen liikkeelle ja tappoi kaksisataa filistealaista. Daavid toi mukanaan heidän esinahkansa ja laski ne kaikki kuninkaan eteen päästäkseen kuninkaan vävyksi. Ja Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi. 28. Saul ymmärsi nyt, että Herra oli Daavidin kanssa. Mikal, Saulin tytär, rakasti Daavidia, 29. mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan. 30. Filistealaisten päälliköt jatkoivat edelleen hyökkäyksiään. Jokaisessa taistelussa Daavid menestyi paremmin kuin muut Saulin miehet, ja näin hän hankki itselleen suuren maineen. ©
Saul ei pitänyt lupaustaan (1. Sam. 17:25), vaan antoi esikoistyttärensä toiselle. Kuninkaan väkivaltaisen purkauksen (1. Sam. 18:10–11) valossa Daavid ymmärrettävästi aavistelee pahaa ja empii ottaa (1. Sam. 18:18,23) seuraavaksi tarjottua tytärtä, Miikalia, puolisokseen.[23] Hän pitää itseään arvottomana naimaan kuninkaan tyttären ja on ystävyysliitossa kuninkaan pojan kanssa – siis kaikin tavoin hyväntahtoinen Saulia ja hänen sukuaan kohtaan.[24]
Tavallisesti avioliiton mahdollisuutta tunnusteltiin siten, että sulhasen isä lähetti arvokkaan lahjan morsiamen isälle. Jos tämä hyväksyi liiton, sulhanen sai viedä tytön kotiinsa ja osaksi omaa perheyhteisöään.[25] Vaikka avioliitot olivatkin tällä tavoin järjestettyjä ja perheiden välisiä liittosopimuksia, seikka ei sulkenut pois romanttisten tunteiden ja syvän kiintymyksen mahdollisuutta (j. 20,28).[26]
Kun Daavid kieltäytyi ottamasta kunniaa, joka hänelle ei omasta mielestään kuulunut, Saul antoi hänelle tilaisuuden ansaita tuo asema selkeämmin. Perinteisen, isän lähettämän lahjan sijasta Daavid voisi itse tuoda kyllin arvokkaan lahjan (1. Sam. 18:25) morsiamen isälle: sata filistealaisten esinahkaa. Nykypäivän skeptiset lukijat kauhistelevat tilanteessa näkemäänsä barbarismia. Millainen isä haluaa tyttärestään maksun, saati toisten sukuelinten kappaleita? Mitä tyttö itse ajattelisi?
Myötäjäiset ovat kuitenkin edelleen tärkeä käytäntö kulttuureissa, joissa morsiamen suku menettää arvokasta työvoimaa sulhasen suvulle. Siksi tyttärestään luopuva tarvitsee taloudellisen hyvityksen. Saul ei kaipaa omaisuutta: hänen varsinainen tavoitteensa on hankkiutua eroon Daavidista, joten hän kuvittelee lähettävänsä tämän suorittamaan itsemurhatehtävää: sulhasen on osoitettava urheutensa surmaamalla sata vihollista.
Jos oletetaan, että Daavid onnistuu, miten hän voi kätevimmin todistaa sen? Nykyisin oikeustapauksissa käytetään paljon fyysisiä todisteita, mutta muinoin pääpaino oli todistajanlausunnoissa – siksi oli niin tärkeää, että todistajat puhuivat totta (2. Moos. 20:16, 2. Moos. 23:1, Sananl. 19:5). Soturit saattoivat kuitenkin helposti todistaa urhoollisuutensa tuomalla vastustajansa käden tai pään (2. Sam. 4:7–8) merkiksi hänen surmaamisestaan.[27]
Sata filistealaispäätä painaisi noin puoli tonnia ja sata kättäkin olisi kuljettamisen kannalta epäkäytännöllinen kuorma. Esinahka on pieni, kevyt ja osoittaa lisäksi, että sen kantaja varmasti kuului viholliskansaan. Saulin toivomus edustaa siis puhdasta logistiikkaa, ei poikkeuksellisen kieroutunutta mielenlaatua. Hänen tyrmistyksekseen Daavid ei kuollutkaan yrityksessä, vaan ylitti kuninkaan vaatimuksen osoittamalla urheutensa taistelukentällä kaksinkertaisesti (jae 27). Länsimaisen pöyristymisen sijasta Miikal ihaili miestään, ja tietämättään Saul vahvisti Joonatanin suorittaman perimyksen siirron antamalla tyttärensä Daavidille.[28]
luku 17
luku 19
