Mahdoton kivi ei sammaloidu
Voiko kaikkivaltias luoda niin suuren kiven, ettei jaksa nostaa sitä?
luotu 3.10.2008 klo 10:50
muokattu 18.6.2010 klo 18:49
Kuva: NASA
| Ensimmäinen erä: ristiriitainen... mikä? |
| Vastaväite |
| Entä aikaelementti? |
| Toinen erä: ratkaisematon ongelma |
Ensimmäinen erä: ristiriitainen... mikä?
Törmään aina silloin tällöin todistuksiin, joiden mukaan kaikkivaltius on loogisesti ristiriitainen käsite – toisin sanoen kaikkivaltiasta olentoa ei voi olla olemassa. Useimmiten todistusyritys on otsikossa esitetyn (keskiaikaisen) kysymyksen tapainen: voiko kaikkivaltias luoda niin suuren kiven, ettei jaksa nostaa sitä?
Kysymys ei todellakaan ole niitä välkyimpiä, mutta se tuntuu vaivaavan kristittyjä ja on kuulemma jopa uskon este joillekin ihmisille. Nämä ilmoittavat, etteivät voi "hylätä järkeään" uskomalla Jumalaan, joka on sisäisesti ristiriitainen. Jos otsikon kysymys todella on älyllinen ongelma jollekulle, hän ei luultavasti ole vielä alkanut käyttää järkeään.
Ongelma on tietenkin seuraava:
- Jos Jumala voi luoda kiven, jota hän ei voi nostaa, hän ei ole kaikkivaltias. Kaikkivaltias näet voisi nostaa kuinka suuren kiven tahansa.
- Jos Jumala ei voi luoda sellaista kiveä, hän ei ole kaikkivaltias. Kaikkivaltias näet voisi luoda kuinka suuren kiven tahansa.
- Kävipä siis kummin tahansa, Jumala (tai kukaan muukaan) ei voi olla kaikkivaltias.
Vika ei kuitenkaan ole Jumalassa eikä kaikkivaltiudessa, vaan kysymyksen sisällä. Se sisältää ristiriitaisen määrittelyn. Kysymyksen kivi on nimittäin määritelty kappaleeksi, jota kaikkivaltias ei voi nostaa. Ja tästä seuraa ongelma:
- Kaikkivaltias voi nostaa mitä tahansa.
- Kysymys koskee kiveä, jota kaikkivaltias ei voi nostaa.
- Kysymys koskee siis kiveä, jota olento, joka voi nostaa mitä tahansa, ei voi nostaa.
Annetun kiven määrittely on järjetön, koska siinä esiintyy käsitteellinen ristiriitaisuus. Sellaista kiveä ei ole olemassa. Eikä siinä kyllin: sellaista kiveä ei edes voi olla olemassa.
Neliötä, jossa ei ole yhtään kulmaa, ei myöskään ole olemassa. Mutta aivan samoin kuin kysyttyä kiveä, sellaista ei edes periaatteessa voi olla olemassa, koska neliössä on neliön määritelmän mukaisesti aina neljä kulmaa. Puhuminen kuviosta, jossa on samanaikaisesti neljä kulmaa eikä yhtään kulmaa, on sisältöä vailla. Sanat eivät merkitse mitään.
Samoin on kiven laita. Kysymys ei suinkaan aseta kyseenalaiseksi kaikkivaltiaan olemassaoloa. Päinvastoin – siinä ei oikeastaan kysytä mitään. Koska kaikkivaltias voi nostaa minkä tahansa kappaleen, ei ole sisäisesti eheää puhua kappaleesta, jota hän ei voisi nostaa.
Vastaus kuuluu siis: "Ei voi. Kysymyksessä mainittu kivi ei merkitse mitään."
Vastaväite
muokattu 20.4.2009 klo 18:26
Jos Jumala on kaikkivaltias, hänen pitää pystyä luomaan sellainen kivi!
Tällaisen vastaväitteen voi tosiaan kuulla.
Kysytty kivi on järjetön, epälooginen ja sisäisesti ristiriitainen kappale. Vastaväitteen esittäjä ei ainoastaan usko, että järjettömiä, epäloogisia ja sisäisesti ristiriitaisia kappaleita voi olla olemassa; lisäksi Jumalan on kyettävä luomaan järjetön, epälooginen ja sisäisesti ristiriitainen kappale, jotta kysyjä voisi uskoa tämän kaikkivaltiuteen.
Tämä on sikäli erikoista, että yleensä asia on toisinpäin: kristittyjä syytetään siitä, että he uskovat "järjettömiin", "epäloogisiin" ja "sisäisesti ristiriitaisiin" asioihin...
Ei. Jos ihmiset haluavat ylipäänsä puhua Jumalasta ja hänen ominaisuuksistaan, kielen on oltava ihmiskielen sääntöjen mukaista. Jumalan ei tarvitse kyetä järjettömiin tekoihin, jotka on määritelty sisällöttömissä lauseissa sisäisesti ristiriitaisin käsittein.
On syytä huomata, että itsepintainen vaatimus loogisesti ristiriitaisen asian olemassaolosta koituu alkuperäiselle todistelulle kohtalokkaaksi. Kysymyksen "voiko kaikkivaltias Jumala luoda niin suuren kiven, ettei jaksa nostaa sitä?" tarkoitus on näet osoittaa, että kaikkivaltius olisi sisäisesti ristiriitainen käsite ja juuri siksi kaikkivaltiasta olentoa ei voi olla olemassa. Jos nyt vaaditaan, että sisäisesti ristiriitaisia asioita (kuten kiviä, joita ei voi nostaa edes olento, joka voi nostaa mitä tahansa) yhtäkkiä voikin olla olemassa, koko argumentti tuhoutuu.
Kyseessä on siis eräänlainen kruunalla minä voitan, klaavalla sinä häviät -tilanne. Jos sisäisesti ristiriitainen asia (kivi) voi olla olemassa, myös Jumala voi olla kaikkivaltias siitä huolimatta, että kaikkivaltius olisi sisäisesti ristiriitainen käsite. Jos taas sisäisesti ristiriitaisia asioita ei voi olla olemassa, sellaisen avulla on turha yrittää todistaa Jumalaa olemattomaksi.
Entä aikaelementti?
muokattu 18.6.2010 klo 18:49
"Alkuperäinen kysymys ei ollut, voiko kaikkivaltias luoda niin suuren kiven, että kaikkivaltias ei voi nostaa sitä, vaan voiko kaikkivaltias luoda niin suuren kiven, ettei itse jaksa nostaa sitä. Tunnustan, että ensimmäinen lause on merkityksetöntä höpinää. Mutta entä jälkimmäinen?
Eikö voida ajatella, että on olemassa aika ennen kiven luomista ja aika sen jälkeen? Ennen kiven luomista Jumala on vielä kaikkivaltias, mutta luotuaan määritelmän mukaisen kiven hän ei enää jaksa nostaa sitä. Tällöin kivi voi olla olemassa, ja Jumala vain rajoittaa omaa kaikkivaltiuttaan."
Alkuperäinen kysymys sisältää käsittääkseni vaatimuksen siitä, että kiven luoja säilyttää kaikkivaltiutensa myös luomistyön aikana ja sen jälkeen. Koko kysymyksen tarkoitushan on osoittaa, että
- kaikkivaltius on sisäisesti ristiriitainen käsite tai
- Jumala ei voi olla kaikkivaltias.
Koko yritys osoittaa kaikkivaltius sisäisesti ristiriitaiseksi käsitteeksi ja kaikkivaltias olento olemattomaksi perustuu kai juuri siihen, ettei sama olento voi sekä luoda että nostaa kiveä. Tyytyykö kysymyksen esittäjä muka vastaukseen "voi, mutta sen jälkeen hän ei enää ole kaikkivaltias"?
Nähdäkseni ei ole mahdollista, että kaikkivaltiaan olennon mielessä voisi pyöriä eräs tietty kivi, jota hän ei jaksaisi nostaa, mikäli sattuisi luomaan sen – eli että hän voisi harkita asiaa aikaelementin valossa: "Nyt olen vielä kaikkivaltias, mutta jos toteutan tämän ideani, rajoitan omia toimintamahdollisuuksiani niin, etten enää olekaan."
Alkuperäisessä kysymyksessä ollaan kiinnostuneita kaikkivaltiaasta ("... ettei jaksa itse nostaa...") juuri kaikkivaltiaan ominaisuudessa. Jos kaikkivaltias siis pohtisi tulevaa luomistyötään, hänen olisi harkittava kiveä, jota kukaan kaikkivaltias ei jaksaisi nostaa. Muutenhan hän olisi alun alkaenkin luomassa kiveä, jonka nostamista ei edes yritä kukaan kaikkivaltias, koska hän itse ei ole enää sen luomisen jälkeen kaikkivaltias. Kaikkivaltiaita olentoja voi näet selvästikin olla olemassa korkeintaan yksi.
Alkuperäinen kysymys on siis täysin oikeutettua pukea muotoon "voiko kaikkivaltias luoda niin suuren kiven, ettei kaikkivaltias jaksa nostaa sitä". Tämä kysymys, kuten jo todettiinkin, on semanttisessa mielessä pelkkää aivoräkää. Aikaelementti ei tuo asiaan mitään uutta sen enempää kuin kysymykseen nelikulmaisen ympyrän luomisesta.
Toinen erä: ratkaisematon ongelma
Voiko kaikkivaltias ja kaikkitietävä olento laatia ongelman, jota kukaan ei osaa ratkaista?
Tämä ei ole yhtään välkympi yritys. Puhumme edelleen nelikulmaisista ympyröistä.
Kysymyksessä asetetaan Jumalan kaikkivaltius ja kaikkitietävyys toisiaan vastaan, mutta oikeastaan kaikkitietävyys on vain kaikkivaltiuden erityistapaus. Kaikkitietävyyshän on kaikkivaltiutta tiedon yli. Olento, joka on kaikkivaltias, voi jo ratkaista jokaisen ongelman.
Kuten odottaa sopii, ongelma, johon kysymyksessä viitataan, on sisäisesti ristiriitainen. Kyseessä on ongelma, jota kukaan ei osaa ratkaista – ei kaikkivaltiaskaan – siis ongelma, jota olento, joka voi ratkaista jokaisen ongelman, ei voi ratkaista. Tällaista ongelmaa ei ole olemassa. Sitä ei edes periaatteessa voi olla olemassa.
Jumala ei ole jotenkin heikko tai vajavainen, jos hän ei voi saada sellaista ongelmaa syntymään. Miksi? Siksi, että lause ei taaskaan tarkoita mitään. Se on käsitteellinen ristiriitaisuus, kuten "pimeä valo".
Kari A. Tikkanen esittää omassa artikkelissaan[1], että tällainen ongelma, jota kaikkivaltias ei osaa ratkaista, olisi olemassa – juuri kyseinen kaikkivaltiaalle annettu haaste laatia ongelma, jota kukaan ei osaa ratkaista, olisi itse sellainen. Jos kaikkivaltias osaa ratkaista jokaisen ongelman, kehotus laatia ratkeamaton ongelma on hänelle mahdoton toteuttaa ja siis itsessään ratkeamaton ongelma.
Tikkasen looginen formulointi on eleganttia, mutta todistuksen alkuperäinen heikkous ei katoa; se vain siirtyy yhtä askelta kauemmas. "Tehtävä, jota olento, joka voi ratkaista kaikki tehtävät, ei voi ratkaista" on käsitteellinen ristiriita. Jos näin on, myös haaste laatia tuollainen tehtävä on käsitteellinen ristiriita, ei olemassaoleva ongelma, joka näin osoittautuisi mahdottomaksi ratkaista.
"Tehtävä, jota kaikkivaltias ei osaa ratkaista" on vielä merkityksettömämpää kieltä kuin "tehtävä, jota psuh olpatrukk narf". Käsite ei tarkoita mitään. Jos se ei tarkoita mitään, myöskään käskylause "laadi tehtävä, jota psuh olpatrukk narf" ei tarkoita mitään. "Laadi tehtävä, jota kaikkivaltias ei osaa ratkaista" ei siis ole esimerkki tehtävästä, jota kaikkivaltias ei osaisi ratkaista, vaan kielellisesti merkityksetöntä muminaa.[2]
Mikään olento ei voi luoda – olipa hän kaikkivaltias tai ei – tarkkanäköistä sokeaa, äänetöntä melua, monikulmioita ilman kulmia tai ongelmia, joita kaikkivaltias ei osaa ratkaista. Vika ei ole olennossa eikä hänen kaikkivaltiudessaan; vika on siinä, että tehtävät ovat käsitteellisiä ristiriitaisuuksia.
Jos tämä kysymys on ollut sinulle älyllinen este, on aika heittää se romukoppaan ja tutustua Kaikkivaltiaaseen, joka etsii sinua tehdäkseen elämästäsi jotain aivan erityistä.
