Heiluria suolaamassa

Sukupuoli-identiteetteihin liittyvät erioikeudet ovat joutuneet maailmalla vastatuuleen. Monet lajiliitot ovat vihdoin rajanneet biologisina miehinä syntyneet kilpailijat ulos naistensarjoista. He eivät voi enää käyttää fyysistä etuaan naisten ennätysten rikkomiseen vain siksi, että kokevat olevansa naisia. Urheilussahan kilpailevat kehot, eivät sisäiset kokemukset.

Seitsemän vuotta sitten professori Jordan Peterson sai yliopistoltaan varoituksia, kun hän ilmoitti etukäteen, ettei lain pakottamanakaan käyttäisi keinotekoisia pronomineja. Mutta tänä syksynä Florida kieltää opettajia kysymästä oppilaan ”omia pronomineja” ja oppilaita käyttämästä oikean sukupuolensa vastaisia ryhmäpukuhuoneita. Toiset ovat ylistäneet suunnanmuutosta, toiset leimanneet sen ihmisoikeuksien vastustamiseksi.

Toinenkin tuuli on kääntynyt. Vuosituhannen alussa moni Euroopan maa suhtautui maahanmuuttoon auliisti ja myönteisesti. Kun ongelmat ovat kirjaimellisesti räjähtäneet käsiin, moni valtio on kiristänyt maahantulon periaatteita. Oliko aiempi linja vasemmistolaista maailmanhalailua vai onko nykyinen rasistista äärioikeistolaisuutta? Vastaukset vaihtelevat.

C. S. Lewisin teoksessa Paholaisen kirjeopisto kokenut piru huomauttaa, että kulttuuri ja politiikka ovat jatkuvassa heiluriliikkeessä. Paholaiset pyrkivät aina lisäämään epätasapainoa ja siksi työntämään tätä heiluria suuntaan, johon se muutenkin on jo matkalla. Ihmiset on myös johdatettava varomaan juuri niitä hyveitä ja ajatusmalleja, joita he tilanteessa tarvitsisivat:

… hyöty on siinä, että se eksyttää ihmisten huomion heidän todellisista vaaroistaan. – – Julmia aikakausia varoitamme ”hempeämielisyydestä”, laiskoja ja mukavuutta harrastavia ”vakavamielisyydestä”, elostelevia ”ahdasmielisyydestä”, ja kun ihmiset suin päin ovat tulossa orjiksi ja tyranneiksi, teemme ”vapaamielisyydestä” pahimman peikon.

C. S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto, 109. Kirjaneliö, Helsinki: 3. painos, 1992.

Mikä kanta kristityn sitten tulisi omaksua? Onko meidän tuettava sukupuolihämmennyksestä kärsivää lähimmäistä vai ylläpidettävä naisten ja tyttöjen suojaksi laadittuja rakenteita? Onko lievitettävä köyhien maiden väestön ahdinkoa vai estettävä Euroopan lähiöiden muuttuminen palaviksi mellakka-alueiksi?

On!

Sekä Mooses (5. Moos. 5:32) että Aristoteles opettivat, että hyvän tien molemmilla puolella on paheen oja. Toisessa ojassa hyve puuttuu, toisessa se vääristyy liioitteluksi. Kun ei tuijoteta vain yhtä ihannetta, vaan koko todellisuutta, ei poiketa tieltä kumpaankaan suuntaan. Yksisilmäisyys on yksi sokeuden laji. 

Kristityt on kutsuttu maan suolaksi hidastamaan maailman pilaantumista. Meidän on hillittävä heilurin ääriliikkeitä – silloinkin, kun suunta näyttää meistä mieluiselta. Lasta ei saa heittää pesuveden mukana, mutta vesikään ei kuulu lapsen mukana kehtoon.

Tämä tehtävä on epäkiitollinen kaikkina aikakausina, koska on nostettava esiin juuri niitä hyveitä, jotka eivät ole muodissa ja jotka tuulen suunnasta nauttiva enemmistö haluaisi unohtaa. Epämukavakin se on, koska pelkkä muistuttaminen on arvotonta. Hyveitä on itse toteutettava.

Kirjoittaja yrittää itsekin tunnistaa hyveet, joista juuri nyt on pahin puute. Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 34/2023.