Jos demoneja on olemassa, miksi ne ottavat valtaansa vain ihmisiä, jotka uskovat niiden olemassaoloon? Ateistit eivät kärsi riivaustiloista, koska demonit ovat uskovaisten kuvitelmaa – vai ovatko?
Mitä kristitty uskoo ja miksi hän elää niin kuin elää? Kaiken ytimessä on yksi keskeinen käsite, joka usein ohitetaan. Sen tilalle nostetaan sitten ties millaisia toissijaisia koristeita.
Jos maailmassa kuolee joka päivä sama määrä ihmisiä rukouksesta riippumatta, onko rukous hyödytöntä?
Miksei Jumala todistanut olemassaoloaan paljastamalla Raamatussa ihmisille aiemmin tuntematonta tieteellistä tietoa? Ymmärrän kyllä kysymyksen idean, mutta toive tuottaa useita käytännön ongelmia.
Jokainen uskonto pitää itseään oikeana. Ateismin mukaan ne kaikki ovat väärässä. Riittääkö erimielisyys todisteeksi?
Mitä muita ongelmia moraalirelativismi sisältää itseisen ristiriitaisuutensa lisäksi?
Relativismi, tuo suosittu ja suvaitsevaisena pidetty moraalikäsitys, on sisäisesti ristiriitainen. Sitä ei voi johdonmukaisesti noudattaa.
Voiko rakennus olla aborttiklinikka jo keskeneräisenä, jos siellä surmattava lapsi ei ole ihminen ennen syntymäänsä?
Moraalirelativismi on länsimaiden suosituin eettinen näkemys. Mitä se tarkoittaa ja onko sille uskottavaa vaihtoehtoa?
Ajan ilmiöt vaihtuvat. Kulttuurin heiluri on jatkuvassa liikkeessä. Kristityillä on epäkiitollinen, mutta tärkeä tehtävä sen säätelemisessä.
Mikä on työn tarkoitus? Onko se välttämätön paha, itsetarkoitus vai jotakin enemmän?
Joskus tuntuu, että ihmiselämän ulkoiset olosuhteet muistuttavat enemmän asfaltilla päällystettyä autiomaata kuin paratiisia. Vaikeuksien laatua ja määrää enemmän ratkaisee kuitenkin se, miten toimimme niiden keskellä.
Kristittyjä pilkataan usein ”hörhöiksi”. Liityttyäni ateistien Facebook-ryhmään oivalsin, että hörhöilyä voi harrastaa joka lipun alla.
Kirjoihin perustuvat elokuvat vetävät harvoin vertoja alkuteoksilleen. Sama ongelma vaivaa aikamme eeppisintä filmitrilogiaa, Tarua Sormusten Herrasta.
Idea on yksinkertainen: firman toimitusjohtaja tai omistaja soluttautuu viikoksi oman yrityksensä palvelukseen harjoittelijaksi. Työtoverit kohtelevat häntä kuin aitoa aloittelijaa.
Olen huomannut, että ihan uusien virheiden keksimisen sijasta osaamme parhaiten toistaa juuri niitä samoja, joita olemme aiemminkin tehneet.
Oppi perisynnistä ja ihmisen luontaisesta pahuudesta on monen mielestä ahdistava ja kielteinen. Todellisuudessa se on ainoa ja hyvin tehokas suoja moraalista sokeutta vastaan.
Lähes jokainen toivoisi saavansa elämässään aikaan jotain merkityksellistä. Kaipaamme tilaisuutta tehdä jotain tärkeää, mutta maailmanluokan parrasvaloissa on kuitenkin niukasti tilaa.
