Suomi on kauan ollut kristillisen perinteen värittämä maa – kuuluuhan yhä reilut kaksi kolmasosaa väestöstä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja pari prosenttia muihin kristillisiin kirkko- tai seurakuntiin. Lapsena käytiin seurakunnan kerhossa, jouluna ja pääsiäisenä ehkä jopa kirkossa. Siksi moni pitää kristinuskon arvoja ja tapakulttuuria itselleen läheisinä ja tärkeinä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että ihmiset pysyvät kirkon tai seurakunnan jäseninä tottumuksesta, vaikka eivät (enää) uskoisi Jumalaan niin kuin se opettaa. Toiset uskovat ikään kuin varmuuden vuoksi siihen, mihin ovat pienestä saakka kasvaneet uskomaan.
yhteiskunta
Kivien huutokuoro
Kivet osaavat kertoa monenlaista, kun niitä pysähtyy kuuntelemaan. Käydessäni Lontoossa niillä oli paljon sanottavaa.
Ei pidä toivoa liikoja
Kirjoihin perustuvat elokuvat vetävät harvoin vertoja alkuteoksilleen. Sama ongelma vaivaa aikamme eeppisintä filmitrilogiaa, Tarua Sormusten Herrasta.
Aikamme yleisin virhepäätelmä
Päättely on johdonmukaisesti etenevää ajattelua, johtopäätösten tekemistä annettujen tietojen (tai oletusten) perusteella. Jos esimerkiksi tiedetään, että kaikilla koirilla on neljä jalkaa ja että Musti on koira, voidaan tehdä päätelmä, että Mustillakin on neljä jalkaa. Logiikan sääntöjen nojalla Mustia koskevan päättelyn lopputulos on väistämätön, joten päättelyketju on eheä.