Suomi on kauan ollut kristillisen perinteen värittämä maa – kuuluuhan yhä reilut kaksi kolmasosaa väestöstä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja pari prosenttia muihin kristillisiin kirkko- tai seurakuntiin. Lapsena käytiin seurakunnan kerhossa, jouluna ja pääsiäisenä ehkä jopa kirkossa. Siksi moni pitää kristinuskon arvoja ja tapakulttuuria itselleen läheisinä ja tärkeinä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että ihmiset pysyvät kirkon tai seurakunnan jäseninä tottumuksesta, vaikka eivät (enää) uskoisi Jumalaan niin kuin se opettaa. Toiset uskovat ikään kuin varmuuden vuoksi siihen, mihin ovat pienestä saakka kasvaneet uskomaan.
Moraalirelativismi, osa 3: Ongelmavyyhti
Sarjan kahdessa aiemmassa osassa (yksi, kaksi) olemme tutustuneet jälkimodernin ajan suosituimpaan moraaliseen käsitykseen ja sen voimakkaimpaan haastajaan: relativismiin ja objektivismiin. On käynyt jo ilmi, että relativismi on itseisesti ristiriitainen näkemys, jota ei voi käytännössä noudattaa johdonmukaisesti. Mutta vähintään yhtä vakava ongelma on, että relativismi johtaa lukuisiin terveen järjen vastaisiin lopputuloksiin. On pitkälti samantekevää, katsooko relativisti … Lue lisää