Kevään edetessä ja ylioppilasjuhlien lähestyessä pihaa oli syytä laittaa hieman kuntoon. Kun puhaltelin viime syksyn lehtiä ja tämän kevään roskaa pois sokkelin ympäriltä, huomasin maassa pienen orvokin.
Tuo kukka oli kasvanut metrien säteellä ainoaan mahdolliseen paikkaan. Se kohosi mitättömästä rakosesta, joka jäi asfaltin ja betonitiilistä ladotun istutusaltaan saumaan. Orvokki ei ollut ylhäällä ruukussa, missä sen värit olisivat päässeet oikeuksiinsa. Hennon kasvin tulevaisuus ei vaikuttanut hääppöiseltä. Silti se kukki juuri niin kauniisti kuin osasi. Lehtipuhaltimen teho ei riittänyt repimään sitä pois.
Joskus tuntuu, että ihmiselämän ulkoiset olosuhteet muistuttavat enemmän asfaltilla päällystettyä autiomaata kuin paratiisia. Tälläkin hetkellä sota Ukrainassa jatkuu ja aiheuttaa kärsimystä miljoonille. Afrikassa esiintyy nälänhätää. Ilmastonmuutos ei lienny kyllin nopeasti. Ruoan ja energian hinnat nousevat ja syövät kotitalouksien ostovoimaa.
Moni nuori näkee 2020-luvun maailman niin pahana paikkana, ettei sinne voi ajatella synnyttävänsä lapsia. Historiallisen perspektiivin puuttuessa unohtuu, että ihmiskunta on paininut jo tuhansia vuosia pitkälti samankaltaisten ongelmien kanssa, mutta nykyistä paljon huonommilla resursseilla.
Tuskinpa keskiajan kulkutaudit, ryöstöretket ja katovuodet olivat yksilön kannalta hilpeämpiä sattumuksia kuin sota ja ilmastonmuutos. Ne eivät kuitenkaan estäneet ihmisiä perustamasta perheitä. Vaikeuksien laatua ja määrää enemmän ratkaisee se, miten toimimme niiden keskellä.
Kirjassa Taru Sormusten Herrasta hobitti Frodo saa kuulla, että hänen perimänsä viaton sukukalleus onkin Vihollisen valtasormus. Sen joutuminen taas Sauronin käsiin syöksisi koko Keski-Maan kauhuun ja orjuuteen. Parhaillaan tuo paha vahvistuu ja etsii sormustaan. Puoliksi itsekseen Frodo toivoo, ettei näin olisi käynyt juuri hänen päivinään.
Frodon ystävä, velho Gandalf, lausuu hänelle viisaat sanat: ”Niin toivon minäkin, ja niin toivovat kaikki, joiden elinaikana tällaiset asiat tapahtuvat. Mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla, joka meille annetaan.”[1]
Asfaltin rakoon pudonnut orvokin siemen ei saanut valita aikaa ja paikkaa. Se käytti silti tilaisuuden hyväkseen ja puhkesi kukkaan. Frodo lähti ylivoimaiselle matkalle ja nimenomaan johdatuksen ansiosta pelasti maailmansa.
Apologi Greg Koukl kehottaa kristittyjä seuraamaan yksinkertaista periaatetta: Bloom where you’re planted (’kuki siellä, mihin sinut on istutettu’). Paraatipaikalla julkisuuden valokeilassa on tilaa vain harvoille. Tarve on suurin sen ulkopuolella, missä on hämärää.
Jos Jumala on antanut sinulle vähemmän hehkeän rakosen kahden kiven välissä, tee siinä parhaasi. Täytä rukoillen se paikka, jonka Hän on toistaiseksi varannut sinulle. Ehkäpä olet siellä juuri siksi, että kauneuden, hyvyyden ja totuuden kukkia tarvitaan eniten kuoleman keskellä.
Kirjoittaja on itseoppinut talonmies, joka huomaa oppivansa eniten silmät auki. Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 23/2022.
[1] J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta 1: Sormuksen ritarit (Helsinki: WSOY, 1973), 83.