Miikan kirja, luku 5
1. Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista. 2. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. 3. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa, Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. 4. Ja hän on oleva rauha: jos Assur hyökkää maahamme, jos se astuu palatseihimme, niin me asetamme sitä vastaan seitsemän paimenta ja kahdeksan ruhtinasta. 5. Nämä kaitsevat miekalla Assurin maata, Nimrodin maata sen omain ovien ääressä. Hän on pelastava meidät Assurin vallasta, jos se hyökkää meidän maahamme, jos se astuu meidän alueellemme. 6. Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista monien kansain seassa, ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta, niinkuin sadekuuro ruohikolle; se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia. 7. Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista, pakanain seassa, monien kansain keskellä, ovat niinkuin leijona metsäneläinten seassa, niinkuin nuori jalopeura lammaslaumain keskellä: jos se hyökkää, tallaa maahan ja raatelee, ei pelastajaa ole. 8. Kohotkoon sinun kätesi vihollisiasi vastaan, ja sinun vihamiehesi hävitkööt. 9. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän sinulta hevosesi ja teen lopun sinun vaunuistasi. 10. Minä hävitän sinun maasi kaupungit ja hajotan maahan kaikki sinun varustuksesi. 11. Minä hävitän loitsut sinun käsistäsi, eikä sinulle enää jää ennustelijoita. 12. Minä hävitän sinun jumalankuvasi ja patsaasi, etkä sinä enää kumarra kättesi tekoa. 13. Minä kukistan asera-karsikkosi sinun keskuudestasi ja tuhoan sinun kaupunkisi. 14. Ja minä kostan vihassa ja kiivaudessa pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia.
1. Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. 2. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. 3. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. 4. Hän tuo rauhan. Kun assyrialaiset tulevat maahamme, tunkeutuvat palatseihimme, me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta, kahdeksan kansanjohtajaa. 5. He paimentavat Assyriaa miekalla, Nimrodin maata terävin asein. Rauhan hallitsija pelastaa meidät assyrialaisten käsistä, kun he hyökkäävät maahamme ja tunkeutuvat rajojemme yli. 6. Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, ovat hajallaan monien kansojen seassa kuin kaste, jonka Herra antaa laskeutua maahan, kuin sadepisarat ruohikossa. He eivät pane toivoaan ihmiseen, eivät odota apua keneltäkään luodulta. 7. Ne, jotka ovat jäljellä Jaakobin heimosta, jotka asuvat kansojen seassa, monien kansojen keskellä, ovat kuin leijona muiden eläinten parissa, kuin nuori leijona lammaslaumassa. Kun se hyökkää, se ruhjoo ja raatelee, eikä kukaan voi sen hampaista pelastaa. 8. – Kohota kätesi vihollisiasi vastaan, niin he kaikki tuhoutuvat. 9. – Sinä päivänä, sanoo Herra, minä hävitän kaikki sinun hevosesi, tuhoan sotavaunusi. 10. Minä hävitän kaikki kaupunkisi, lyön hajalle linnoituksesi. 11. Minä hävitän taikakalut kädestäsi, ja niin ennustajat kaikkoavat luotasi. 12. Minä hävitän jumalankuvasi ja kaikki sinun kivipatsaasi. Enää te ette kumarra esineitä, omien kättenne töitä. 13. Minä revin sinun asera-tarhasi ja tuhoan kaupunkisi. 14. Hehkuvassa vihassani minä kostan kansoille, jotka eivät minua kuule. ©