Se on vain luonnollista
Miksi Jumala sallii luonnollisen pahan?
luotu 9.10.2023 klo 10:14
Johdanto
Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitukset ovat todennäköisesti ihmiskunnan historian kaksi tuhoisinta yksittäistä sotatoimenpidettä. Pommit surmasivat yli 300 000 ihmistä. Vaikka operaatio onnistuikin viimein rauhoittamaan Tyynenmeren sotanäyttämön, tällaisen kärsimyksen aiheuttamista siviileille on pidetty törkeän moraalittomana, ylenpalttisena ja epäoikeudenmukaisena.
Mutta joulukuussa 2004 tapahtui maanjäristys, jonka energia vastasi 20 000 Hiroshiman pommia. Se synnytti valtavan hyökyaallon Indonesian rannikolla. Yli 200 000 ihmistä menetti henkensä ja miljoonat kotinsa. Seuraavana vuonna hurrikaani Katrina aiheutti tuhoa Yhdysvaltain kaakkoisosissa. Se sai lähes 80 % New Orleansista veden valtaan ja vahingoitti omaisuutta yli sadan miljardin dollarin arvosta.
Elämme vaarallisessa maailmassa, josta kukaan ei lähde elossa.Viime vuosina maailma kärsi koronaviruspandemiasta, joka aiheutti välittömästi satoja tuhansia kuolemia. Epäsuorasti rajoitukset, joiden tarkoitus oli suojella haavoittuvimpia väestöryhmiä tartunnoilta, uhkaavat pilata maailmantalouden vuosikymmeniksi. Päivittäin sattuu myös huomattava määrä palamisen, jäätymisen, putoamisen, murskaantumisen ja viiltämisen aiheuttamia onnettomuuksia. Elämme vaarallisessa maailmassa, josta kukaan ei lähde elossa.
Jos kahden japanilaiskaupungin pommittaminen oli moraalisesti pahaa, maailmassa tapahtuva nk. luonnollinen paha tuntuu olevan sitä monin verroin. Kuinka kristityt voivat oikeutetusti puhua Jumalan hyväntahtoisesta kaitselmuksesta, kun planeetallamme vaikuttavat vallitsevan ihmisen kannalta niin vaaralliset ja vihamieliset olosuhteet? Siihen nähden, että Jumala on kaikkivoipa ja rakastava, hän näyttää luoneen asuttavaksemme jokseenkin epävieraanvaraisen paikan. Hänen olisi pitänyt valita maailma, jonka toiminnassa ei esiinny yhtäkään yllä mainituista tuhomuodoista – tai ainakin tulla ihmeenomaisesti väliin estääkseen niiden haitalliset vaikutukset.
Luonnollisen pahan lajit
Käsite luonnollinen paha (engl. natural evil) viittaa maailmassa esiintyvään kärsimykseen, josta moraaliset agentit eivät voi olla vastuussa – lukuun ottamatta Jumalaa, joka väitetysti on luonut koko aineellisen todellisuuden ja luonnon. Sitä kutsutaan "pahaksi", koska vaikka petoeläin, salama tai kaatuvan henkilön alle jäävä terävä esine eivät tarkoituksellisesti tee mitään moraalitonta surmatessaan uhrinsa, itse tapahtuma ei ole pelkästään subjektiivisesti epämiellyttävää uhrille.
Teistisessä todellisuudessa Jumalan voi ajatella syyllistyvän aktiiviseen pahuuteen, kun hän päästää moiset voimat irralleen maailmaan, tai passiiviseen pahuuteen, jollei hän puutu tapahtumiin ennakoivasti. Siksi moraalisen pahan ongelmaan annetut vastaukset ja ratkaisut eivät sovellu tähän pulmaan, vaikka olisivatkin itsessään onnistuneita.
Luonnollista pahaa esiintyy monessa muodossa. Nämä epämieluisat tapahtumat voi kuitenkin karkeasti jakaa neljään lajiin: geneettisiin toimintahäiriöihin, luonnononnettomuuksiin, tapaturmiin ja tarttuviin tauteihin.[1]
- Geneettiset toimintahäiriöt ovat solutason ei-aiottuja tapahtumia, joiden vuoksi kehon osista tulee epämuodostuneita tai toimintakyvyttömiä. Seurauksena on esim. sokeutta, henkistä jälkeenjääneisyyttä, fyysisiä kehitysvammoja tai elinten pettämistä.
- Luonnononnettomuudet ovat tapauksia, joissa ympäristö ja sen normaali kehon ulkopuolinen toiminta (eivät häiriintyneet geneettiset tapahtumaketjut kehon sisällä) aiheuttavat vahinkoa ja kärsimystä ihmisille. Näihin lukeutuvat esimerkiksi pyörremyrskyt, tulvat, kuivuus, ukkosmyrskyt, äärevät lämpötilat ja säteily.[2]
- Tapaturmat ovat tapahtumia, joissa henkilö joutuu epäsuotuisten olosuhteiden tahattomaksi uhriksi: hän koskettaa vahingossa kuumaa liettä, putoaa jyrkänteen reunan yli tai ajaa autolla seinään.[3]
- Ja lopuksi tarttuvat taudit aiheutuvat siitä, että mikro-organismi tunkeutuu elimistöön ja tuottaa sille epätarkoituksenmukaisia, haitallisia oireita tai kipua.
Kun vahingollisia tapahtumia on näin lukemattomia, onko tätä tappavaa maailmaa mitenkään mahdollista sovittaa yhteen rakastavan ja voimakkaan Luojan kanssa, josta Raamattu puhuu? On nähdäkseni ainakin neljä syytä sille, että geneettiset toimintahäiriöt, luonnononnettomuudet, tapaturmat ja tarttuvat taudit eivät ole riittävä peruste hylätä ajatusta Jumalasta tai hänen ilmoitetusta luonteestaan. Tarkastellaan näitä syitä yksi kerrallaan.
Neljä uskottavaa syytä luonnollisen pahan esiintymiseen
1. Maa on kirottu
Kun ensimmäinen ihmispari lankesi syntiin, Jumala langetti maan yli kirouksen (1. Moos. 3:17). Raamatussa tämä "taipuminen katoavaisuuden alaisuuteen" on yksi majesteettirikoksemme pysyvistä ja oikeudenmukaisista seurauksista. Se nostetaan yltämme vasta, kun luomakunta uudistetaan ja uusi taivas ja uusi maa saapuvat. Tuohon päivään asti luomakunta on poissa sijoiltaan – se kasvaa meille "orjantappuraa ja ohdaketta" (j. 18-19 (1. Moos. 3:18–19)) monella eri tasolla ja huokaa ja vaikeroi tuskissaan (Room. 8:22) meidän rinnallamme.
Ihmisten erityistehtävä Jumalan suorina edustajina ja sijaishallitsijoina (1. Moos. 1:26–28) hankaloituu tietenkin huomattavasti: valtakunta, jota heidät alun perin asetettiin vallitsemaan Jumalan alaisuudessa, ei enää tottele heitä. Ihmisillä on nyt myös syntinen luonto, joka altistaa heidät itsekkäälle käytökselle ja ajaa heidän luonteensa törmäyskurssille Jumalan tahdon kanssa.
Raamatussa tämä "taipuminen katoavaisuuden alaisuuteen" on yksi majesteettirikoksemme pysyvistä ja oikeudenmukaisista seurauksista.Langenneessa maailmassa langenneet ihmiset kärsivät ja menehtyvät Jumalan lupauksen (1. Moos. 2:17) mukaisesti. Tässä on perimmäinen syy jokaiseen ihmishengen menetykseen, vaikka tuomarin nuija ei kopsahtaisikaan pöytään sillä nimenomaisella hetkellä, jolla kukin rikoksensa suorittaa. Mielenkiintoista kyllä, tämä tekijä vaikuttaa kaikkiin neljään luonnollisen pahan lajiin.
Geneettiset toimintahäiriöt ja tarttuvat taudit eivät olleet osa Jumalan alkuperäistä, "sangen hyvää" luomakuntaa. Ne ovat seurausta rikkinäisyydestä, joka kuuluu nyt itseisesti maailmaan. Tekemällä syntiä jokainen ihminen vahvistaa omaavansa syntisen luonnon, joten Jumalan alkuperäinen tuomio koskee meitäkin. Niinpä synnynnäiset kehityshäiriöt ja tuberkuloosi ovat eräässä mielessä seurausta moraalisesta pahasta jopa silloin, kun uhri ei "ansaitse" juuri tiettyä vammaa tai sairautta. Jumalalla on täysi oikeus antaa meidän menehtyä mihin hyvänsä kuolinsyyhyn eikä hänellä ole velvollisuutta estää ihmeellisesti ketään saamasta haitallisia mutaatioita tai mikrobeja. Vain synnittömät ihmiset voisivat esittää aiheesta pätevän valituksen.
Myös luonnononnettomuudet voidaan osaksi selittää maailmaa painavalla kirouksella. Jotkin alkuperäisistä tapahtumaprosesseista saattavat tällä hetkellä toimia tarkoitustaan vastaan tai olla liian heikkoja tai voimakkaita siihen nähden, miten Jumala ne alkujaan laati.
Ajatus, että tapaturmatkin olisivat lisääntyneet Jumalan tuomion seurauksena, on esitettävä varovasti. Pyrkimys ei toki ole määritellä kirousta jonkinlaiseksi huonon onnen manaukseksi, joka aiheuttaa ihmiskunnalle kehnoa tuuria ja epätodennäköisiä vastoinkäymisiä. Mutta jos luomakunta vääntyi kieroon lankeemuksen yhteydessä, ihmiskehot eivät kenties toimi niin optimaalisesti kuin niiden tulisi. Heikentynyt havaintokyky, rappeutuneet refleksit ja alentunut riskinarviointikyky tuottavat enemmän tapaturmia.
Mutta moraalinen paha kytkeytyy luonnolliseen pahaan vielä tätäkin suoremmin.
2. Monimutkainen suhde moraaliseen pahaan
Varsin usein luonnollinen paha olisi helposti vältettävissä tai ainakin huomattavasti lievitettävissä, elleivät ihmiset itse syyllistyisi röyhkeisiin laiminlyönteihin, tahalliseen tietämättömyyteen tai suoranaiseen ilkeyteen. Siksi kärsimystä ei voi yksioikoisesti luokitella luonnolliseksi ja kaataa syytä puhtaasti Jumalan niskaan.
Tämä tosiseikka poistaa useita esimerkkejä kaikista neljästä luonnollisen pahan lajista. Esimerkiksi alkoholistiäidin selkeä aikomus ei välttämättä ole aiheuttaa syntymättömälle lapselleen synnynnäisiä vammoja – sydämessään hän saattaa toivoa vauvalleen kaikkea hyvää. Jos hän kuitenkin pimittää itseltään väistämättömän totuuden, että alkoholi on vahingollista hänelle ja siksi ilmiselvästi vahingollista myös hänen lapselleen, tai tyydyttää halunsa toivoen vastuuttomasti, että jollain tapaa hänen lapsensa välttää kemiallisesti ennaltamäärätyt seuraukset, tapahtunut vaurio ei ole aidosti luonnollista pahaa. Toisinaan moraalinen vastuu on askelta tai paria kauempana: sikiövauriot, joita talidomidi aiheutti 1950–60-luvuilla, olivat seurausta lääketieteen tutkijoiden laiminlyönneistä ja tahallisesta petoksesta, eivät niinkään poloisten äitien omista moraalisista valinnoista.[4]
Näin suuren mittakaavan tapahtumissa rajaviiva luonnollisen ja moraalisen pahuuden välissä hämärtyy helposti tunnistamattomaksi.Vastaavasti monet luonnononnettomuudet eskaloituvat tai vaikuttavat ihmisiin ainoastaan siksi, että toiset toimivat moraalisesti vastuuttomalla tavalla. Kukaan ei pakota meitä rakentamaan kaupunkeja mannerlaattojen saumoihin, tulivuorten rinteille tai niille rannikoille, jotka ovat erityisen haavoittuvia rajumyrskyjen sattuessa. Julkisen vallan väärinkäyttö voi johtaa siihen, että köyhiä ihmisiä ahdetaan huteriin asuinrakennuksiin. Huonojen rakennusmateriaalien tai -suunnitelmien käyttö voi johtua ahneudesta saavuttaa taloudellista voittoa. Jos talo nyt romahtaa maanjäristyksessä, likikään kaikki kärsimys ei aiheutunut suoraan luonnollisesta pahasta.[5]
Jos ihmistoiminta on suurelta osin ilmastonmuutoksen syy, monet sen kauaskantoisista ympäristövaikutuksista, kuten kuivuudet, tulvat, ikiroudan sulaminen ja tuholaisten lisääntyminen, eivät myöskään ole puhtaasti luonnollista pahaa. Näin suuren mittakaavan tapahtumissa rajaviiva luonnollisen ja moraalisen pahuuden välissä hämärtyy helposti tunnistamattomaksi. Kun olemme sotkeneet Jumalan käynnistämän hienostuneen järjestelmän, emme enää kykene sanomaan, missä oma syymme loppuu.
Jopa jotkin tapaturmat ja taudit ovat osaksi moraalisen pahan syytä. Kun ihmiset laiskuuttaan, välinpitämättömyyttään tai ahneuttaan päättävät olla noudattamatta turvallisuussäädöksiä, asentamatta turvavarusteita tai valvomatta vaarallista ympäristöä, viattomat kärsivät todennäköisesti vahinkoa. Tautivektoreina tunnettujen eläinten tahallinen syöminen voi aiheuttaa epidemian, haluttomuus noudattaa turvaetäisyyksiä helpottaa mikro-organismien leviämistä, ja vaarallisen viruksen kehittely wuhanilaisessa laboratoriossa voi johtaa sen karkaamiseen väestön pariin.
Kaikki nämä ovat moraalisia valintoja silloinkin, kun toimijat eivät voi tai tahdo suorittaa rationaalista riskinarviointia, vaan toimivat mieluummin typeryydestä tai omista haluistaan käsin. Niinpä tällaisen kärsimyksen tarpeeton esiintyminen voi olla omaa syytämme sen sijaan, että kuuluisi Jumalan luoman todellisuuden perusrakenteisiin.
3. Johdonmukainen fysiikka, vaihtokaupat ja suunnittelu
Kun Jumala loi ihmiset, hän suunnitteli sekä heidät että sopivan maailman, jossa he voisivat toimia tarkoituksenmukaisesti.[6] Yksi asuinkelpoisen maailman keskeisen tärkeistä piirteistä on johdonmukaisuus: fyysisen ympäristön on toimittava selvästi havaittavien lainkaltaisten periaatteiden mukaan, joiden ansiosta voimme ennakoida tekojemme ja valintojemme seurauksia. Ainoastaan tällainen maailma voi C. S. Lewisin sanoin toimia neutraalina pelikenttänä, väliaineena, jossa voi kohdata toisia kehollisia henkilöitä ja ilmaista itseään heille:
Mutta jos aineen on määrä toimia neutraalina pelikenttänä, sillä on oltava oma pysyvä luontonsa. Jos… sinut sijoitettaisiin maailmaan, joka… muuttuisi jokaisen oikkuni mukaan, et lainkaan kykenisi toimimaan siinä ja menettäisit edellytykset vapaan tahtosi ilmentämiseen… Ja jos aineella on pysyvä luonto ja se noudattaa vakituisia lakeja, kaikki aineen olotilat eivät ole yhtä miellyttäviä tietyn sielun toiveiden kannalta eivätkä yhtä hyväksi sille ainekimpaleelle, jota hän kutsuu kehokseen. Jos tuli antaa miellyttävää lämpöä tuolle keholle tietyn matkan päästä, se tuhoaa kehon, mikäli välimatkaa pienennetään.[7]
Tästä vaatimuksesta seuraa välittömiä reunaehtoja kärsimyksen kokemiselle. Aineen, josta maailma muodostuu, ja maailmaa hallitsevien periaatteiden on välttämättä pysyttävä lähes poikkeuksetta[8] sellaisina kuin ne ovat, vaikka niistä joissain tilanteissa aiheutuisi kipua ja luonnollista pahaa.
Kivet, jotka ovat tarpeeksi kiinteitä seiniksi ja jalkakäytäviksi, eivät voi muuttua vaahtomuoviksi, kun henkilö putoaa niiden päälle kolmannesta kerroksesta – täysin riippumatta siitä, onko onneton uhri lapsi, putosiko hän vahingossa tai "ansaitsiko" hän kärsiä saamansa vammat. Veden, jolla on lukemattomia elämän kannalta tärkeitä ominaisuuksia, on välttämättä oltava samalla myös sellaista, että se hukuttaa henkilön, jonka keuhkot se täyttää.
Yleisesti ottaen ihmiskunta kokee aineellisessa luomakunnassa tuhlailevaa hyvyyttä.Jos todellisuuden ominaispiirteet muuntautuisivat sinne tänne aina kun joku on vahingoittumassa, eläisimme kaoottisessa hattaramaailmassa. Sellainen maailma ei kannustaisi ketään oppimaan syyn ja seurauksen lakia, käyttäytymään vastuullisesti, kasvamaan luonteen ja hyveiden saralla tai etsimään tarkoitusta tätä elämää kauempaa.
Toinen vaihtoehto olisi poistaa täydellisesti kaikki, mikä voisi vahingoittaa ketään. Olisi luotava maailma, jossa ei ole ainoatakaan kovaa, terävää, painavaa, kuumaa tai jäätävän kylmää esinettä eikä mitään nielaistavaa, johon tukehtua. Se merkitsisi myös maailmaa, josta puuttuisivat kaikki korkeat paikat (joista pudota), kaikki kokoontuvat nesteet (joihin hukkua) sekä kaikki palaminen tai ylipäätään 50 °C:a korkeammat lämpötilat. Tällainen aineellinen maailma on tuskin kuviteltavissa.
Toinen valitus ei koske niinkään aineen ja energian perusominaisuuksia, vaan monimutkaisia tapahtumaketjuja, joita ympäröivä todellisuus käyttää hyväkseen. Olkoonkin, että ainetta ja energiaa on oltava olemassa – täytyikö Jumalan käyttää niitä tällä tavoin? Jos mutaatiot aiheuttavat kärsimystä perinnöllisten epämuodostumien kautta, miksi hän lainkaan käyttää geneettisiä prosesseja, jotka ovat virhealttiita? Jos maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorenpurkaukset aiheuttavat valtavia vaurioita ihmisille ja omaisuudelle, miksi hän loi planeetan, jonka litosfääri liikkuu? Hyväntahtoinen ja kaikkitietävä Jumala olisi ollut viisaampi ja päättänyt muovata maailman, joka toimii optimaalisia prosesseja hyödyntäen ja aiheuttaa mahdollisimman vähän kuolonuhreja luomusten keskuudessa.
Vaikuttaa siltä, että niin hän juuri on tehnytkin. Ensiksikin artikkeli joutuu käsittelemään parhaillaan pahuuden ongelmaa, ei hyvyyden ongelmaa. Yleisesti ottaen ihmiskunta kokee aineellisessa luomakunnassa tuhlailevaa hyvyyttä. Kun tuon hyvyyden lävistää äkillinen ja hirveä kärsimys, kohdataan tuskallinen poikkeama ja sille etsitään epätoivoisesti oikeutusta.
On täysin kuviteltavissa, että tämän nykyisen sijasta ympärillä olisi sadistinen maailma, jossa lähes jokaisen yksilön kaikki valveillaolon hetket – ihmissuhteet, liikkuminen ja jopa syöminen – olisivat jatkuvaa piinaa. Tämän viheliäisen olemassaolon lävistäisi oudosti muutama ohikiitävä hetki niin suunnatonta autuutta ja kauneutta, että etsisimme selitystä sille, miksi on hyvää, jos maailma on täynnä kärsimystä!
Mutta sellainenhan todellisuus ei suinkaan ole. Luonnollisten prosessien virhetoiminta ei ole normi:
Toisin sanoen tätä pahaa ei esiinny joka kerta tai edes enimmän aikaa… miksi Jumalan siis tulisi poistaa prosessit, jotka toimivat ihmeellisen hyvin suurimman osan ajasta jopa langenneessa maailmassa? Lisäksi… se seikka, että [nämä] mekanismit eivät useimmiten tuota pahaa, voi hyvin olla merkki Jumalan laupiaasta väliintulosta, jolla hän varmistaa, etteivät ne vikuunnu! Miksi Jumalan siis pitäisi muuttaa näitä prosesseja?[9]
Laadunvalvonnassa tämä erittäin perustavanlaatuinen ja keskeinen periaate ilmaistaan seuraavasti: yhteenkään tilastollisesti hallittuun ja tyydyttävästi toimivaan järjestelmään ei tulisi sekaantua järjestelmän toiminnasta aiheutuvan vaihtelun vuoksi, joka ilmenee yksittäisissä mittauksissa.[10] Jos tuotantolinja siis valmistaa 95 virheetöntä tuotetta ja viisi viallista, prosessin säätäminen virhekohdassa ainoastaan lisää vaihtelua toiseen suuntaan ja kokonaislaatu heikkenee. Vastaavasti luonnollisten prosessien käpälöinti verrattain vähäpätöisten reunaongelmien vuoksi aiheuttaisi todennäköisesti katastrofaalisia muutoksia samojen prosessien hyödyllisiin ja hyviin vaikutuksiin.
Suunnittelussa jokainen valinta on vaihtokauppa kahden tai useamman keskenään kilpailevan päämäärän välillä.Otetaan mannerlaattojen liike ja maanjäristykset tapausesimerkiksi. Maa kompensoi Auringon lisääntyvää kirkkautta poistamalla ilmakehän hiilidioksidia karbonaatti–silikaattisyklin kautta, jossa laattaliikunnot kuljettavat karbonaattimineraaleja Maan sisäosiin.[11] Sama mekanismi säätelee myös hapen määrää planeettamme pinnalla ja estää sitä muuttumasta karuksi ja elämälle kelvottomaksi maailmaksi. Ilman tektonista aktiivisuutta kerääntyisivät elämälle välttämättömät ravinteet eroosion nakertamina valtamerten pohjalle, ja lopulta maaeläimet nääntyisivät nälkään.[12]
Vesi näyttää olevan tarkkaan suunniteltu voitelemaan laattojen saumoja juuri tarpeeksi, jotta maanjäristysten voima vähenee, mutta niiden lukumäärä ei kasva.[13] Lisäksi maanjäristyksen aiheuttamat aallot ovat auttaneet tieteilijöitä ymmärtämään ja arvostamaan planeetan syvärakennetta. Tämä erityisrakenne näyttää estävän lämpöenergian liian nopean diffuusion ulos ytimestä. Ennenaikainen lämpöhukka sammuttaisi magneettikentän ja tekisi Maasta elinkelvottoman.[14] Koko systeemin käpälöinti tarkoituksena vain vähentää maanjäristyksiä aiheuttaisi todennäköisesti monta kertaluokkaa enemmän kärsimystä.
Suunnittelussa jokainen valinta on vaihtokauppa kahden tai useamman keskenään kilpailevan päämäärän välillä. Jos luonto on suunniteltu, sama periaate on välttämättä voimassa. Biokemisti Fazale Rana toteaa:
Jos järjestelmä koostuu rajallisista resursseista ja sen täytyy saavuttaa useita tavoitteita, järjestelmän on itse asiassa oltava jonkinlainen sovitteluratkaisu. Sen päämäärät kilpailevat väistämättä keskenään. Jokainen yritys maksimoida suorituskyky yhdellä alueella heikentää suorituskykyä toisilla. Kun vastaan tulee vaihtokauppa, insinööri hallitsee sen huolellisesti saavuttaakseen optimaalisen suorituskyvyn koko järjestelmän näkökulmasta. Ja tämä kokonaistehokkuus on saavutettavissa vain siten, että yksittäisiä järjestelmään suunniteltuja ominaisuuksia alioptimoidaan tarkoituksellisesti.[15]
Vaikka Jumala on äärimmäisen älykäs suunnittelija, rajallisten resurssien käyttö merkitsee, että planeetan prosessien on yhdessä oltava aina vähemmän optimaalisia kuin mikään niistä olisi yksinään. Tämän tosiseikan valossa geneettiset ja luonnolliset prosessit toimivat varsin hyvin siinä, mitä niiden on tarkoitus saavuttaa.
Esimerkiksi kaikkien eliöiden yhteiseen geneettiseen koodiin näyttää kuuluvan virheitä vähentävä kyky, joka tekee koodista paremman kuin 1018 tutkittua vaihtoehtoa olisivat.[16] Henkilö, joka esittää, että täytyy olla olemassa "toinen, vähemmän kärsimystä tuottava tapa" optimoida tämä monimutkainen vuorovaikutusverkko, muttei täsmennä väitettään käytännön tasolla, ei oikeastaan tee muuta kuin olettaa tietävänsä asiat kaikkitietävää Jumalaa paremmin.[17]
Jopa viruksilla on suunniteltu tarkoituksensa. Ne hillitsevät kasvi- ja eläinpopulaatioiden kokoa, toimivat elintärkeissä rooleissa kierrättäessään ravinteita Maan valtamerissä, tappavat lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita ja tarjoavat merkittävää toivoa nanoteknologiseen taisteluun syöpää vastaan.[18] Ihmisten patogeenit näyttävät loikanneen eläinisännistä meihin ja niiden alkuperäinen tarkoitus on turhentunut.[19]
Tämäkin vastaus soveltuu siis kaikkiin neljään luonnollisen pahan lajiin. Geneettiset toimintahäiriöt, luonnononnettomuudet, tapaturmat ja tarttuvat taudit ovat kaikki seurausta aineellisen todellisuuden johdonmukaisista ominaisuuksista ja suunnittelupiirteistä. Ei ole mitään mieltä syyttää Jumalaa siitä, ettei hän suunnitellut niitä vielä paremmiksi tai ettei hän ohita niiden vaikutuksia ihmeenomaisilla väliintuloilla.
4. Ei tästä maailmasta
Neljäs syy sallia luonnollisen pahan esiintyminen maailmassa on se, että Raamatun kokonaiskertomuksessa tätä langennutta maailmaa ei ole tarkoitettu ihmisten ikuiseksi kodiksi. Olisi vakava virhe erehtyä pitämään tätä maailmaa perimmäisenä toivonaan, ja auttaakseen meitä välttämään moisen virheen Jumala raaputtaa ruusunpunaisen sävypinnan pois silmälaseistamme. Kuten Clay Jones esittää asian kirjassaan Why Does God Allow Evil, pahuuden ymmärtäminen "ravistelee maailmallista asennettamme — Ne, jotka ovat tyytyväisiä tähän maailmaan, eivät kaipaa seuraavaa, mutta on mahdotonta tyytyä tähän maailmaan… "[20]
Jälleen kerran selitys soveltuu kaikkiin neljään luonnollisen pahan lajiin. On mahdotonta olla pohjimmiltaan tyytyväinen maailmaan, jossa on geneettisiä toimintahäiriöitä, luonnononnettomuuksia, tapaturmia tai tarttuvia tauteja. Ei silti ole oikeutettua päätellä, että sen suunnittelijan on oltava paha eikä tavoittelemisen arvoinen, sillä aineellinen todellisuus sisältää myös useita osoituksia suuresta kauneudesta, viisaudesta ja huolenpidosta. Kyse on vain siitä, että kun niihin yrittää takertua ja rakentaa turvallisuutensa niiden varaan, ne murenevat tomuksi käsissä ja kuiskaavat lempeästi: "pelkkä esittelymalli". Todellinen ja ikuinen fysikaalisuus odottaa synnin kukistamista. Tuo päämäärä saavutetaan parhaiten juuri tämän maailman kaltaisessa paikassa.
Johtopäätökset
Alkajaisiksi Jumala vaikuttaa olevan suoraan syypää luonnolliseen pahaan. Vasta tarkempi tutkimus osoittaa, kuinka monimutkainen tilanne on. Luomakunnan yllä lepäävä kirous on seurausta omista ja esivanhempiemme synneistä. Typerät ja moraalisesti kyseenalaiset valintamme myrkyttävät aineellisen todellisuuden "neutraalin pelikentän" niin, että toiset joutuvat niiden samojen luonnononnettomuuksien uhreiksi, joiden vahinkojen paisumista itse edesautoimme. Käänteisesti kärsimme epäsuorasti toisten ihmisten pahoista ja tietämättömistä ratkaisuista.
Näistä haitoista huolimatta monet todellisuuden piirteet osoittavat yhä huolellista ja hyväntahtoista suunnittelua. Niiden kopelointi lyhytnäköisten toiveidemme mukaisiksi tai aineellisen todellisuuden johdonmukaisuuden kääntäminen päälaelleen eivät johtaisi Jumalan hyvien päämäärien saavuttamiseen. Hän tahtoo houkutella meidät luopumaan vääristä turvallisuuden lähteistä tässä maailmassa tehdäkseen meistä olentoja, jotka voivat vastaanottaa suuren anteeksiantamuksen lahjan ja todellisen perintönsä: maailman, jossa jokainen kyynel pyyhitään.
Kun luonnollinen paha iskee elämän aikana, se herättää helposti uskonnollisen pahuuden ongelman: "Miksi rakastava Jumala antaisi minun kärsiä näin?" Tähän ongelmaan ei tulisi vastata heittämällä pois ainoaa mahdollisuutta löytää kauheissa koettelemuksissa aitoa tarkoitusta, syytä niiden kokemiseen ja lohtua niiden jälkeen – rakastavaa Jumalaa. On hyviä syitä uskoa, että hänen olemassaolonsa sopii yhteen luonnollisen pahan kanssa.
