Tuhat ja yksi teosta
Mikä kirja minun kannattaisi lukea, kun...?
luotu 7.9.2023 klo 11:54
muokattu 17.4.2024 klo 09:50
Kuva: Oliver Fuß, Pixabay
Johdanto
"Lukeminen kannattaa aina", sanoi Jörn Donner tv-mainoksessa. Mutta kun aikaa on rajallisesti ja luettavaa lähes rajattomasti, joutuu hieman valikoimaan. Minulta kysytään toisinaan, mikä kirja kannattaisi kahlata läpi, jos haluaa ymmärtää paremmin tiettyä aihepiiriä. Siksi olen koonnut alle omia suosituksiani teoksista, jotka ovat joko osoittautuneet varsin kattaviksi tai poikkeuksellisen hyviksi alansa edustajiksi.
Suurin osa kirjoista on valitettavasti englanninkielisiä, koska suomi on vähäinen kieli ja meidän markkinoillemme ei yksinkertaisesti kannata kääntää ainakaan kristillistä kirjallisuutta, jonka myynti on viime vuosikymmeninä olennaisesti hiipunut. Englannin opiskeleminen on paitsi halvempaa, myös laajemmin hyödyksi elämässä. Olen kuitenkin erikseen maininnut, jos suosittelemastani kirjasta on olemassa suomenkielinen käännös. (Sitä en välttämättä ole lukenut, jos arvio koskee englanninkielistä teosta.)
Raamattu
Raamatun synty ja historiallisuus
Raamatuntutkimuksen grand old man, edesmennyt eksegetiikan Rylands-professori F. F. Bruce käsittelee kristillisen kaanonin syntyä ja vakiintumista teoksessaan The Canon of Scripture. Jos olet pohtinut, miten Raamattuun kuuluvat kirjat ovat sinne päätyneet, kuka "teki tämän valinnan" ja miksi noita kirjoituksia alun perin alettiin pitää arvossa, tästä on hyvä aloittaa. Brucelta on suomeksi ilmestynyt hieman varhaisempi kirja Raamatun juuret. Se ei ole tämän teoksen suomennos, mutta aihepiiri on melko sama.
Teoksessaan From God To Us Norman L. Geisler ja William E. Nix tarkastelevat Raamatun alkuperäkysymystä varsin monipuolisessa valossa. Suurennuslasin alle otetaan niin inspiraatio-oppi, kanonisuus, käsikirjoituslöydöt kuin varhaiset ja nykyaikaiset käännöksetkin. Välillä yksittäinen argumentti jää evankelikaalisen kansanhurskauden tasolle, mutta teos antaa aloittelijalle erinomaisen yleiskatsauksen Raamatun kirjojen ja lopulta koko kokoelman muotoutumiseen.
Paul D. Wegnerin kirja The Journey from Texts to Translations on rakenteeltaan hyvin samankaltainen kuin Geislerin ja Nixin teos edellä. Sekin etenee Raamatun kirjojen kirjoittamisesta niiden kanonisointiin, kopioimiseen ja kääntämiseen, muttei lähde oletuksesta, että syntynyt kokoelma on inspiroitua Jumalan sanaa. Siksi Wegner onnistuu puhuttelemaan ja vakuuttamaan myös lukijaa, joka ei kuulu kristilliseen sisäpiiriin. Matkan varrella otetaan kantaa moniin historiallisiin, tekstuaalisiin ja kaanonin sisältöä koskeviin virheväitteisiin.
James K. Hoffmeierin ja Dennis R. Magaryn toimittama esseekokoelma Do Historical Matters Matter to Faith? on erittäin kattava ja mielenkiintoinen katsaus konservatiivisen raamatuntutkimuksen havaintoihin. Kirjoittajat puolustavat niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin historiallista luotettavuutta ja autenttisuutta radikaalisiiven epäluuloja vastaan. Sekä arkeologia että tekstuaaliset todisteet viittaavat siihen, että perinteiset käsitykset eivät olekaan pelkkiä perinteitä.
Vanha testamentti
Erityisesti Vanhan testamentin kirjoitusten alkuperään ja sisältöön lukijan johdattaa Andrew E. Hillin ja John H. Waltonin A Survey of the Old Testament. Teos esittelee kaikki Vanhan testamentin kirjat, kunkin keskeiset teemat ja tarkoituksen, sekä yhdistää ne aikakauden historiaan ja arkeologisiin löytöihin. Eri näkemyksiä kirjojen kirjoittajista, myöhemmästä muokkauksesta ja faktuaalisesta paikkansapitävyydestä tarkastellaan soveltuvin osin. Tämän luettuasi sinulla on selvä käsitys Vanhan testamentin muodostamasta kokonaisuudesta.
Professori Gleason L. Archerin laatima johdatus Vanhaan testamenttiin, A Survey of Old Testament Introduction, puolustaa häpeilemättä konservatiivista näkemystä ja haastaa rohkeasti kriittisten liberaalien väitteet. Suuri osa teoksen alusta keskittyy lähdekriittisiin teorioihin, joilla Pentateukin yhtenäisyys on pyritty haastamaan. Archer puhui itse noin kolmeakymmentä kieltä, ja alkukieleen pohjautuvia erityishuomioita onkin argumenttien tukena siellä täällä.
"VT ei perustu historiaan"
Huomattava egyptologi ja muinaisen Lähi-idän tutkija, professori Kenneth A. Kitchen haastaa teoriat, joiden mukaan Vanha testamentti on pitkälti myöhäsyntyistä, hurskasta fiktiota eikä sen kuninkaita, sankareita tai tapahtumia koskaan ollutkaan. Kirjassaan On the Reliability of the Old Testament Kitchen etenee arkeologin tavoin – hän aloittaa myöhemmiltä ajoilta ja runsaista todisteista edeten kohti alempia ja varhaisempia kerrostumia. Käy ilmi, että useiden Raamatun kertomusten voidaan osoittaa pohjautuvan vankkaan historiaan.
A Biblical History of Israel on Iain Provanin, V. Phillips Longin ja Tremper Longman III:n yhteisponnistus. Edellisen teoksen tavoin se haastaa minimalistiset teoriat ja ideologisen skeptisyyden Raamatun tekstien historiallisuutta kohtaan. Patriarkkojen ajalta varhaisen kuningaskunnan päiviin ja edelleen pakkosiirtolaisuuteen saakka kirjoittajat kantavat todistusaineistoa esiin rehellisesti, kattavasti ja huolellisesti lähteistäen. Jos Vanhan testamentin luotettavuus kiinnostaa, nämä kaksi tiiliskiveä kuuluvat ehdottomasti muurinaukkoa tilkitsemään.
"Luomiskertomus on muinainen legenda"
Raamatun alkukertomusten käsitteleminen tuntuu olevan mahdotonta niin, ettei herättäisi vähintään yhden osapuolen vihaa tai halveksuntaa. C. John Collinsin kirja Genesis 1–4 on kuitenkin erinomainen lingvistinen, kirjallinen ja teologinen kommentaari näihin kiistanalaisiin alkulukuihin. Viime kädessä olennaista tulkinnalle on nimittäin se, miten kirjoittajat tarkoittivat sanomansa ymmärrettävän ja kuinka ensimmäiset vastaanottajat sen ymmärsivät – ei se, miten teksti saadaan sopimaan yhteen luonnontieteen nykyhavaintojen kanssa tai haastamaan ne.
Ovatko 1. Mooseksen kirjan "luomispäivät" 24 tunnin vuorokausia, pitkiä aikakausia vai pelkkä kirjallinen viitekehys? Hedelmällinen keskustelu ja perustelujen tarkastelu on helppo ohittaa syyttämällä toisia Raamatun vääristelystä, mutta The Genesis Debate päästää kaikki kolme osapuolta ääneen ja antaa heidän myös vastata toistensa esittämiin haasteisiin. Nuoren maan näkemystä edustavat tässä teoksessa J. Ligon Duncan III ja David W. Hall, vanhan maan näkemystä Hugh Ross ja Gleason L. Archer ja kirjallisen viitekehyksen näkemystä Lee Irons ja Meredith G. Kline. Lukijalle tarjoutuu tilaisuus punnita todisteita ja vastaväitteitä avoimin mielin.
Uusi testamentti
Professori David A. deSilvan An Introduction to the New Testament on erinomainen johdanto Uuden testamentin tekstien taustaan, muotoutumiseen, sisältöön ja merkitykseen. Järkälemäinen teos lähtee liikkeelle Israelin kirjoitusten ja uskonnollisen perinteen taustasta, huomioi ensimmäisen vuosisadan olennaisen kulttuurikontekstin ja pureutuu vuorotellen jokaiseen Uuden testamentin kirjaan. Tekstikriittiset ja historialliseen luotettavuuteen liittyvät kysymykset saavat niin ikään ansaitsemansa huomion.
Robert H. Gundryn laatima johdanto, A Survey of the New Testament, on sivumäärältään noin 60 % edellisestä. Se ei ole aivan yhtä kattava, mutta varsin mainio yleiskatsaus Uuden testamentin kirjoituksiin ja muistuttaa niin rakenteeltaan kuin värikkäältä ulkoasultaankin Zondervanin Vanhan testamentin johdantoteosta. Tämän kirjan läpi kahlattuaan lukija on selvillä siitä, miksi mikäkin Uuden testamentin kirja kirjoitettiin ja mitkä niiden erityispiirteet ovat – uskonnollista taustaa ja ajan kulttuurin vaikutusta unohtamatta.
J. Ed Komowszewskin, M. James Sawyerin ja Daniel B. Wallacen teos Reinventing Jesus pitäisi sisällyttää teologisen tiedekunnan pakolliseen lukemistoon. Jeesus-myyttien sorvaajien, historian korjaajien ja kaikenkarvaisten danbrownien tulisi joutua tenttimään se ennen kuin saavat oikeuden julkaista soopaa kirjan muodossa. Kolmikko selittää kansantajuisella otteella muun muassa, miksi Uuden testamentin tekstikorpus ei ole turmeltunut tunnistamattomaksi, miksi kaanonia ei koottu valtapolitiikan vuoksi, miksi vaihtoehtoevankeliumit eivät ole mistään kotoisin ja miksi Jeesusta ei kopioitu varhaisemmista pakanauskonnoista.
Toinen kätevä pokkari, joka pureutuu samoihin peruskysymyksiin ja höpöväitteisiin, on Jonathan Morrow'n Questioning the Bible. Vastustaako Raamattu älyllistä ajattelua? Mitä Jeesuksesta voi todella tietää? Miksi kaikki "evankeliumit" eivät päässeet Raamattuun ja kuka ne kelvanneet kirjat kirjoitti? Onko Raamattu turmeltunut vuosisatojen saatossa, onko se täynnä ristiriitoja ja mikä tulkinta on oikea? Vähän kuin bonuksena mukana on myös luku, joka käsittelee Raamatun väitettyä seksismiä, rasismia, homofobiaa ja kansanmurhapyrkimyksiä.
"Paavali vääristi Jeesuksen sanoman kristinuskoksi"
Oliko Paavali kristinuskon todellinen perustaja, joka tehtaili juutalaisen Jeesuksen sanomasta pakanoille sopivan kevytversion? Kaikkea kanssa. N. T. Wrightin ohuehko kirja What Saint Paul Really Said kumoaa väitteen ja osoittaa, että Paavali oli Jeesuksen uskollinen todistaja ja lähettiläs. Hänen hyvä uutisensa niin Israelille kuin muulle maailmalle virtasi suoraan Vanhan liiton lupausten täyttymisestä Jeesus Nasaretilaisessa. Koska ennustettu Kuningas oli saapunut, oli tullut myös aika saattaa kaikki kansat uskon kuuliaisuuteen häntä kohtaan. Ohessa Wright tomuttaa myös kirkkopoliittisesti ummehtunutta ja vääristynyttä käsitettä vanhurskaus, joka keskiajan kiistojen tähden on menettänyt alkuperäisiä, tärkeitä vivahteitaan.
"Evankeliumit ovat propagandaa, saarnoja, sankarilegendoja..."
Eivät ole – ne ovat βιος-tyylilajin edustajia eli ensimmäisen vuosisadan elämäkertoja, kuten Richard A Burridge osoittaa uraauurtavassa ja ylistystä saaneessa kirjassaan What Are The Gospels?. Elämäkertatekstit noudattivat tiettyjä käytänteitä, mikä vaikuttaa tekstien tulkintaan. Niiden laatijoilla oli esimerkiksi suhteellisen laaja vapaus järjestää materiaalinsa sopivaksi katsotulla tavalla ilman, että kukaan olisi katsonut "luotettavuuden" kärsivän.
"UT:n evankeliumit ovat myöhempiä legendoja"
Apokryfiset evankeliumit toiselta vuosisadalta ovat myöhempiä legendoja. Niissä Jeesus on irrotettu historiallisesta yhteydestään ja hän näyttäytyy ajattomia gnostilaisia viisauksia latelevana paperinukkena. Mahdolliset kanonisista selonteoista lainatut tapahtumat paisutellaan naurettaviin mittasuhteisiin. Sen sijaan Raamatun neljä evankeliumia perustuvat olennaisesti silminnäkijöiden todistuksiin Jeesuksen sanoista ja teoista, kuten Richard Bauckham osoittaa teoksessaan Jesus and the Eyewitnesses. Nämä silminnäkijät eivät myöskään hevin unohtaneet, mitä olivat todistamassa.
Mikä tahansa Craig L. Blombergin kirja on aina lukemisen arvoinen, mutta The Historical Reliability of the Gospels on kestänyt aikaa hyvin. Blomberg tarkastelee 1900-luvun kriittisen tutkimuksen korostamia ongelmia ja toteaa ne kestämättömiksi. Hän nostaa itse esiin lukuisia yksityiskohtia, joiden valossa Raamatun neljää evankeliumia on perusteltua pitää varsin luotettavana kuvauksena Jeesuksen elämästä.
The Historical Reliability of John's Gospel keskittyy kritisoituun ja myöhäisenä pidettyyn Johanneksen evankeliumiin, jonka tarkastelu Blombergin edeltävässä teoksessa rajoittui noin neljäänkymmeneen sivuun. Kirja on pääosin historiallisen luotettavuuden näkökulmasta laadittu selitysteos, joka kuljettaa lukijan askel askeleelta koko evankeliumin läpi perustellen samalla, miksi teksti ei ole Johannes-yhteisön aktiivisen ja hurskaan mielikuvituksen tuottamaa myöhempää legendaa.
Ovatko evankeliumit myöhempää legendaa? Eivät – ne eivät itse asiassa taida lainkaan olla niin myöhäisiä kuin yleisesti uskotaan. Jonathan Bernier toteaa pioneeriluonteisessa teoksessaan Rethinking the Dates of the New Testament, että tutkijoiden parissa valtaan päässyt käsitys Uuden testamentin tekstien ajoituksesta nojaa yllättävän vähäisiin ja hatariin perusteisiin. Ajoitusta ei juurikaan ole puolustettu; se on oletettu. Bernier itse esittää todisteiden valossa, että käytännössä kaikki Uuden testamentin kirjat laadittiin jo ennen vuotta 70 jKr. (Markus 42–45, Matteus 45–59).
"Evankeliumit syntyivät eri teologiaa edustavissa yhteisöissä"
Moderni evankeliumitutkimus on pitkään nojannut oletukseen, että kukin evankeliumi kirjoitettiin tietyn kristillisen yhteisön omiin tarpeisiin, ja eroavaisuudet heijastavat näitä paikallisia eroja. Toimittamassaan teoksessa The Gospels for All Christians Richard Bauckham toteaa, että oletus on levinnyt vailla perusteita. Ilmeisesti evankeliumit aiottiinkin alusta saakka laajaan levitykseen seurakunnissa ja kaikkien kristittyjen saataville. Kirja haastaa tuoreella otteella konsensuksen, joka on päässyt vakiintumaan ilman asianmukaisia näyttöjä.
"Alkukristillisyys oli moniäänistä, keskeisimmistäkin opinkappaleista vallitsi laaja erimielisyys ja voittajat sanelivat historian." Tämäntapaisia väitteitä esittää nykyään mm. Bart D. Ehrman, mutta ne nosti ensin esiin Walter Bauer, jonka teesit kumottiin pätevän tutkimuksen piirissä aikaa sitten. Andreas J. Köstenberger ja Michael J. Kruger muistuttavat teoksessaan The Heresy of Orthodoxy, että ensimmäisten vuosisatojen moninaisuutta suurennellaan turhaan. Muutamat harhaiset ääriliikehdinnät eivät osoita, etteivät suurehko teologinen yksimielisyys, uskollisuus apostoliselle opetukselle sekä laajalti tunnustettu velvollisuus pitää valhe erossa totuudesta olisi olleet vallalla seurakunnassa alusta saakka.
"UT:n teksti on turmeltunut vuosien saatossa"
muokattu 8.9.2023 klo 16:40
Tekstikriitikko Bart D. Ehrman on profiloitunut kansantajuisilla ja provosoivilla kirjoillaan, joiden mukaan Uuden testamentin käsikirjoitukset vilisevät virheitä, eroavaisuuksia ja kirjurien tahallisia muutoksia. Alan toinen asiantuntija Daniel B. Wallace ja viisi nuorta tutkijaa tarjoavat tilanteeseen tasapainoisemman näkökulman. Revisiting the Corruption of the New Testament haastaa Ehrmanin sensaatiohakuiset väitteet ja osoittaa, että voimme saada aivan riittävällä tarkkuudella selville, mitä Uuden testamentin kirjoituksissa alun perin sanottiin.
Raamatun oikea tulkinta
Introduction to Biblical Interpretation on hermeneutiikan perusteos. Se tarkastelee Kirjoitusten tulkinnan historiaa ja nykyisiä teorioita sekä kaanonin syntyä, mutta keskittyy perustehtäväänsä: kirjoittajat muistuttavat, että lukijan tavoite on ymmärtää edessään oleva teksti kirjoittajan tarkoittamalla tavalla, mikä ei aina ole yksinkertaista. Raamattua ei tule lukea kuin eilisen sanomalehteä; itse asiassa edes eilisen sanomalehteä ei voi lukea tulkitsematta sen viestiä jonkin viitekehyksen läpi. Klein, Blomberg ja Hubbard paneutuvat erityisesti Raamatussa esiintyviin kirjallisuudenlajeihin ja niiden oikean ymmärtämisen pelisääntöihin.
Richard N. Longeneckerin kirja Biblical Exegesis in the Apostolic Period on hyödyllinen katsaus apostolien tapaan lukea Vanhaa testamenttia. Usein kuulee näet väitettävän, että Uuden testamentin kirjoittajat repivät Vanhan testamentin ennustuksia irti asiayhteydestään ja panivat ne väkisin osoittamaan Jeesukseen jonkinlaisena keinotekoisena täyttymyksenä. Vertaamalla varhaisten kristittyjen tulkintoja ajan muihin juutalaisiin lahkoihin voimme huomata, että kristityt olivat suorastaan tylsän konservatiivisia tulkinnoissaan. Ratkaiseva ero oli, että he lukivat tekstejä tuntemastaan Kristuksesta käsin.
Heprean kielen ja juutalaisten lähteiden asiantuntija, rovasti Risto Santala kirjoitti 1990-luvun alussa kriittisen arvion tuolloin uudesta kirkkoraamatun käännöksestä. Suudelma hunnun läpi on tarpeellinen muistutus siitä, kuinka kääntäjän esiymmärrys voi vaikuttaa tekstin tulkintaan ja siten myös lopulliseen käännökseen. Tutkijoiden ja myös käännöskomitean parissa vallalla ollut liberaaliteologia sai aikaan sen, että vuoden 1992 käännös oli kyllä selkokielinen, mutta käsitteellisen tarkkuuden kustannuksella. Vuoden 1933/38 käännös on kieleltään auttamattoman vanhanaikaista, mutta sen äärellä on olennaisesti helpompi havaita ne yhteydet tekstien välillä, joita esim. Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät hyväkseen.
"Paavali oli erittäin naisvihamielinen ja uskoi maailmanlopun tulevan aivan kohta!" Ei toki – hän vain kirjoitti Korintin seurakunnalle kirjeen, joka käsitteli juuri tuossa aikahistoriallisessa tilanteessa vallinneita keskeisiä teemoja. Kun Paavalin sanat ymmärretään historiallisessa yhteydessään, niiden soveltaminen nykyaikana tuottaa eheämmän ja tarkoituksenmukaisemman lopputuloksen. After Paul Left Corinth on Bruce W. Winterin osuva katsaus ensimmäisen vuosisadan Korinttiin ja sen elitistiseen seurakuntaan.
Tekstien tyylilajit
Yksi keskeinen tekstin ymmärtämiseen ja oikeaan tulkintaan vaikuttava piirre on sen tyylilaji eli genre. Uutisia ei tulkita samalla tavalla kuin mainoslehtistä tai runoutta, mutta merkitseekö se, että niiden arvo totuuden välittäjänä on erilainen? Robert H. Steinin ohut perusteos A Basic Guide to Interpreting the Bible avaa tyylilajien merkitystä Raamatun ymmärtämisessä ja antaa lukijalle katsauksen niihin samoihin pelisääntöihin, jotka ensimmäisen vuosisadan kirjoittaja ja lukijat jo jakoivat keskenään. Teos onkin suomennettu nimellä Hermeneutiikan pelisäännöt (Aikamedia 2004).
D. Brent Sandy ja Ronald L. Giese Jr. keskittyvät erityisesti Vanhan testamentin tyylilajeihin ja sen sisältämien tekstien tulkintaan teoksessaan Cracking Old Testament Codes. Jos haluat ymmärtää, miten narratiivi, lakiteksti, pelastuksen ja tuomion julistus, apokalypsi, valitusvirsi, sananparret ja psalmirunous eroavat ratkaisevasti toisistaan, lue tämä kirja. Voit vaikka välttyä tulkitsemasta tekstejä toistensa ehdoilla ja kuvittelemasta, että jokainen avionrikkoja piti kivittää ja jokainen babylonialainen pikkulapsi oli vaarassa joutua murskatuksi kallioon.
Raamatun kulttuurikonteksti
Toinen seikka, joka vaikeuttaa Raamatun alkuperäissanoman ymmärtämistä, on muuttunut kulttuuri. Yksilökeskeiset länsimaalaiset, jotka ovat saaneet nauttia lähes kahden vuosituhannen kristillisestä vaikutuksesta, eivät yksinkertaisesti ajattele ja toimi samalla tavalla kuin ensimmäisen vuosisadan kasvatit. David A. deSilva esittelee neljä keskeistä kulttuurikontekstin osa-aluetta kirjassaan Honor, Patronage, Kinship & Purity. Hän selittää, miten kunnia ja häpeä vaikuttavat Uuden testamentin ymmärtämiseen, kuinka tärkeä suojelija–suojatti-suhde näkyy sen sivuilla, mitä sukulaisuus merkitsi Jeesuksen kuulijoille ja miten puhtauden ja saastaisuuden kanssa toimittiin. deSilva yhdistää teemat lukuisiin raamatunkatkelmiin ja auttaa lukijaa näkemään tekstin alkuperäisessä valossa. Ilman näitä linssejä olemme vaarassa menettää jotain olennaista Jeesuksen ja Paavalin viestistä.
Jeesus toimi Israelissa, mutta hänen viestinsä ei ollut tarkoitettu ainoastaan juutalaisille. Hänen seuraajansa lähtivät julistamaan sitä ympäri Rooman valtakuntaa – ja toisaalta kreikkalais-roomalainen kulttuuri oli saapunut Palestiinan maaperälle jo kauan ennen Jeesusta. James S. Jeffers perehdyttää lukijansa tämän kulttuurin piirteisiin ja vaikutukseen kirjassaan The Greco-Roman World of the New Testament Era. Hän osoittaa havainnollisesti, kuinka uskonto, politiikka, yhteiskunta ja eri ihmisryhmät toimivat Jeesuksen ja apostolien maailmassa – ja auttaa jälleen kerran meitä ymmärtämään Uuden testamentin radikaalin sanoman paremmin alkuperäistä vastaavalla tavalla.
Kulttuurin tutkijat John J. Pilch ja Bruce J. Malina valaisevat Raamatun ajan ihmisten ajattelua ja toimintaa teoksessaan Handbook of Biblical Social Values. Se on järjestetty hakusanamaisesti ja koostuu lyhyistä artikkeleista, jotka selittävät esimerkiksi, miten Jeesuksen maailmassa suhtauduttiin kilpailuun, röyhkeyteen, muutokseen, myötätuntoon, petokseen, tunteiden julkiseen ilmaisemiseen, vieraanvaraisuuteen ja armoon. Teksti on ryyditetty runsailla viittauksilla Uuden testamentin teksteihin, joissa nämä asenteet tietenkin näkyvät jatkuvasti käytännössä.
Jeesuksen vertaukset
Kenneth E. Bailey on luonut uransa Lähi-idän kulttuurin tutkimuksen parissa. Hänen kaksi klassikkoteostaan Jeesuksen vertauksista ja niiden ymmärtämisestä alkuperäistaustaa vasten on painettu yksiin kansiin nimellä Poet and Peasant and Through Peasant Eyes. Paitsi että Bailey avaa erittäin huomiokykyisesti Jeesuksen vertausten alkuperäissanomaa, hän osoittaa niiden noudattavan täsmällistä kiastista rakennetta. Väitteet Jeesuksen sanojen lisäilystä jälkikäteen ovat siis vaikeasti perusteltavissa. Liberaalitutkijoiden kannalta kiusallisista elementeistä riisuttu vertaus ei toimisi sen enempää tarinallisesti kuin rakenteellisestikaan.
Teoksessaan Jesus Through Middle Eastern Eyes Bailey jatkaa Lähi-idän kulttuurin tarkastelua ja osoittaa, kuinka sen ymmärtäminen vaikuttaa suotuisasti Uuden testamentin tekstien tulkintaan. Vertausten lisäksi Bailey soveltaa asiantuntemustaan Jeesuksen syntymäkertomuksiin, hänen muihin opetuksiinsa mm. rukouksesta, hänen dramaattiseen toimintaansa ja hänen suhtautumiseensa naisiin.
Raamatun "vaikeat kohdat"
muokattu 8.9.2023 klo 16:40
Jo aiemmin mainittu Vanhan testamentin ja seemiläisten kielten professori Gleason L. Archer laati myös hakuteosmaisen kirjan Raamatun vaikeista kohdista. Encyclopedia of Bible Difficulties sisältää pari sataa kysymystä vastauksineen, alkaen luomiskertomuksesta ja päättyen Ilmestyskirjaan. Osa on pidempiä ja osa lyhyempiä, joistakin Uuden testamentin kirjeistä on vain yksi kannanotto. Joukossa on monenlaisia helmiä – tiesitkö esimerkiksi, ettei uhrilaki todellisuudessa puhu Asaselista (3. Moos. 16:8), karvaisesta erämaademonista, kuten kääntäjät ovat vahingossa tulkinneet?
Vaivaavatko Raamatun vaikeat kohdat mieltäsi? Ei hätää, apua on tarjolla jopa suomeksi. Professori Walter C. Kaiser avaa Vanhan testamentin oudompia katkelmia teoksessa Suorat sanat – Vanhan testamentin opetuksen vaikeita kohtia. Mukana on 72 konstikasta kohtaa, kuten Iisakin uhraaminen, "silmä silmästä", faraon paaduttaminen, kiivas ja kostava Herra, tottelemattoman pojan kivitys sekä tietenkin klassinen pikkuvauvojen murskaaminen kallioon.
Professori F. F. Bruce jatkaa trilogiaa teoksella Suorat sanat – Jeesuksen opetuksen vaikeita kohtia. Miksi Jeesus puhui käden hakkaamisesta ja silmän repimisestä, vanhempien vihaamisesta tai suolattomasta suolasta? Miksi hän nimitteli syyrofoinikialaista naista koiranpenikaksi, fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi ja Pietaria saatanaksi? Miksi Jeesus käski ostaa miekan, myymään kaiken omaisuuden ja hankkimaan ystäviä väärällä rikkaudella? Miksi hän kielsi kutsumasta ketään isäksi ja menemästä vierasheimoisten keskuuteen? Laske luuri hetkeksi kädestäsi ja lue perinteisestä kirjasta nämä ja 59 muuta valaisevaa selitystä.
Sarjan kolmas ja viimeinen osa on Manfred T. Brauchin Suorat sanat – Paavalin opetuksen vaikeita kohtia. Siinä pohditaan mm. sitä, miten Kristus on "lain loppu", miten vihamiehen päälle kootaan tulisia hiiliä, tulisiko olla menemättä naimisiin, millä tavoin mies on vaimonsa pää, mitä merkitsee kaste kuolleiden puolesta, miten pelastutaan lapsia synnyttämällä ja mikä on Jumalan Israel. Katkelmia on yhteensä 48, mikä merkitsee, että Brauch käsittelee haasteita pidemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin sarjan edelliset jaksot.
"Raamatun Jumala on julma, sadistinen hirviö"
muokattu 1.12.2023 klo 17:02
Filosofian ja etiikan professori Paul Copan tutkii Jumalan väitettyjä julmuuksia teoksessaan Is God a Moral Monster? (suom. Onko Jumala moraalihirviö?, Päivä 2016). Hän tarkastelee yksityiskohtaisesti Vanhan testamentin oudoilta kuulostavia lakeja asia- ja kulttuuriyhteydessään. Käy ilmi, että alkeellisiksi, naisvihamielisiksi, julmiksi, kateellisiksi ja sortaviksi tulkitut säädökset eivät ole aivan sitä, miltä ne länsimaisesta lukijasta tietenkin tuntuvat – eivätkä vähiten siksi, että hän nauttii juuri juutalaiskristillinen ihmiskäsityksen hedelmistä, kun se muutti vähitellen barbaariset käytänteet ja ajatusmallit lukemattomissa kulttuureissa. Niinpä Jumalan syyttäminen ihmiskaupasta, kansanmurhista ja lukemattomista muista rikoksista kääntyy kyseenalaiseen valoon, kun ymmärrämme paremmin, mitä teksteissä on meneillään.
Vanhan testamentin professori David T. Lambin kirja God Behaving Badly on tavallaan edellisen kaksoissisko. Siinäkin selvitetään, kuvataanko Jumala Raamatussa (varsinkin Vanhassa testamentissa) vihaisena vai rakastavana, seksistisenä vai naisten arvon vahvistavana, rasistisena vai vieraanvaraisena, väkivaltaisena vai rauhaarakastavana, legalistisena vai armollisena. Kanaanilaisten "kansanmurha", Lootin tytärten touhut ja karmea laki, joka "käskee naisen naida raiskaajansa", saavat osansa huomiosta. Teoksen sävy on lukukokemuksen kannalta kepeämpi ja henkilökohtaisempi kuin Copanin tutkimuksen ja välillä vilkaistaan myös Jeesuksen toimintaa.
Teologit Steve Jeffery, Mike Ovey ja Andrew Sach ovat tarttuneet varsin ajankohtaiseen teemaan kirjassaan Pierced for Our Transgressions. Teema on tietenkin Jeesuksen sovitustyö ristillä – kristinuskon ainutlaatuisin ja kaunein oppi. Mutta tyypillinen nykyihminen odottaa Jumalan "kykenevän antamaan anteeksi" tuosta vain, ilman "tarpeettomia" veriuhreja; uusateistit kutsuvat koko tapahtumaa kosmiseksi lasten kaltoinkohteluksi. Eihän mikään rakastava Isä lähettäisi Poikaansa kidutettavaksi ja tapettavaksi. Vai lähettäisikö? Kirjoittajatiimi tarkastelee niin sijaiskärsimyksen opillista historiaa, eettistä mielekkyyttä, oikeudenmukaisuutta, vaikutusta käsitykseemme Jumalasta kuin merkitystä kristillisen julistuksen kannalta. Itse asiassa koko ajatuksessahan on tolkkua vain siinä tapauksessa, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen.
Kuka Jeesus oli?
muokattu 17.4.2024 klo 09:50
Professori Craig L. Blombergin Jesus and the Gospels on yhtä paljon tutkimus Uuden testamentin evankeliumien historiallisesta luotettavuudesta kuin Jeesus Nasaretilaisen henkilöllisyydestäkin. Se tarkastelee 2000-luvun kriittisiä tutkimusmenetelmiä, niiden ansioita ja johdonmukaisuutta, mutta myös meille säilyneitä primäärisiä tekstilähteitä tämän merkillisen miehen sanoista ja teoista. Mitä voimme todella tietää hänestä verrattain suurella historiallisella varmuudella? Kuka hän itse katsoi olevansa – kiertelevä viisas ja parantaja, viimeinen profeetta, Messias vai jotain vielä enemmän? Miksi Raamatun evankeliumit ovat keskenään enemmän tai vähemmän erilaisia, ja vaikuttaako tämä seikka niiden arvoon historiallisina tietolähteinä?
Laadukasta kirjallisuutta historiallisesta Jeesuksesta on tuotettu myös pohjoisen kotimaamme kamaralla. Helsingin yliopiston dosentti ja Suomen Teologisen Instituutin tutkija Timo Eskola julkaisi teoksen Juutalainen nimeltä Jeesus, joka korostaa Jeesuksen sanoman ja toiminnan ymmärtämistä hänen juutalaisen taustansa valossa ja sitä vasten. Varhaisina vuosisatoina kristillinen seurakunta menetti kosketuksen juutalaisiin juuriinsa, mutta samalla myös sen asiayhteyden, josta käsin kristinuskon sanoma sai merkityssisältönsä. Eskola auttaa lukijaa tutustumaan uudelleen ajanlaskun alun juutalaisuuteen, jotta tämä ymmärtäisi, mitä temppeli merkitsi, kuinka rabbit yleisesti opettivat, miten uskonto ja politiikka kietoutuivat toisiinsa, mitä Jumalan valtakunta merkitsi ja miten lopunaikoihin suhtauduttiin.
Professori Craig L. Evansin kirja Fabricating Jesus ruotii onnistuneesti vuosituhannen taitteessa suosioon nousseita tutkimusmenetelmiä, tekstejä ja teorioita. Niiden ansiosta tavallinen kadunmies tai -nainen uskoo nykyisin Jeesuksesta mitä tahansa, kunhan se ei vain löydy Raamatusta – kuten että hän oli naimisissa Magdalan Marian kanssa ja "pyhää sukulinjaa" suojeltiin vuosisatojen halki erilaisissa salaseuroissa (näinhän Dan Brownin Da Vinci -koodi väittää). Radikaalitutkijoiden suosimat gnostilaiset tekstit ovat auttamattoman myöhäsyntyisiä kanonisiin elämäkertoihin verrattuna ja kaikkea muuta kuin silminnäkijäkertomuksia tutkimuskohteen elämästä ja niitä luetaan tarkoitushakuisesti. Menetelmät, joilla äärilaidan tutkimus aineistoa käsittelee, on asenteellisesti vinoutunut tuottamaan juuri sellaisen Jeesuksen, joka alun perin haluttiin löytääkin. Teos on suomennettu nimellä Jeesus-huijaus paljastuu (Perussanoma, 2015).
Nyttemmin eläköitynyt pitkän linjan internet-apologi J. P. Holding on pohjakoulutukseltaan tiedonhaun ekspertti – kirjastonhoitaja. Teoksessa Shattering the Christ Myth tuota kykyä on tarvittu erityisen paljon, sillä keskeisiä lähteitä muinaisista pelastajahahmoista tai ylösnousevista sankareista ei ole helppo seuloa. Ei sillä, että niitä juuri koskaan esitettäisiinkään – on huomattavasti mukavampaa vain väittää, että Jeesus on pelkkä kopio Osiriksesta, Attisista, Mithrasta, Krishnasta tai muista myyttisistä hahmoista, jotka kaikki syntyivät neitsyestä 25. joulukuuta, tekivät ihmeitä, keräsivät 12 seuraajaa, julistautuivat jumalan pojiksi, kuolivat uhrikuoleman ja heräsivät kuolleista. Holding osoittaa alkuperäislähteiden valossa, että yhtymäkohdat eivät juuri koskaan pidä paikkaansa, paitsi milloin kopiointi on suoritettu päinvastaiseen suuntaan kristinuskon suuren suosion vuoksi.
Edellä kehuin jo J. Ed Komowszewskin, M. James Sawyerin ja Daniel B. Wallacen monipuolista teosta Reinventing Jesus, mutta etenkin Jeesus-kysymyksen kohdalla se on nimensä mukaisesti mainio. Uudet sensaatiohakuiset väitteet Jeesuksesta kiehtovat, mutta onko niissä totuutta siteeksikään? Voiko hänestä tietää oikeastaan mitään? Millaisen Jeesuksen löytää niistä myöhäsyntyisistä ei-kanonisista dokumenteista, joita asiantuntijoina esiintyvät henkilöt väittävät Uuden testamentin tekstejä alkuperäisemmiksi ja autenttisemmiksi? Kehittyikö korkea käsitys Jeesuksesta vähitellen vai kuinka häneen suhtauduttiin ensimmäisten kristittyjen parissa? Onko hänet vain sumeilematta kopioitu varhaisemmista pelastajahahmoista? Tämä ohuehko kirja antaa lukijalleen peruskäsityksen kustakin edellä mainitusta aihepiiristä – ja paljon muuta sen lisäksi.
Murhatutkija ja ateisti J. Warner Wallace menestyi "kylmenneiden tapausten" eli aiemmin selvittämättä jääneiden henkirikosten ratkaisijana. Sitten hän sai työtoveriltaan haasteen: käytä timanttisia etsiväntaitojasi ja ratkaise niihin nojautuen historian merkittävin tapaus: nousiko Jeesus todella kuolleista? Äärimmäisen epäluuloinen Wallace tutki evankeliumeja rikosteknisin kriteerein eikä voinut välttyä johtopäätökseltä, että ne ovat luotettavia todistajanlausuntoja Jeesuksen elämästä ja kuolemasta. Hän seurasi todisteita perille saakka, vakuuttui kristinuskosta ja siirtyi Jeesuksen seuraajaksi. Teoksessaan Cold-Case Christianity Wallace esittää tutkimustensa tulokset yksityiskohtaisella ja mukaansatempaavalla tavalla. Hän rinnastaa todisteet ja päättelyn nykypäivän rikostutkimukseen poimimalla esimerkkejä uransa aikana ratkenneista rikoksista.
Tämä tiiliskivi on vailla vertaa! Teoksessaan Jesus and the Victory of God historioitsija ja teologi N. T. Wright paneutuu Jeesuksen sanoihin ja tekoihin yhtä aikaa poikkeuksellisella laajuudella ja yksityiskohtaisuudella. Evankeliumeja on kauan ja aiheettomasti pidetty seurakunnan sepittäminä, myöhempinä legendoina, ja niiden antama kuva Jeesuksesta on teologisesti värittynyt. Wright kumoaa tämän käsityksen ja osoittaa perusteellisesti argumentoiden, miksi evankeliumien Jeesus on historiallisesti täysin uskottava ja varsin vaikuttava hahmo, kun hänet ymmärretään 1. vuosisadan juutalaista taustaansa vasten. Käytännössä mikään Jeesuksen toiminnassa ei anna aihetta olettaa, että kyseessä olisi jälkikäteen lisäilty tai paisuteltu elementti. Oikein ymmärrettynä myöskään hänen väitteensä lopunaikoja ja Jumalan valtakunnan saapumista koskien eivät ole virheitä tai pieleen menneitä ennustuksia.
Eskatologia eli lopun ajat
Randy C. Alcornin teos Heaven avaa kauniilla tavalla alkuperäistä juutalaiskristillistä toivoa. Jumalan perimmäinen suunnitelma ei ole koskaan ollut evakuoida ihmisten sieluja taivaaseen ja antaa fyysisen maailman kiehua omassa liemessään. Sen sijaan hän on luvannut luoda uuden taivaan ja uuden maan – siis uuden maailman – jossa synti ja kuolema eivät enää hallitse. Alcorn käy läpi kaikki mahdolliset kysymykset, joita tulevasta kodistamme voi keksiä esittää, ja etsii niihin raamatullisen vastauksen.
Arvostetun historioitsija ja teologi N. T. Wrightin The Resurrection of the Son of God ei ole verraton teos ainoastaan tarkasteltaessa Jeesuksen historiallista ylösnousemusta. Sen sivuilla Wright rakentaa Uuden testamentin kirjeistä ja evankeliumeista myös eheän ylösnousemuksen teologian, joka sopii Vanhan testamentin taustaan ja ottaa liiton Jumalan alkuperäiset tavoitteet vakavasti. Luomakunnan uudistaminen ja kuolleiden herääminen uuteen ruumiilliseen elämään tuossa ennalleen saatetussa fyysisessä todellisuudessa oli erittäin merkityksellinen ajatus vainotuille ensimmäisen vuosisadan kristityille. Meillä ei ole varaa menettää näitä toivon näkymiä itsekään.
Kirjassaan Surprised by Hope Wright käsittelee samaa teemaa kuin edellisessä teoksessa, mutta kansantajuisemmin ja käytännönläheisemmin. Hän korjaa nasevalla ja lämpimällä otteella populaarikristillisyyden vinoutuneita näkemyksiä taivaasta, Jeesuksen "toisesta tulemisesta", kuolemanjälkeisestä elämästä ja lopun ajoista. Se, mitä ajattelemme näistä teemoista, vaikuttaa myös käsitykseemme seurakunnan keskeisistä tehtävistä maailmassa. Meidän on ankkuroitava uskomme ja elämämme Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen voidaksemme toimia hänen aitoina edustajinaan oman kulttuurimme keskellä.
Ralph E. Bassin Ilmestyskirjan selitysteos Back to the Future edustaa preterististä eskatologiaa. Tämän näkemyksen keskeinen teesi on, että suuri osa (ei kaikki) katkelmista Uudessa testamentissa, jotka kristityt mielikuvissaan yhdistävät Jeesuksen paluuseen, liittyvät itse asiassa ensisijaisesti Jerusalemin hävityksen ajanjaksoon vuosien 67–73 jKr. välillä. Koska kristityt aliarvioivat tämän tapahtuman alkuperäisen teologisen merkityksen, he eivät tunnista ennustusten ensimmäistä ja tärkeää täyttymystä, vaan lähtevät etsimään Jeesuksen sanoille yhtymäkohtia kauempaa tulevaisuudesta. On toki mahdollista, että historian lopussa odottaa vielä toinen, samankaltainen tapahtumasarja – mutta välttämätöntä se ei ole. Raamatun tekstit tulisi ensisijaisesti ymmärtää niiden kirjoittajien aikomalla tavalla.
Teoksessaan Before Jerusalem Fell Kenneth Gentry osoittaa sekä sisäisten että ulkoisten todisteiden huomattavaan painoon vedoten, että Ilmestyskirja on syntynyt jo ennen Jerusalemin hävitystä. Näin kirja tukee Bassin ja muiden preteristien tulkintaa, jonka mukaan Ilmestyskirjan ennustukset ovat pääosin (eivät täysin) täyttyneet jo ensimmäisellä vuosisadalla – hyvin pian niiden julistamisen jälkeen. Koska Johannes ei kirjoittanut Ilmestystään vasta keisari Domitianuksen vainoissa 90-luvulla, se ei ole "jälkikäteen kirjoitettua profetiaa", vaan aito ja varsin tarkka ennustus lähivuosien tapahtumista.
Myös asiantunteva tutkija Ben Witherington III liittyy populaarikristillistä eskatologiaa korjaavien teologien kaartiin teoksellaan Jesus, Paul and the End of the World. Hän oikaisee virheellisiä käsityksiä siitä, mitä Jeesus ennusti kuuluisassa "Öljymäkipuheessaan", ja mitä Paavali todella ajatteli maailman (oikeammin 'aikakauden') lopusta. Ennen kuin otamme päivän sanomalehden toiseen käteen, Raamatun profetiat toiseen ja alamme etsiä villejä yhtymäkohtia nykyhetken tapahtumien ja "lopun aikoja" kuvaavien ennustusten välillä, meidän on terveellistä hengähtää hetki Raamatun aidon ja alkuperäisen sanoman äärellä.
