Meillä ei ole televisiota, joten olen pihalla TV-sarjojen juonenkäänteistä, sisäpiirivitseistä ja usein jopa nimistä. Facebookissa pyörivien videopätkien kautta tutustuin kuitenkin yhdysvaltalaiseen reality-sarjaan Undercover Boss. Suomessakin vastaavaa sarjaa tehtiin yksi tuotantokausi, mutta amerikkalaiseen yritysmaailmaan konsepti sopii vielä paremmin.
Idea on yksinkertainen: firman toimitusjohtaja tai omistaja soluttautuu viikoksi oman yrityksensä palvelukseen harjoittelijaksi. Hän yrittää selvittää, millaista on tavallisen palkollisen arki ja mitkä epäkohdat heikentävät tuottavuutta. Valeduunaria kuvataan muka kilpailun tai dokumentin tekemisen varjolla. Työtoverit kohtelevat häntä kuin aitoa aloittelijaa.
Viikon kuluttua pomo on oppinut monenmoista alaisistaan ja firmansa toimintatavoista. Hän ilmoittaa korjaavansa heitä kuormittavat ongelmat, antaa laiskureiden ja kiusaajien kuulla kunniansa ja palkitsee erityisen ansioituneet työntekijät. Viimeksi mainitut hämmästyvät ja liikuttuvat. Hehän tekivät vain samaa hyvää jälkeä kuin olivat aina muulloinkin sitoutuneet tekemään. Tällä kertaa he vain toimivat tietämättään pomon nähden.
Moni työntekijä purskahtaa itkuun kuullessaan, että palkitakseen upean suorituksen pomo perustaa rahaston hänen lastensa opintoja varten tai antaa hänelle uuden auton, kun vanha hajoaa käsiin. On toki huolestuttavaa, että USA on yhteiskunta, jossa rahanpuute näyttää olevan aina perimmäinen ongelma ja rahan saaminen ratkaisu kaikkeen, mutta silti omatkin silmäni kostuivat näiden huipentumien äärellä. Katsoin vielä yhden loppuratkaisupätkän… ja vielä yhden…
Pohdittuani hetken ymmärsin, mikä sarjassa on vedonnut minun lisäkseni miljooniin muihin katsojiin. Tunnustuksen saaminen ja uskollisuuden huomioiminen on harvinaista mutta tärkeää. Meillä on rajallinen määrä aikaa ja voimia. Kun valitsemme kuluttaa niitä johonkin, mitä pidämme oikeana ja arvokkaana, olisi ihanaa saada kiitos. Yleensä niin ei käy, mutta itsekäs vapaamatkustaja menestyy. Eikö kukaan huomaa tai välitä? Seuraavalla kerralla oikaisen itsekin ja teen vähän sinnepäin.
Undercover Boss vastaa kosmisen oikeudenmukaisuuden kaipuuseen. Pienillä valinnoilla on sittenkin väliä. Ystävällisyys, lojaalius ja itsekeskeisyys saavat lopuksi ansionsa mukaan, koska perimmäinen valta on johtajalla, joka haluaa nähdä ja välittää näkemästään. Siksi hän ei jää istumaan loistoon ja kunniaan kaiken yläpuolelle. Hän astuu alaistensa pariin, elää heidän keskellään ja paljastaa, millaisia he todella ovat.
Jos teema alkaa kuulostaa raamatulliselta, sitä se onkin. Jeesus puhuu lampaista ja vuohista ja tovereitaan kaltoin kohtelevasta palvelijasta. Paavali lupaa, että saavumme kerran Kristuksen istuimen eteen. Uskollisuutemme ei ole ikinä turhaa. Kuningas näkee ja välittää. Hän tietää jo kaiken; hän piiloutuu vain, jotta teeskentelijät voisivat paljastaa teoillaan myös itselleen, mitä heidän sydämessään todella on.
”Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.” (1. Kor. 15:58)
Kirjoittaja on työntekijä, joka haluaisi kerran kuulla sanat: ”Vähässä olet ollut uskollinen…” Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 32/2021.