Suomi on kauan ollut kristillisen perinteen värittämä maa – kuuluuhan yhä reilut kaksi kolmasosaa väestöstä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja pari prosenttia muihin kristillisiin kirkko- tai seurakuntiin. Lapsena käytiin seurakunnan kerhossa, jouluna ja pääsiäisenä ehkä jopa kirkossa. Siksi moni pitää kristinuskon arvoja ja tapakulttuuria itselleen läheisinä ja tärkeinä. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että ihmiset pysyvät kirkon tai seurakunnan jäseninä tottumuksesta, vaikka eivät (enää) uskoisi Jumalaan niin kuin se opettaa. Toiset uskovat ikään kuin varmuuden vuoksi siihen, mihin ovat pienestä saakka kasvaneet uskomaan.
Hörhönsä kullakin
Kristittyjä pilkataan usein ”hörhöiksi”. Liityttyäni ateistien Facebook-ryhmään oivalsin, että hörhöilyä voi harrastaa joka lipun alla.
