Päättely on johdonmukaisesti etenevää ajattelua, johtopäätösten tekemistä annettujen tietojen (tai oletusten) perusteella. Jos esimerkiksi tiedetään, että kaikilla koirilla on neljä jalkaa ja että Musti on koira, voidaan tehdä päätelmä, että Mustillakin on neljä jalkaa. Logiikan sääntöjen nojalla Mustia koskevan päättelyn lopputulos on väistämätön, joten päättelyketju on eheä.
Päätelmä on kuitenkin tosi vain siinä tapauksessa, että lähtötiedot pitävät paikkansa. Jotkin koirat ovat voineet menettää yhden tai useamman jalan, mutta ovat siitä huolimatta koiria. Niinpä ei voida olla täysin varmoja, että Mustilla olisi kaikki jalat tallella, vaikka sen tiedetään olevan koira. Alkuperäinen päättelyketju voidaan korjata todeksi esimerkiksi näin:
- Kaikilla terveillä koirilla on neljä jalkaa.
- Musti on terve koira.
- Mustilla on siis neljä jalkaa.
Kun päättely menee pieleen
Ihmiset ymmärtävät useimmat päättelysäännöt sisäsyntyisesti. Siitä huolimatta teemme päivittäin päätelmiä, jotka eivät ole tosia eivätkä aina edes eheitä. Syitä on monia: esimerkiksi kiire, huolimattomuus, tottumattomuus tai asiantuntemattomuus voivat johtaa ajatusketjun väärille raiteille. Ne saattavat myös saada meidät pitämään virheellistä lähtöoletusta totena, jolloin eheäkin päättely tuottaa väärän lopputuloksen.
Virhepäätelmiin on myös psykologisia syitä. Vastenmielisyys tai viha toista henkilöä kohtaan johtaa meidät helposti suhtautumaan häneen kokonaisvaltaisesti ”pahana”. Mielestämme inhottava ihminen ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään oikein. Jos myöntäisimme, että hän ei ole väärässä kaikessa, joutuisimme astumaan tunteidemme ulkopuolelle, tarkastelemaan tilannetta ja henkilöä objektiivisesti ja ehkä jopa käsittelemään omat tunteemme. Sitähän tunnekuohun vallassa oleva ihminen ei halua tehdä.
Ironista kyllä, on helpompaa uhrata toisen ja samalla omankin ajattelun järkevyys. Todellisuus on tunteista riippumaton. Todellisuutta koskeva väite on arvioitava yksinomaan sillä perusteella, vastaako väite todellisuutta vai ei. Tuon tarkastelun kannalta on täysin merkityksetöntä, kuka tai millainen taho väitteen esitti.
Yksinkertainen esimerkki havainnollistaa tätä periaatetta: miljoonien ihmisten joukkomurhan järjestänyt Hitler oli epäilemättä erittäin vastenmielinen henkilö. Tästä huolimatta hän olisi ollut täysin oikeassa väittäessään, että kaksi kertaa kaksi on neljä, että virus aiheuttaa tuhkarokon tai että toisessa maailmansodassa Saksalla oli suurempi armeija kuin Ranskalla. Nämä seikat riippuvat näet vain ulkoisista seikoista – matematiikan lainalaisuuksista, tuhkarokkoviruksesta ja asevoimien koosta – eivät vähääkään siitä, millainen natsi-Saksan johtaja oli ihmisenä.
Älä tapa viestintuojaa
Sosiaalisessa mediassa aikaa viettävä tai julkista keskustelua seuraava huomaa pian, että keskustelijat ajautuvat jatkuvasti syrjään itse asiasta. He eivät keskity perustelemaan oman kantansa tai kumoamaan vastustajan näkemyksiä objektiivisilla asiaperusteilla. Sen sijaan he pääsääntöisesti hyökkäävät väitteen esittäjän persoonaa, toimintaa tai olosuhteita vastaan – ikään kuin nämä seikat jotenkin todistaisivat vääräksi sen, mitä vastustaja väitti:
X on perussuomalainen / vihreä. Hänen väitteensä on siis silkkaa roskaa.
Sinä olet mies. Sinulla ei ole mitään sanomista siihen, onko abortti oikein vai väärin.
Totta kai olet sitä mieltä, että ilmasto lämpenee. Sinähän valmistat aurinkopaneeleita ja hyödyt valtavasti siitä, että ihmiset siirtyvät uusiutuvaan energiaan.
Nalle Wahlroos on siirtänyt miljoonia ja taas miljoonia veroparatiiseihin. Kenenkään ei tule ottaa vakavasti hänen väitteitään siitä, miten Suomen talous pelastetaan.
Tällaiset kannanotot ovat yleisiä ja houkuttelevia, mutta silti hakoteillä. Hiukan vivahteesta riippuen tämä virheellinen päättely tunnetaan nimellä geneettinen virhepäätelmä tai argumentum ad hominem (lat. ’hyökkäys ihmistä vastaan’).
Kun tarkastellaan vaikkapa humanitaarista maahanmuuttoa, perussuomalaiset ovat kyllä lähtökohtaisesti täysin päinvastaista mieltä kuin vihreät. Tästä ennakkoasenteesta huolimatta väite ”maahanmuutto on Suomelle hyödyllistä” tulee arvioida yksinomaan ulkoisen todellisuuden ja omien meriittiensä perusteella – ei kysymällä, kuka sen esitti.
Abortti on nimitys tietylle lääketieteelliselle toimenpiteelle. Sen luonne on mikä on – joko ”raskauskudoksen poistamista” tai puolustuskyvyttömän ihmisyksilön surmaamista – täysin riippumatta siitä, väittääkö näin mies, nainen vai sukupuoleton avaruusolento. Kysymys ratkeaa ainoastaan tutkimalla, mitä abortissa tapahtuu, ei tutkimalla, mitä väitteen esittäjän jalkovälissä roikkuu. Jos abortissa surmataan viaton ja puolustuskyvytön ihmisyksilö, se on moraalinen rikos – ei siksi, että oikeaa sukupuolta edustava henkilö väittää niin, vaan siksi, mitä abortti itse on.
Kysymys ilmaston lämpenemisestä on objektiiviseen todellisuuteen kuuluva, mitattava, tieteellinen kysymys. Varmasti monet sen kannattajat hyötyvät taloudellisesti sen tunnustamisesta aivan samoin kuin monet vastustajat sen kieltämisestä. Olennaista ei kuitenkaan ole se, kuka hyötyy mistäkin, vaan se, onko väite ilmaston lämpenemisestä itse tosi ja havaintojen tukema. Jos on, voidaan perustellusti kysyä, kiistääkö joku asian sitkeästi rahan vuoksi. Jos ei ole, voidaan pohtia, hyötyykö joku ehkä valheellisesta ilmastonmuutoksen profeettana toimimisesta – mutta vasta jälkikäteen.
Epärehellisesti tai itsekkäästi toimivat ihmiset ovat hyviä moraalisia nyrkkeilysäkkejä. On kuitenkin tehtävä ero todistuksen ja väitteen välillä. On aivan oikeutettua todeta, että koska Kaaleppi tunnetaan patologisena valehtelijana, hänen silminnäkijätodistustaan Elviksen ilmaantumisesta Kaisaniemen puistoon ei ole syytä ottaa todesta. Mutta jos sama Kaaleppi väittää Sokrateen olevan kuolevainen siksi, että kaikki ihmiset ovat kuolevaisia ja Sokrates on ihminen, hänen huono maineensa ei valitettavasti kaada aukotonta deduktiivista päättelyä. Sen luotettavuus perustuu lähtöoletusten luotettavuuteen ja logiikkaan, ei Kaalepin omaan rehellisyyteen. Sama pätee Walhroosin omaan rahankäyttöön ja objektiivisiin talousväitteisiin.
Tie eteenpäin
Yritä sinä olla syyllistymättä aikamme yleisimpään päättelyvirheeseen. Kysy mieluummin itseltäsi, mitä väitetään ja mitä perusteita väitteen tueksi annetaan.
Jos perusteet tukevat väitettä, yritä hyväksyä sen luotettavuus siitä huolimatta, että väitteen esittäjä oli erivärinen, eri sukupuolta, eri poliittista kantaa ja eri uskontoa edustava henkilö kuin sinä; röyhkeä, typerä, ruma ja epämiellyttävä.
Sinä olet luultavasti samanlainen vastustajasi silmissä. Ja silti toivot, että hän katsoo piirteidesi ohi ja kuuntelee asiaasi. Että hän arvioi väitteesi, joka ei lainkaan riipu mainituista epäolennaisuuksista.