Sanotaan, että virheitä saa tehdä, mutta ei samaa virhettä toista kertaa. Varmasti olisi mukavaa niin itsemme kuin muidenkin kannalta, jos oppisimme erehdyksistämme jotain. Olen kuitenkin huomannut, että ihan uusien virheiden keksimisen sijasta osaamme parhaiten toistaa juuri niitä samoja, joita olemme aiemminkin tehneet. Harjoitus kai tekee mestarin.
Varsinainen syy lienee se, että unohdamme niin helposti sen, mitä olemme oppineet. Tutkimusten mukaan unohdamme suurimman osan päivän tapahtumista, ihmisten nimistä sekä luentojen ja saarnojen sisällöistä. Joskus pyrimme tarkoituksellisesti unohtamaan jotain, mitä emme edes haluaisi tietää – esimerkiksi mieltä painavat raskaat erehdyksemme ja lankeemuksemme, joita meidän on vaikea kohdata. Mutta silloin niistä oppiminen ja anteeksiantamuksen vastaanottaminen muuttuvat vielä vaikeammiksi.
Arjessa ihminen on yleensä huolettomasti automaattiohjauksella. Varsinkin parisuhteessa tämän tajuaminen on avartavaa. Puhki kuluneet riidat koskevat samoja laiminlyöntejä ja harminaiheita kuin ennenkin, koska kumpikin toimii luonnostaan – hyvistä aikeistaan huolimatta – kuten aina ennenkin. Urasta pois kömpimiseen tarvitaan tietoinen, aktiivinen muutos.
Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että Jeesus ilmoitti Pyhän Hengen tulevan paitsi opettamaan apostoleja, myös muistuttamaan kaikesta, mitä hän itse oli jo sanonut heille (Joh. 14:26). Luulen jopa, että jälkimmäinen toimenkuva on tärkeämpi. Tarvitsemme häneltä muistutusta enemmän kuin uutisia – ja sen hoksaaminen turhauttaa.
Olen itse toistuvasti huomannut, että oivallan riemuissani jonkin hengellisen totuuden tai syvällisen periaatteen. Sitten käsitän nolona, että olen tiennyt sen jo kauan ja riemastunut samalla tavalla jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Joko tällä kertaa voisin alkaa elää sen mukaisesti? Jos olisimme tietoisia kaikesta, minkä jo tiedämme, meillä olisi eväitä pitkäksi aikaa.
Niinpä Pyhä Henki haluaa muistuttaa meitä Herran sanoista. Hänen työnsä on tietysti helpompaa, jos niitä on muutaman satunnaisen jakeen sijasta runsaasti tallessa sisimmässämme. Pyhä Henki muistuttaa meitä myös muista totuuksista, kuten oikeasta ja väärästä – ja jos yritämme pettää itseämme ja teeskennellä, ettemme tietäisi jotain, mitä todellisuudessa emme voi olla tietämättä, hän ei jätä meitä enää hetkeksikään rauhaan.
Huomasin äsken taas tarvitsevani taivaallista Muistuttajaa. Olin pohtinut jo kauan turhaan, mistä aiheesta kirjoittaisin. Tajusin tänään kesken työmatkan – kuten olen tajunnut aiemminkin, ties kuinka monta kertaa, koska minähän tiedän – että itsekseni pohtimisen sijasta minun olisi heti pitänyt tuoda pulmani rukouksessa Jumalan eteen.
Niinpä aloitin. Enkä ehtinyt edes esittää pyyntöäni loppuun asti, kun löysin siihen vastauksen.
Kirjoittaja hiffaa hitaasti, mutta tunnelin päässä on valoa. Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 51–52/2020.