Toukokuussa 2022 opiskelijaneito nimeltä Lorna Roxanne Green suoritti tuhopolton rakennustyömaalla Wyomingin osavaltiossa sijaitsevassa Casperissa. Hänen sytyttämänsä tulipalo viivästytti toimitilojen käyttöönottoa noin vuoden. Palanut rakennus oli valmistumassa kirurgisia abortteja tarjoavaksi ja toteuttavaksi klinikaksi, jollaista osavaltiossa ei vielä ollut. Ainoa toinen aborttilaitos oli 400 kilometrin päässä ja sieltä sai ainoastaan pillereitä.
Tarina kertoo, että sosiaalisen median liberaalit tahot halusivat Greenille tuomion viharikoksesta. Heidän näkökulmastaan hyökkäys aborttiklinikkaa kohtaan oli hyökkäys haavoittuvassa asemassa olevaa vähemmistöä kohtaan. Konservatiivit kuulemma vastasivat, ettei tekoa voinut luokitella viharikokseksi, sillä keskeneräistä rakennusta ei ollut otettu käyttöön. Sitä ei siis voinut vielä pitää aborttiklinikkana. Ja tietenkin aivan yhtä ironista on, että liberaalien mielestä rakennus oli aborttiklinikka heti ensimmäisestä betonilaatasta alkaen – mutta rakennuksessa surmattavat lapset eivät silti ole ihmisolentoja elämänsä alusta saakka.
(Kun teksti alkaa tällä tavoin, nykyaika edellyttää, että viimeistään tässä vaiheessa kirjoittaja laukoo lukuisia itsestäänselvyyksiä: tuomitsen väkivallanteot ja tuhoiskut eri mieltä olevia kohtaan; pidän useimpia viharikoksia vastenmielisinä, mutta viharikoksen käsitettä lakiteknisesti ja eettisesti erittäin ongelmallisena; enkä tiedä, onko apokryfinen tarinan osa totta vai pelkkää stand up -komedian materiaalia.)
Muinainen paradoksi saapuu satamaan
Itsestäänselvyyksien sijaan ajattelin kuitenkin pohtia kysymystä, joka ei välttämättä ole aivan niin selvä. Oletetaan, että tarina pitää paikkansa. Onko kumpikaan osapuoli enemmän oikeassa tai toista epäjohdonmukaisempi? Voiko syntymättömien lasten ihmisyyttä puolustaa, ellei ole valmis pitämään keskeneräistäkin rakennusta aitona aborttiklinikkana? Tai voiko toisaalta katsoa hyökkäyksen todella kohdistuneen aborttiklinikkaan, jos samalla on sitä mieltä, että lopulta tuon laitoksen toimenpiteissä vain ”hävitetään solumöykkyjä”?
Tilanne muistuttaa antiikissa tunnettua filosofista pulmaa, jonka säilytti jälkipolville historioitsija Plutarkhos – Theseuksen laivaa. Jos minotauroksen surmaajan maineikas laiva alkaa vuosien saatossa rapistua ja sen osat vaihdetaan vähitellen uusiin yksi kerrallaan, onko alus enää Theseuksen laiva siinä vaiheessa, kun jokikinen alkuperäinen naulakin on vaihdettu? Jos ei ole, millä hetkellä se lakkasi olemasta hänen laivansa? Jos taas on, annetaan mielikuvituksen lentää hieman lisää.
Kuvitellaan, että Theseuksen laivan korjaajat ihailivat alusta niin paljon, että kuljettivat alkuperäiset osat varastoon niiden huonosta kunnosta huolimatta. Kun ne kaikki oli vaihdettu uusiin, näppärät rakentajat kokosivat myös ränstyneistä kappaleista laivan, jossa jokainen osa on entisellä paikallaan. Onko Theseuksen laiva nyt uudenkarheana satamassa vai alkuperäiskunnossa varastossa? Vai onko Theseuksen laivoja nyt kaksi?
Pulmaan on esitetty erilaisia ratkaisuja monesta näkökulmasta. Muutamat niistä toteavat, ettei mitään yksiselitteistä ”Theseuksen laivaa” ole pohjimmiltaan lainkaan olemassa – on vain eri tavoin järjestyneitä hiukkasmöykkyjä. Ihmiset antavat niille eri nimiä omasta subjektiivisesta kokemuksestaan käsin, mutta perimmäinen todellisuus ei tunnista niitä. Todellisia olemuksia eli essentiaa – laivoja, aborttiklinikoita tai ihmisiä – ei viime kädessä ole olemassakaan. Ne ovat vain mielivaltaisia leimoja, joita ihminen… siis yksi hiukkasmöykky lyö omiin aistimuksiinsa.
Sanaleikeistä selkeyteen
Edellä esitetyn valossa elämän puolustajan näkemys on kokonaisuutena johdonmukaisempi. Usein sikiön ihmisarvo näet pyritään keinotekoisesti kiistämään typistämällä olento ”pelkäksi solumöykyksi”. Ohessa unohtuu, että ellei ihminen ole olemukseltaan jotain enemmän kuin monimutkainen möykky soluja, ei aikuinenkaan ihminen ole muuta kuin ”pelkkä solumöykky”. Ihmisen essentian riistäminen muuttaa kaikenikäisten ja -laatuisten ihmisarvon harhakuvaksi, jota ylläpidetään vain subjektiiviseen mielikuvaan perustuvin, keinotekoisin sopimuksin.
Elämän puolustajan näkökulmasta ihmisen arvoa ja oikeutta elämään eivät määritä hänen ruumiilliset tai henkiset kykynsä, vaan hänen itseinen olemuksensa ihmiskunnan jäsenenä. Ihmiselämään kuuluvat erilaiset ikävaiheet ja muuttuvat kyvyt, mutta olento saa alkunsa hedelmöityksessä ja säilyy essentiaalisesti samana kuolemaansa saakka – ehkä jopa kuoleman tuolle puolen. Näin ollen on moraalinen rikos riistää hänen henkensä epäinhimillistävien sanaleikkien turvin silloin, kun hän on haavoittuvimmillaan.
Sana aborttiklinikka taas on keinotekoinen käsite. Sillä on viittauskohde ja jonkinlainen olemus vain rakennuksen funktion ansiosta. Jollei kiinteistössä koskaan suoriteta abortteja, raskauksien väkivaltaisia keskeytyksiä, se on vain rakennus tai talo, kenties jokin yleisempi klinikka.
Lisäksi ihminen poikkeaa ratkaisevasti laivasta ja aborttiklinikasta sikäli, että hänellä näyttää olevan sielu, joka säilyttää samuuden aineellisten muutosten halki. Ilman sielua ihminen olisi tosiaan vain monimutkainen möykky hiukkasia – ja viikon päästä eri möykky kuin tänään. Missä mielessä tuo ensi viikon möykky siis olen minä, kun sen atomien määrä ja järjestys on erilainen kuin sen, mitä nyt kutsun minuksi itsekseni? Sieluttomia rakennelmia voi purkaa lauta ja naula kerrallaan, jolloin niiden identiteetti muuttuu kyseenalaiseksi ja synnyttää Theseuksen laivan tapaisia paradokseja. Mutta niin kauan kuin jään käsittelystä henkiin, kehoni osia voi vaihtaa toisiin ja olen silti yhä ”minä”.
Näistä syistä on perusteltua todeta, ettei Theseuksen Casperin aborttiklinikka ollut vielä tuhopolton hetkellä klinikka, mutta syntymätönkin ihminen on ihminen. Abortin puolustaja tarvitsisi maailmankuvan, joka mahdollistaa rakennuksen essentian, mutta kieltäisi sen ihmiseltä. Tällainen maailmankuva olisi varsin epäjohdonmukainen, mutta ei tyypillinen abortin puolustajakaan kovin johdonmukaista maailmankuvaa edusta.
Lisää aiheesta:
- Lihaa pohjaan asti? Sielun olemassaolon lyhyt oppimäärä
- Evidence for the Soul (Stand to Reason)
- Theseuksen laiva (Wikipedia)