Ihmisoikeuksien esitaistelija Martin Luther King totesi: ”Murheellisinta ei ole pahojen ihmisten harjoittama sorto ja julmuus, vaan hyvien ihmisten vaikeneminen asiasta.” Ymmärrän kyllä Kingin pointin, mutta vasta vähän aikaa sitten huomasin, että tuohon ahkerasti lainattuun virkkeeseen kätkeytyy vakavan väärinkäsityksen vaara.
Ihmisen on näet vaikea saada itsensä tekemään jotain, minkä hän sisimmässään tietää olevan pahaa. Hänen on ensin selitettävä itselleen, että esimerkiksi toisten väkivaltainen kohtelu on jollain lailla oikeutettua tai hyväksi, tai etteivät nämä ole samalla tavalla ihmisiä kuin hän itse on. Vasta sitten hän voi hyvällä omallatunnolla kaasuttaa juutalaisia, orjuuttaa afrikkalaisia tai imuroida syntymättömiä lapsia palasiksi.
Hirveintä jälkeä syntyykin silloin, kun jokin ryhmä leimaa itsensä ja ajamansa asian yksiselitteisen hyviksi ja omat vastustajansa pahoiksi. Hyvän asian nimissä näitä ”pahoja” saa helposti kohdella miten tahansa, kun taas oma hyvyys varmistaa, ettei voi näin toimiessaan syyllistyä mihinkään pahaan. Historian saatossa kirkkokunnatkin ovat omaksi häpeäkseen tulleet joskus sokeiksi sille, että voivat tehdä pahaa, ja syyttäneet pimeyden palvelemisesta vain vastustajiaan. Silti polttorovioita voidaan sytyttää jokaisen ideologian nimissä, myös sekulaarin humanismin.
Rotusorto oli ja on kiistatta väärin, siihen syyllistyminen on pahaa. Martin Luther King oli oikeassa kehottaessaan ihmisiä puuttumaan keskuudessaan rehottavaan räikeään vääryyteen. George Floydin kuolema poliisin polven alla oli myös pahaa, mutta sitä seuranneissa mielenosoituksissa on aiheutettu ihmisille ja omaisuudelle jo moninkertainen määrä vahinkoa. Se on epäilemättä tehty hyvässä tarkoituksessa, mutta tarkoitus ei Kinginkään mielestä pyhitä keinoja.
Oppi perisynnistä ja ihmisen luontaisesta pahuudesta on monen mielestä ahdistava ja kielteinen. Todellisuudessa se on ainoa ja hyvin tehokas suoja edellä kuvattua moraalista sokeutta vastaan. Vain silloin, kun ihminen ymmärtää kykenevänsä pahaan koska tahansa, hänellä on syy tarkkailla jatkuvasti omia motiivejaan, keinojaan ja päämääriään. Henkilö, joka uskoo olevansa aina oikeassa, voi painaa huolettomasti kaasun pohjaan. Itseensä totuudenmukaisesti suhtautuvalla henkilöllä ei ole sellaiseen varaa koskaan. Temet nosce – ’tunne itsesi’.
Siksi pidän enemmän toisesta Kingin lausahduksesta: ”Pimeys ei voi ajaa pois pimeää; vain valo pystyy siihen. Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus kykenee siihen.” Ajatelma vihjaa, että puu tunnetaan hedelmistään. Esimerkiksi niin kauan kuin hihassa keikkuvat tunnukset ovat ainoa ero vasemmiston ja oikeiston mellakoissa, on samantekevää, kumpi osapuoli katsoo ajavansa ”oikeaa” asiaa. Toisia mukiloiva ja muiden omaisuutta hajottava on aina väärässä.
Kirjoittaja yrittää varoa olemasta hyvien puolella. Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 30–31/2020.