1 + 1 = 1
Avioliiton syvä symboliikka

luotu 31.8.2009 klo 20:48


Avioliiton ajatus
Suuri salaisuus
Ykseyden symboli

Avioliiton ajatus

Raamatun Jumala on monin tavoin varsin merkillinen. Jos hän olisi mielikuvituksen tuotetta, hänet olisi mitä luultavimmin keksitty helpommaksi käsittää, lokeroida ja hallita. Esimerkiksi kolminaisuusoppi on aiheuttanut tarpeetonta päänvaivaa lukuisille ihmisille tuomatta mitään lisäarvoa kristinuskoon – jos sillä ei ole todellisuuspohjaa.

Mutta jos Raamatun sanoma pitää paikkansa, Jumala on samanaikaisesti yksi olento ja kolme erillistä persoonaa. Tämä merkitsee sitä, että Jumalan olemuksen ytimessä on elävä, dynaaminen rakkaussuhde Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä. Seikalla on suunnaton merkitys monessakin mielessä, ja niistä yhtä tarkastellaan seuraavaksi.

Vanhassa testamentissa, luomiskertomuksessa, Jumala asetti avioliiton ensimmäisen ihmisparin välille. Kyseessä ei ollut mielivaltainen säädös eikä instituutio ole tänäänkään vain jokin historiallinen jäänne, konservatiivisen perhemallin parhaiten säilynyt fossiili. Koko toimenpiteen idea on saattaa luomisessa erotetut puoliskot jälleen yhteen.

21. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. 22. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. 23. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu." 24. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:21–24)

21. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihal­la. 22. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. 23. Ja mies sanoi: – Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu. 24. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:21–24) ©

 

Kolmiyhteinen Jumala näki hyväksi luoda omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27) kaksiyhteisen olennon. Tarkoitus on, että nuo kaksi toisistaan irti leikattua persoonaa – mies ja nainen – voivat solmia liiton ja tulla vapaaehtoisesti jälleen yhteen. Näin tehdessään he muodostavat yhden uuden, kokonaisen ihmisen, jonka ytimessä on niin ikään elävä, dynaaminen rakkaussuhde.

Tämän vuoksi "puoliso" on niin osuva nimitys. Jumalan kuvan kannalta mies ja nainen ovat kumpikin eräällä tavalla puolikkaita. Vasta yhdessä he muodostavat sen varsinaisen ihmisen, jonka Luoja teki heijastamaan omaa kirkkauttaan.

En suinkaan tarkoita, että sinkku tai leski olisi jollakin tavoin vajavainen tai vain puoliksi arvokas; näin ei toki ole. Ehkä tilannetta voi parhaiten luonnehtia käyttämällä Jeesuksen (Luuk. 11:13) tai Paavalin (2. Kor. 3:7–8) tavoin rabbiinista komparatiivia kuinka paljoa enemmän. "Jos te ihmiset, jotka peiliin katsoessanne pidätte itseänne eheinä ja kokonaisina, olette vasta puolet Jumalan aivoituksista, kuinka paljoa enemmän kokonainen on se alun perin luotu ihminen, joka muodostuu näiden puoliskojen tullessa yhteen?"

Tässä on luonnollisesti kysymys korkeammasta todellisuudesta, mutta sitä voidaan aina havainnollistaa esimerkein. Lieriön muotoinen kappale (kuten juomalasi) heittää sivusta valaistuna suorakulmion muotoisen varjon ja päästä valaistuna ympyrän muotoisen. Kuitenkin se on itse enemmän kuin suorakulmio ja ympyrä yhdessäkään voivat olla. Ne ovat tasokuvioita; lieriö on kolmiulotteinen kappale. Samalla tavoin Jumalan suunnitelmissa "ihminen" heittää maailmaan miehen muotoisen varjon ja naisen muotoisen varjon. Silti alkuperäinen olento on jotakin enemmän kuin nämä osaset.

Avioliitossa puolikkaat siis yhdistyvät elimellisesti, erottamattomasti (Matt. 19:6, Mark. 10:9) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, joka (toivottavasti) alkaa kasvaa kohti Jumalan tarkoittamaa päämäärää. Tämä yhdeksi tuleminen ei tarkoita identiteetin menettämistä, vaan sen löytämistä. Kyse ei ole tasapäistämisestä tai kahleesta, vaan täydentämisestä ja kaiken sen luovuuden käyttöönottamisesta, jonka Jumala on tähän kuvaansa vuodattanut.

Tämän syvemmän todellisuuden valossa on helppo ymmärtää ja perustella kristillinen avioliittokäsitys:

  • Yksi kokonainen muodostuu tarkalleen kahdesta puolikkaasta, joten avioliitossa ei voi olla useampaa kuin kaksi jäsentä.
  • Kuten ihmisruumis muodostuu oikeasta ja vasemmasta puolikkaasta, ei avioliittokaan voi koostua kahdesta samanlaisesta puolikkaasta. Sekä mies että nainen ovat luovuttamaton osa alkuperäistä tarkoitusta, ja juuri heidän on tultava yhdeksi.
  • Elävää ihmistä ei voi leikata kahtia aiheuttamatta vakavia vaurioita. Koska avioliitto synnyttää uuden ihmisolennon, se on purkamaton. Avioero loukkaa syvästi myös Jumalaa, koska se surmaa hänen kuvansa halkaisemalla sen jälleen kahtia.

Kommentoi tätä katkelmaa

Suuri salaisuus

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Apostoli Paavali viittaa avioliiton asetussanoihin ja toteaa, että niihin kätkeytyy suuri salaisuus.

28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. 29. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, 30. sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. 31. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." 32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:28–32)

28. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. 29. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, 30. omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. 31. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." 32. Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:28–32) ©

 

Kun Jumala asetti avioliiton, kukaan ei voinut vuosisatoihin aavistaa, että Jeesus jättäisi Isänsä, lähtisi etsimään morsianta ja tulisi yhdeksi tämän kanssa.

Yksi Israelin Messiaan, Jumalan valitseman ja voiteleman Kuninkaan, tehtävistä oli uudistaa kansa alkuperäistarkoituksen mukaisiksi ihmisiksi. Hänen oli määrä tuoda uusi liitto, joka moraalisella tasolla lahjoittaisi kansalle uuden sydämen ja uuden hengen (Hes. 11:19–20, Hes. 36:26–27, Jer. 31:31–34) ja tekisi mahdolliseksi Jumalan käskyjen noudattamisen. Kansallisella tasolla he odottivat vapautuvansa sortajiensa käsistä palvelemaan elävän Jumalan hyviä tarkoitusperiä, ja ruumiillisella tasolla Messiaan odotettiin herättävän hurskaat kuolleet uuteen, katoamattomaan kehoon.

Niinpä Jeesus ikään kuin solmii avioliiton kaikkien niiden kanssa, jotka tunnustavat hänet Kuninkaakseen. Hän on sulhanen, seurakunnan jäsenet ovat hänen morsiamensa. Pyhän Henkensä välityksellä hän yhdistyy heihin niin perusteellisesti, että kustakin heistä muodostuu uusi kokonaisuus (2. Kor. 5:17): uusi, alkuperäistarkoituksen mukainen ihminen (Ef. 4:22–24), joka (toivottavasti) alkaa kasvaa kohti Jumalan tarkoittamaa päämäärää.

Koska avioliitossa ja Jeesuksen yhteydessä tapahtuu sama asia eri tasolla, avioliitto on symboli siitä uudesta elämästä, jonka Jeesuksen yhteydessä saa. (Näinhän symbolit juuri toimivat – niissä tapahtuu sama asia, mutta eri tasolla.) Avioliitto on siis historian vanhin ennustus ja lupaus siitä uudistuksesta, jonka Jumala toteuttaa Jeesuksessa saattaakseen koko kosmoksen jälleen ehyeksi. Se on kaikkein vanhin, koska se edeltää jopa itse syntiinlankeemusta.

Mutta kahden kristityn välinen avioliitto ei ole ainoastaan symboli, vaan tämän todellisuuden toteutumispaikka. Siinä kaksi yksilöä, jotka kumpikin Jeesuksen yhteydessä muuttuvat alkuperäistarkoituksen mukaisiksi ihmisiksi, tulevat miehenä ja naisena yhteen muodostaakseen tälläkin tavalla yhden kokonaisen, alkuperäistarkoituksen mukaisen ihmisen!

Kommentoi tätä katkelmaa

Ykseyden symboli

Avioliitto on siis vahva symboli, mutta myös avioliitolla itsellään on oma symboli. Se ei ole vihkisormus.

Avioliiton symboli on toimitus, jossa tapahtuu jälleen sama asia toisella tasolla. Lääketieteessä tuosta tapahtumasta käytetään kliinistä termiä, joka osuvasti merkitsee kahden tulemista yhdeksiyhdyntä. Avioliiton syvä symboli on toimitus, jossa mies ja nainen tulevat fyysisellä tasolla yhdeksi ja josta voi biologisella tasolla aivan kirjaimellisesti syntyä yksi uusi, kokonainen ihminen. Samasta syystä yhdyntä on kuitenkin enemmän kuin vain symboli; se on taas tuon todellisuuden toteutumispaikka.

Tästä näkökulmasta kristillinen sukupuolimoraali on ymmärrettävissä entistä paremmin. Liiton symboliin eivät osallistu muut kuin ne, jotka ovat osallisia liitosta. Tätä ilmeistä periaatetta on vaikea havainnollistaa, koska niin harva symboli–liitto-pari muistuttaa avioliittoa. Henkilökohtaista bonuskorttia (symbolia) voi kuitenkin vilauttaa kassalla vain se, joka kuuluu kanta-asiakasrekisteriin (liittoon). Ehtoollista tulisi nauttia vain sen, joka on Kristuksen oma, eikä luokkakokoukseen kuulu osallistua, ellei ole kyseisen luokan vanha oppilas. Samoin sukupuoliyhteys on varattu ainoastaan niiden välille, jotka ovat yhdessä sitoutuneet kasvamaan yhdeksi, uudeksi, alkuperäistarkoituksen mukaiseksi ihmiseksi.

Kun Jumala luo jotakin, joka syvällä tavalla heijastaa koko todellisuuden luonnetta, tuo luomus on kuin sipuli. Sen sisällä on sama asia eri tasolla, kerran toisensa jälkeen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ota yhteyttä