Pysy sellaisena kuin olet?
Jumalan ehdoton hyväksyntä Uuden testamentin valossa

luotu 28.3.2011 klo 22:18


Lentäviä lauseita
Jeesuksen julistus ja toiminta

Lentäviä lauseita

Kukapa ei olisi viimeisen kymmenen vuoden aikana kohdannut mediassa seuraavia lausahduksia tai joitakin niiden muunnelmia? Usein ne ovat kirvonneet tunnettujen ja arvovaltaisten henkilöiden huulilta.

"Jumala rakastaa kaikkia ehdoitta."

"Jumala hyväksyy jokaisen ihmisen sellaisena kuin tämä on."

"X on osa ihmisen identiteettiä, ei mikään synti."

"Kristitylle tärkeintä tulisi olla rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus, joita Jeesus julisti ja osoitti kaikenlaisia ihmisiä kohtaan."

"Kaikki me olemme syntisiä, kukaan ei ole virheetön."

"Raamattua pitää muistaa tulkita kokonaisuutena, ei yksittäisistä kohdista käsin."

Edellä esitetyt väitteet ovat tietenkin muodikkaita, "poliittisesti korrekteja", myönteisiä, myyviä – ja kaksi viimeistä jopa tosia (tyypillisesti niistä vain tehdään vääriä johtopäätöksiä). Kuitenkin ne kaikki välittävät yleisölle seuraavan viestin:

Uuden testamentin ilosanoma on, että ihminen saa olla juuri sellainen kuin on kaikkine vikoineen ja puutteineen, eikä Jumala rakkaudessaan ja armossaan odota häneltä varsinkaan mitään sellaista, mikä tekisi kipeää.

Jos aiomme puhua kristinuskosta ja sen jumalakäsityksestä, meidän on epäilemättä tarkasteltava kristinuskon perusdokumentteja. Kuinka hyvin Uuden testamentin tekstit tukevat tällaista ihmis- ja jumalakuvaa?

Luulen, että rippikoulujärjestelmän ansiosta suurin osa suomalaisista kykenee automaattisesti aavistamaan vastauksen, vaikka oma Raamattu olisikin konfirmaation jälkeen lähinnä kerännyt pölyä. Pidämme jopa tätä aavistettua vastausta hyvänä ja oikeana silloin, kun se kohdistuu murhamiehiin, sarjaraiskaajiin ja huumediilereihin. Ainoastaan silloin, kun haluamme sumuttaa itseämme vaikean ja omakohtaisen eettisen haasteen äärellä – joita on jokaisella – vedämme myssyn silmille ja kuvittelemme itsellemme lempeän taivaallisen isoisän, joka tarjoaa karamellin ja antaa meidän jäädä ennallemme.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen julistus ja toiminta

Suurin painoarvo missä tahansa kristinuskoon liittyvässä kysymyksessä on epäilemättä Jeesuksen omilla sanoilla ja teoilla. Asiasta riippumatta on ymmärrettävää, että juuri hänen esimerkkiinsä ja opetuksiinsa pyritään mahdollisuuksien mukaan vetoamaan. Mikä siis oli Jeesuksen käsitys Jumalan armosta ja rakkaudesta, ihmisten hyväksymisestä sellaisina kuin he ovat ja ihmisten toivotusta suhtautumisesta omiin mielihaluihinsa, identiteettiinsä ja syntisyyteensä – kun tarkastellaan evankeliumeja kokonaisuutena, repimättä yksittäisiä jakeita irti aiotusta asiayhteydestä?

Herramme sikiämisestä ja syntymästä ilmoittanut enkeli Gabriel aloittaa hyvin johdonmukaisen ja yhtenäisen viestiketjun. Jeesuksen päämäärä on "vapauttaa kansansa sen synneistä" (Matt. 1:21), joten Israelin asiat eivät liene luonnostaan kunnossa. Jos Jumala olisi mielissään ihmisten syntisyydestä, miksi heidät pitäisi vapauttaa siitä?

Jeesuksen tienraivaaja, Johannes Kastaja, ei sano kaikkien kelpaavan sellaisina kuin ovat. Hän vaatii kansalta suunnanmuutosta ja hyvää elämää (Matt. 3:1–2, Luuk. 3:3) – erityisesti niiltä, jotka kuvittelevat olevansa riittävän hyviä nykyisellään (Matt. 3:7,10, Luuk. 3:7–9). Hän kastaa ne, jotka tunnustavat kelvottomuutensa (Mark. 1:4–5). Jeesus itse alkaa kutsua kaikkia kuulijoitaan samaan elämänmuutokseen (Matt. 4:15–17, Mark. 1:14–15), sillä luonnostaan nämä "istuvat pimeydessä" ja "elävät kuoleman varjon maassa" tarviten pelastusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 1:77–79). Jumalan lapsia eivät ilmeisesti olekaan kaikki, vaan ainoastaan ne, jotka ottavat Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12).

Tunnetuimmassa opetuskokoelmassaan, Vuorisaarnassa, Jeesus kutsuu kuulijoitaan maan suolaksi ja maailman valoksi (Matt. 5:13–16). Hänen mukaansa suola voi kuitenkin menettää suolaisuutensa, jolloin se ei enää kelpaa Jumalan tarkoituksiin. Lampun oikea tehtävä on jakaa valoa ihmisille, joten lienee selvää, ettei se vakan alla maatessaan ole Jumalalle mieleen "sellaisena kuin on".

Sama Jeesus varoittaa kuulijoitaan luottamasta omaan kelpoisuuteensa fariseusten tavoin. Jolleivät he noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin fariseukset, he eivät edes pääse tämän valtakuntaan (Matt. 5:20). Tyyppiesimerkeiksi ihmisten epäonnistuneesta liittokäytöksestä hän nostaa tappamiseen (Matt. 5:21), aviorikokseen (Matt. 5:27), avioeroon (Matt. 5:31), vannomiseen (Matt. 5:33) ja oikeudenmukaiseen rangaistukseen (Matt. 5:38) liittyvät käskyt ja huomauttaa, että niitä on sovellettu puutteellisesti (Matt. 5:22, Matt. 5:28, Matt. 5:32) tai jopa täysin tarkoitusta vastaan (Matt. 5:34,37, Matt. 5:39). Lienee ilmeistä, ettei Jeesus katsonut Jumalan olevan kuulijoihinsa sellaisenaan tyytyväinen.

(Hullunkurista on, että oman kelvollisuuden sijasta nykyinen liberaalikristillisyys tuntuu luottavan omaan kelvottomuuteen – siis siihen, että kunhan et yritä olla muita hurskaampi, kelpaat Jumalalle juuri siksi, että kaikki muutkin ovat yhtä syntisiä. Normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen päättelisi, että tämä on varmin tapa joutua kadotukseen massan mukana.)

Vuorisaarnan seuraava osa sisältää tuskin mitään muuta kuin yleisön nykyisiin toimintatapoihin kohdistuvia korjauksia, kehotuksia ja suoranaisia moitteita. Heidän taivaallinen Isänsä tosin tietää jo, mitä he tarvitsevat (Matt. 6:8) ja pitää heitä arvokkaampina kuin taivaan lintuja (Matt. 6:26), mutta juuri siksi heiltä voi odottaa asianmukaista elämää. Kaikki ihmisten teot eivät suinkaan miellytä Jumalaa, koskapa niitä on pyydettävä anteeksi (Matt. 6:12) – eikä anteeksi edes saa, jollei ole valmis antamaan anteeksi toisille (Matt. 6:14–15).

Saarnan siteeratuin katkelma lienee Matteuksen evankeliumin 7. luvun alku (rinn. Luuk. 6:41–42), jossa Jeesus kieltää tekopyhän tuomitsemisen. Jos omasta silmästä sojottaa talon kurkihirsi (δοκός, dokos), on hieman irvokasta keuhkota pienestä puimaroskasta (κάρφος, karfos) toisen silmässä. Tarinan opetus ei kuitenkaan ole se, että koska kaikki ovat yhtä syntisiä, kaikkien olisi oltava hiljaa toisten asioista – eikä varsinkaan se, että näin yhtä syntisinä (Joh. 8:7) kaikki kelpaisivat Jumalalle sellaisinaan, kunhan vain eivät sano poikkipuolista sanaa kenenkään elämäntyylistä.

Jeesushan nimenomaan haastaa tekopyhiä kuulijoitaan luopumaan räikeistä synneistään – repäisemään hirren omasta silmästään – niin että nämä sen jälkeen kykenevät auttamaan naapuriaan pienten syntien kanssa eli poistamaan roskaa näiden silmästä. Sen enempää hirsi kuin roskakaan ei kuulu silmään, sillä se häiritsee näköelimen toimintaa ja on siten automaattisesti Jumalan tarkoituksen vastainen. Jeesuksen mukaan jokaisella on siis velvollisuus hoitaa omat silmänsä kuntoon, koska nykyisessä tilassaan he eivät ole Jumalalle mieleen (vrt. Joh. 8:10–11), vaan kuolevat synteihinsä (Joh. 8:24).

Jakeessa 11 (Matt. 7:11) Jeesus käyttää qal wahomer -kontrastia[1], jonka yhteydessä hän yksiselitteisesti kutsuu kaikkia kuulijoitaan "pahoiksi ihmisiksi". Hän varoittaa (Matt. 7:19), että huonoa hedelmää tuottavat puut heitetään tuleen, eivätkä ne siis kelpaa sellaisinaan kenellekään. Jumalan valtakuntaansa pääsevät vain ne, jotka tekevät hänen tahtonsa (Matt. 7:21) ja syntyvät uudesti ylhäältä (Joh. 3:3). Autuaita eivät ole "kaikki", vaan kaikki, jotka kuulevat ja noudattavat Jumalan sanaa (Luuk. 11:28). Taivas ei iloitse syntisistä ylipäänsä, vaan syntisistä, jotka tekevät parannuksen (Luuk. 15:7,10). Ihmisen Poika tuli etsimään "kadonneita" pelastaakseen (Luuk. 19:9–10) heidät uuteen elämään ja vapauttaakseen (Joh. 8:31–36) heidät synnistä – ei kertoakseen, että heidän asiansa ovat jo kunnossa siksi, että "kaikki ovat yhtä syntisiä". Uskoton ja tottelematon pysyy tuomittuna (Joh. 3:16–18,35–36), sillä elämän saamiseksi on tultava Jeesuksen luo (Joh. 5:40).

Jeesus ilmoittaa (Matt. 8:11–12), että monet itseään kelvollisina pitäneet joutuvat "ulos pimeyteen". Hän hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan (Matt. 9:10–13) kutsuakseen heidät elämänmuutokseen (Luuk. 5:30–32) ja "parantaakseen" heidät (Mark. 2:15–17), ei jättääkseen heidät sellaisiksi kuin he ovat. Opetuslapset lähetetään saarnaamaan, että kaikkien on tehtävä täyskäännös (Mark. 6:12). Kaupungit, jotka sulkevat korvansa Jeesuksen sanomalta, ovat Jumalan edessä vaikeuksissa (Matt. 10:14–15, Luuk. 10:10–12,16), eivät suinkaan kelvollisia. Hyväksynnän ja päähän taputtelun sijasta Jeesus ilmoittaa kieltävänsä jokaisen, joka kieltää hänet ihmisten edessä (Matt. 10:32–33, Luuk. 12:9–10).

Erityisen suoraan Jeesus sanoo, ettei hänelle kelpaa kukaan, joka rakastaa muita enemmän kuin häntä eikä ole valmis seuraamaan häntä omaa ristiään kantaen (Matt. 10:37–38, Mark. 8:34–38, Luuk. 9:23–26). Seuratakseen Jeesusta ihmisen on "kiellettävä itsensä" eli oma identiteettinsä ja luovuttava kaikesta (Luuk. 14:33–35), olipa hän aikaisemmin määritellyt itsensä minkä kautta tahansa – yhteiskunnallisen aseman, sukupuolisen suuntautumisen, kansallisuuden tai entisen uskonnon kautta. Taivasten valtakuntaan ei pääse, jollei nöyrry lapsen kaltaiseksi (Matt. 18:2–3, Mark. 10:15). Jos Jumala "rakastaa jokaista ehdoitta" ja "hyväksyy jokaisen sellaisena kuin tämä on", miksei Jeesus koskaan kerro tätä seuraajilleen?

Useassa eri yhteydessä Herra antaa selvin sanoin ymmärtää, että ihmisen sydän on luonnostaan paha (Matt. 12:34, Matt. 15:16–20, Matt. 23:25–28, Mark. 7:18–23, Luuk. 11:39–40, Joh. 8:7, Luuk. 6:44–45 – vrt. Luuk. 18:18–19). Sisimmästä virtaa ulos runsaasti sellaista, mikä ei suinkaan ole automaattisesti hyvää, vaan päinvastoin saastuttaa harjoittajansa. Näitä mielihaluja, asenteita, ajatuksia ja tekoja on hyväksynnän sijasta vastustettava, toisinaan hyvinkin ankarasti (Matt. 18:8–9, Mark. 9:43–47). Kertaakaan ihmissydämen taipumuksia ei aseteta oman identiteetin luotettavaksi perustaksi. Jumala ei aio katsoa läpi sormien edes sitä, mitä ihmiset tekevät kielellään (Matt. 12:36).

Jeesuksen mukaan Jumala kyllä sallii lusteen kasvaa yhdessä viljan kanssa, mutta vain elonkorjuuseen asti (Matt. 13:27–30,38,41–42). Kaikki eivät ole luonnostaan hänen lampaitaan (Joh. 10:26–27). Ilman uskoa kukaan ei pelastu (Luuk. 8:11–12), joten kukaan ei ole luonnostaan "hyvä sellaisena kuin on". Pyydetyistä kaloistakin kelpuutetaan vain "hyvät" (Matt. 13:47–50), ei kaikkia. Taakseen katsova ei ole sopiva (Luuk. 9:62), ja armottomat torjutaan armotta (Matt. 18:32–35). Rikas nuorukainen (Matt. 19:22–24) ei ole valmis luopumaan entisestä elämästään; hän kääntää selkänsä Jeesukselle, joka toteaa hänen siksi jäävän valtakunnan ulkopuolelle (vrt. Mark. 10:23–25, Luuk. 18:24–27). Kaikki tuhoutuvat yhtäläisesti, elleivät käänny (Luuk. 13:1–5). Viikunapuu (Luuk. 13:6–9), joka ei tuota hedelmää, ei suinkaan kelpaa sellaisenaan. Kaikki häävieraat (Matt. 22:7–8,14) eivät käytöksensä perusteella olekaan "kutsun arvoisia", mistä on seurauksena hylkääminen (Luuk. 14:24) eikä hyväksyntä. Paha palvelija (Matt. 24:48–51) joutuu tuhoon (Luuk. 12:45–46) ja piittaamattomat morsiusneidot (Matt. 25:10–12), kuten myös monet virran mukana kelluneet jäävät pitojen ulkopuolelle (Luuk. 13:24–28). Kaiken lopuksi "vuohet" (Matt. 25:41–43,46) tuomitaan ikuiseen eroon Jumalasta.

Ei kai siis ole ihme, että Jeesuksen viimeiset ohjeet koskevat myös välttämätöntä elämänmuutosta. Hänen seuraajiensa on määrä tehdä kaikista kansoista hänen oppilaitaan, mikä merkitsee parannuksen tekemistä (Luuk. 24:46–47), syntien anteeksisaamista (Joh. 20:22–23) ja kaiken sen noudattamista (Matt. 28:18–19), mitä Jeesus on käskenyt noudattaa. Miksi nämä olisivat tarpeen, jos Jumala olisi meihin sellaisenamme tyytyväinen?

On täysin käsittämätöntä, että kukaan evankeliumeihin edes pintapuolisesti tutustunut voi luulla Jeesuksen opettaneen Jumalan ehdotonta hyväksyntää, joka sallisi kohteensa jäädä miltään osin ennalleen. Papeilta ja piispoilta on erityisen vastuutonta antaa muodollisesti oikeaoppisia lausuntoja, jotka johtavat seurakuntaväen tämänkaltaisiin virhetulkintoihin. Tekstuaaliset todisteet näet ovat täysin päinvastaiset.

Jeesus ei koskaan sulkenut ketään luotaan, mutta hänen kohtaamisensa merkitsi aina haastetta muutokseen, joutumista ratkaisun eteen. Hänen luokseen sai tulla sellaisena kuin oli, mutta kukaan kutsuun vastannut ei jäänyt sellaiseksi, millaisena tuli. Monet torjuivat Jeesuksen haastavan kutsun ja käänsivät hänelle selkänsä, koska eivät halunneet elämänsä muuttuvan. Jeesus kunnioitti tätä traagista valintaa ja vahvisti sen.

Voimme siis tehdä seuraavat päätelmät Jeesuksen opetusten ja toiminnan perusteella:

  • Jumala rakastaa kaikkia niin paljon, että hän kutsuu jokaista henkilöön katsomatta takaisin yhteyteensä ja tarkoituksenmukaiseen elämäntyyliin.
  • Jumala sallii ihmisten tulla luokseen sellaisina kuin he ovat, mutta ei todellakaan hyväksy sitä, että he jäävät sellaisiksi. Hän edellyttää täydellistä uudistumista identiteetin pohjia myöten – mutta tarjoaa myös aivan uudenlaisen mahdollisuuden ja voiman siihen.
  • Jumala ei kysele, millaisen aiemman identiteetin ihminen on itse itselleen rakentanut; se määrittyy uudelleen hänestä käsin. Ihmisen omat mielihalut, jotka nousevat hänen syntisestä sydämestään, eivät ole välttämättä puhtaita, toteutettaviksi tarkoitettuja, identiteetin perustaksi kelpaavia eivätkä varsinkaan Jumalan toiminnalta rauhoitettuja tai koskemattomia. Virke "X on osa ihmisen identiteettiä, ei mikään synti" ei todista mitään, sillä Herramme oman julistuksen perusteella myös synti on osa ihmisen identiteettiä, kunnes hänet on uudistettu!
  • Jeesus osoitti rakkautta kohtaamilleen ihmisille kutsumalla heitä uuteen elämään, alkuperäistarkoituksen mukaiseen ihmisyyteen, vapauteen synnistä. Hän ei armahtanut eikä suvainnut syntiä, vaan tuomitsi sen johdonmukaisesti kaikessa julistustoiminnassaan. Hän kyllä armahti synnintekijöitä, mutta varoitti heitä jatkamasta vanhalla tiellään.
  • Jumala ei pidä kaikkien yhteistä syntisyyttä tekosyynä elää entistä hartaammin synnissä, vaan yhteisenä ongelmana, joka on tuottamassa kadotuksen kaikille asianosaisille ja jonka ratkaisemiseksi hän lähetti Poikansa.

Kommentoi tätä katkelmaa


Viitteet

 1) ... jota suomalainen lehdistö ei lainkaan ymmärtänyt Älä alistu! -kampanjan yhteydessä, ks. esim. "Homovastainen kampanja herättää raivoa" (Iltalehti, luettu 26.3.2011.) Jeesus ei suinkaan rinnasta Jumalaa pahoihin ihmisiin ja sano, että molemmat ovat samanlaisia. Kampanjan "Annin" lausuma on ymmärrettävä samalla tavoin: jos jopa murhaajat voivat parantua taipumuksestaan, kuinka paljoa enemmän nämä homoseksuaalit.

Ota yhteyttä