1. aikakirja,luku 17
luku 19
1. aikakirja, luku 18
luotu 19.2.2025 klo 15:08
muokattu 19.2.2025 klo 15:08
Sisällys
| 1–4 | Daavidin sotamenestys |
| 5–8 | Damaskos kukistuu |
| 9–11 | Jalometalleja temppelille |
| 12–17 | Edomin tappio ja Daavidin päälliköt |
Daavidin sotamenestys
muokattu 19.2.2025 klo 15:08
1. Sen jälkeen Daavid voitti filistealaiset ja nöyryytti heidät; ja hän otti Gatin ja sen tytärkaupungit filistealaisten käsistä. 2. Hän voitti myös mooabilaiset, ja niin mooabilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. 3. Samoin Daavid voitti Hadareserin, Sooban kuninkaan, Hamatin suunnalla, kun tämä oli menossa lujittamaan valtaansa Eufrat-virran rannoille. 4. Ja Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Daavid katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi.
1. Sen jälkeen Daavid voitti ja kukisti filistealaiset ja otti heiltä haltuunsa Gatin ja sen ympärillä olevat kylät. 2. Hän löi myös moabilaiset, ja näistä tuli hänen alamaisiaan, jotka maksoivat hänelle veroa. 3. Samoin hän löi Hadadeserin, Soba-Hamatin kuninkaan, kun tämä oli lähdössä sotaan ulottaakseen valtansa Eufratvirralle asti. 4. Daavid sai häneltä saaliiksi tuhat sotavaunua ja otti vangiksi seitsemäntuhatta vaunumiestä ja kaksikymmentätuhatta jalkamiestä. Hevosia hän säästi sata, kaikilta muilta hän katkaisi jalkajänteet. ©
Toisen Samuelin kirjan katkelman (2. Sam. 8:4) mukaan Daavid sai vangituksi 1 700 sobalaista ratsu- tai vaunumiestä, mutta tässä selonteossa heitä on heitä on 7 000 (jae 4). Ero selittyy kopioinnin yhteydessä sattuneella kaksivaiheisella virheellä: Samuelin kirjasta on ensin pudonnut pois sotavaunuja tai vaunuhevosia tarkoittava רֶכֶב (ręḵęḇ)-sana,[1] joka Aikakirjassa on. Tekstin tulisi kuulua seuraavasti:
Ja Daavid otti häneltä tuhat sotavaunua (ręḵęḇ), seitsemäntuhatta ratsumiestä / hevosta (pārāšîm) ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä (ʾîš)...
Septuagintassa ja Kuolleenmeren kääröissä ratsumiehiä on myös Samuelin kirjassa seitsemän tuhatta, kuten edellä. Syy masoreettisen tekstin ”seitsemään sataan” lienee se, että 'sotavaunujen' pudottua pois teksti on näyttänyt oudolta:
Ja Daavid otti häneltä tuhat seitsemän tuhatta ratsumiestä / hevosta ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä...
Myöhempi kopioija olisi tietenkin otaksunut, että jälkimmäisen ”tuhannen” pitäisi olla satoja – eihän olisi mielekästä merkitä suurempaa lukua pienemmän jälkeen. Hän olisi siis (erheellisesti) korjannut luvun seitsemäksi sadaksi, kuten tekstissä nyt lukee.[2]
Damaskos kukistuu
5. Ja kun Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadareseria, Sooban kuningasta, voitti Daavid kaksikymmentäkaksi tuhatta aramilaista. 6. Ja Daavid asetti maaherroja Damaskon Aramiin; ja aramilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni. 7. Ja Daavid otti ne kultavarustukset, jotka Hadareserin palvelijoilla oli yllään, ja vei ne Jerusalemiin. 8. Mutta Hadareserin kaupungeista, Tibhatista ja Kuunista, Daavid otti sangen paljon vaskea. Siitä Salomo teetti vaskimeren, pylväät ja vaskikalut.
5. Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidät ja surmasi kaksikymmentäkaksituhatta miestä. 6. Hän asetti Damaskoksen aramealaisten maahan varuskuntia, ja aramealaisista tuli hänen alamaisiaan, jotka maksoivat hänelle veroa. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. 7. Daavid otti Hadadeserin miesten kullatut nuolikotelot ja vei ne Jerusalemiin. 8. Tibhatista ja Kunista, Hadadeserin kaupungeista, Daavid otti suuret määrät kuparia. Siitä Salomo teki pronssialtaan, pronssipylväät ja pronssiset uhrivälineet. ©
Jalometalleja temppelille
9. Kun Toou, Hamatin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadareserin, Sooban kuninkaan, koko sotajoukon, 10. lähetti hän poikansa Hadoramin kuningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadareserin kanssa ja voittanut hänet; Hadareser oli näet ollut Tooun vastustaja. Ja hänellä oli mukanaan kaikkinaisia kulta-, hopea- ja vaskikaluja. 11. Nekin kuningas Daavid pyhitti Herralle samoin kuin hopean ja kullan, minkä hän oli ottanut kaikilta kansoilta: Edomilta, Mooabilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja Amalekilta.
9. Kun Hamatin kuningas Tou kuuli, että Daavid oli lyönyt Soban kuninkaan Hadadeserin sotavoimat, 10. hän lähetti poikansa Hadoramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli näet ollut Toun vastustaja. Hadoram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitä, 11. ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli ottanut saaliiksi muilta kansoilta, edomilaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta. ©
Edomin tappio ja Daavidin päälliköt
12. Ja kun Abisai, Serujan poika, oli Suolalaaksossa voittanut edomilaiset, kahdeksantoista tuhatta miestä, 13. asetti hän maaherroja Edomiin, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni. 14. Ja Daavid hallitsi koko Israelia ja teki kaikelle kansallensa sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on. 15. Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon ylipäällikkönä, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. 16. Saadok, Ahitubin poika, ja Abimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Savsa oli kirjurina. 17. Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä; mutta Daavidin pojat olivat ensimmäiset kuninkaan rinnalla.
12. Abisai, Serujan poika, löi Suolalaaksossa kahdeksantoistatuhatta edomilaista. 13. Hän asetti varuskuntia Edomiin, ja kaikki edomilaiset joutuivat Daavidin alamaisiksi. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. 14. Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan. 15. Sotaväen päällikkönä oli Joab, Serujan poika, ja kuninkaan sihteerinä Josafat, Ahiludin poika. 16. Sadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Abjatarin poika, olivat pappeina, ja kirjurina oli Savsa. 17. Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä, ja Daavidin vanhimmat pojat olivat kuninkaan neuvosmiehinä. ©
1. aikakirja,luku 17
luku 19
