1. aikakirja,luku 20
luku 22
1. aikakirja, luku 21
luotu 20.2.2025 klo 11:38
muokattu 20.2.2025 klo 12:03
Sisällys
| 1–4 | Daavid määrää väestönlaskun |
| 5–8 | Laskennan tulos |
| 9–17 | Kulkutauti surmaa kansaa |
| 18–30 | Temppelivuoren alttari |
Daavid määrää väestönlaskun
1. Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. 2. Niin Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: "Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä." 3. Jooab vastasi: "Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?" 4. Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.
1. Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun. 2. Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: "Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle." 3. Joab vastasi: "Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?" 4. Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli Joabille antanut. Joab lähti matkaan ja kulki läpi koko Israelin alueen. Palattuaan Jerusalemiin ©
Laskennan tulos
muokattu 20.2.2025 klo 11:38
5. Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. 6. Mutta Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus. 7. Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia. 8. Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi."
5. hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta. 6. Leevin ja Benjaminin heimoja ei laskettu muiden mukana; niin kauhistavana Joab piti kuninkaan käskyä. 7. Jumala piti pahana sitä, mitä Daavid oli tehnyt, ja päätti rangaista Israelia. 8. Daavid sanoi Jumalalle: "Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi." ©
Lukijaa saattaa kummastuttaa, miksi asekuntoisten miesten lukumäärä poikkeaa Raamatun kahdessa selonteossa toisistaan. Tämän katkelman mukaan (jae 5) Israelissa oli 1 100 000 miestä ja Juudassa 470 000, kun 2. Samuelin kirjan (2. Sam. 24:9) vastaavat luvut ovat 800 000 ja 500 000 miestä.
Aikakirjan 27. luvun alussa (1. Aik. 27:1) on lueteltu kaksitoista sotilasosastoa, jotka toimittivat vakituista sotapalvelusta. Jokaisessa osastossa oli kaksikymmentäneljä tuhatta miestä, mikä tekee yhteensä 288 000 sotilasta. Jooabin ei ollut tarpeen kiertää laskemassa erikseen näitäkin sotilaita, koska heidän lukumääränsä oli tarkoin määrätty ja tunnettu.
Israelin osalta väenlaskun tulos oli 800 000 sotakuntoista miekkamiestä, kuten Samuelin kirjan kirjoittaja ilmoittaa. Voidaan pitää todennäköisenä, että Aikakirjan kirjoittaja lisää tähän nuo mainitut 288 000 miestä, jotka olivat myös Daavidin tiedossa – yhteensä siis 1 088 000 miestä. Tämä poikkeaa 1 100 000 miehestä vain 1,1 prosenttia, mikä on varsin hyväksyttävä pyöristys.
Vastaavasti Samuelin kirjan kirjoittaja pyöristää saadut 470 000 miekkamiestä lähimpään sataan tuhanteen eli 500 000:een. Virhe on vain 6 prosenttia, mikä on edelleen aivan riittävä tarkkuus.[1]
Kulkutauti surmaa kansaa
9. Ja Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: "Mene ja puhu Daavidille: 10. Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan sinun eteesi: valitse itsellesi yksi niistä, niin minä teen sen sinulle." 11. Niin Gaad meni Daavidin tykö ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi 12. joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle joka minut lähetti." 13. Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." 14. Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä. 15. Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: "Jo riittää; laske kätesi alas." Ja Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona. 16. Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessänsä paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, lankesivat Daavid ja vanhimmat, säkkeihin verhottuina, kasvoillensa. 17. Ja Daavid sanoi Jumalalle: "Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi."
9. Herra puhui Gadille, Daavidin profeetalle: 10. "Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: 'Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.'" 11. Gad meni Daavidin luo ja sanoi: "Herra sanoo näin: 'Saat valita. 12. Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?' Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti." 13. Daavid vastasi Gadille: "Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä." 14. Niin Herra päästi Israeliin ruton, ja kansaa kuoli seitsemänkymmentätuhatta henkeä. 15. Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: "Jo riittää. Laske kätesi." Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla. 16. Kun Daavid nosti katseensa, hän näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka, joka osoitti kohti Jerusalemia. Silloin Daavid ja kansan vanhimmat, kaikki säkkikankaaseen pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen maahan. 17. Daavid sanoi Jumalalle: "Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi." ©
Temppelivuoren alttari
muokattu 20.2.2025 klo 12:03
18. Silloin Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. 19. Ja Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut. 20. Ja kun Ornan kääntyi, näki hän enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui; sillä Ornan oli puimassa nisuja. 21. Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsahti ylös ja näki Daavidin, lähti hän puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan. 22. Ja Daavid sanoi Ornanille: "Anna minulle puimatantereen paikka, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; täydestä hinnasta anna se minulle, että vitsaus taukoaisi kansasta." 23. Ornan vastasi Daavidille: "Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, minä annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet haloiksi sekä nisut ruokauhriksi; kaikki minä annan." 24. Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta; sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria." 25. Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. 26. Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille. 27. Ja Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen. 28. Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, uhrasi hän siellä. 29. Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. 30. Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.
18. Silloin Herran enkeli käski Gadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle. 19. Daavid lähti täyttämään tätä käskyä, jonka Gad oli Herran nimessä antanut. 20. Arauna oli puimassa vehnää neljän poikansa kanssa. Kääntyessään hän näki enkelin, ja hänen poikansa piiloutuivat. 21. Sitten Arauna huomasi Daavidin, joka oli tulossa häntä kohti. Arauna lähti puimatantereelta Daavidia vastaan ja heittäytyi maahan hänen eteensä. 22. Daavid sanoi hänelle: "Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta." 23. Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." 24. Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." 25. Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, 26. ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Kun hän rukoili Herraa, Herra vastasi antamalla tulen iskeä taivaasta polttouhrialttarille. 27. Ja Herran käskystä enkeli pani miekkansa tuppeen. 28. Kun Daavid näki, että Herra vastasi hänelle jebusilaisen Araunan puimatantereella, hän alkoi uhrata siellä. 29. Herran pyhäkköteltta, jonka Mooses oli tehnyt autiomaassa, ja polttouhrialttari olivat tuohon aikaan Gibeonin pyhäkkökukkulalla. 30. Mutta Daavid ei uskaltanut mennä sinne kysymään neuvoa Herralta, sillä hän oli pahoin pelästynyt Herran enkelin miekkaa. ©
Kuinka paljon Daavid maksoi puimatantereesta – 600 sekeliä kultaa, kuten tässä (jae 25), vai 50 sekeliä hopeaa (2. Sam. 24:24)? Pysähdy hetkeksi miettimään, olisiko katkelmien välillä ristiriitaa, jos toinen raportoisi kustannukset euroissa ja toinen vanhoissa Suomen markoissa.
Daavid maksoi saman summan, mutta eri aikakauden valuutassa. On syytä muistaa, että Aikakirjat kirjoitettiin persialaiskaudella, Jerusalemin hävityksen ja pakkosiirtolaisuuden jälkeen – siis 600 vuotta myöhemmin kuin Samuelin kirjat muinoin. Aikakirjan kirjoittaja syyllistyy anakronisointiin, jotta hänen lukijansa ymmärtäisivät paremmin.[2] Hänen versiossaan käytetään tältä osin dynaamisen vastaavuuden periaatetta.
1. aikakirja,luku 20
luku 22
