Jobin kirja, luku 12

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus! ^3.Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi? ^4.Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana. ^5.Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu. ^6.Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." - ^7."Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; ^8.tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. ^9.Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, ^10.hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" - ^11."Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" ^12."Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." - ^13."Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys. ^14.Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata. ^15.Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan. ^16.Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin. ^17.Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi. ^18.Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä. ^19.Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa. ^20.Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon. ^21.Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot. ^22.Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän. ^23.Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois. ^24.Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa. ^25.He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

^1.Nyt Job sanoi: ^2.– No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta! ^3.Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua! ^4.Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe. ^5.Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu. ^6.Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen. ^7.Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. ^8.Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. ^9.Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, ^10.hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki. ^11.Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa? ^12.Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen? ^13.Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää. ^14.Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene. ^15.Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan. ^16.Hänen on voima ja taito – eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet. ^17.Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen. ^18.Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen. ^19.Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut. ^20.Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen. ^21.Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön. ^22.Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee. ^23.Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois. ^24.Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa – ^25.pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. ©