Jobin kirja,
luku 11
Jobin kirja,
luku 13

Jobin kirja, luku 12


1. Job vastasi ja sanoi: 2. "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus! 3. Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi? 4. Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana. 5. Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu. 6. Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." - 7. "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle; 8. tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle. 9. Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt, 10. hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" - 11. "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" 12. "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." - 13. "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys. 14. Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata. 15. Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan. 16. Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin. 17. Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi. 18. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä. 19. Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa. 20. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon. 21. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot. 22. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän. 23. Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois. 24. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa. 25. He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

1. Nyt Job sanoi: 2. – No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta! 3. Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua! 4. Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe. 5. Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu. 6. Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen. 7. Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. 8. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. 9. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, 10. hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki. 11. Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa? 12. Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen? 13. Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää. 14. Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene. 15. Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan. 16. Hänen on voima ja taito – eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet. 17. Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen. 18. Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen. 19. Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut. 20. Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen. 21. Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön. 22. Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee. 23. Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois. 24. Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa – 25. pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. ©

 
Jobin kirja,
luku 11
Jobin kirja,
luku 13
 

Ota yhteyttäX