Jobin kirja, luku 19

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? ^3.Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. ^4.Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani? ^5.Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni? ^6.Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa. ^7.Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta. ^8.Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni. ^9.Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni. ^10.Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun. ^11.Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa. ^12.Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille. ^13.Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. ^14.Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut. ^15.Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. ^16.Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. ^17.Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. ^18.Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. ^19.Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. ^20.Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä. ^21.Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut. ^22.Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani? ^23.Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, ^24.rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! ^25.Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. ^26.Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. ^27.Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. ^28.Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri - ^29.niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."

^1.Nyt Job sanoi: ^2.– Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne? ^3.Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua. ^4.Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee. ^5.Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän! ^6.Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa. ^7.Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa. ^8.Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään. ^9.Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen. ^10.Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta. ^11.Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan. ^12.Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani. ^13.Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet. ^14.Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut. ^15.Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo. ^16.Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän. ^17.Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää." ^18.Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa. ^19.Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut. ^20.Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. ^21.Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun. ^22.Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet? ^23.Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, ^24.uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen! ^25.Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. ^26.Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, ^27.saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. ^28.Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on." ^29.Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari. ©