Jobin kirja, luku 30

^1."Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin. ^2.Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt ^3.puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata; ^4.he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. ^5.Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan. ^6.Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa. ^7.Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat - ^8.nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois. ^9.Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut; ^10.he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni. ^11.Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni. ^12.Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan. ^13.He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa; ^14.niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin. ^15.Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi. ^16.Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. ^17.Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. ^18.Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. ^19.Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. ^20.Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun. ^21.Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. ^22.Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa. ^23.Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu. ^24.Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa? ^25.Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? ^26.Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys. ^27.Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut. ^28.Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa. ^29.Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. ^30.Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat. ^31.Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."

^1.Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat – nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin! ^2.Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa, ^3.he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa. ^4.He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret. ^5.Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot. ^6.He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa. ^7.Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen. ^8.He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta. ^9.Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi. ^10.He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja. ^11.Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut. ^12.Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja. ^13.He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon. ^14.He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon. ^15.Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi. ^16.Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois. ^17.Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku. ^18.Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua. ^19.Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa. ^20.Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. ^21.Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee. ^22.Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi. ^23.Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää. ^24.Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua? ^25.Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa? ^26.Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys. ^27.Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa. ^28.Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua. ^29.Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet! ^30.Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte. ^31.Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä. ©