Jobin kirja,
luku 32
Jobin kirja,
luku 34

Jobin kirja, luku 33


1. "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani. 2. Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla. 3. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat. 4. Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut. 5. Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun. 6. Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin. 7. Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi. 8. Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen: 9. 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä. 10. Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa; 11. hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.' 12. Katso, sinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä Jumala on suurempi kuin ihminen. 13. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin? 14. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. 15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, 16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, 17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, 18. säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. 19. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, 20. ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. 21. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. 22. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja. 23. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, 24. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'. 25. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. 26. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. 27. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; 28. hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'. 29. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, 30. palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. 31. Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua. 32. Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa. 33. Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

1. Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun. 2. Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja. 3. Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa. 4. Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän. 5. Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse. 6. Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty. 7. Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina. 8. Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit: 9. "Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas. 10. Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan. 11. Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni." 12. Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen. 13. Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin? 14. Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa. 15. Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan, 16. silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa 17. saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden, 18. sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi. 19. Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä. 20. Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa. 21. Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta. 22. Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä. 23. Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein. 24. Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!" 25. Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä. 26. Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut. 27. Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan. 28. Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa." 29. Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen 30. Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa. 31. Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua. 32. Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki – mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa! 33. Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on. ©

 
Jobin kirja,
luku 32
Jobin kirja,
luku 34
 

Ota yhteyttäX