Jobin kirja, luku 4

^1.Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: ^2."Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? ^3.Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; ^4.sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. ^5.Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. ^6.Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? ^7.Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? ^8.Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. ^9.Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. ^10.Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; ^11.jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. ^12.Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, ^13.kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. ^14.Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. ^15.Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. ^16.Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: ^17.'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? ^18.Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; ^19.saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; ^20.ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. ^21.Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

^1.Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi: ^2.– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti! ^3.Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä. ^4.Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa. ^5.Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan. ^6.Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus. ^7.Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut? ^8.Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt. ^9.Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois. ^10.Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan. ^11.Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan. ^12.Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan. ^13.Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta, ^14.se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta, ^15.minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn, ^16.kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen: ^17.Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? ^18.Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä. ^19.Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. ^20.Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi, ^21.hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi. ©