luku 3
luku 5
Jobin kirja, luku 4
1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: 2. "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? 3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; 4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. 5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. 6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? 7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? 8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. 9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. 10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; 11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. 12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, 13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. 14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. 15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. 16. Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: 17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? 18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; 19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; 20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. 21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
1. Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi: 2. – Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti! 3. Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä. 4. Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa. 5. Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan. 6. Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus. 7. Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut? 8. Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt. 9. Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois. 10. Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan. 11. Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan. 12. Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan. 13. Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta, 14. se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta, 15. minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn, 16. kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen: 17. Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? 18. Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä. 19. Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. 20. Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi, 21. hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi. ©
luku 3
luku 5
