luku 39
luku 41
Jobin kirja, luku 40
1 (39:34). Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: 2 (35). "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" 3 (36). Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: 4 (37). "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; 5 (38). kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." 6 (40:1). Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: 7 (2). "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. 8 (3). Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa? 9 (4). Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän? 10 (5). Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen. 11 (6). Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät. 12 (7). Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan. 13 (8). Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön. 14 (9). Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton. 15 (10). Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas. 16 (11). Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. 17 (12). Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. 18 (13). Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut. 19 (14). Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan. 20 (15). Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät. 21 (16). Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä. 22 (17). Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. 23 (18). Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan. 24 (19). Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan? 25 (20). Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen? 26 (21). Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken? 27 (22). Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi? 28 (23). Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti? 29 (24). Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä? 30 (25). Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken? 31 (26). Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia? 32 (27). Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
1. Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi: 2. – Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan. 3. Silloin Job sanoi Herralle: 4. – Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen. 5. Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti. 6. Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: 7. – Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat. 8. Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa? 9. Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee? 10. Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto! 11. Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan! 12. Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan! 13. Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä. 14. Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla! 15. Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä, 16. mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset? 17. Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä. 18. Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa. 19. Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä. 20. Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä. 21. Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä. 22. Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät. 23. Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun. 24. Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan? 25. Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan, 26. sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan? 27. Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua? 28. Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi? 29. Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi? 30. Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille? 31. Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään? 32. Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan! ©
luku 39
luku 41
