Jobin kirja,
luku 4
Jobin kirja,
luku 6

Jobin kirja, luku 5


1. "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit? 2. Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus. 3. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta. 4. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole. 5. Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa. 6. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, 7. vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. 8. Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, 9. hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, 10. joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille, 11. että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen. 12. Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla, 13. hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat: 14. päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä. 15. Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä. 16. Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa. 17. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. 18. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat. 19. Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa. 20. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä. 21. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee. 22. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää. 23. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi. 24. Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. 25. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. 26. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa. 27. Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

1. Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä? 2. Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma. 3. Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti. 4. Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä. 5. Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa. 6. Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta. 7. Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle. 8. Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle, 9. hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja. 10. Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden, 11. alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun. 12. Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty, 13. viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin. 14. Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä. 15. Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta. 16. Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa. 17. Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! 18. Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa. 19. Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä, 20. nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä. 21. Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua. 22. Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja, 23. sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa. 24. Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu. 25. Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta. 26. Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana. 27. Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on. ©

 
Jobin kirja,
luku 4
Jobin kirja,
luku 6
 

Ota yhteyttäX