Jobin kirja, luku 9

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! ^3.Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. ^4.Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? ^5.Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; ^6.hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; ^7.hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; ^8.hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; ^9.hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; ^10.hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. ^11.Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. ^12.Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' ^13.Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat. ^14.Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? ^15.Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. ^16.Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, ^17.hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, ^18.joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. ^19.Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' ^20.Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. ^21.Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. ^22.Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. ^23.Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. ^24.Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten? ^25.Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, ^26.ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. ^27.Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, ^28.niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. ^29.Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? ^30.Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, ^31.silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. ^32.Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. ^33.Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle ^34.ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; ^35.silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

^1.Nyt Job sanoi: ^2.– Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan. ^3.Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta. ^4.Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon? ^5.Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu. ^6.Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat. ^7.Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon. ^8.Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli. ^9.Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat. ^10.Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa. ^11.Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. ^12.Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?" ^13.Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot. ^14.Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan? ^15.Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee. ^16.Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan – ^17.hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä. ^18.Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni. ^19.Jos turvaudun voimaan – hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?" ^20.Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi. ^21.Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä. ^22.Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen." ^23.Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä. ^24.Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän – kuka sitten? ^25.Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä, ^26.kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka. ^27.Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran", ^28.niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista. ^29.Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan? ^30.Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä, ^31.kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin. ^32.Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan. ^33.Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle. ^34.Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä! ^35.Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin. ©