Laulujen laulu, luku 5

^1."Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni." Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta. ^2.Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita." ^3."Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?" ^4.Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden; ^5.minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin. ^6.Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut. ^7.Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat. ^8."Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas." ^9."Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, ettäs meitä näin vannotat?" ^10."Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi. ^11.Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne. ^12.Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä. ^13.Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa. ^14.Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliittejä täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty. ^15.Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut. ^16.Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta. Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."

^1.Mies: Rakkaani, kihlattuni! Minä tulen puutarhaani ja poimin mirhani ja balsamini, avaan hunajakennoni ja syön hunajan, juon viinini ja maitoni. Muut: Syökää, ystävät! Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset! ^2.Neito: Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuulin koputusta – rakkaani tulee! Mies: Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni! Tukkani on kasteesta märkä, yön pisarat noruvat hiuksiltani. ^3.Neito: Minä jo ehdin riisua vaatteeni – miksi pukeutuisin uudelleen? Jalkanikin jo pesin – miksi tahraisin ne taas? ^4.Neito: Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta, ja sydämeni hypähti. ^5.Minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja käteni helmeilivät mirhaa, sulaa mirhaa oli minun sormissani ja oven salvassa. ^6.Minä avasin armaalleni, mutta hän oli mennyt. Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa! Minä etsin häntä, mutta en löytänyt, minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut. ^7.Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. He löivät minut mustelmille ja repivät huivin yltäni, kaupungin vartiomiehet! ^8.Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä: Jos löydätte hänet, jota rakastan, mitä sanotte hänelle? Sanokaa: olen rakkaudesta sairas! ^9.Muut: Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi, sinä naisista kaunein? Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista, kun noin meitä vannotat? ^10.Neito: Minun rakkaani on komea ja verevä, hän erottuu tuhansien joukosta! ^11.Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta, hänen kiharansa ovat korpinmustat, tuuheat kuin taatelin kukinnot. ^12.Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä, jotka lepäävät puron äärellä, kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään istuvat maljan reunalla. ^13.Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha, tuoksuvat kuin voiderasia, hänen huulensa ovat liljankukat, niillä helmeilee kirkas mirha. ^14.Hänen käsivartensa ovat kultatangot, Tarsisin kivillä kirjaillut. Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi, jota peittävät safiirit. ^15.Hänen säärensä ovat marmoripylväät, kultajalustalle pystytetyt. Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret, ylväs kuin setripuu. ^16.Hänen suunsa maistuu makealta – kaikki hänessä houkuttaa! Tällainen on minun rakkaani, tällainen on minun ystäväni, Jerusalemin tytöt! ©