luku 18
luku 20
Luukkaan evankeliumi, luku 19
luotu 3.6.2024 klo 09:51
muokattu 24.9.2024 klo 12:39
| 1–10 | Sakkeuksen kutsuminen |
| 11–27 | Kuningas ja sijoitetut rahat |
| 28–40 | Riemusaatossa Jerusalemiin |
| 41–48 | Sekamelska temppelissä |
Sakkeuksen kutsuminen
1. Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. 2. Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. 3. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. 4. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. 5. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi." 6. Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 7. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan." 8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin." 9. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; 10. sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on."
1. Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." 6. Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 7. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." 8. Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 9. Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 10. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." ©
Kuningas ja sijoitetut rahat
11. Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. 12. Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. 13. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'. 14. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'. 15. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. 16. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'. 17. Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'. 18. Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'. 19. Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'. 20. Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. 21. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' 22. Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; 23. miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?' 24. Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'. 25. - Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. - 26. 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 27. Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"
11. Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. 12. Hän sanoi: "Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. 13. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.' 14. Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: 'Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.' 15. "Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. 16. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.' 17. Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' 18. Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' 19. Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.' 20. "Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. 21. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' 22. Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. 23. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?' 24. "Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.' 25. He sanoivat: 'Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.' 26. Mutta hän jatkoi: 'Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. 27. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'" ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 11–27 : Matt. 25:14–30
Mark. 13:34
Riemusaatossa Jerusalemiin
28. Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. 29. Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan 30. sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. 31. Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'." 32. Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut. 33. Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?" 34. Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä." 35. Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. 36. Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. 37. Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, 38. sanoen: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" 39. Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi." 40. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."
28. Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. 29. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan 30. ja sanoi: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. 31. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä." 32. Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. 33. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: "Miksi te viette varsan?" 34. He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä." 35. He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. 36. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. 37. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. 38. He huusivat: – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa! 39. Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" 40. Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 28–40 : Matt. 21:1–9
Mark. 11:1–10
Joh. 12:12–19
Sekamelska temppelissä
muokattu 24.9.2024 klo 12:39
41. Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä 42. ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. 43. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 44. ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." 45. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos 46. ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." 47. Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; 48. mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.
41. Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden 42. ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. 43. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. 44. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi." 45. Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. 46. Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." 47. Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. 48. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 45–46 : Matt. 21:10–17
Mark. 11:15–17
– jakeet 47–48 : Mark. 11:18–19
Rahanvaihtajien ja uhrieläinten myyjien palvelut olisi mainiosti voitu sijoittaa läheiseen Kidronin laaksoon, mutta sen sijaan (kenties melko tuoreeltaan) heidät oli päästetty temppelialueelle.[1] Nyt "pakanoiden esipiha", jonka tarkoitus oli olla vierasmaalaisille rukouksen ja Jumalan kohtaamisen paikka, oli täynnä eläinten meteliä ja valuuttakojujen hälinää. Pakanoita sinne ei mieluusti päästetty, eikä toisaalta ollut mitään järkeä haaskata näin suurta tilaa heidän puolestaan rukoilemiseen.[2]
Jeesus syytti temppeliviranomaisia siitä, että nämä olivat muuttaneet kaikkien kansojen rukoushuoneen (jae 46, Jes. 56:3,6–7) "ryövärien luolaksi" (Jer. 7:11). Kyse ei ollut ensisijaisesti taloudellisesta riistosta, jota eläinten ja valuutan myynnin helposti ajatellaan olevan – ajan kielenkäytössä kreikan sana λῃστής (lēstēs) merkitsi väkivaltaista vallankumouksellista. Temppelistä oli tullut kansallismielisen väkivallan taikakalu, joka suojelisi Israelia pakanoilta.[3] Aabrahamille annetun siunauksen (1. Moos. 12:3) tarkoitus oli, että juutalaiset olisivat siunaukseksi muille kansoille ja levittäisivät Jumalan tuntemusta sen keskuuteen (Jes. 2:2–4, Jer. 3:17). Israel oli kuitenkin sysännyt tehtävänsä syrjään ja kaipasi lähinnä, että Jumalan tuomio vihdoin lankeaisi pakanoiden ylle.
Profeettana Jeesus langetti temppelille symbolisen tuomion Jesajan (Jes. 20:1–6), Jeremian (Jer. 19:1–15) ja Hesekielin (Hes. 4:1–17) tapaan. Monet hänen varoituksistaan keskittyivät temppelin tuhoon pakanakansojen käsissä (esim. jakeet 41–44, Matt. 7:24–27, Luuk. 21:5–6). Jeesus oli myös julistanut Israelin Jumalan saapuvan kuninkaana ja palaavan Siioniin (Sak. 6:12, 9:9; Jes. 4:2–6; Jes. 60:1–3). Se merkitsisi maanpaon päättymistä (Luuk. 8:5,8, Jes. 55:10–13, 6:13, Jer. 31:27–28,31–32, Esra 9:2) ja temppelin uudistamista (Mal. 3:1–4), mutta myös vaaraa (Sak. 14:1–5). Turmeltunut temppeli nykyisine valtiaineen oli tuomion alainen.[4]
Kun Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja päästi eläimet karkuun, temppelin uhritoimitukset katkesivat hetkeksi. Virheettömiä uhrieläimiä ei näet voinut ostaa eikä kaupankäyntiin tarvittavaa puhdasta temppelivaluuttaa voinut vaihtaa maalliseen arkirahaan.[5] Jeesuksen teko toimi symbolisena esikuvana temppelin vääjäämättömästä tuomiosta ja lopulta v. 70 toteutuvasta tuhosta.[6] Liiton Jumala ei palatessaan asettuisikaan temppeliin ja vahvistaisi sen nykyistä tilaa; hän päinvastoin kukistaisi saastuneen huoneensa Rooman armeijan mahtia käyttäen.[7]
luku 18
luku 20
