Luukkaan evankeliumi,
luku 5
Luukkaan evankeliumi,
luku 7

Luukkaan evankeliumi, luku 6

luotu 12.2.2011 klo 17:20

muokattu 2.10.2024 klo 13:50


Sisällys

1–5 Sapatin herra
6–11 Kuihtunut kukoistaa
12–26 Ketkä ovat onnellisia?
27–36 Vihollisten rakastamisesta
37–45 Toisten tuomitsemisesta
46–49 Viisas ja tyhmä rakentaja

Sapatin herra

muokattu 31.10.2013 klo 22:44

1. Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. 2. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" 3. Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, 4. kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" 5. Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on sapatin herra."

1. Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. 2. Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" 3. Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä? 4. Hän meni Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleen, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille." 5. Ja Jeesus sanoi vielä: "Ihmisen Poika on sapatin herra." ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 1–5 : Matt. 12:1–8 Mark. 2:23–28

Jeesuksen ja fariseusten kohtaaminen sekä siihen liittyvä sananvaihto jää usein kovin latteaksi modernin lukijan ymmärryksessä. Jeesuksen ja hänen seuralaistensa tulee aivan ymmärrettävä nälkä; hurskastelevat moralistit, jotka luulevat ansaitsevansa pelastuksen nipottamalla lain pikkutarkoista säädöksistä, saapuvat moittimaan häntä; Jeesus vastaa käytännössä, ettei sitä lakia ole aina ennenkään niin tarkkaan noudatettu; case closed.

Todellisuudessa tilanne on huomattavasti moniulotteisempi. FariseuksetFariseukset: (hepr. 'erottautuneet') Juutalainen ryhmittymä, joka syntyi Johannes Hyrkanoksen päivinä vastustamaan kuninkaallisen ja papillisen vallan yhdistymistä. Suositun maallikkoliikkeen jäsenet pyrkivät kuuliaisuuteen Tooraa kohtaan kaikilla elämäna... eivät olleet toimivaltaisia viranomaisia eivätkä ajatuspoliiseja, joten he tuskin seisoivat sapattina viljapellossa vahtimassa tavallisia juutalaisia kansanmiehiä ja näiden tekemisiä. Jeesus ei kuitenkaan ollut tavallinen juutalainen kansanmies, vaan kiertelevä profeetta, joka julisti Israelin Jumalan saapuvan pian kuninkaana. Tällaista miestä oli välttämätöntä pitää silmällä, jotta hänen uransa voisi tarvittaessa tuhota mehukkaalla skandaalilla.[1]

Fariseukset näet kiivailivat Jumalan liiton noudattamisen puolesta. He olivat eräänlainen takaisin Raamattuun -herätysliike, joka halusi ottaa Jumalan seuraamisen tosissaan ja palauttaa puhtaan, isiltä perityn opin Israelin keskuuteen. Kuinka Jeesus sopii näihin raameihin? Ottaako hän lain vakavasti, onko hän tarvittaessa valmis vallankumoukseen?[2] Miksi hän sitten sallii oppilaidensa tehdä jotakin, mikä rikkoo Israelin yhtenäisyyttä ja perinteistä käsitystä pyhän lepopäivän noudattamisesta?

Jeesuksen vastauksen tarkoitus ei ole löytää Vanhasta testamentista lainopillista porsaanreikää juridiseen syytökseen. Kertomuksen (1. Sam. 21:2–7) tapahtuma-aikaan Jumalan valitsema ja voitelema Daavid pakeni miehineen hallitsevaa kuningas Saulia, joka puolestaan oli Jumalan silmissä jo pantu viralta. Daavid oli todellinen kuningas, joka lopulta korotettiin julkisesti tähän asemaan. Jeesus haluaa syyttäjiensä näkevän rinnakkaistilanteen ja pohtivan tarkkaan, missä roolissa he itse ovat. Jeesus ja hänen oppilaansa ovat rinnastettavissa Daavidiin ja hänen joukkioonsa. Fariseukset taas toimivat parhaillaan kuin edomilainen Dooeg: vakoilevat häntä (1. Sam. 21:8) ja palaavat kantelemaan (1. Sam. 22:9–10) virkavallalle.[3]

Jeesus vihjaa olevansa todellinen kuningas, jolla on voideltuna mutta vielä kruunaamattomana hallitsijana oikeus poiketa normaaleista käytänteistä. Hänen vainoojansa ovat kuin virkaheitto luopiokuningas Saul ja tämän kätyrit.[4] Lopuksi Jeesus antaa sanojensa tarkoituksesta ylimääräisen vihjeen viittaamalla kryptisesti "ihmisen poikaan", joka Danielin kirjan 7. luvussa (Dan. 7:13–14) saa Jumalalta messiaanisen vallan ja iankaikkisen valtakunnan. Hänellä on huomattavan korkea käsitys itsestään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuihtunut kukoistaa

6. Ja toisena sapattina hän meni synagoogaan ja opetti; ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut. 7. Ja keksiäkseen jotakin, mistä häntä syyttäisivät, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän sapattina. 8. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille." Ja hän nousi ja astui esille. 9. Niin Jeesus sanoi heille: "Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä, vai tehdä pahaa, pelastaako henki, vai hukuttaa?" 10. Ja hän katsoi ympärilleen heihin kaikkiin ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. 11. Mutta he vimmastuivat kovin ja puhelivat keskenään, mitä heidän olisi tehtävä Jeesukselle.

6. Eräänä toisena sapattina Jeesus meni synagogaan ja opetti. Siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut. 7. Lainopettajat ja fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus sapattina, sillä he etsivät tilaisuutta nostaakseen syytteen häntä vastaan. 8. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä. Hän sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Nouse ja tule tänne eteen." Mies nousi paikaltaan ja astui esiin. 9. Jeesus sanoi: "Vastatkaa minulle: kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tuhota ihminen?" 10. Hän katsoi heitä kaikkia ja sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies teki niin, ja hänen kätensä tuli ennalleen. 11. Tämä sai lainopettajat ja fariseukset mielettömän raivon valtaan, ja he rupesivat suunnittelemaan, mitä tekisivät Jeesukselle. ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 6–11 : Matt. 12:9–14 Mark. 3:1–6

Kommentoi tätä katkelmaa

Ketkä ovat onnellisia?

12. Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. 13. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen: 14. Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, 15. ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, 16. ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. 17. Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. 18. Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. 19. Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. 20. Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. 21. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa! 22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. 23. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille. 24. Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! 25. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! 26. Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

12. Samoihin aikoihin Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. 13. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi. 14. Nämä olivat Simon, jolle hän antoi myös nimen Pietari, tämän veli Andreas, Jaakob ja Johannes, Filippus, Bartolomeus, 15. Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, 16. Juudas Jaakobin poika ja Juudas Iskariot, josta tuli kavaltaja. 17. Jeesus laskeutui vuorelta yhdessä heidän kanssaan ja pysähtyi tasaiselle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikkialta Juudeasta, Jerusalemista ja rannikolta Tyroksen ja Sidonin seudulta. 18. Kaikki he olivat tulleet kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Myös saastaisten henkien vaivaamat tulivat terveiksi. 19. Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki. 20. Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. 21. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. 22. "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. 23. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. 24. – Mutta te rikkaat – voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet. 25. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä. 26. "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 12–16 : Matt. 10:1–4 Mark. 3:13–19
– jakeet 17–20a : Matt. 4:24–5:2 Matt. 12:15–16 Mark. 3:7–13
– jakeet 20b–23 : Matt. 5:3–12

Kommentoi tätä katkelmaa

Vihollisten rakastamisesta

muokattu 2.10.2024 klo 13:50

27. Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, 28. siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. 29. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. 30. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. 31. Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille. 32. Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat. 33. Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät. 34. Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin. 35. Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36. Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.

27. "Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. 28. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. 29. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. 30. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. 31. "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. 32. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. 33. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. 34. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. 35. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. 36. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 27–28 : Matt. 5:43–48 Luuk. 6:32–36
– jakeet 29–30 : Matt. 5:38–42
– jae 31 : Matt. 7:12

Juutalaismiehen tavanomainen vaate oli pellavasta tai puuvillasta kudottu, polvipituinen löysähkö paita (χιτών, khitōn), joka sidottiin vyöllä työskentelyn ja liikkumisen helpottamiseksi. Viileämmässä säässä sen päälle puettiin villainen viitta (ἱμάτιον, himation).[5]

Kommentoi tätä katkelmaa

Toisten tuomitsemisesta

37. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 38. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." 39. Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? 40. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa. 41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? 42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. 43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; 44. sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. 45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

37. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. 38. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." 39. Hän puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. 40. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. 41. "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 42. Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. 43. "Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. 44. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. 45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 37–42 : Matt. 7:1–5 Mark. 4:24–25
– jae 39 : Matt. 15:14
– jakeet 43–45 : Matt. 7:15–20 Matt. 12:31–37 Mark. 3:28–30 Luuk. 12:10

Kommentoi tätä katkelmaa

Viisas ja tyhmä rakentaja

muokattu 12.2.2011 klo 17:20

46. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? 47. Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. 48. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. 49. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

46. "Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? 47. Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. 48. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. 49. Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle." ©

 

Rinnakkaiskohdat:
– jae 46 : Matt. 7:21–23 Luuk. 13:25–27
– jakeet 47–49 : Matt. 7:24–27

Luukas kuvaa talon rakentamista ja sortumista eri tavoin kuin Matteus (Matt. 7:24–27), joka kirjoitti evankeliuminsa juutalaiselle yleisölle. Perustuksen "kaivaminen syvälle" oli huomattavasti yleisempää Palestiinan ulkopuolella kuin Israelissa. Jeesukselle ja Matteukselle Israelin pienten, kuivien joenuomien äkillinen tulviminen rajun rankkasateen seurauksena oli tuttua. Luukkaan tulva taas muistuttaa enemmän suuren virran, kuten Oronteksen, hidasta paisumista.[6]

Raamatun luotettavuuden kannalta ei kuitenkaan ole ongelmallista, että kirjoittaessaan kreikkalais-roomalaiselle yleisölle Luukas vaihtoi Jeesuksen vertauksen merkityksettömät yksityiskohdat sellaisiin, jotka vastaanottajat tunsivat omasta kokemuspiiristään. Ajanlaskun alussa sitaatin ehdoton sanatarkkuus ei ollut yhtä olennaista kuin uskollisuus alkuperäisen lausuman merkitykselle.

Kommentoi tätä katkelmaa

Luukkaan evankeliumi,
luku 5
Luukkaan evankeliumi,
luku 7

Viitteet

 1) N. T. Wright, Jesus and the Victory of God: Christian Origins and the Question of God, Vol 2 (Augsburg Fortress Publishers, 1997), 392.

 2) Em. teos, 393.

 3) Em. teos, 393–394.

 4) Em. teos, 535.

 5) Craig L. Blomberg, Jesus and the Gospels: An Introduction and Survey, 2nd ed. (B&H Academic, 2009), 65.

 6) Craig L. Blomberg, The Historical Reliability of the Gospels (InterVarsity Press, 1987), 122–123.

 

Ota yhteyttäX