Matteuksen evankeliumi,luku 26
luku 28
Matteuksen evankeliumi, luku 27
luotu 28.5.2024 klo 15:31
muokattu 14.2.2025 klo 23:20
Sisällys
| 1–5 | Juudaksen kuolema |
| 6–10 | Hurskastelua lahjuksilla |
| 11–26 | Kaksi Jeesusta Pilatuksen käsissä |
| 27–32 | Kuningasta pilkataan |
| 33–38 | Kuningas korotetaan |
| 39–44 | Solvausten ryöppy |
| 45–54 | Jumalan Pojan kuolema |
| 55–61 | Jeesus haudataan |
| 62–66 | Historian hyödyttömin varotoimi |
Juudaksen kuolema
1. Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; 2. ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin. 3. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4. ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5. Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.
1. Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta. 2. Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle. 3. Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille 4. ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi." 5. Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 1–2 : Mark. 15:1
Luuk. 23:1
Joh. 18:28
Hurskastelua lahjuksilla
6. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta." 7. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. 8. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. 9. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, 10. ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt."
6. Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon." 7. Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi. 8. Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi. 9. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana: – He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet. 10. Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua käskenyt. ©
Kaksi Jeesusta Pilatuksen käsissä
11. Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot." 12. Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut. 13. Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" 14. Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. 15. Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. 16. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. 17. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" 18. Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. 19. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä." 20. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. 21. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan." 22. Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" 23. Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" 24. Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." 25. Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle." 26. Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
11. Jeesus vietiin nyt maaherran eteen. Tämä kysyi: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. 12. Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. 13. Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka raskaita todisteita he esittävät sinua vastaan?" 14. Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti. 15. Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. 16. Vankien joukossa oli nyt Barabbas-niminen kuuluisa mies. 17. Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: "Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" 18. Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä. 19. Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: "Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta." 20. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota. 21. Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen." 22. Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!" 23. "Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!" 24. Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne." 25. Kaikki huusivat yhteen ääneen: "Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!" 26. Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 11–14 : Mark. 15:2–5
Luuk. 23:3
Joh. 18:33–38a
– jakeet 15–18 : Mark. 15:6–10
Luuk. 23:13–17
Joh. 18:39
– jakeet 20–23 : Mark. 15:11–14
Luuk. 23:18–22
Joh. 18:40,19:4–6
– jakeet 24–26 : Mark. 15:15
Luuk. 23:23–25
Joh. 19:12–16a
Kuningasta pilkataan
27. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. 28. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan 29. ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" 30. Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. 31. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. 32. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.
27. Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. 28. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, 29. väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" 30. He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. 31. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi. 32. Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 27–30 : Mark. 15:16–19
Joh. 19:1–3
– jae 31 : Mark. 15:20
Joh. 19:16b
– jae 32 : Mark. 15:21
Luuk. 23:26
Kuningas korotetaan
muokattu 14.2.2025 klo 23:20
33. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi - se on: pääkallon paikaksi - 34. he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. 35. Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. 36. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. 37. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." 38. Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.
33. Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, 34. he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda. 35. Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. 36. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. 37. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." 38. Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 33–38 : Mark. 15:22–28
Luuk. 23:33–34,38
Joh. 19:17–24
Matteuksen mukaan (jae 34) Jeesukselle tarjottiin viiniä, johon oli sekoitettu katkeraa nestettä; Markus (Mark. 15:23) kertoo mirhalla höystetystä viinistä. Johannes (Joh. 19:29) puhuu pelkästä hapanviinistä. Mitä juoma siis oli?
Kun viini joutuu tekemisiin ilman kanssa, se hapettuu viinietikaksi, joka on hapanta. Rooman valtakunnan alueella sotilaat, rahvas ja orjat joivat tällaista vanhentunutta viiniä veteen sekoitettuna. Latinaksi juoma tunnettiin nimellä posca, mutta kreikassa sille ei ollut omaa sanaa. Kaikki kreikankieliset lähteet kutsuvat sitä yksinkertaisesti etikaksi (ὄξος, oksos).[1]
Mirha puolestaan on kasvihartsia, jota saadaan valuttamalla mirhapuiden sukuun kuuluvista piikikkäistä kasveista. Maultaan aine on kitkerää eli karvasta, ja sitä sen nimikin (מֹר, mor) seemiläisissä kielissä merkitsee. Viiniin liuotettu mirha turruttaa kipua, mikä on käytännöllistä, jos teloitettavat halutaan pitää tajuissaan mahdollisimman kauan. Historiallisesti on täysin uskottavaa, että sotilailla oli mukanaan ruukku tällaista halpaa viiniä.
Joiko Jeesus? Matteuksen ja Markuksen mukaan Jeesus ei halunnut huumaavaa juomaa ennen kuin häntä alettiin naulita ristiin. Johannes puolestaan kertoo tilanteesta kuusi tuntia myöhemmin, kun Jeesus on roikkunut paahteessa melko pitkään ja valittaa janoaan täyttääkseen ikivanhan ennustuksen (Ps. 22:16). Aikaero on asian kannalta melko keskeinen.
Solvausten ryöppy
39. Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä 40. ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä." 41. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: 42. "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. 43. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'." 44. Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.
39. Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen 40. he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" 41. Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: 42. "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. 43. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika." 44. Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 39–44 : Mark. 15:29–32
Luuk. 23:35–37,39–43
Jumalan Pojan kuolema
45. Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 46. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? 47. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta." 48. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. 49. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan." 50. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. 51. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, 52. ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. 53. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. 54. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika."
45. Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47. Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." 48. Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. 49. Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen." 50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. 51. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, 52. haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. 53. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. 54. Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!" ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 45–54 : Mark. 15:33–39
Luuk. 23:44–48
Joh. 19:28–30
Jeesus haudataan
muokattu 23.1.2025 klo 14:50
55. Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. 56. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti. 57. Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. 59. Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen 60. ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois. 61. Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.
55. Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. 56. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti. 57. Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58. Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. 59. Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen 60. ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois. 61. Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 55–56 : Mark. 15:40–41
Luuk. 23:49
Joh. 19:38–42
– jakeet 57–61 : Mark. 15:42–47
Luuk. 23:50–56
Joh. 19:25–27
Arimatialainen Joosef oli todennäköisesti fariseusFariseukset: (hepr. 'erottautuneet') Juutalainen ryhmittymä, joka syntyi Johannes Hyrkanoksen päivinä vastustamaan kuninkaallisen ja papillisen vallan yhdistymistä. Suositun maallikkoliikkeen jäsenet pyrkivät kuuliaisuuteen Tooraa kohtaan kaikilla elämäna..., mutta se ei suinkaan tehnyt hänestä automaattisesti Jeesuksen vastustajaa. Itse asiassa Jeesus oli näkemyksiltään lähinnä juuri fariseuksia, jotka muistuttivat nykypäivän konservatiivisia evankelisia maallikoita ja pastoreita. He uskoivat Raamatun erehtymättömyyteen ja oikein ymmärrettynä pitivät sitä niin ylimpänä kuin riittävänäkin ohjeena koko elämälle. Tällaisessa yhteydessä lakihenkisyys pääsee tietysti helposti kukoistamaan.[2]
Markus mainitsee, että Joosef "rohkaisi mielensä" tai "uskaltautui" (τολμήσας, tolmēsas) kysymään lupaa haudata Jeesus (Mark. 15:43). Tämä on erikoista – Pilatuksella ei ollut mitään syytä hätkähtää tai raivostua pyynnöstä, sillä asianmukainen hautaaminen oli juutalaisille tärkeää ja Jerusalemissa siihen suostuttiin.[3]
Seikka muuttuu ymmärrettävämmäksi, kun otetaan huomioon, mitä Johannes kertoo omassa selonteossaan (Joh. 19:38–39): Joosef Arimatialainen kuului Jeesuksen oppilaisiin, mutta toverinsa Nikodemoksen (Joh. 3:1–2) lailla piti asian salassa heimoveljiensä reaktiota peläten. Markuksen ja Johanneksen kuvaukset täydentävät toisiaan, mutta eri sävyin: Markus arvostaa Joosefin rohkeutta ja Jumalan valtakunnan odotusta, kun taas Johannes näkee myönteisenä vain sen, että tämä vihdoin astuu esiin tehdäkseen jotain Jeesuksen hyväksi.[4]
Evankeliumit painottavat kiehtovalla tavalla eri piirteitä kuvatessaan Joosef Arimatialaista. Ainoastaan Matteus kertoo hänen olleen rikas (Matt. 27:57) ja mainitsee hänen olleen Jeesuksen oppilas, mutta ei kerro hänen kuuluneen suureen neuvostoon tai odottaneen valtakuntaa. Nämä seikat kuuluvat Markuksen (Mark. 14:43) ja Luukkaan (Luuk. 23:50–51) painotuksiin. Vain Markus kertoo hänen keränneen rohkeutta; yksin Luukas ylistää häntä hyväksi ja hurskaaksi mieheksi, joka ei tukenut neuvoston päätöstä. Ainoastaan Johannes kertoo aiemmasta salailusta ja kytköksistä Nikodemokseen. On vaikea laatia keskinäistä riippuvuutta edustava kehityskulku näin itsenäisten todistajanlausuntojen säikeistä.[5]
Matteus on evankelistoista ainoa, joka kertoo haudan olleen Joosef Arimatialaisen oma hauta (j. 60). Luukas (Luuk. 23:53) ja Johannes (Joh. 19:41) tietävät vain, että se oli uusi, ja Johannes mainitsee (Joh. 19:42) sen olleen kätevästi lähellä, mikä tuskin oli riittävä syy saada vieras hauta noin vain teloitetun rikollisen käyttöön. Vaikka Matteus siis mukaileekin läheisesti Markuksen kuvausta (Mark. 15:46–47), hän lisää tekstiinsä itsenäiseen tietolähteeseen perustuvia yksityiskohtia. Markus ei sano mitään haudan käyttämättömyydestä eikä sen varsinaisesta omistajasta.[6]
Historian hyödyttömin varotoimi
62. Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo 63. ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'. 64. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen." 65. Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte." 66. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.
62. Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. 63. He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' 64. Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi." 65. Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte." 66. He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion. ©
Matteuksen evankeliumi,luku 26
luku 28
