Psalmien kirja,luku 114
luku 116
Psalmien kirja, luku 115
luotu 18.3.2026 klo 14:35
muokattu 18.3.2026 klo 14:35
Sisällys
| 1–8 | Epäjumalanpalvelus ja ihmisyyden tuho |
Epäjumalanpalvelus ja ihmisyyden tuho
muokattu 18.3.2026 klo 14:35
1. Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden. 2. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" 3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. 4. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. 5. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. 6. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. 7. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. 8. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
1. Älä meille, Herra, älä meille anna kunniaa, mutta anna kunnia omalle nimellesi, sinä hyvä ja uskollinen! 2. Miksi saisivat vieraat kansat sanoa: "Missä on heidän jumalansa?" 3. Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee. 4. Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä. 5. Niillä on suu, mutta ne eivät puhu, niillä on silmät, mutta ne eivät näe. 6. Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, niillä on nenä, mutta ne eivät haista. 7. Niillä on kädet, mutta ne eivät kosketa, niillä on jalat, mutta ne eivät kävele, niiden kurkusta ei kuulu mitään ääntä. 8. Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät, kaikki, jotka niihin turvaavat. ©
Raamatun profeetat pilkkaavat kernaasti epäjumalankuvien tekijöitä. Muinaisen Lähi-idän asukkaat eivät ajatelleet, että kivestä tai puusta tehty kuva olisi ollut itse jumala. Jumaluudet asuivat heitä esittävissä patsaissa ja toimivat niiden kautta.[1] Siksi suoritettiin ensin erityinen rituaaliseremonia, jossa patsaan suu ja sieraimet avattiin, jotta jumaluuden henki saattoi siirtyä häntä esittävään kuvaan. Vasta kun patsas oli tällä tavoin elävöitetty, sitä oli mielekästä palvoa ja sille saattoi esittää anomuksia. Vastaavasti epäjumalankuvien tuhoaminen tai tuhoutuminen (esim. 2. Kun. 11:18, 1. Sam. 5:3–5) ei tarkoittanut, että jumaluus olisi kuollut. Hän vain menetti rajapintansa, jonka kautta toimia maailmassa (mikä oli toki suuri häpeä). Oli siis valmistettava uusi jumalankuva.[2]
Mooseksen laki kieltää yksiselitteisesti tällaisten jumalankuvien tekemisen oikein kymmenen käskyn tasolla:
4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
4. "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. ©
Kielto ei koske kasvien, eläinten tai taivaallisten olentojen kuvaamista ylipäänsä. Niiden kutominen, veistäminen, valaminen ja takominen oli paitsi sallittua, toisinaan jopa käskettyä (esim. 2. Moos. 25:18–20, 26:1,31; 1. Kun. 7:23–25, 10:18–20). Käskyssä käytetään heprean sanoja pęsęl (פֶּסֶל) ja tĕmûnāh (תְּמוּנָה), eikä näillä viitata kertaakaan temppelikäyttöön tai Salomon palatsiin valmistettuihin hahmoihin. Ne eivät esiinny myönteisessä merkityksessä koko Vanhassa testamentissa lukuun ottamatta Jobin kirjaa (Job 4:16), jossa puhutaan neutraalisti henkiolennon ”hahmosta”, sekä jakeita 4. Moos. 12:8, 5. Moos. 4:12,15–16 ja Ps. 17:15, joissa hahmo on Jumalan oma hahmo.
Israel siis ei saanut ikinä valmistaa jumalankuvaa (yhteenkirjoitettuna) kahdesta selkeästä syystä. Ensiksikin elävä Jumala oli läsnä kaikkialla kosmoksessa eikä halunnut kenenkään antavan hänen luonteestaan väärää kuvaa. Olisi ollut syvä loukkaus Jumalaa kohtaan rajata hänen toimivaltansa mihinkään puupölkkyyn tai kultaiseen taostyöhön. Toiseksi Jumalalla oli jo oma kuvansa, jolle oli annettu selkeä käsky toimia ”hänen läsnäolonsa ja voimansa polttopisteenä” – joku, jonka kautta Jumala toteuttaisi voimaansa ja valtaansa aineellisessa maailmassa.[3]
Ihminen oli asetettu tähän erityisasemaan jo luomisessa (1. Moos. 1:26–27). Koko alkuperäinen sotku syntyi siitä, ettei hän halunnut pysyä omalla paikallaan. Ihminen tavoitteli sopimattomia ja luovutti siten valtansa ”voimille ja valloille”, jotka ottivat sen sangen mielellään. Joka kerta epäjumalanpalvelukseen syyllistyessään ihminen nyrjähtää uudestaan pois tältä paikalta ja unohtaa oman kuvuutensa.
Psalmin alku kuvaa hyvin purevasti epäjumalanpalveluksen tuhoisia vaikutuksia: elottomat pölkyt, joissa asuva henkiolento ei kykene muuhun kuin orjuuttamaan palvojansa, eivät ole kelvollisia kumartelun kohteita. Niiden kunnioittaja muuttuu vähitellen yhtä kuolleeksi kuin jumalankuvakin on. Sen sijaan elävän Jumalan palvominen ja hänen kirkkautensa katseleminen Jeesuksen kasvoissa uudistaa ihmisen olemuksen (2. Kor. 3:18) ja asettaa hänet alkuperäiseen vastuutehtävään (Ef. 1:11–23).
9. Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä. 10. Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä. 11. Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä. 12. Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, 13. hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin. 14. Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. 15. Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan. 16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. 17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. 18. Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!
9. Sinä, Israel, luota Herraan! Hän on sinun turvasi ja kilpesi. 10. Aaronin suku, luota Herraan! Hän on sinun turvasi ja kilpesi. 11. Te, Herran palvelijat, luottakaa Herraan! Hän on teidän turvanne ja kilpenne. 12. Herra muistaa meitä ja siunaa meitä, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua. 13. Herra siunaa niitä, jotka häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria. 14. Lisätköön Herra kansaansa, teitä ja lapsianne, polvesta polveen. 15. Siunatkoon teitä Herra, hän, joka on tehnyt taivaan ja maan. 16. Taivas on Herran, maan hän on antanut ihmisille. 17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut. 18. Mutta me kiitämme Herraa nyt ja ikuisesti. Halleluja! ©
Psalmien kirja,luku 114
luku 116
