Psalmien kirja, luku 129
1. Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti - näin sanokoon Israel - 2. he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle. 3. Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot. 4. Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet. 5. Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet. 6. Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan, 7. josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä. 8. Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."
1. Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti – näin sanokoon Israel – 2. kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu. 3. Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä. 4. Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä. 5. Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia. 6. He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään – 7. siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään, 8. eivätkä ohikulkijat sano: "Siunatkoon teitä Herra." Me siunaamme teidät Herran nimessä. ©