Psalmien kirja,luku 81
luku 83
Psalmien kirja, luku 82
luotu 17.6.2009 klo 16:04
muokattu 16.3.2026 klo 13:47
Sisällys
| 1–8 | Jumala toimii tuomarina |
Jumala toimii tuomarina
muokattu 16.3.2026 klo 13:47
1. Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä: 2. "Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" Sela. 3. "Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. 4. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä. 5. Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat. 6. Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia; 7. kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa." 8. Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.
1. Asafin psalmi. Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa ja julistaa jumalille tuomionsa: 2. "Kuinka kauan te poljette oikeutta ja pidätte väärintekijöiden puolta? (sela) 3. Puolustakaa orpoja ja onnettomia, huolehtikaa köyhistä ja kurjista. 4. Pelastakaa heikot ja vähäväkiset, vapauttakaa heidät sortajien käsistä. 5. Te ette tiedä ettekä ymmärrä mitään, te harhailette pimeässä, ja maan perustukset järkkyvät. 6. Kuulkaa! Vaikka olette jumalia, kaikki tyynni Korkeimman poikia, 7. te kuolette niin kuin ihminen kuolee, sorrutte kuin vallasta syösty ruhtinas!" 8. Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. ©
Psalmi alkaa jakeella, jossa heprean jumalia merkitsevä sana ʾḝlohîm (אֱלֹהִים) esiintyy kahdesti. Kieliopillisesti sana on monikollinen, mutta esiintyessään hieman erikoisesti yksiköllisen verbin kanssa (yli kaksituhatta kertaa) se merkitsee aina Jumalaa. Jälkimmäinen esiintymä sen sijaan viittaa väistämättä useampaan olentoon, sillä Jumala seisoo kokouksessa heidän keskellään (hepr. qęręḇ). Tämä kokouksen johtaja, ”Korkein” (j. 6), jota kutsutaan näin myös muualla Vanhassa testamentissa (1. Moos. 14:18–22; 4. Moos. 24:16; Ps. 7:18, 18:14, 47:3), on luonnollisesti Israelin Jumala.[1] Mutta keitä hän puhuttelee?
Skeptinen tutkimus, joka haluaa ajoittaa Vanhan testamentin tekstien syntytaustan vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeisiin kirjureihin, pitää katkelmaa osoituksena varhaisen juutalaisuuden polyteistisesta luonteesta. Esimerkiksi suomalaisteologien teos Jumalan synty katsoo psalmin toimivan kaikuna ”kuningasajan monijumalaisesta uskonnosta”, joka Israelissa vaikutti ”kohtuullisen varmasti” ennen kuin yksi Jumala vakiintui yli muiden.[2]
Varovaiset konservatiivit, kuten heprean kielen tuntija ja rovasti Risto Santala, yrittävät puolestaan pehmentää ilmauksen tarkoittamaan juutalaisten tuomareita, joita Jumala sitten nuhtelee huonosta hallintotavasta.[3] Joskus psalmi tulkitaan myös niin, että Isä puhuu siinä muille kolminaisuuden jäsenille. Tämä kuitenkin johtaisi harhaoppiin: tekstissä nuhdeltavat henkilöt tuomitaan rappionsa ja hallinnollisen epäonnistumisensa vuoksi kuolemaan ihmisten lailla (Ps. 82:2–4,7).[4] Eivätkä ʾḝlohîm voi olla juutalaisia vallanpitäjiäkään, sillä missään ei opeteta, että heidät olisi asetettu muiden kansojen päämiehiksi (j. 8).[5]
Ratkaisevaa on ymmärtää, että ʾḝlohîm ei ole olemusta vaan asuinpaikkaa kuvaava käsite.[6] Vanhassa testamentissa ʾḝlohîm-olennoiksi näet lasketaan
- Jumala itse (lukemattomissa paikoissa, mm. 5. Moos. 4:35)
- hänen taivaallisen neuvostonsa jäsenet (j. 6)
- muiden kansojen jumalat ja jumalattaret (Tuom. 11:24, 1. Kun. 11:33)
- pahat henget (5. Moos. 32:17)
- edesmennyt profeetta Samuel (1. Sam. 28:13) sekä
- enkeliolennot (Ps. 8:6).
Tarkoitus ei ole ajatella, että nämä kaikki olisivat kirjoittajien mielestä ”Jumalia” – kaikkitietäviä, kaikkialla läsnäolevia tai todellisuuden kiistattomia valtiaita tai edes palvonnan arvoisia. Se olisi monijumalaisuutta. Päinvastoin: Israelin Jumala JHVH on vertaansa vailla ja ainutlaatuinen kaikkien muiden olemassa olevien ʾḝlohîm-olentojen joukossa (2. Moos. 15:11, 5. Moos. 3:24, 1. Kun. 8:23, Ps. 97:9).[7] Käsite tarkoittaakin olentoja, jotka asuttavat hengellistä todellisuutta, eivät ihmisten aineellista maailmaa. JHVH on myös tuon todellisuuden kiistaton Luoja ja Hallitsija; kaikki muut olennot ovat hänen tekoaan ja hänen palvelijoitaan.
Monet muinaisen Lähi-idän kulttuurit, kuten Ugarit, Kanaan ja Egypti, katsoivat, että oli olemassa taivaallinen hovi, jonka olennot asettuivat erilaisiin arvoasteisiin. Raamatun kirjoittajat eivät varsinaisesti olleet poikkeus tästä näkemyksestä, mutta yllä mainittu keskeinen ero näkyy tässäkin psalmissa (Ps. 82:1,6): ”Jumalan pojat” ovat kiistatta Israelin Jumalan auktoriteetin alaisia, eivät tasaveroisia olentoja hänen kanssaan.[8] Jumala ei tarvitse tällaista neuvostoa todellisuuden hallitsemiseen yhtään sen enempää kuin hän tarvitsee ihmisiä.[9] Silti hän on valinnut luoda taivaallisia olentoja, jotka ovat hänelle alisteisia, ja antanut niille erilaisia tehtäviä.
Psalmien kirja,luku 81
luku 83
