Ain’ laulain työtäs tee
Mikä on työn tarkoitus? Onko se välttämätön paha, itsetarkoitus vai jotakin enemmän?
Mikä on työn tarkoitus? Onko se välttämätön paha, itsetarkoitus vai jotakin enemmän?
Kivet osaavat kertoa monenlaista, kun niitä pysähtyy kuuntelemaan. Käydessäni Lontoossa niillä oli paljon sanottavaa.
Joskus tuntuu, että ihmiselämän ulkoiset olosuhteet muistuttavat enemmän asfaltilla päällystettyä autiomaata kuin paratiisia. Vaikeuksien laatua ja määrää enemmän ratkaisee kuitenkin se, miten toimimme niiden keskellä.
Kristittyjä pilkataan usein ”hörhöiksi”. Liityttyäni ateistien Facebook-ryhmään oivalsin, että hörhöilyä voi harrastaa joka lipun alla.
Kirjoihin perustuvat elokuvat vetävät harvoin vertoja alkuteoksilleen. Sama ongelma vaivaa aikamme eeppisintä filmitrilogiaa, Tarua Sormusten Herrasta.
Jos salasanan muistaminen on hankalaa, nimen muistaminen tuntuu olevan vähintään yhtä vaikeaa. Nimi ja ihminen eivät yleensä liity olennaisesti toisiinsa.
Idea on yksinkertainen: firman toimitusjohtaja tai omistaja soluttautuu viikoksi oman yrityksensä palvelukseen harjoittelijaksi. Työtoverit kohtelevat häntä kuin aitoa aloittelijaa.
Olen huomannut, että ihan uusien virheiden keksimisen sijasta osaamme parhaiten toistaa juuri niitä samoja, joita olemme aiemminkin tehneet.
Oppi perisynnistä ja ihmisen luontaisesta pahuudesta on monen mielestä ahdistava ja kielteinen. Todellisuudessa se on ainoa ja hyvin tehokas suoja moraalista sokeutta vastaan.
Lähes jokainen toivoisi saavansa elämässään aikaan jotain merkityksellistä. Kaipaamme tilaisuutta tehdä jotain tärkeää, mutta maailmanluokan parrasvaloissa on kuitenkin niukasti tilaa.