Viime aikoina sosiaalisessa mediassa ovat puhuttaneet aatteellisten toimijoiden tunkeutumiset koulumaailmaan. Tammikuussa Helsingin kaupunki ilmoitti järjestävänsä kevään aikana kaikille 6.–9.-luokkaisille sateenkaarityöpajan, jossa puhutaan mm. seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Sisällöstä vastaavana asiantuntijana häärää Seta ry, jota ei parhaalla tahdollakaan voi pitää ideologisesti neutraalina tahona. Uutisesta nousi meteli.
Vain noin viikko myöhemmin kyseenalaistettiin ”konservatiivisen herätysliikkeen”, siis Kansanlähetyksen, toteuttamat LuomisLabra-tunnit Turun kouluissa. Ylen uutisen mukaan viranhaltija jyrähti, että koulujen tulisi pidättäytyä yhteistyöstä aatteellisten toimijoiden kanssa. Sellaiset eivät sovi perusopetukseen. Somejulkaisuissa ja kolumneissa vedottiin neutraalin tiedon opettamisen puolesta. Koulujen on oltava arvoneutraaleja paikkoja.
Onko se mahdollista?
Sain joulun alla maistiaisia arvoneutraalista koulusta. Opetushallituksen tuoreimpien ohjeiden mukaisesti työpaikkani järjesti joulujuhlan, joka pyrki viimeiseen asti välttämään aatteellista ainesta. Seimikuvaelmaa, yhtään virttä tai Jeesukseen viittaavaa joululaulua ei ollut. Niiden sijaan smurffeiksi pukeutuneet opettajat lauloivat:
Näin smurffimaahan joulun teen
ja yöhön hiljaiseen
vain kuuluu ääni kodinkoneiden.
Jeesus-lapsen oudohko ”uudelleen syntyminen” vaihtui vielä oudompaan mukaelmaan. Asenne, että kristillinen tapakulttuuri ei saa näkyä moniarvoisen yhteiskunnan julkisissa toiminnoissa, ei ole arvoneutraali. Se on yksi arvoasetelma muiden joukossa.
Ei ole neutraalia opettaa koululaisille, että jokainen voi valita itse omat arvonsa. Se on ääni subjektivismille ja relativismille. Ei ole neutraalia vaieta Jumalasta ja uskonnoista, jotta lapset voisivat valita aikuisina vapaasti itse, mihin uskovat. Se on kannanotto, jonka mukaan uskonnot ovat niin yhdentekeviä ja valheellisia, ettei mitään niistä tule omaksua jo varhain.
Neutraalia maaperää, eräänlaista arvojen ei-kenenkään-maata, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki maa on merkitty arvojen viireillä.
Ymmärrän toki, että aikuiset ovat huolissaan ideologioista. Arvoilla ja aatteilla on aina sekä seuraajia että seurauksia. Aate, että toiseen kansaan tai heimoon kuuluvia voi ja saa riistää, johti orjuuden syntyyn kaikissa kulttuureissa. Kristillinen vakaumus, että Jumalan kuvaksi luotu ihminen on sellaisenaan arvokas, johti puolestaan orjuuden kukistumiseen. Fasistiset ja kommunistiset valtiot vajosivat hirveään epäinhimillisyyteen hyväksyttyään materialistisen katsomuksen.
Pahaa jälkeä syntyy kaikkein salakavalimmalla tavalla juuri silloin, kun jokin taho uskottelee itselleen ja muille olevansa neutraali ja vailla mitään ideologiaa. Se pääsee pidäkkeettä toteuttamaan omaa aatettaan, kun toiset tähyilevät ulospäin ja torjuvat ”ideologisia tunkeilijoita” muka ”neutraalilta maaperältä”, joka on saavutettu. Tämä harha käy kalliiksi.
Koska arvoja ei voi välttää, on valittava omansa. Kävisivätkö hyvyys, totuus ja kauneus?
Kirjoittaja on arvojen suhteen aivan neutraali ja vailla ideologisia kytköksiä. Teksti on julkaistu kolumnina Uusi Tie -lehden numerossa 8–9/2023.