Älä puhu pastaa
Lentävä spagettihirviö ja älykäs suunnittelu
luotu 4.9.2009 klo 15:19
Kuva: Niklas Jansson, Android Arts
| Taustaa |
| Spagettihirviö ja suunnittelijan tunnistaminen |
| Spagettihirviö ja muut möröt |
| Russellin teekannu |
| Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen |
| Mitä me siis tähän sanomme? |
Taustaa
Kesällä 2005 nuori mies nimeltä Bobby Henderson lähetti avoimen kirjeen Kansasin osavaltion opetuslautakunnalle. Kirjeen tarkoitus oli arvostella lautakunnan tuoretta ratkaisua nostaa älykkään suunnittelun (ID) opetus osavaltion kouluissa evoluutioteorian rinnalle.[1] Mainittu päätös ei ilahduttanut kaikkia, koska evoluutioteorian kannattajat ovat päättäneet nähdä ID-teorian vain naamioituna kreationismina eli raamatullisena luomisoppina, eikä mikään sellainen tietenkään sovi luonnontieteen tunnille.
Niinpä Henderson ilmaisi (herkullisen satiiriseen sävyyn) huolensa siitä, etteivät kaikki näkemykset tule nyt tasapuolisesti kohdelluiksi. Hän ilmoitti olevansa yksi niistä miljoonista, jotka uskovat lentävän spagettihirviön luoneen maailman nuudelisella ulokkeellaan.[2] Spagettihirviö on paitsi näkymätön ja siis mahdoton havaita, myös innokas sekoittamaan tahallaan tiedemiesten mittaustuloksia ja saa siten maailman näyttämään evoluution aikaansaannokselta. Kaiken tämän tarkoitus on vain koetella pastafarien eli spagettihirviön seuraajien uskoa. Henderson vaati kieli poskessa, että opetukseen käytetty aika on tasapuolisuuden nimissä jaettava kolmeen yhtä suureen siivuun: yksi älykkäälle suunnittelulle, yksi "spagettimonsterismille" ja yksi evoluutioteorialle, jota kaikki havainnot tukevat.
Spagettihirviöstä tuli lyhyessä ajassa kuuluisa. Se osoittautui tuoreeksi, tehokkaaksi ja varsin humoristiseksi keinoksi kyseenalaistaa älykkään suunnittelun tieteellinen pätevyys blogeissa, keskustelupalstoilla ja jopa kirjoissa. Tarkoitus on tietenkin saada ihmiset pitämään spagettihirviötä ja älykästä suunnittelijaa samanarvoisina, tasaveroisina selityksinä elämän synnylle ja monimutkaisuudelle. Koska ajatus spagettihirviöstä kaiken luojana on absurdi, analogisesti myös ajatuksen älykkäästä suunnittelijasta on oltava absurdi.
Mutta onko analogia ehyt?
Spagettihirviö ja suunnittelijan tunnistaminen
Lentävä spagettihirviö pyrkii parodisoimaan ID-liikkeen näkemykset siitä lähtökohdasta, että oletettu älykäs suunnittelijahan voisi olla kuka tahansa, ei välttämättä juutalaiskristillinen Jumala. ID-teorian kannattajat ovat kuitenkin toistuvasti ja painokkaasti korostaneet juuri samaa: teoria ei voi tieteellisessä mielessä ottaa kantaa suunnittelijan identiteettiin. Suunnittelu voidaan kyllä havaita tieteellisin metodein, mutta juutalaiskristillisen Jumalan olemassaoloa teoria ei voi edes periaatteessa todistaa. Siksi älykäs suunnittelu ei ole vastapuolen äänekkäistä epäilyksistä huolimatta yritys salakuljettaa Raamattu luonnontieteen tunnille.
Parodia siis epäonnistuu varsinaisessa tehtävässään. William Lane Craig toteaakin, että ID-liikkeen edustajat olisivat itse voineet käyttää tarinaa lentävästä spagettihirviöstä osoittamaan, miksi he eivät ole edistämässä uskontoa.[3] Suunnittelun tunnistaminen on tieteellisten menetelmien mahdollisuuksien rajoihin kuuluva seikka; suunnittelijan nimeäminen sen enempää Jumalaksi kuin lentäväksi spagettihirviöksikään on teologinen johtopäätös, jota tiede itse ei oikeuta tekemään.
Asia, jonka ID-teoria pyrkii kyseenalaistamaan, on darwinismin tarjoamien mekanismien kyky tuottaa kaikki luonnossa havaittava monimutkaisuus. Teoria esittää, että ainoastaan rakenteiden ja niiden tuottamiseen tarvittavan informaation suunnittelu on riittävä selitys ilmiölle. Koska teoria itsessään ei voi ottaa kantaa suunnittelijan henkilöllisyyteen tai edes persoonallisuuteen, lentävän spagettihirviön (tai Jahven) postuloiminen ei tuo luonnontieteen opetukseen mitään lisäarvoa, päinvastoin. Tästä syystä opetusaikaa ei ole tarpeen jakaa kolmen selitysmallin kesken, vaikka jokin koulu katsoisikin aiheelliseksi opettaa älykästä suunnittelua evoluutioteorian rinnalla. Jumala ja spagettihirviö ovat teologiaa, älykäs suunnittelu ja evoluutioteoria taas luonnontiedettä.
Spagettihirviö ja muut möröt
Tarina lentävästä spagettihirviöstä pyrkii vaikuttamaan myös toisella tasolla. Se muistuttaa jossakin määrin Russellin teekannua[4] ja näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista[5]. Näiden kahden entiteetin avulla avulla on yritetty – tosin eri tavoin – kyseenalaistaa perinteisten uskontojen, eritoten kristillisen uskon, mielekkyys ja rationaalisuus.
Russellin teekannu
Russellin teekannu on nimensä mukaisesti ateistifilosofi Bertrand Russellin luomus. Hän kirjoittaa:
Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Valistuneella aikakaudella epäilijä saisi osakseen psykiatrin huomion, varhaisemmalla ajalla peräti inkvisiittorin.[6]
Russell tarkoittaa ensiksikin, että nk. todistustaakka eli velvollisuus perustella, miksi jokin näkemys on oikeutettu, on aina totuusväitteen (esim. "aurinkoa kiertävä teekannu on olemassa") esittäjällä. Tässä hän on tietenkin oikeassa. Muutenhan kuka tahansa voisi esittää mielivaltaisia väittämiä tuosta vain ja vaatia toisia joko hyväksymään ne tai todistamaan, että väittämät eivät ole totta.
On varsin vaikeaa todistaa, ettei jokin pidä paikkaansa – etenkin silloin, kun asiasta ei voi tehdä mitään havaintoja tai päätelmiä. Siksi jokainen väite edellyttää positiivisia todisteita. Kukaan ei ole todistanut, ettei tikkaiden ali kulkeminen tuota huonoa onnea. Silti se ei oikeuta päättelemään, että tikkaiden ali kulkeminen tuottaisi huonoa onnea.
Viittauksillaan pyhiin kirjoihin ja jokasunnuntaiseen opetukseen Russell vihjaa, että vertaus teekannusta soveltuu jollakin tavalla kristinuskon Jumalaan. Tässäkin hän on oikeassa. Henkilö, joka väittää Jumalan olevan olemassa, joutuu perustelemaan väitteensä. Hän ei voi vedota siihen, ettei kukaan ole pystynyt todistamaan päinvastaista.
Lisäksi on selvää, että jos (ja huomaa paino sanalla jos) kysymys Jumalan olemassaolosta on samalla viivalla kuin kysymys aurinkoa kiertävän teekannun olemassaolosta, on kummankin olemassaoloon yhtä epäjohdonmukaista uskoa. Ehyt rinnastus Russellin teekannun ja kristinuskon Jumalan välillä kärsii kuitenkin monista puutteista.
Ensiksikin kannun olemassaolosta ei voida edes periaatteessa saada minkäänlaista todistetta. Russellin teekannun olennainen piirre on, että se on liian pieni havaittavaksi Maasta käsin. Tämä merkitsee, ettei kenelläkään ole loppujen lopuksi mitään varsinaista syytä uskoa teekannun olevan olemassa.
Jotta Jumala olisi analoginen kannun kanssa, hänen olemassaolostaan ei myöskään tulisi voida edes periaatteessa saada minkäänlaista todistetta. Häneen uskomisen tulisi perustua yksinomaan siihen, että joku on saanut moisen ajatuksen päähänsä eikä kukaan ole kyennyt osoittamaan, ettei tätä Jumalaa ole olemassa.
Jumalan olemassaolon puolesta on kuitenkin esitetty lukuisia argumentteja, jotka eivät sovi Russellin teekannuun. Filosofi Alvin Plantinga tarjoaa sellaisia pari tusinaa.[7] Ateisti ei välttämättä pidä argumentteja vakuuttavina, mutta olennaista onkin, että väitteen tueksi voidaan esittää rationaalisia perusteluja. Koska teekannuvertaus perustuu oletukseen, että usko Jumalaan on vailla rationaalisia perusteita, analogia murtuu.
Toiseksi posliininen teekannu aurinkoa kiertävällä radalla on fyysinen kappale, joka on osa tätä maailmankaikkeutta. Sillä on tietty massa, muoto, väri, fyysinen sijainti ja koostumus. Se on filosofisessa kielenkäytössä kontingentti olio, jonka ei välttämättä tarvitsisi olla olemassa. Sokea luottamus tämänkaltaisen astian olemassaoloon vailla tietoa, havaintoa tai järkisyitä täyttää lähinnä taikauskon määritelmän.
Kristinuskon Jumala puolestaan on maailmankaikkeuden ulkopuolinen eli transsendentti henkiolento. Hän on filosofisessa mielessä välttämätön olio ja vastuussa kaiken olemassaolevan luomisesta, ei osa tuota luotua todellisuutta.[8] Juuri tästä syystä on mahdollista tehdä päätelmiä ja havaintoja maailmankaikkeudesta ja argumentoida niiden pohjalta Jumalan olemassaolon puolesta, mutta ei pastalautasen, jonka joku keksii väittää luoneen kaiken.
Teismin tarkoittama Jumala ei ole vain olio olioiden joukossa, vaan perimmäinen syy, josta kaikki muu olemassaoleva virtaa. Yritys verrata häntä posliiniseen teekannuun osoittaa, ettei vertauksen esittäjä ole lainkaan käsittänyt, mistä keskustellaan.
Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen
Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen (engl. Invisible Pink Unicorn eli IPU) on Usenetin keskusteluryhmässä vuonna 1990 syntynyt ja sittemmin laajaan käyttöön levinnyt parodiaolento, jota käytetään ateistien parissa jumaluskomusten arvostelemiseen, ellei peräti irvistelemiseen.
Tarkoitus on osoittaa lentävän spagettihirviön tyyliin, että yliluonnolliset uskomukset ovat mielivaltaisia tai jopa ristiriitaisia. Uskot siis juutalaiskristilliseen Jumalaan? Minäpä uskon näkymättömään vaaleanpunaiseen yksisarviseen (mikä on olevinaan aivan yhtä oikeutettua). Vai voitko osoittaa, ettei kyseistä olentoa ole olemassa?
Näkymättömät vaaleanpunaiset yksisarviset ovat olentoja, joilla on suuria hengellisiä voimia. Tiedämme tämän siitä, että ne voivat olla näkymättömiä ja vaaleanpunaisia samanaikaisesti. Kuten kaikki uskonnot, usko näkymättömiin vaaleanpunaisiin yksisarvisiin perustuu sekä logiikkaan että uskoon. Uskomme siihen, että ne ovat vaaleanpunaisia; tiedämme loogisesti, että ne ovat näkymättömiä, koska emme voi nähdä niitä.[9]
Ensiksi on huomattava, että kritiikki puree vain sellaisiin teisteihin, jotka eivät kanna omaa todistustaakkaansa. Usko näkymättömien vaaleanpunaisten yksisarvisten olemassaoloon vain sillä perusteella, ettei kukaan pysty todistamaan päinvastaista, ei ole rationaalista. Sama pätee toki kristinuskon Jumalaan. Edellä kuitenkin todettiin, että tämän Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty itsenäisiä, rationaalisia perusteluja. Analogia siis murtuu.
Yksisarvisen tarkoitus on myös osoittaa, että teistit määrittelevät Jumalan ristiriitaisesti. Sisäisesti ristiriitaisia asioita, kuten nelikulmaisia ympyröitä, ei voi olla olemassa. Siksi yksisarvinenkin on keksitty yhtä aikaa sekä näkymättömäksi että vaaleanpunaiseksi, mikä on mahdotonta.
Matti ei kuitenkaan voi todistaa Maijan väitteiden ristiriitaisuutta alkamalla itse puhua puuta heinää, vaan perustelemalla sen, että Maija todella käyttää ristiriitaista kieltä. Jos juutalaiskristillinen Jumala on jonkun mielestä sisäisesti ristiriitainen (esimerkiksi siten, että hän on kaikkivaltias), hänen täytyy näyttää tämä seikka loogisesti toteen. Horinat näkymättömistä vaaleanpunaisista olennoista eivät osoita mitään.
Analogia ei muutenkaan ole eheä, ainakaan Eleyn yllä olevan lausunnon perusteella:
- "Näkymättömät vaaleanpunaiset yksisarviset ovat olentoja, joilla on suuria hengellisiä voimia. Tiedämme tämän siitä, että ne voivat olla näkymättömiä ja vaaleanpunaisia samanaikaisesti." Mikään määrä voimaa ei tee loogisesti ristiriitaisia asioita mahdolliseksi.
- "[U]sko näkymättömiin vaaleanpunaisiin yksisarvisiin perustuu sekä logiikkaan että uskoon. Uskomme siihen, että ne ovat vaaleanpunaisia; tiedämme loogisesti, että ne ovat näkymättömiä, koska emme voi nähdä niitä." Usko, josta Raamattu puhuu, on todisteisiin perustuvaa luottamusta. Yksisarvisen vaaleanpunaisuudesta ei ole minkäänlaista todistetta. Logiikka taas edellyttää, ettei olento voi samanaikaisesti olla vaaleanpunainen ja näkymätön.
Koska käsitteitä "voima", "usko" ja "logiikka" käytetään tavallisuudesta (tai ainakin kristillisen teologian käyttämästä merkityksestä) poikkeavalla tavalla, yritys parodisoida Jumalan olemassaoloa yksisarvisen avulla muuttuu olkinukkeargumentiksi. Olkinukke tarkoittaa vastustajan näkemyksestä muodostettua irvikuvaa, jota vastaan hyökkäämällä pyritään luomaan vaikutelma, että on kumottu varsinainen näkemys.
Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen on virheellinen analogia, irvikuva kristillisen filosofian ja teologian esittämästä Jumalasta. Päälle päätteeksi Eleyn lausunto osoittautuu kahdella tapaa sisäisesti ristiriitaiseksi, joten Wikipedian luonnehdinta "hölynpölyltä kuulostavasta, mutta sisäisesti eheästä parodiauskonnosta" ei pidä paikkaansa.
Mitä me siis tähän sanomme?
Lentävä spagettihirviö kärsii samoista kroonisista vaivoista kuin teekannu ja yksisarvinen. Kahdesta lihapullasta ja pasta-annoksesta koostuvana olentona se ei ole metafyysisesti välttämätön, itseolevainen, vailla alkua ja alkusyytä, ajaton, aineeton, tilan ulkopuolella, persoonallinen, kaikkivoipa, kaikkitietävä tai luonteeltaan hyvän mittapuu. Sen olemassaolon tueksi ei ole esitetty ensimmäistäkään filosofista argumenttia eikä saatavilla ole minkäänlaista todistetta. Virheellisen analogian vuoksi otus toimii pelkkänä olkinukkena, joskaan se ei näytä olevan sisäisesti yhtä ristiriitainen kuin näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen.
Craigin mukaan lentävä spagettihirviö osoittaa myös, kuinka kauas populaarikulttuurimme on harhautunut luonnollisen teologian suuresta perinnöstä.[10] Se, että nykyihmiset samaistavat uskon Jumalaan ja päättömän uskon fantasiahirviöön, paljastaa heidän suunnattoman tietämättömyytensä Anselm Canterburylaisen, Tuomas Akvinolaisen, Leibnizin, Paleyn, Sorleyn ja useiden muiden teoksista.
Epäilemättä osaksi on moittiminen niitä yhtä tietämättömiä kristittyjä, jotka eivät pyydettäessä kykene vastaamaan, mikä on syy heidän toivoonsa, ja siten antavat vaikutelman, että heidän uskonsa on mielivaltainen ja perusteeton.
