1. aikakirja, luku 13
1. Ja Daavid neuvotteli tuhannen- ja sadanpäämiesten, kaikkien ruhtinasten, kanssa. 2. Ja Daavid sanoi kaikelle Israelin seurakunnalle: "Jos se on teistä hyvä ja jos se tulee Herralta, meidän Jumalaltamme, niin lähettäkäämme joka taholle sana veljillemme, jotka ovat jääneet kaikkiin Israelin maakuntiin, ja papeille ja leeviläisille, jotka asuvat heidän luonaan laidunmaittensa kaupungeissa, että he kokoontuvat meidän luoksemme, 3. ja siirtäkäämme Jumalamme arkki luoksemme, sillä Saulin päivinä emme siitä välittäneet." 4. Silloin koko seurakunta vastasi, että niin oli tehtävä, sillä se oli oikein koko kansan silmissä. 5. Niin Daavid kokosi kaiken Israelin, aina Egyptin Siihorista asti ja aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, tuomaan Jumalan arkkia Kirjat-Jearimista. 6. Ja Daavid ja koko Israel meni Baalatiin, Kirjat-Jearimiin, joka on Juudassa, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, jonka Herra oli ottanut nimiinsä, hän, jonka istuinta kerubit kannattavat. 7. Ja he panivat Jumalan arkin uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, ja Ussa ja Ahjo ohjasivat vaunuja. 8. Ja Daavid ynnä koko Israel karkeloi kaikin voimin Jumalan edessä laulaen sekä soittaen kanteleita, harppuja, vaskirumpuja, kymbaaleja ja torvia. 9. Mutta kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä tarttuaksensa arkkiin, sillä härät kompastuivat. 10. Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja hän löi hänet sentähden, että hän oli ojentanut kätensä arkkiin, ja niin hän kuoli siihen, Jumalan eteen. 11. Mutta Daavid pahastui siitä, että Herra niin oli murtanut Ussan. Siitä sen paikan nimenä on Peres-Ussa vielä tänäkin päivänä. 12. Ja Daavid pelkäsi sinä päivänä Jumalaa, niin että hän sanoi: "Kuinka minä voin tuoda Jumalan arkin tyköni?" 13. Eikä Daavid siirtänyt arkkia luoksensa Daavidin kaupunkiin, vaan hän toimitti sen syrjään gatilaisen Oobed-Edomin taloon. 14. Ja Jumalan arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi Oobed-Edomin talon luo omaan majaansa. Ja Herra siunasi Oobed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli.
1. Kun Daavid oli neuvotellut tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa, 2. hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: "Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. 3. Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin." 4. Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein. 5. Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista. 6. Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat-Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. 7. He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja, 8. ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, symbaaleja ja torvia. 9. Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä. 10. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä. 11. Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin. 12. Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?" 13. Siksi hän ei vienyt arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jätti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon. 14. Jumalan arkku oli kolmen kuukauden ajan Obed-Edomin perheen huostassa hänen talossaan, ja Herra siunasi Obed-Edomin perhettä ja kaikkea mitä hänellä oli. ©