1. kirje korinttilaisille, luku 6
1. kirje korinttilaisille, luku 8

1. kirje korinttilaisille, luku 7

luotu 30.6.2009 klo 13:47

muokattu 5.7.2009 klo 23:20


Sisällys

1–7 Avioelämää...
8–16 ... ja avioeroja

Avioelämää...

1. Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; 2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. 3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. 4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. 5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. 6. Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. 7. Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.

1. Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, 2. mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. 3. Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. 4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. 5. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. 6. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. 7. Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. ©

 

Apostoli Paavali käsittelee kirjeessään monia sellaisia aiheita, joista korinttilaiset olivat itse kirjoittaneet hänelle päin. Muutamat ilmiöt aiheuttivat seurakunnan keskuudessa kitkaa ja hankaluuksia. Ei liene yllättävää, että seksuaalielämä oli yksi tällainen alue; sillä kun on taipumus aiheuttaa kitkaa ja hankaluuksia kaikille uskosta (tai uskonnottomuudesta) riippumatta.

Juuri edellisessä luvussa osa Korintin kristityistä oli valmis hylkäämään kaikki sukupuolikysymyksiin liittyvät rajoitteet ja vetosi erityisesti yläluokan suosimaan iskulauseeseen (1. Kor. 6:12–13) "kaikki on luvallista".[1] Tätä karannutta mopoa apostoli joutui pyydystämään tiukalla otteella. Moraalittomuus seksuaalietiikan alueella ei tule kristittyjen keskuudessa kysymykseenkään.[2]

Toisaalta jotkin tuon ajan elämänfilosofioista kannustivat naimattomuuteen (tai seksistä pidättymiseen, mikäli henkilö oli jo naimisissa). Vastareaktiona seurakunnan sukupuoliselle hurjastelulle muutamat tiukemman linjan kristityt näyttävät omaksuneen ajatuksen, että selibaatti tai platoninen avioliitto olisi tie kunnon pyhityselämään ja hengelliseen kypsyyteen.[3] He ovat kirjoittaneet johtopäätöksestään Paavalille tiedustellakseen, mitä mieltä tämä on. 'Koskeminen' (ἅπτομαι, haptomai) oli tietenkin kohtelias kiertoilmaus yhdynnälle.

Paavalilla itsellään ei ole puolisoa. Emme tiedä, oliko hän poikamies, leski vai kristityksi käännyttyään joutunut vaimonsa jättämäksi. Mutta vaikka onkin naimaton ja vieläpä tilaansa tyytyväinen, apostoli ei kehu korinttilaisten ideaa avioliitosta vailla sukupuolielämää. Selibaatti itsessään on hänestä aivan hyväksyttävä elämäntapa, mikäli henkilö kykenee hallitsemaan sukupuoliviettiään. Avioliitossa eläminen ehdoin tahdoin ilman seksiä on kuitenkin epäviisasta jo yksin niiden monien kiusausten vuoksi, joita Korintin kaltainen suuri kaupunki (tai 2000-luku) tarjoaa.[4] Siksipä apostoli edellyttää, että puolisot tyydyttävät säännöllisesti toistensa sukupuoliset tarpeet.[5] Jakeessa 2 hän käyttää tästä toista kiertoilmausta – sanaa, joka yleensä merkitsee 'omistamista' tai 'pitämistä' (ἔχω, ekhō). Paavali ei siis tarkoita, että haureuden syntien välttämiseksi kaikkien olisi mentävä naimisiin (kuten molemmat suomennokset antavat ymmärtää), vaan että jokaisen miehen olisi riittävän usein "oltava" (jo naidun) vaimonsa kanssa ja päinvastoin. Kreikan sana γυνή (gynē) merkitsee sekä 'naista' että 'vaimoa', mutta tässä yhteydessä merkitys on jälkimmäinen.[6]

Apostoli ilmoittaa, että aviopuolisoilla on erityinen velvollisuus[7] huolehtia toistensa sukupuolisista tarpeista, koska heidän ruumiinsa eivät kuulu enää heille itselleen. (Toteamus (1. Kor. 7:3–4) oli tuon ajan maailmassa pöyristyttävän tasa-arvoinen, sillä sen mukaan myös miehellä on velvollisuus luopua vallasta omaan ruumiiseensa.[8]) Naimattoman kristityn ruumis ei ole hänen omansa, vaan Kristuksen jäsen (1. Kor. 6:15), Pyhän Hengen temppeli (6:19) ja kalliisti ostettu kokonaisuus, jota on lupa käyttää vain Jumalan kirkastamiseen (6:20). Avioituneen kristityn velvoite pysyä sukupuolisesti puhtaana perustuu kuitenkin siihen, että hänen ruumiinsa kuuluu nyt puolisolle.[9] Apostoli käyttää yksipuolisesta pidättäytymisestä sanaa ἀποστερέω (apostereō), joka merkitsee 'riistämistä' (1. Kor. 6:8) ja 'luvatta pitämistä' (Jaak. 5:4). "Pihtaaminen" on siis vakava asia...

Sääntöön on yksi poikkeus: puolisoiden keskinäinen sopimus tilapäisestä tauosta, jotta he voisivat paremmin keskittyä rukoukseen. Tällainen itsekieltäymys ei sinänsä tee rukouksesta hurskaampaa tai rukoilijasta hengellisempää, mutta se toki helpottaa keskittymistä. Winter huomauttaa[10], että Korintin kristityt saattoivat tulkita oman aikansa maanjäristykset ja nälänhädät yliluonnollisina varoituksina ja päättivät siksi pidättäytyä sukupuoliyhteydestä, koska Jeesus oli puhunut raskauden ja äitiyden vaivoista näiden "ajan merkkien" täyttyessä (Mark. 13:8,17–19). Paavali suosittelee rukousta ja paastoa näiden vaikeiden tilanteiden edessä, muttei sentään sukupuolielämän kustannuksella.

Mikä kohta katkelmassa sitten on "tämä" (jae 6), jonka Paavali lausuu 'myönnytyksenä' tai 'toiveena'? Avioelämä, vaikka olisikin parempi olla naimaton? Vai selibaatti rukouksen ajaksi, vaikka muulloin kuuluukin peuhata riittävästi? Winter toteaa, että kielellisten todisteiden valossa kyse on siitä, mitä apostoli sanoo seuraavaksi, ei siitä, mitä hän on edellä sanonut.[11] Jakeiden 6 ja 7 väliin kuuluisi siis kaksoispiste. Paavali sanoo "ehdotuksenaan", ei Herran käskynä, että kaikki eläisivät niin kuin hänkin. Kullakin on silti oma lahjansa, ja rikas sukupuolielämä avioliiton puhtaassa viitekehyksessä ei ole niistä vähäisimpiä.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 5.7.2009 klo 23:20

... ja avioeroja

8. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; 9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. 10. Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään; 11. mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa. 12. Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; 13. samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. 14. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. 15. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. 16. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

8. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. 9. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. 10. Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. 12. Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi? ©

 

Kuten länsimaissa nykyään, avioerot olivat Rooman valtakunnan alueella hyvin yleisiä – etenkin yläluokan keskuudessa.[12] Avioeroon riitti puolisolle lähetetty kirjallinen ilmoitus, samaan tapaan kuin juutalaisessa maailmassakin (Matt. 5:31). Syytä ei tarvinnut kertoa, eikä syitä yleensä paljastettukaan julkisesti.[13] Uudet avioliitot eron jälkeen olivat myös yleisiä. Varsinkin eronneilla tai leskeksi jääneillä naisilla oli voimakas sosiaalinen paine avioitua pian uudelleen.[14]

Kristillinen seurakunta kohtasi tässä kaikessa melko sotkuisen vyyhden moraalikysymyksiä. Osa kristityistä arveli voivansa jatkaa entiseen malliin vapaamielisen yhteiskunnan viittoittamaa tietä. Osa taas, kuten edellisessä katkelmassa kävi ilmi, suositteli sukupuoliyhteydestä pidättäytymistä jopa avioliiton sisällä. Loput yrittivät luovia parhaansa mukaan tässä ristiaallokossa. Siksi apostoli Paavali jatkaa avioliittoaiheen käsittelyä. Hänellä on tärkeää sanottavaa kolmelle ihmisryhmälle: naimisissa olleille, naimisissa oleville ja ei-kristittyjen puolisoille.

Ensimmäisenä ovat vuorossa ne, jotka eivät enää ole naimisissa. Tekstissä puhutaan 'naimattomista' (ἄγαμος, agamos) ja leskistä (χήρα, khēra), mutta todennäköisesti ensin mainitut ovat tässä yhteydessä miespuolisia leskiä.[15] Paavali antaa näet myöhemmin (1. Kor. 7:25) erikseen ohjeita niille, jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa.

Apostolin antama ohje vapauttaa lesket sekä yhteiskunnallisista paineista mennä uudelleen naimisiin että ylihengellisestä selibaatista. He voivat ratkaista kysymyksen itse. On aivan hyvä, jos he eivät enää menekään naimisiin – vaikka tällainen ehdotus onkin ympäröivän kulttuurin mielestä tyrmistyttävä. Mutta toisaalta leskien ei tarvitse hävetä, vaikka he huomaisivatkin tarvitsevansa uutta avioliittoa sukupuolisten halujensa vuoksi. Se on parempi vaihtoehto kuin sitoutua selibaattiin, jossa tuntee jatkuvasti "palavansa" ilman hyväksyttävää sammutuskeinoa.[16]

Ottaessaan seuraavaksi kantaa avioeroon apostoli vetoaa Jeesuksen omaan käskyyn ("en minä, vaan Herra") evankeliumeissa (esim Mark. 10:5–9). Alussa Jumala loi miehen ja naisen yhdessä (1. Moos. 1:26–28) omaksi kuvakseen. Avioliitto heijastaa tuota kuvaa ja siksi kaikki, mikä rikkoo avioliittoa, loukkaa Jumalaa ja tuottaa tunnetusti vahinkoa myös liiton osapuolille.[17] Kristittyjen välisen avioliiton ei koskaan tulisi päättyä eroon, mutta jos niin sattuisi käymään, osapuolten on oltava tietoisia siitä, että erottuaan he eivät voi mennä toisiin naimisiin (jae 11).

Paavalin kolmas aihe, kristityn ja ei-kristityn välinen avioliitto, muodostaa säännöstä poikkeuksen. Monet liitot Rooman valtakunnassa varmasti olivat tämänkaltaisia, sillä evankeliumin levitessä kävi helposti myös niin, että vain toinen puolisoista tai osa perheestä otti sanoman vastaan.[18] Saattaa tuntua oudolta, että ensi sanoikseen apostoli kieltää kristittyjä eroamasta ei-uskovista puolisoistaan (j. 12-13). Miksi he niin tekisivät? Houkutus eroon oli kuitenkin varsin luonnollinen. Monet Jeesuksen seuraajiksi kääntyneet kokivat päässeensä ulos pimeydestä, jossa he olivat palvelleet pakanajumalia arveluttavissa rituaaleissa. Mikäli mies tai vaimo harrasti moista edelleen, tuoreen kristityn ei ollut helppo ajatella loppuelämää tämän kanssa. Eikö ennemmin kannattaisi jättää kaikki mennyt lopullisesti taakse?

Paavali torjuu tällaiset pyrkimykset, mikäli uskomaton puoliso tahtoo jatkaa yhteiselämää. Voihan jopa käydä niin, että tämä pelastuu ollessaan jatkuvasti tekemisissä Jumalan muuttavan voiman kanssa, kun se tekee työtään kristityssä puolisossa.[19] Muun muassa siksi jälkimmäinen osapuoli ei saa laittaa eroa vireille.

Pelastuminen ei tietenkään ole automaattista eikä tällainen avioliitto helppo. Apostolin sanat puolison ja lasten pyhittämisestä (jae 14) eivät tarkoita sitä, että joku voisi pelastua puolisonsa tai vanhempansa uskolla; ne on ymmärrettävä puhtaussäädöksistä käsin. Jumala oli pyhittänyt Jeesuksen seuraajat ja siten erottanut heidät omiin erityistarkoituksiinsa. Ei-uskovan kanssa naimisissa oleva käännynnäinen oli ymmärrettävästi huolissaan siitä, että elämä tällaisessa liitossa saattaisi saastuttaa hänet – tehdä hänet Jumalalle kelpaamattomaksi ja ehkä vieraannuttaa uskostakin. Paavali vastaa, että pelko on turha. Tilanne on sama kuin Jeesuksen kohdatessa sairaita, riivattuja ja muita rituaalisesti saastaisia ihmisiä: sen sijaan, että Jeesus olisi saanut tartunnan ja saastunut, hän tartutti oman puhtautensa toiseen ja paransi tämän. Tuore kristitty ei siis saastu kääntymättömästä puolisostaan, vaan päinvastoin hänen uusi pyhyytensä tekee suhteesta puhtaan Jumalan silmissä, vaikka kumppani itse ei olekaan Hänelle otollinen. Sama pätee lapsiin: tuore kristitty ei saastu sukupuoliyhteydestä epäjumalia palvelevan puolisonsa kanssa,[20] vaan pyhittää omalla pyhyydellään myös tästä yhteydestä syntyvät jälkeläiset.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että uskosta osaton puoliso vaatii eroa, on jopa suotavaa suostua. Kristityn ei tarvitse pyrkiä väen vängällä pitämään liittoa koossa. Vaikka ero rikkookin jotain, mikä on tarkoitettu ehjäksi, on parempi luopua puolisosta kuin uskosta, jota tämä vastustaa. Eheys on tärkeää, mutta Jeesuksenkin mukaan on parempi leikata viettelevä käsi kuin joutua eheänä kadotukseen (Mark. 9:43–48).[21] Tässä Paavali muokkaa Jeesuksen opetusta avioerosta, joka oli sallittu "vain haureuden tähden" (Matt. 19:9). Hän ei kuitenkaan pidä Herran sanoja vain hyvinä neuvoina, vaan soveltaa niitä yksityiskohtaisesti uuteen tilanteeseen, jollaista Jeesus ei lainkaan joutunut kohtaamaan.[22] Se edellyttää viisautta, nöyryyttä ja uskollisuutta – ja samaa kysytään meiltä, kun pyrimme soveltamaan sekä Jeesuksen että Paavalin opetuksia yhteiskunnassa, joka on enenevässä määrin törmäyskurssilla evankeliumin ja sen mukaisen avioliittokäsityksen kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

17. Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa. 18. Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään. 19. Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen. 20. Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. 21. Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi. 22. Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja. 23. Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. 24. Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. 25. Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava. 26. Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. 27. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. 28. Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää. 29. Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, 30. ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, 31. ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa. 32. Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi; 33. mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi, 34. ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä. 35. Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa. 36. Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naima-iässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin. 37. Joka taas pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, se tekee hyvin. 38. Siis, joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin. 39. Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. 40. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.

17. Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. 18. Jos joku on saanut kutsun ympärileikattuna, hän älköön pyrkikö eroon ympärileikkauksestaan. Se taas, joka on saanut kutsun ympärileikkaamattomana, älköön ympärileikkauttako itseään. 19. On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. 20. Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. 21. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana. 22. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama. Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja. 23. Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi! 24. Veljet, jokainen pysyköön Jumalan edessä siinä osassa, jossa oli kutsun saadessaan. 25. Naimattomista naisista minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa. 26. Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. 27. Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä etsi itsellesi uutta. 28. Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää. 29. Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, 30. surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, 31. ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa. 32. Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. 33. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. 34. Näin hän on jakautunut kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä. Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi. 35. Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä. 36. Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin. 37. Mutta jos joku ei tunne voittamatonta pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein. 38. Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin. 39. Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. 40. Hänen osansa on kuitenkin parempi, jos hän pysyy leskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki. ©

 
1. kirje korinttilaisille, luku 6
1. kirje korinttilaisille, luku 8

Viitteet

 1) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 77.

 2) Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 328.

 3) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 77.

 4) Luvun 6 ongelma, kristittyjen miesten vierailu prostituoitujen luona, saattoi johtua seksistä pidättyvistä puolisoista, jotka pyrkivät näin kehittämään hengellisyyttään (Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 78). Toisaalta aviomiesten sukupuolista hurjastelua pidettiin ilmiselvänä ja luonnollisena asiana, joten ympäröivän kulttuurin imu oli tällä alueella vahva (Winter: After Paul Left Corinth, 227).

 5) Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 272. Tämä osoittaa, ettei sukupuoliyhteyden tarvitse johtaa lisääntymiseen, vaan sillä on itseinen arvo sukupuolisen halun oikeana ja sallittuna purkautumiskanavana. Seksuaalisuutta on tarkoitus käyttää itsensä antavaan nautinnon tuottamiseen omalle seksuaaliselle "vastakappaleelle" (237).

 6) Winter: After Paul Left Corinth, 225-226.

 7) Velvollisuudet olivat vakava asia 1. vuosisadalla ja tärkein käytännön päätöksiä ohjaava seikka (Winter: After Paul Left Corinth, 227).

 8) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 78-79; Winter: After Paul Left Corinth, 228.

 9) Winter: After Paul Left Corinth, 230.

10) Winter: After Paul Left Corinth, 231.

11) Winter: After Paul Left Corinth, 233-238.

12) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81. Alempien yhteiskuntaluokkien liitot eivät olleet sen pysyvämpiä, mutta koska ne eivät useimmiten olleet laillisia, niiden purkamiseen ei tarvittu virallista avioeroa (Jeffers: The Greco-Roman World of the New Testament Era, 246).

13) Jeffers: The Greco-Roman World of the New Testament Era, 244.

14) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81.

15) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81.

16) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 81-82. Näin ollen Paavali ei todennäköisesti tarkoita sanoa "parempi mennä naimisiin kuin harjoittaa haureutta ja palaa helvetissä", vaikka onhan sekin totta.

17) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 82.

18) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 83. Paavali tekee toisaalla (2. Kor. 6:14) selväksi, että kristittyjen tulee mennä naimisiin ainoastaan keskenään, joten tässä on kyse kääntymyksestä, joka on tapahtunut naimisiinmenon jälkeen.

19) Tämä ei toki merkitse lupaa rikkoa Jumalan käskyä (ks. ed. viite) ja mennä ehdoin tahdoin naimisiin ei-uskovan henkilön kanssa sillä verukkeella, että tämä kenties pelastuu.

20) Paavali käyttää sanaa saastaisuus ennen muuta seksuaalisynneistä: 1. Tess. 4:7, Gal. 5:19, 2. Kor. 12:21, Kol. 3:5, Ef. 4:19,5:3 (Gagnon: The Bible and Homosexual Practice, 252).

21) Pilch & Malina: Handbook of Biblical Social Values, 206.

22) Wright: Paul for Everyone: 1 Corinthians, 84.

Ota yhteyttä