Voinko tappaa tämän?
Pari tusinaa kelvotonta argumenttia abortin puolesta
luotu 1.7.2022 klo 23:50
muokattu 21.7.2022 klo 23:56
Kuva: Gayatri Malhotra, Unsplash (muokattu)
Johdanto
Yhdysvaltain korkein oikeus linjasi tuoreeltaan, että vuonna 1973 tehty Roe v. Wade -päätös ei ollutkaan perustuslain tukema. Niinpä tuomarit kumosivat sen virheellisenä ja palauttivat aborttilainsäädäntöä koskevan päätösvallan takaisin osavaltioille. Seurauksena oli sekä maan sisäinen että maailmanlaajuinen huutokonsertti niiden osalta, jotka eivät syystä tai toisesta olleet tyytyväisiä korjaukseen.
Abortin oikeutus kiinnostaa taas yhtäkkiä jokaista. Sen tueksi on elvytetty säkillinen ikivanhoja, huonosti perusteltuja, ulkoa opittuja latteuksia, joita sosiaalinen media pursuaa. Tapauksen kunniaksi ajattelin julkaista uudelleen vanhan kritiikkini yleisiä aborttia puolustavia väitteitä kohtaan ja saattaa sen 2020-luvun tasalle. Seuraavien viikkojen aikana julkaisen joka päivä yhden argumentin ja arvioin sen kestävyyttä.
Tilanteesta riippuu, yritetäänkö aborttikysymyksestä tehdä julkisessa keskustelussa vaikea ja monimutkainen vai ilmiselvä. Toisaalta abortin kannattajalle on eduksi, jos asia on pulmallinen: onhan niin, että monisyiseen ja hankalaan tilanteeseen on helpompi sallia erilaisia suhtautumis- ja ratkaisutapoja kuin ilmeiseen ja mustavalkoiseen tapaukseen. Sitä psykologista kuormaa ja tuskaa, jonka valintaa tekevä nainen joutuu kohtaamaan, pidetään nyrjähtäneesti jopa eräänlaisena abortin oikeuttavana ja sovittavana tekijänä. Välillä on kuitenkin retorisesti kannattavampaa pitää naisen oikeutta omaan kehoonsa niin ilmiselvänä ja ehdottomana, että abortin vastustaja näyttää yhtä typerältä ja harhaiselta kuin painovoiman kiistävä henkilö.
Kieltämättä aborttikysymys on sekä monimutkainen että ilmiselvä, mutta eri tavoin kuin yleensä nähdään. Seurauksiltaan se on monimutkainen: jos raskauden keskeyttäminen määritellään laittomaksi, on ratkaistava esimerkiksi, miten suhtaudutaan abortin suorittajaan, tilaajaan ja uhreihin. Laittomuus myös perustuu tyypillisesti johonkin moraaliseen rikokseen; siksi abortin rajoittaminen johtaa koko yhteiskunnan pohtimaan, mitä väärää abortissa tehdään. Tilin tekeminen menneisyyden rikosten kanssa on raskas tie, mutta tervehtymisen vuoksi tärkeä.
Moraalin osalta aborttikysymys sen sijaan on yksinkertainen. Viime kädessä koko asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisyksilö, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Jos se taas on elävä ihmisyksilö, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä. Tämä on helppo havaita: yritä soveltaa abortin tueksi esitettyä perustelua puolivuotiaaseen lapseen ja kokeile, kuulostaako se vakuuttavalta.
Totuus on kyllä yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: ”Mitä minä haluaisin ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Seurauksena on nyrjähtäneitä ja toisinaan epätoivoisiakin yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole yhtä epämukava tie kuin oikea toiminta.
Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat kestämättömiä. Niiden sisältö vain on muotoiltava toiseen asuun, jotta väitteen ydin näkyy riittävän selvästi.
1. Argumentti uskonnosta
Mulla vaan ei mitenkään mahdu aivoihin, miten on mahdollista, että naisten oikeuksia, terveyttä ja jopa uskonnonvapautta voidaan vuonna 2022 runnoa perustelemalla päätöksiä n. 2000 vuotta sitten kirjoitetun satukirjan pohjalta. Ja Suomessakin tähän on halua.
On totta, että moni kristitty vastustaa aborttia ja pitää sitä syntinä. Kääntäen pitää myös paikkansa, että moni aborttia vastustava henkilö on kristitty. Ei tietenkään ole mielekästä vaatia, että kenenkään uskontoon kuulumattoman tulisi noudattaa kyseisen uskonnon oppeja. Sinänsä on perusteltua kysyä, miksi muiden kuin kristittyjen itsensä tulisi välittää kristinuskon aborttinäkemyksistä.
Vastaus on aivan yhtä perusteltu. Kristittyjen aborttivastaisuus ei perustu ensisijaisesti heidän uskontoonsa. Se on yleisinhimillinen eettinen näkemys, jonka pohjana toimii seuraava kolmiosainen päättely:
- On väärin surmata viaton ihminen.
- Abortissa surmataan viaton ihminen.
- Abortti on siis väärin.
Tämä yksinkertainen argumentti ei nojaa Raamattuun eikä kristinuskoon. Tavallisesti ateistitkin myöntävät, että väite 1 pitää paikkansa: viattomien ihmisten surmaaminen on väärin. Tietenkin on varsin käytännöllistä, jos moraalinen vaistomme ei riipu ilmassa, vaan sillä on jokin selkeä ja objektiivinen perusta – esimerkiksi Jumala, jonka ansiosta meillä on todellinen taju oikeasta ja väärästä. Ilman sitä on vaikea sanoa, miksi kenenkään surmaaminen on ylipäätään viime kädessä ”väärin”. Mutta ongelmasta huolimatta monia eri katsomuksia edustavat ihmiset ovat väitteestä 1 samaa mieltä.
Myöskään väitteessä 2 ei ole biologisesti mitään kiistanalaista: aborttilääkärille mennään, jotta naisen kohdussa elävä ihmisyksilö tulisi ulos ja lakkaisi elämästä. Se siis surmataan. Jos väitteet 1 ja 2 pitävät paikkansa, viimeinen väite – abortti on väärin – seuraa täysin aukottomasti riippumatta siitä, onko sen esittäjä kristitty, hindu, muslimi vai vapaa-ajattelija.
Keskustelun kääntäminen uskontoon on kätevä keino typistää abortinvastainen näkemys pelkäksi henkilökohtaiseksi uskonvakaumukseksi. Sellaisen ei ymmärrettävästi tule sitoa ketään muuta kuin uskovaa itseään. Ilmeisesti tästä syystä abortin puolustajat mielellään unohtavat, että myös ateistit vastustavat syntymättömien lasten surmaamista. Esimerkiksi järjestö Secular Pro-Life toimii aborttia vastaan ja sitä johtaa kolme uskonnotonta nuorta naista.
2. Argumentti yksityisyydestä
Päätös raskauden keskeyttämisestä on naisen oma (tai naisen ja lääkärin välinen) yksityisasia. Näin henkilökohtaiseen asiaan ei kenelläkään muulla ole sanomista.
On selvää, että monet terveydenhoidolliset ratkaisut todella ovat ihmisen yksityisasioita. Vaikkapa päätökset allergian hoitovaihtoehdoista, intiimialueen tulehdukset ja syöpädiagnoosin saaminen eivät kuulu potilaan lisäksi muille kansalaisille kuin niille, joille potilas itse haluaa jakaa omaa yksityiselämäänsä. Kukaan ei voisi mielekkäästi vaatia, että tämänkaltaiset henkilökohtaiset seikat olisivat poliittisen sääntelyn piirissä.
Aborttiin sama periaate soveltuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että raskauden keskeytys koskee yksinomaan potilasta itseään. Näinhän asia ei ole. Kun raskaus keskeytetään, kohdussa kasvava yksilö kuolee – juuri se on koko toimenpiteen tavoite. Raskauden keskeyttäminen on siis tapahtuma, jota tarkasteltaessa ajatus yksityisyydestä on jo lähtökohtaisesti epäilyttävä.
Jos abortissa surmattava elävä olento on ihminen, argumentti yksityisyydestä ei pidä vettä. Kukaan ei olisi valmis soveltamaan sitä eheästi yhdessäkään muussa tilanteessa. Naisilla sen enempää kuin miehilläkään ei ole oikeutta päättää yksityisesti (itse tai lääkärinsä kanssa) siitä, surmaavatko he harkitusti viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen, vaikka se tapahtuisikin salassa.
Yhdysvalloissa järkytyksen aiheeksi nousi pari vuosikymmentä sitten uusi ja erikoinen ilmiö: teiniäidit hukuttivat vastasyntyneet vauvansa kotona kylpyammeeseen tai tukehduttivat nämä tyynyllä. Sitten lapset yritettiin hävittää heittämällä ne roskikseen. Ymmärrettävästi kansakunta pöyristyi. Ironista on, että nämä nuoret naiset vain sovelsivat edellä tarjottua järkeilyä käytäntöön: heillä oli oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta, kunhan asia hoitui yksityisesti ja salassa.
"Mutta alkio tai sikiö ei ole ihminen!” Ehkä on, ehkä ei. Olennaista on kuitenkin huomata, että kohdussa elävän olennon ihmisyys on ainoa ratkaiseva tekijä pohdittaessa sitä, onko abortti oikein vai väärin. Jos se on ihminen, yksityisyys ei oikeuta sen surmaamista yhtään enempää kuin vastasyntyneen tai kaksivuotiaan. Jos se taas ei ole ihminen, aborttia ei tarvitse perustella sillä, että ratkaisu tehtiin yksin ja salassa. On aivan samantekevää, tuhotaanko arvoton solumassa yksityisesti vai täysin julkisesti.
3. Argumentti valinnanvapaudesta
Naisilla tulee olla oikeus valita.
Valinnanvapaus on kiistatta keskeinen osa mielekästä ihmiselämää. Kukaan tuskin tahtoo elää autoritäärisessä tyranniassa, jossa valtio sanelee jokaisen yksityiskohdan kansalaisten elämässä. Länsimaisissa hyvinvointivaltiossa yksilön valinnanvapaus on viime vuosina pyritty tekemään mahdollisimman laajaksi. Miksi sitä tulisi tässä kohtaa rajoittaa?
Lause on keskeneräinen. Pelkkä ”oikeus valita” on kuin sanoisi ”se sijaitsee vasemmalle.” Vasemmalle mistä? "Vasemmalle" on suhteellinen käsite ja vaatii kiintopisteen. Samoin on valitsemisen laita: se voidaan suorittaa vain mahdollisista vaihtoehdoista. Kenelläkään meistä ei ole reunatonta ja avointa ”oikeutta valita." Voimme valita vain jonkin vaihtoehdoista, ja juuri niitä väitteen esittäjä ei kerro. Keskeistä onkin, että jos kaikki vaihtoehdot eivät ole hyväksyttäviä syystä tai toisesta, meillä ei ole moraalista oikeutta "valita" niitä.
Aborttitoimenpiteen taustaa vasten lause kuuluu kokonaisuudessaan: ”Naisilla tulee olla oikeus valita, surmaavatko he harkitusti oman jälkeläisensä vai eivät.”
Ihmisillä on oikeus valita jokin eettisesti hyväksyttävistä vaihtoehdoista. Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen harkittu surmaaminen vain siksi, että se on tiellä, on moraalinen rikos. Se ei kuulu hyväksyttäviin vaihtoehtoihin. Mitään pohjaa näin erikoiselle ”oikeudelle” ei ole, joten yhdelläkään naisella sen enempää kuin miehelläkään ei ole oikeutta valita tällaista vaihtoehtoa.
4. Argumentti väärästä sukupuolesta
Ei kohtua, ei mielipidettä.
Sinä olet mies! Et voi koskaan tietää, miltä raskaus tuntuu; sinulla ei ole oikeutta vastustaa aborttia.
On aivan ymmärrettävää, että tiettyjen asioiden kommentointi kuuluu ainoastaan tai ainakin enimmäkseen niille, joita kyseinen asia koskee. En esimerkiksi ymmärrä, miten kukaan voisi katsoa oikeudekseen säätää käyttämieni alusvaatteiden laadun tai värin. Ne eivät näy kenellekään muulle, joten asia ei kosketa välittömästi tai välillisesti ketään muuta kuin minua itseäni.
Yllättävän pieni osa asioista koskee vain minua. Siksi periaate alkaa rakoilla varsin pian. Eturauhassyövän hoitomenetelmistä eivät esimerkiksi voi päättää ainoastaan eturauhassyövästä kärsivät miehet, vaikka heitä asia ”koskee” kaikkein lähimmin. Asia koskee myös lääkäreitä, jotka suorittavat hoidon ja ovat sen toimivuuden asiantuntijoita. Jos hoito suoritetaan verovaroin, sen kalleus koskee lisäksi veronmaksajia.
Lukuisat asiat liittyvät yleiseen hyvään; ne koskevat kaikkia. En esimerkiksi ole vielä joutunut ryöstön uhriksi enkä välttämättä joudukaan. Silti minulla on täysi oikeus ottaa kantaa mielestäni typeriin poliittisiin ratkaisuihin, jotka lisäävät tavallisten ihmisten vaaraa joutua ryöstön uhriksi. Minua ei ole raiskattu, mutta voin vastustaa raiskauksia – ja vastustankin. Sama koskee murhia. En myöskään ole koskaan kokenut halua itse raiskata tai murhata ketään, mutta tästä kokemuksen puutteesta huolimatta tuomitsen nuo teot niiden ihmisten kohdalla, jotka haluavat – ja toteuttavat halunsa. Koska olen mies, minulta ei voi silpoa klitorista ja ommella vaginaa umpeen, mutta tuomitsen jyrkästi tällaisen seksuaaliseksi väkivallaksi luettavan teon, ja niin edelleen. Ansaitseeko tämä suhtautumistapa moitetta vai kannustusta?
Abortti on lääketieteellinen toimenpide, jolla on tietty sisältö. Siinä surmataan ja poistetaan naisen kohdusta elävä olento, viaton ihmisolento. Tämä seikka ei millään tavoin riipu siitä, onko toimenpidettä tarkkailevalla henkilöllä kohtu vai kivekset. Myöskään väitteen ”viattoman ihmisolennon tahallinen surmaaminen on moraalinen rikos” totuus ei ole kiinni siitä, esittääkö sen mies vai nainen, kokoomuslainen vai kommunisti, afrikkalainen vai intialainen, lapsi vai aikuinen.
Jos näiden lauseiden totuusarvo ei riipu lausujan sukupuolesta, kuinka niiden väistämätön seuraus, "abortti on moraalinen rikos", voisi olla pätevä ja tosi vain tullessaan naisen suusta? Argumenteilla ei ole sukupuolta. Lisäksi on huomattava, että myös miehiä abortti koskee erittäin läheisesti.[1] Ainakin länsimaissa joka toinen surmattavista lapsista on miespuolinen. Jokaisen syntymättömän lapsen isä on mies. Miehet pakotetaan suorittamaan abortteja, he painostavat kumppaneitaan aborttiin ja he anelevat näitä luopumaan aborttiaikeista. Miten kysymys yhdessä aloitetun raskauden keskeyttämisestä ei koskisi myös miessukupuolta?
Jos aborttia voi vastustaa vasta tietäessään, miltä raskaus tuntuu, tarvitaan vain yksi miljoonista elämää puolustavista äideistä tulostamaan tämä sivu ja laittamaan nimensä alle. Esimerkiksi vaimoni on ollut viidesti raskaana ja tietää, miltä raskaus tuntuu. Koska aborttia vastustaa nyt nainen, ilmeisesti kaikki esitetyt vastaperustelut ovat yhtäkkiä päteviä ja abortti on moraalisesti tuomittava teko.
Eikö? Silloinhan hylkäät perustelut siksi, että niissä itsessään on mielestäsi jotakin vikaa, eikä naisen allekirjoitus muuta tätä puutetta miksikään. Silloin ei myöskään ole väliä, onko ne alun perin kirjoittanut mies vai nainen. Väistelyn sijasta joudut vuorostasi perustelemaan, mikä niissä on pielessä.
Periaate, että jotain ei saisi vastustaa tietämättä, miltä tekijästä tuntuu, on monin tavoin nyrjähtänyt. Jos aborttia ei saa vastustaa tietämättä omakohtaisesti, miltä raskaus tuntuu, esimerkiksi puolison pieksämistä ei saisi vastustaa tietämättä, miltä vaimonhakkaajasta tuntuu. Lopputulos on järjetön. Kuka tahansa voi vastustaa perheväkivaltaa, koska toista vahingoittava henkilö toimii väärin tunteistaan huolimatta. Selkeästi kuka tahansa saa myös vastustaa aborttia – onhan viattomien ihmisten harkittu surmaaminen myös väärin tunteista huolimatta.
”Mutta eihän alkio tai sikiö ole ihminen!” Kas niin – jälleen kerran huomataan, että kohdussa elävän olennon ihmisyys on ainoa ratkaiseva tekijä pohdittaessa sitä, onko abortti oikein vai väärin. Jos se on ihminen, naiseus ei oikeuta sen surmaamista yhtään enempää kuin vastasyntyneen tai kaksivuotiaan. Jos se taas ei ole ihminen, aborttia ei tarvitse perustella sillä, että ratkaisun teki nainen, jolla on kohtu. On aivan samantekevää, kuka arvottoman solumassan tuhoaa.
5. Argumentti hoitovelvollisuudesta
Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.
Aikana, jona kaikki haluavat itselleen enemmän ja enemmän oikeuksia, mutta eivät lainkaan ajattele vastuuta ja velvollisuuksia, tähän argumenttiin kätkeytyvä ajatus on tavallaan terve ja virkistävä. Kun jotain asiaa ajetaan, jonkun on kannettava seuraukset. Esimerkiksi henkilöt, jotka vaativat jatkuvasti lisää ilmaisia julkisia palveluita, eivät aina tule ajatelleeksi, ettei aidosti ilmaisia lounaita ole. Julkiset palvelut kustannetaan verovaroista; oletko siis henkilökohtaisesti valmis maksamaan enemmän veroja? Jos et ole, miksi odotat toisten maksavan sinun palveluistasi? Tekopyhyys herättää aina halveksuntaa.
Niinpä abortin vastustaja kuulee usein kysymyksen: ”Kuinka monta ei-toivottua lasta sinä olet adoptoinut tai olet valmis adoptoimaan?” Kysymys on sikäli erikoinen, että ensinnäkään mikään määrä ei riitä. Montako lasta minun pitäisi adoptoida, jotta aborttia harkitseva nainen jättäisi omansa henkiin? Yksi, kaksi, kuusi vai kymmenen? Eräs pariskunta adoptoi kaikein kaikkiaan 19 lasta kriisiraskauskeskuksesta, joka oli tukenut pelokkaita äitejä ja auttanut pelastamaan näiden pienokaisten hengen. Joko tuo pariskunta saa vastustaa aborttia?
Toiseksi vastaavaa kysymystä ei esitetä muissa tilanteissa, joissa ihmishenkiä on vaarassa – tai ainakaan kukaan ei realistisesti odota, että siihen pitäisi vastata muuten kuin epäuskoisella tuijotuksella. Hyvin harva suomalainen pitää käynnissä olevaa Ukrainan kriisiä ja ukrainalaisten hätää hyvänä asiana. Epäilemättä lähes jokainen vastustaa siellä tapahtuvaa pahuutta. ”Montako ukrainalaista sinä olet valmis majoittamaan kotiisi?” on täysin väärä kysymys tässä tilanteessa. Vaikka et uhraisi senttiäkään Ukrainan auttamiseen, Venäjän aiheuttamaa kärsimystä sinulla on täysi oikeus vastustaa. Vastuu tilanteesta on pahantekijöillä, ei sinulla.
Kun samaa periaatetta sovelletaan vielä läheisempään skenaarioon, sen sisäinen epäjohdonmukaisuus käy selkeästi ilmi: ”Minusta kenelläkään ei ole oikeutta arvostella sitä, että pahoinpitelen vaimoani, ellei hän ole naimisissa vaimoni kanssa.” Tai miltä kuulostaisi vaatimus: ”Jos et ole valmis adoptoimaan esikouluikäistä vekaraani, teloitan hänet huomenna.” Kenellä on vastuu näiden vaarassa olevien ihmisten hyvinvoinnista – sinulla vai sillä henkilöllä, jolla on samanaikaisesti ensisijainen valta tehdä heille pahaa ja velvollisuus kohdella heitä hyvin? Kuka toteaisi, että hänellä on täysi oikeus toteuttaa uhkauksensa, koska kukaan muukaan ei ottanut kuormaa kantaakseen?
Hengen riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku ulkopuolinen halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä. ”Vertaus on epäreilu, koska abortissa ei riistetä ihmishenkeä!” Yllättäen olemme taas saman seikan äärellä: olennaista ei olekaan, onko joku muu valmis elättämään sikiösi, vaan onko tuo sikiö ihminen, jota tulisi kohdella arvonsa mukaisella tavalla. Jos se on, kenenkään ei periaatteessa tarvitse auttaa sen velvollisuuden täyttämisessä, joka lapsen isällä ja äidillä on. Avun puutteesta huolimatta he itse ovat täydessä eettisessä vastuussa omasta jälkeläisestään. Tuon vastuun laiminlyöminen on eettinen rikos.
Mutta itse asiassa suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista on valmis auttamaan. Suomessa adoptiojonot ovat pahimmillaan vuosien mittaiset eikä suomalaisia vauvoja käytännössä ole saatavilla, koska ne surmataan ennen syntymää. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa järjestelmän kasvoton tuki on niin itsestään selvää, että emme edes huomaa, kuinka paljon toiset huolehtivat asioista, jotka kuuluisivat meille itsellemme. Lahjoittaminen on täällä huomattavasti harvinaisempaa kuin vaikkapa Yhdysvalloissa. Siellä on enemmän lahjoitusten turvin toimivia kriisiraskauskeskuksia kuin verovaroilla kustannettuja aborttiklinikoita, koska pro life -väki auttaa halukkaasti. Moni on meilläkin valmis tukemaan lapsia, joita vanhemmat eivät surmaa – ainakin mieluummin kuin maksamaan espanjalaisten ja italialaisten remontit ja polttoaineet, mihin valtiollamme näyttää hyvin olevan varaa.
6. Argumentti kehollisesta itsemääräämisoikeudesta
muokattu 2.7.2022 klo 22:51
Saan itse päättää, mitä teen omalla kehollani. Lait eivät voi rajoittaa tätä vapautta. Näpit irti minun kohdustani! My body, my choice!
Harva asia vaikuttaa yhtä ilmiselvältä kuin ihmisen kehollinen koskemattomuus. Yritämme opettaa lapsillekin jo pienestä pitäen, ettei kukaan saa koskea heihin ilman heidän lupaansa. Useimmissa itseään sivistyneissä pitävissä valtioissa ei kajota edes rikollisen kehoon. Ainoastaan sen liikkumisvapautta rajoitetaan sulkemalla rikollinen selliin – kuolemanrangaistus, raippa, jalkapuu ja muut ruumiilliset rangaistukset ovat enimmäkseen historiaa. Lasten tukistaminen ja läpsiminen ovat lain edessä pahoinpitelyä, eivät kasvatusmenetelmiä. Sinua ei voida velvoittaa luovuttamaan verta, luuydintä tai sisäelinten kaksoiskappaleita edes kuolevalle, ellet itse halua. Ja nyt naisten oikeutta määrätä omasta kehostaan yritetään lain voimalla rajoittaa. Tällainen raskauteen pakottaminenhan on ennenkuulumatonta!
Kun asiaa tarkemmin ajatellaan, kehoa rajoittavat lait ovat paitsi tavallisia, myös täysin hyväksyttäviä. Onnettomuuspaikalla poliisi voi lain suomin oikeuksin velvoittaa sinua siirtymään, koska olet hoitohenkilökunnan tiellä. Et yhtäkkiä saakaan päättää, missä kohtaa haluat oman kehosi seisovan. Et toiveistasi huolimatta saa viedä kehoasi vastakkaisen sukupuolen peseytymis- ja pukeutumistiloihin esimerkiksi uimahallissa. On oikeastaan erikoista, että elokuvateatterin tai museon oikeus omaisuuteensa ylittää sinun oikeutesi omasta kehosta määräämiseen – ilman pääsylippua kehosi heitetään ulos esitys- tai näyttelytiloista. Yleinen periaate, että kehon käytöstä ja käytön rajoista voi säätää lailla omistajan tahdosta huolimatta, on siis tuiki tavallinen ja oikeastaan ilmiselvä.
Kenelläkään ei ole absoluuttista oikeutta tehdä kehollaan ihan mitä tahansa. Sivistysvaltioissa on lakeja, jotka säätelevät, mihin ihminen saa omaa kehoaan käyttää ja mihin ei. Tällaisia lakeja on säädetty erityisen monta sitä vastaan, että joku pyrkisi kehollaan vahingoittamaan toista henkilöä. Oikeus oman kehon vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa. Aborttiin tämä seikka soveltuu sikäli, että kyse ei ole ainoastaan yhdestä kehosta. Naisen sisällä on toinen keho, hänen jälkeläisensä keho. Se ei ole osa äidin kehoa, koska sen jokaisessa solussa on eri perintötekijät. Istukka pitää erityistä huolta siitä, etteivät edes äidin ja lapsen verenkierrot sekoitu. Jos äidillä ei ole oikeutta käyttää kehoaan syntyneen lapsensa myrkyttämiseen tai silpomiseen, on vaikea perustella, miksi hänellä olisi tuo sama oikeus syntymättömän jälkeläisensä kehoon, joka on joutumassa harkitun surman uhriksi. Viattoman ihmisen harkittu tappaminen on yksi asia, jota kukaan ei saa kehollaan tehdä. Iskulause tulisi muuttaa muotoon ”Our bodies, my choice.”
Moni tuntuu ajattelevan, että sikiön riippuvaisuus äidin kehosta olisi jonkinlainen raskauden keskeytystä puoltava asianhaara. Syntynyt lapsi voidaan aina antaa jonkun toisen huostaan, mutta biologinen äiti on yhdeksän kuukauden ajan ”jumissa” kohdussaan kasvavan olennon kanssa. Sikiö ”pakottaa” hänet antamaan aineenvaihduntansa sen käyttöön, joten raskaus on perusteltua keskeyttää itsemääräämisoikeuteen vedoten. Tilannetta on jopa verrattu siihen, että Kiinassa uiguurivähemmistöltä on ryöstetty mm. munuaisia kiinalaisten käyttöön. Raskaudessahan sikiö ”ryöstää” äitinsä munuaiset ja muun kehon omaan käyttöönsä. Jos ensimmäinen on väärin, toinenkin on.
Edellä kuvattu argumentti edustaa syvää vieraantumista ihmisyydestä. Se käyttää kehollisen itsemääräämisoikeuden käsitettä, mutta sivuuttaa täysin ihmisen kehollisuuden ja nimenomaan sen päämäärähakuisen viestin. Uiguurin munuaisen tarkoitus ei ole palvella kiinalaisen veren puhdistamisessa. Se ei siirry toisen henkilön elimistön osaksi muuten kuin väkivaltaisella kirurgisella tunkeutumisella uhrin oman kehon luonnollisiin ja tarkoituksenmukaisiin prosesseihin. Siksi on kiistatta väärin ja moraalinen rikos tulla riistämään uiguurilta munuainen, jotta kiinalainen saisi elää pidempään.
Kohdussa olevan lapsen tilanne on täysin päinvastainen. Elimenä kohdun ainoa tehtävä ja tarkoitus on suojata ja ruokkia kasvavaa jälkeläistä. Raskaana olevan naisen psykologiset tahtotilat voivat vaihdella. Hänen oma kehonsa toimii kuitenkin täysin niistä riippumatta tarkoituksenmukaisesti ja pitää huolta hänen oman jälkeläisensä aineenvaihdunnallisista tarpeista. Puhe ”kehollisesta itsemääräämisoikeudesta” tilanteessa, jossa naisen keho parhaillaan määrää omaa toimintaansa ja tekee sitä, mitä se on suunniteltu tekemään, on täysin nyrjähtänyttä. Vaatimus saada sanella, mitä kohtu tekee ja mitä ei – eli repiä lapsi väkivalloin ulos kohdusta kuolemaan – ei kunnioita omaa kehoa, sen tarkoituksenmukaista toimintaa eikä sen päämääriä, vaan halveksii niitä ja turhentaa ne.
Vertailukelpoinen vaatimus olisi sanoa, että minä tahdon päättää, mitä sydämeni tekee ja mitä ei – ja työntää sitten puukko sen lävitse, jotta se lakkaisi sykkimästä verta sinne, minne se suunnitelman mukaisesti sitä kuljettaisi. Juuri raskauden keskeytys on ”väkivaltainen tunkeutuminen oman kehon luonnollisiin ja tarkoituksenmukaisiin prosesseihin”, eräänlaista ”munuaisen ryöstämistä” – ei raskauden jatkaminen. Tällainen toiminta on kehollisen itsemääräämisoikeuden irvikuva. Omaa olemustaan kunnioittava ihmisyys ei pidä kehoa muovailuvahana, joka pakotetaan ja alistetaan omiin mielijohteisiin täysin tarkoituksen vastaisesti. Halusimme tai emme, me emme voi määräillä todellisuutta tai omaa olemustamme kuin kapeissa rajoissa tekemättä rajua väkivaltaa molemmille.
Kukaan ei ”pakota” naista ”jatkamaan raskautta”. Hänen kehonsa tekee sen täysin itse, vapaaehtoisesti, omaa toimintaansa ohjaten ja määräten. Ainoa pakko, ulkoinen voimakeino, sekaantuu tilanteeseen aborttilääkärin instrumenttien muodossa, kun kehon aitoa itsemääräämisoikeutta ja kohdun parhaillaan toteutuvaa tarkoitusta loukataan väkivaltaisesti naisen mielihalujen vuoksi. Lisäksi tulisi olla ilmeistä, että kyse ei ole muukalaisen tarpeiden huomioimisesta. Äidin ja hänen lapsensa välinen velvollisuussuhde on luonnossa kaikkein perustavanlaatuisin. Jollei äiti tunnista ja tunnusta mitään velvollisuutta huolehtia oman jälkeläisensä perustarpeista, vaikka jopa hänen oma kehonsa tunnistaa sen ja noudattaa sitä parhaillaan, eettinen ajattelu on suistunut pahasti raiteiltaan.
7. Argumentti loisimisesta
muokattu 3.7.2022 klo 23:30
Alkio tai sikiö on verrattavissa loiseen, joka imee ravintoa isännästään tämän tahdosta piittaamatta. Miksi kenenkään pitäisi sietää moista tunkeilijaa kehonsa sisällä?
Jokainen luonto-ohjelmia katsonut tuntee luontaista inhoa loisia kohtaan. Iljettäviä toukkia, matoja tai pieneläimiä riistämässä avutonta isäntäeläintä ulkoa tai sisältä käsin, tuhoamassa sen elämänlaatua... joskus jopa syömässä sitä elävältä (parasitoidi). Jos haluat aiheuttaa kuulijassasi ylivoimaisen kielteisen tunnereaktion, joka estää häntä ajattelemasta asiaa tyynesti ja objektiivisesti, ota käyttöön tuholaissanasto. Jos haluat tehokkaasti riistää ihmisarvon joltakin ihmisryhmältä voidaksesi sitten hävittää heidät, kutsu heitä torakoiksi, kuten Ruandan hutut tekivät tutseille. Nimittele heitä rotiksi tai loisiksi, kuten Hitler kutsui juutalaisia. Työsi helpottuu, kun heitä ei ajattele ihmisinä. Mutta jos he ovat ihmisiä, onko taktiikka reilu ja totuudellinen?
Biologisen määritelmän mukaan loinen on vieraan eliölajin edustaja, joka saa isäntäeläimestä ravintonsa. Kehittyykö äidin kohdussa siis jonkin muun kuin ihmislajin edustajia? Miten se olisi mahdollista, kun jokainen niistä saa perintötekijänsä isältään ja äidiltään, jotka ainakin parhaan tietonsa mukaan ovat itse ihmisiä?
Tunkeilija puolestaan on olento, joka on sille kuulumattomassa paikassa – esimerkiksi retkeilemässä armeijan ampuma-alueella tai yöllä olohuoneessa varastamassa tietokonettasi. Kehittyvä lapsi ei ole tunkeilija; se kuuluu kohtuun. Kuten edellä jo todettiin, kohdun ainoa fysiologinen tehtävä on toimia jälkeläisen ”turvasäiliönä” ja ruokkia sitä istukan kautta. Naisen oma elimistö tukee raskautta, ei vastusta sitä. Sikiö on siis paikassa, johon se kuuluu ja johon se on tarkoitettu. Loinen sen sijaan käyttää naisen elimistöä vastoin sen suunnittelua käyttötarkoitusta, esimerkiksi pureutumalla ohutsuolen seinämän verisuonistoon, jonka fysiologinen päämäärä ei ole ylläpitää vierasta eliötä.
On tietenkin mahdollista (vaikkakin outoa) ajatella, ettei näillä keskeisillä biologisilla eroilla ole mitään merkitystä. Ainoa raskaana olevaa äitiä kiinnostava seikka on se, että kohdun asukas kuormittaa hänen elämäänsä; loinen tekisi samoin. Tällainen ajattelutapa on tuhoisa kaikkien ihmissuhteiden kannalta, jotka asettavat meille velvollisuuksia. Ne eivät nimittäin rajoitu raskausaikaan eivätkä pääty syntymään. Ihmisiä, jotka ovat vastuullamme, voidaan pitää samalla tavalla loisina – he loisivat lompakossamme, kalenterissamme, mielihaluissamme ja muissa resursseissamme. Jos naisen ei tarvitse ”sietää loista”, vaan hänellä on oikeus surmata syntymättömät jälkeläisensä, meidän on vapautettava Susan Smith.
Smithillä oli kaksi pientä poikaa. Uusi miesystävä ei halunnut heitä ja jätti sen vuoksi yksinhuoltajaäidin. Smith ajatteli löytäneensä ratkaisun ongelmaan: upottamalla autonsa jokeen hän hukutti pojat, jotka nukkuivat takapenkillä tiukasti turvavöihin kiinnitettyinä. Smith tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen, niin kuin oikein olikin. Kuitenkin hän halusi vain voittaa miesystävänsä takaisin ja kieltäytyi siksi ”sietämästä loisia” elämässään. Eräs toinen pariskunta lähti kymmenen päivän lomalle ja jätti pienet lapsensa kotiin keskenään huolehtimaan itsestään. Heilläkään ei tämän järkeilyn mukaan ollut mitään velvollisuuksia lapsiaan kohtaan.
”Mutta vertaus ei ole reilu, koska alkio tai sikiö ei ole lapsi eikä ihminen!” Niin, ainoa olennainen seikka on jälleen kerran tässä. Jos naisten kohduissa on ihmisiä, äitiensä omia lapsia, heidän leimaamisensa ”loisiksi” järjestelmällistä surmaamista varten jatkaa samaa häpeällistä linjaa kuin viime vuosisadan rumimmat kansanmurhat. Jos ne eivät ole ihmisiä, on tarpeetonta alentua propagandaan. Emme tarvitse mitään syytä näiden eliöiden poistamiseen. Keskitytään siis ratkaisemaan kysymys sikiön ihmisyydestä objektiivisesti. Tehtävää ei tarvitse hankaloittaa käyttämällä erittäin tunnepitoista ja biologisesti virheellistä sanastoa.
8. Argumentti laillisuudesta
muokattu 4.7.2022 klo 23:07
Abortti on laillinen toimenpide ja naisilla on siihen oikeus.
Hyvin moni ajattelee, että jos laki sallii tehdä jotain, se on myös eettisesti oikeaa toimintaa. Käänteisesti päätellään, jos nyt ei sentään, että lain kieltämät asiat ovat aina väärin, niin ainakin siten, että jos jokin olisi eettisesti väärin, se olisi kyllä ymmärretty kieltää lailla.
Moni ajattelee myös Hobbesin ja Rawlsin tavoin, että etiikka ja oikeudet perustuvat yhteiskuntasopimukseen. Ihmisten moninaiset oikeudet – vaikkapa oikeus omaisuuteen, vapauteen ja tässä tapauksessa raskauden keskeyttämiseen – nousevat siitä, että kustakin asiasta on demokraattisesti päätetty ja säädetty sitä koskeva laki tai annettu julistus. Kaikkein tärkeimmistä asioista on sovittu kansainvälisesti yli valtiorajojen.
Lain, etiikan ja oikeuksien suhde on monisyinen eikä alkuunkaan niin ongelmaton kuin edellä kuvattu malli antaa ymmärtää. Ensinnäkin se, että jokin on laillista, ei tarkoita, että se olisi moraalista tai oikein. Lait voivat ilmeisesti olla myös moraalittomia. Esimerkiksi Afrikasta ostettujen ihmisten orjuuttaminen oli laillista valtameren toisella puolella vielä 200 vuotta sitten. Yhdysvaltalaisilla oli siihen lain suoma ja suojelema oikeus. Oliko tuo oikeus myös moraalinen? Mikään kansainvälinen sopimus ei taannut mustille ihmisoikeuksia, joten ei voi sanoa, että Amerikan lait olisivat rikkoneet jotain olemassaolevaa, korkeampaa päätöstä.
Toiseksi monet nousivat myös vastustamaan afrikkalaisten orjuuttamista. Käytännössä he väittivät, että laillinen käytäntö oli epäeettinen ja väärä, joten siitä oli luovuttava. Me pidämme heitä sankareina – mutta olivatko orjuuden vastustajat sankareita vai roistoja, jotka halusivat riistää orjanomistajilta heidän lailliset oikeutensa? Mikäli etiikka perustuu vain ja ainoastaan kulloinkin voimassa olevaan lakiin, laillisen järjestyksen vastustaminen – orjien ihmisarvon puolustaminen – on määritelmän nojalla moraalitonta ja rangaistavaa, vaikka vallitseva järjestys olisi täysi tyrannia. Tämä on järjetöntä.
Kolmanneksi laki ei kiellä kaikkea eettisesti väärää, koska kieltojen valvominen ja rangaistusten langettaminen ei ole mielekkäästi toteutettavissa. Neljänneksi on vaikea perustella, miksi maassa, jossa abortti ei vielä ole sallittu, toimittaisiin jotenkin väärin tai naisten oikeuksia sortaen. Koska maan laki ei vielä salli aborttia, yhteiskuntasopimusteorian valossa maan naisilla ei myöskään ole siihen vielä oikeutta. Nykyinen laki (tai sen puuttuminen) ei siis millään tavoin riko heidän oikeuksiaan.
Mutta ei siinä kaikki: viidenneksi on vaikea nähdä, miksi abortin salliva laki tulisi ylipäänsä säätää kyseisessä maassa. Sen kansalaiset eivät voi argumentoida, että naisilla on aborttiin itseinen oikeus, joten lain tulisi heijastaa tuota oikeutta – oikeus näet syntyy tässä eettisessä mallissa vasta kun sopimus tai laki on solmittu. Miksi siis tulisi säätää laki, joka antaa oikeuden johonkin, mitä kenelläkään ei ole oikeutta vaatia itselleen? Korkeintaan siksi, että naapurimaassakin sellainen on. Naapurimaan lait eivät kuitenkaan perusta oikeuksia sen rajojen ulkopuolella. Hullunkurista kyllä, kumpikin valtio toimii omasta viitekehyksestään käsin eettisesti (=noudattaa lakejaan) ja pitää toista epäeettisenä, koska se ei puolestaan noudata samoja lakeja.
Oikeuksien ripustaminen pelkkiin lakeihin on siis ongelmallista. On huomattavasti mielekkäämpää ajatella, että lakien tulee perustua ihmisten luovuttamattomiin oikeuksiin, ja näin länsimaissa on ajateltukin antiikin Kreikasta keskiajan lopulle saakka. Ihmisellä ei esimerkiksi ole oikeutta omaisuuteensa vain siksi, että ihmisten säätämä laki sattuu sen antamaan (ja jos laki puuttuisi, kaikki saisivat varastaa vapaasti). Päinvastoin, ihmisellä on itseinen oikeus omaisuuteensa sen perusteella, mikä hän on olemukseltaan – ja eettisen yhteiskunnan on säädettävä laki, joka suojaa hänen luonnollista oikeuttaan varkaita vastaan. Vaikka yhteiskunta ei sellaista säätäisikään, kansalaisella on silti luontoon perustuva oikeus suojella omaansa. Ennen kaikkea jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ja luonnollinen oikeus omaan henkeensä, ja eettisen yhteiskunnan lakien tulisi heijastaa tuota oikeutta.
Suomessa naisilla on ”oikeus” harkitusti surmata sisällään kasvava viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että tällä hetkellä laki antaa siihen luvan. Mutta tämä laki on ihmisten säätämä eikä perustu millään tavoin ihmisen olemukseen. Päinvastoin, samoin kuin Amerikan muinaiset orjalait, se sotii syntymättömien ihmisten luonnollisia oikeuksia vastaan ja on moraaliton. Mikään ei siis estä eduskuntaa kumoamasta lain suomaa oikeutta aborttiin, kuten Yhdysvalloissa juuri kävi. Abortin puolustajat ovat yhtäkkiä vaihtaneet säveltä ja käyttäytyvät nyt ikään kuin lain muuttaminen olisi itsessään moraalitonta ja väärin – ikään kuin heillä olisi ihmisten lakeja ja sopimuksia korkeampi oikeus sikiön surmaamiseen. Mistä tuo oikeus olisi tullut ja mihin se voisi heidän edustamassaan eettisessä teoriassa perustua?
9. Argumentti kipuaistin puutteesta
muokattu 5.7.2022 klo 23:59
Sikiö ei tunne kipua toimenpiteen aikana.
Sehän on hienoa. Olisikin kovin ikävää, jos sikiö ensin kärsisi ankaria tuskia ja sen jälkeen vielä menettäisi henkensä. (Sarkasmivaroitus.)
Yleisesti ottaen on tietenkin humaania välttää aiheuttamasta toiselle tarpeetonta kipua. Kipu on epämiellyttävää ja sen tahallinen aiheuttaminen, etenkin kun kipu olisi vältettävissä, olisi luokiteltavissa julmuudeksi. Neurologisesti, fysiologisesti ja filosofisesti ei itse asiassa ole lainkaan selvää, miltä raskausviikolta alkaen myrkytettävä tai pihdeillä palasiksi revittävä ihmistaimi aistii ja kokee kipua. Siksi vakuuttelu toimenpiteen kivuttomuudesta varsinkin raskauden loppupuolella jää ontoksi.
Jos kyse olisi vaikkapa sikiön synnynnäisen vamman kirurgisesta korjaamisesta kohdussa, kivun tuntemisella olisi merkitystä. Ei olisi eettistä leikata sikiön tyrää puuduttamatta, jos se kärsii koko operaation ajan. Mutta kun kyse on yksilön hengen riistämisestä, kivun tunteminen tai sen puute on täysin epäolennaista toiminnan eettisyyttä arvioitaessa. Jos sikiö on ihminen (jälleen kerran se ainoa oleellinen kysymys), sen surmaaminen kipuaistin puutteeseen vedoten on täsmälleen yhtä hyvää ja jaloa kuin surmata puolivuotias vauva antamalla sille ensin tainnutuspiikki. Viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten tahallinen surmaaminen ei muutu yhtään hyväksyttävämmäksi siksi, että uhri ei tunne kipua.
10. Argumentti kiellon tehottomuudesta
muokattu 6.7.2022 klo 23:44
Abortin kieltäminen ei vähennä abortteja.
On hämmentävää, kuinka moni väittää sumeilematta, ettei abortin kieltäminen vähentäisi abortteja.[2] Yleensä väite jatkuu vielä sanoilla ”... vaan tekee niistä vaarallisempia, koska naiset ajautuvat puoskarien käsiin.” Argumentti puoskaroinnista ansaitsee kuitenkin oman käsittelynsä, koska siinä on jo kyse ratkaisevasti eri asiasta. Tarkastellaan ensin väitettä, jonka mukaan aborttien voimakas rajoittaminen tai jopa kieltäminen lailla ei vähentäisi niitä – joko laisinkaan tai ainakaan merkittävästi – koska naiset keskeyttäisivät raskauden joka tapauksessa. Pitääkö väite paikkansa?
(Historiasta on hyvä muistaa, että samaa argumenttia käytettiin valtameren takana tukemaan mustaa orjakauppaa.[3] Väitettiin, että kun afrikkalaisia sai ostaa laillisesti, orjakauppaa pystytään paremmin säätelemään ja olot orjalaivoissa säilyvät terveellisempinä. Orjuuden vastustajia syytettiin mellakoista, joissa monia kuoli, koska juuri vastustajat kasvattivat yhteiskunnallisia jännitteitä antamalla orjille turhaa toivoa vapaudesta. Vaikka väitteet olisivat pitäneet paikkansa, ne eivät vakuuta nykyään ketään, koska ymmärrämme mainiosti, että ihmisryöstön ja orjuuden laillistaminen on räikeä vääryys huolimatta laillistamisen suotuisista vaikutuksista.)
Maalaisjärjellä pohdittuna ajatus, ettei abortin kieltäminen lailla säästäisi edes yhden syntymättömän lapsen henkeä, on jokseenkin järjetön. Se nimittäin edellyttäisi, että jokainen ”helppoon ja lailliseen” aborttiin päätynyt nainen olisi surmannut jälkeläisensä hinnalla millä hyvänsä – jopa siinä tapauksessa, ettei se olisi käynyt päinsä helposti eikä laillisesti. Abortin tilanneet naiset ovat peruneet päätöksensä vielä gynekologin pöydälläkin kuullessaan lapsensa sydänäänet; kaikki eivät ole yhtä määrätietoisia. On hyvin vaikea uskoa, että jos synnytyksen ja kliinisen abortin sijasta tarjotut vaihtoehdot ovat synnytys ja likainen metallihenkari, jokainen tai edes lähes jokainen valitsisi aina vain jälkimmäisen vaihtoehdon.
Toinen huomionarvoinen seikka on jo todettu edellä: moni ajattelee, että jos laki sallii tehdä jotain, se on myös eettisesti oikeaa toimintaa, ja jos asia olisi väärin, laki kyllä kieltäisi sen. Niin kauan kuin abortti on ehkäisypillerireseptin hakemisen tavoin laillinen, jopa verovaroin rahoitettu toimenpide, sitä on helppo pitää normaalina, viattomana ja terveydenhoidollisena valintana. Ero laillisten ja laittomien päihteiden käyttäjämäärissä on huomattava. Samoin on odotettavissa, että jos raskauden keskeyttäminen on laitonta, suuri osa sitä harkitsevista harkitsee pari kertaa uudelleen.
Mutta kuinka on tutkimusten laita? Ne osoittavat, että argumentti kiellon tehottomuudesta on pelkkä myytti. Siinäkin tapauksessa, että laittomat abortit huomioidaan tilastoissa, abortin vapaan saannin rajoittaminen alentaa huomattavasti suoritettujen keskeytysten määrää niin aborttiteollisuuden luvatussa maassa Yhdysvalloissa kuin kansainvälisestikin.[4] (Niinkin käytännöllinen rajoite kuin 100 mailia pidempi matka aborttiklinikalle vähensi abortteja yli 30 % ja lisäsi syntyvyyttä 3,2 %.) Kelsey Hazzard luettelee kymmeniä tutkimuksia, joissa rajoitusten vaikutukset on havaittu.[5]
Niin kutsuttu ”Turnaway Study” puhuu erityisen selkeää kieltä. Sen otantaan kuuluvat naiset käännytettiin pois aborttiklinikalta, koska heidän raskautensa oli edennyt ohi osavaltion lain salliman keskeytyksen ikärajan. Naisille avoinna olevat vaihtoehdot olivat abortti laittomasti tai toisessa osavaltiossa, keskenmeno tai lapsen synnyttäminen. Tutkimuksesta kävi kiistatta ilmi, että aborttilaeilla on vaikutusta: klinikalla torjutuista naisista yli 67 % synnytti lapsensa. Suurin osa kasvatti hänet itse, pieni vähemmistö antoi vauvan adoptoitavaksi. Sama tulos on havaittu niin monella toistokerralla eri maissa, että abortin vapaata saatavuutta kiihkeästi puolustava Diana Greene Foster pyytää aatetovereitaan luopumaan tämän myytin levittämisestä.[6]
Levittämisinnosta päätellen myytti on abortin puolustajille erityisen rakas. Ymmärtäähän sen. Raskauden väkivaltainen keskeytys on eettisesti arveluttava teko. Sitä on haastavaa puolustaa niin, että abortti säilyttää kaikilta osin näennäisen viattomuutensa. Jos kävisi ilmi, että abortteja tehdään joka tapauksessa yhtä paljon, olipa se laillista tai laitonta, edellä mainittu ongelma pienenisi huomattavasti. Silloin olisi mahdollista hurskastella toivovansa, ettei abortteja tarvittaisi yhtäkään, mutta edelleen kannattaa niiden vapaata saatavuutta, koska kielto ei auttaisi kuitenkaan. Ikäviä uutisia jokaiselle teeskentelijälle: kielto auttaa – ja paljon.
11. Argumentti puoskaroinnista
muokattu 7.7.2022 klo 23:57
Abortin kieltäminen tai rajoittaminen ei vähennä abortteja – se tekee niistä vaarallisia.
Turvallinen ja toimiva terveydenhuolto (tai sen puuttuminen) vaikuttaa valtavasti ihmisten hyvinvointiin. Jos joku ehdottaisi, että umpisuolileikkaukset ja hampaiden paikkaaminen on julistettava laittomiksi, seurauksena olisi välittömästi maanlaajuinen protesti. Tulehtunut umpisuoli voi johtaa kuolemaan ja reikiintyneet hampaat aiheuttavat tarpeetonta inhimillistä kärsimystä. Oma lukunsa on, tuleeko näihin vaivoihin saada lääketieteellistä apua ilmaiseksi eli verovaroista kustannettuna vai onko jokainen itse velvollinen maksamaan omasta hyvinvoinnistaan; hoidon julistaminen laittomaksi olisi yksiselitteisen järjetöntä.
Virallistetut lääkärit tahtovat tietenkin säilyttää työpaikkansa, joten laittoman abortin todennäköisesti suorittaa ammattitaidoton puoskari epähygienisin menetelmin. Yhdysvaltain sanomalehdet ja televisio ovat viime aikoina maalailleet verisiä muistoja ”tuhansista naisista”, jotka kuolivat abortteihin ennen vuoden 1973 auvoisaa oikeudenpäätöstä. Miksi kukaan siis vastustaisi turvallisia raskaudenkeskeytyksiä ja ehdoin tahdoin haluaisi niiden muuttuvan vaarallisiksi?
Ensinnäkin abortti ei ole verrattavissa umpisuolileikkaukseen tai hampaiden paikkaamiseen. Nämä toimenpiteet kohdistuvat ainoastaan yhteen kehoon, potilaan omaan, ja tekevät sen jälleen terveeksi. Raskauden keskeytys puolestaan kohdistuu kahteen kehoon – äidin ja hänen kehittyvän jälkeläisensä. Yleensä ensimmäinen ei ole sairas, vaan täysin luonnollisessa ja tarkoituksenmukaisessa tilassa. Jälkimmäistä toimenpide ei paranna, vaan surmaa. Kyse ei selvästikään ole hoitotoimenpiteestä lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa raskaus vaarantaa välittömästi äidin hengen.
Lisäksi kyse on tilanteesta, jossa lasta odottava äiti on määrätietoisesti päättänyt rikkoa lakia – vieläpä toisen ihmisen hengen suojaksi säädettyä lakia – riippumatta siitä, että teko on hänen omalle terveydelleen vaarallinen. Miksi näin itsekeskeinen ja häikäilemätön asenne tulisi palkita tekemällä laiton ja toista yksilöä vahingoittava teko turvalliseksi? Suhtautuisimmeko samalla myötämielisyydellä seuraavaan vaatimukseen: ”Aion tunkeutua tähän kauppaan ja ryöstää kassan, olipa se sallittua tai ei. Mutta jos estätte minua, joudun rikkomaan näyteikkunan, ja siinä puuhassa saatan haavoittaa itseäni vakavasti. Teidän tulisi siis antaa minun laillisesti tehdä, mitä ikinä haluan.”
Käytännössä alkuperäinen väite tarkoittaa: ”Kun nainen yrittää omin neuvoin tai puoskarin avulla harkitusti surmata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.” Tällaista velvoitetta sivistysvaltiolla ei missään tapauksessa ole.
Lisäksi on käynyt ilmi, että väitetyt ”tuhannet kuolemat” vuosittain ovat tilastollisesti perusteeton väite. Jopa liberaali Washington Post -lehti antoi faktantarkistuksessa tälle aborttiaktivistien väitteelle täydet neljä ”pinokkiota”, mikä merkitsee kutakuinkin ”törkeää valhetta”.[7] Naisia kuoli 70-luvulla yllättävän paljon myös laillisiin abortteihin, kunnes hygienia ja ennen muuta antibiootit korjasivat tilanteen.
On hyvä muistaa, että väkivaltainen puuttuminen raskaana olevan naisen kohtuun on aina vaarallista. Sikiölle se on käytännössä aina kuolettavaa, mutta laillinenkin abortti altistaa naisen tulehduksille, kohdun tai kohdunkaulan vammoille, arpeutumiselle ja nykyäänkin jopa kuolemalle. Tulevat raskaudet vaikeutuvat, sillä tutkimusten mukaan yksi abortti lisää keskenmenoriskiä neljänneksellä ja kaksi aborttia yli puolella.[8] Näin vahingollista vaihtoehtoa ei kannata valita.
12. Argumentti myötätunnon puutteesta
muokattu 8.7.2022 klo 23:21
Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen olosuhteitaan? Eikö sinulla ole lainkaan myötätuntoa?
Kyky empatiaan on erittäin tärkeä ominaisuus ja nykykulttuurissa se nousee poikkeuksellisen suureen arvoon. Kun jotain järkyttävää ja kauheaa tapahtuu, jokainen kiiruhtaa esittämään osanottoja ja surunvalitteluja. Tunnekylmäksi tai välinpitämättömäksi leimautuminen voi pilata sekä maineen että uran.
Silti tiedämme, että sääliä ja myötätuntoa voi myös väärinkäyttää. Niihin vedoten voidaan taivutella toinen tekemään jotakin, mitä hän ei muuten olisi halukas tekemään – ei ainoastaan viitsimättömyyttään, vaan moraalisten syiden vuoksi. Esimerkiksi moni perheväkivaltaan toistuvasti syyllistynyt mies on kyynelillä ja anelulla saanut vaimonsa jäämään, vaikka tämä on jo nähnyt, miten vähän aikaa mielenmuutos kestää, ja tietää aivan hyvin, että hänen tulisi itsensä ja lastensa vuoksi lähteä.
Argumentti myötätunnosta on erikoinen tilanteessa, jossa minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen harkittua surmaamista. Lapsen oma äiti puolestaan yrittää tappaa hänet ja oikeuttaa tekonsa kieroutuneilla perusteluilla, jotka eivät ikinä kelpaisi syyksi vaikkapa puolivuotiaan vauvan surmaamiseen. Minäkö tosiaan olen tilanteessa tunteeton roisto, jolta puuttuu myötätuntoa? Ja kuinka mikään määrä myötätuntoa äidin tunteita kohtaan voisi kääntää oikeaksi sen vääryyden, jota lapselle ollaan tekemässä?
Voi toki sattua niinkin, että olen sosiopaatti. Minulla ei siis ole rahtuakaan myötätuntoa ketään kohtaan. Mutta millä tavoin minun empatiakyvyttömyyteni oikeuttaa harkitusti surmaamaan viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen vain siksi, että se on tiellä? Argumentti aborttia vastaan ei perustu siihen, että raskaus olisi mukavaa ja jokaisesta maailman odottavasta äidistä tuntuisi poikkeuksetta hyvältä. Kuten lukija ehkä muistaa, se perustuu kolmiosaiseen päättelyyn:
- On väärin surmata viaton ihminen.
- Abortissa surmataan viaton ihminen.
- Abortti on siis väärin.
En näe, millä tavoin kenenkään myötätunnon määrä tai puute muuttaisi sitä seikkaa, että viattoman ihmisen surmaaminen on väärin. Empatiakyky tai -kyvyttömyys ei muuta sitäkään tosiasiaa, että abortissa surmataan viaton ihminen. Abortti on siis väärin, olipa minulla myötätuntoa ketään kohtaan tai ei. Tietenkin meidän tulee pyrkiä ymmärtämään jokaisen olosuhteita ja auttaa heitä vaikeuksissa kykyjemme mukaan siinä määrin kuin on oikein ja kohtuullista. Sääliä vain ei pidä väärinkäyttää muka oikeuttamaan jotain, mikä on pahaa olosuhteista huolimatta.
13. Argumentti toivomisen puutteesta
muokattu 9.7.2022 klo 23:42
[USA:n korkeimman oikeuden päätös] sortaa myös syntyvien, ei-toivottujen lasten oikeuksia. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä haluttuna ja vanhemmalle joka kykenee lapsesta huolehtimaan. Musta päivä ihmisoikeuksille.
[Suomen aborttilainsäädännön] suurin ongelma on, että abortin syyksi ei riitä se, ettei halua lasta.
Ei-toivotuista lapsista ja heidän kohtalostaan puhutaan abortin yhteydessä paljon. Ennen kuin kiinnitämme huomiota argumenttiin kurjuudesta, on syytä tarkastella muutamaa hyvin outoa yleisemmän tason väitettä.
Ensimmäinen on ajatus siitä, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna, ja siksi abortin rajoittaminen jollain tapaa sotisi syntyvien, ei-toivottujen lasten oikeuksia vastaan. Yhdyn täysin ensimmäiseen ajatukseen: jokaisella lapsella tosiaan on oikeus siihen, että hänen biologiset vanhempansa pitävät häntä arvokkaana ja haluttuna olentona – eivät hankalana tunkeilijana, ”loisena” tai roskana, jonka he voivat heittää syrjään voidakseen jatkaa elämäänsä sen mitenkään häiriintymättä.
Mutta jos tämä oikeus on todellinen, sen toteutumista ei suinkaan varmisteta surmaamalla jälkeläinen silloin, kun hän on vielä syntymätön ja ei-toivottu. Silloinhan lapselta riistetään molemmat mainituista oikeuksista – sekä oikeus ylipäänsä syntyä että lisäksi syntyä toivottuna. Oletetaan, että työntekijällä olisi oikeus työskennellä työpaikallaan kunnioittavasti kohdeltuna. Jos pomo ei kohtele työntekijää X kunnioittavasti, ratkaistaanko ongelma antamalla potkut X:lle? Päinvastoin: hänen annetaan jatkaa työssään ja pomo muuttaa toimintaansa siten, että hän käyttäytyy työntekijän oikeuden edellyttämällä tavalla.
”Toive” on pelkkä mentaalinen asenne, joka tässä tapauksessa sijaitsee (tai ei sijaitse) vanhempien mielessä. Jos jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna, oikeuden toteutuminen varmistetaan vanhempien asennemuutoksella, ei estämällä syntyminen. Erityisen outo on ajatus, että jos jokaisen lapsen tulisi syntyä haluttuna ja vanhemmat eivät halua lastaan, juuri abortin rajoittaminen sortaisi tuon lapsen oikeuksia. Abortin rajoittaminenhan estää vanhempia surmaamasta ei-toivottua lastaan. Onko ei-toivotulla lapsella siis kauniiden sanakäänteiden takana todellisuudessa oikeus tulla surmatuksi, ja nyt tuo oikeus julmasti riistetään häneltä lainsäädännön keinoin?
Joku pitää ongelmana sitä seikkaa, että abortin syyksi ei riitä haluttomuus saada lasta. Tämähän on aivan ymmärrettävää. Puolivuotiaan vauvan surmaamisen syyksi ei myöskään riitä haluttomuus hoitaa kyseistä lasta. Haluttomuus lapsen saamiseen on riittävä syy raskauden ehkäisyyn, mutta abortissa ei ole kyse raskauden ehkäisemisestä ennakkoon, vaan keskeyttämisestä – ja se onnistuu ainoastaan tekemällä elävästä olennosta kuollut. ”Ei-toivottujen lasten ei pitäisi antaa tulla maailmaan” on kaunis periaate siinä vaiheessa, kun pitäisi huolehtia ehkäisystä. Hedelmöityksen tapahduttua uusi ihmisyksilö on kuitenkin jo tullut maailmaan. Hän ei ole vielä näkyvillä, ei kovin suuri eikä tule itsenäisesti toimeen, mutta hän on maailmassa. Hän asuu oman äitinsä kohdussa, jonka ironisesti pitäisi olla hänelle turvallisin mahdollinen paikka. Nykyään noin joka neljäs tai viides lapsi kohtaa väkivaltaisen ja hyvin varhaisen kuoleman äitinsä tahdosta.
14. Argumentti kurjuudesta
muokattu 10.7.2022 klo 23:56
Kumma kun on edelleen ihmisiä, jotka haluaa maailmaan ei-toivottuja lapsia. Näiden kannattais käydä lastensuojelun tai mielenterveyspalveluiden asiakkaisiin tutustumassa. Sieltä niitä ei-toivottuja lapsia löytyy.
Abortinvastustajat eivät hetkeäkään kiinnostu ei-toivotun lapsen kärsimyksistä vaan keskittyvät naisen kehon kontrollointiin.
Pitää täysin paikkansa, että ei-toivotun lapsen elämä voi olla hyvin ikävää. Vanhemmat eivät osaa tai halua osoittaa rakkautta, jota jokainen pienestä saakka kipeästi tarvitsisi. Jos lapsi saa kokea tai kuulla olevansa vanhemmilleen vastenmielinen tai pilanneensa näiden elämän olemassaolollaan, hänen kasvunsa tasapainoiseksi aikuiseksi mutkistuu huomattavasti. Ja tällaisia lapsia on paljon.
Länsimaiset hyvinvointiyhteiskunnat tekevät tietenkin voitavansa. Useita hyviä ratkaisuja on jo löydetty. Kun alkoholisoituneiden vanhempiensa laiminlyömä yläkoululainen on vaarassa syrjäytyä, kunnan sosiaalityöntekijä lähetetään mahdollisimman pian teloittamaan hänet. Alakoululainen, joka saa kotonaan ruoan sijasta pelkkää remmiä, voidaan joko myrkyttää tai repiä palasiksi terveyskeskuksessa. Näin kummankaan ei tarvitse enää kärsiä kurjuudesta, jota heidän asemansa ei-toivottuna lapsena päivittäin aiheuttaa... anteeksi, erehdyin. Tätä ratkaisua ei käytetäkään enää syntymän jälkeen.
Niin – meillä ei ole tapana surmata syntyneitä lapsia siksi, että heidän elämänsä on kurjaa. Syy on kaksijakoinen ja ilmiselvä. Ensiksikin tiedostamme, että kärsimyksen uhri on arvokas ihmisyksilö, jonka ongelmia ei ratkota surmaamalla hänet. Toiseksi ymmärrämme välittömästi, että ei-toivotun lapsen kokema piina ei ole hänen syytään. Kurjuudesta ovat vastuussa hänen vanhempansa, jotka kohtelevat lasta huonosti sillä häpeällisellä verukkeella, etteivät toivo hänen olevan olemassa. Näistä kahdesta syystä lapsi otetaan huostaan ja vanhempia rangaistaan erilaisten rikosnimikkeiden täyttymisen perusteella. Huomaa, että edes heiltä ei riistetä henkeä.
Jos lasta kohdeltaisiin hyvin ja kunnioitettaisiin kuten ihmistä ainakin, vaikka hänen alkuunpanemisensa ei ollut alun perin vanhempien suunnitelma, hänen elämänsä ei olisi kurjaa. Argumentti kurjuudesta tarkoittaa siis suomeksi: ”En tahdo tätä lasta. Jos hän syntyy, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa hänet jo sikiöasteella ja säästää hänet siltä tuskalta, jonka itse aion hänelle aiheuttaa.” Kun puolustamme aborttia vetoamalla huono-osaisten perheiden ongelmiin, sanomme käytännössä, että köyhillä tai häiriintyneillä vanhemmilla on täysi oikeus kohdella lapsiaan kaltoin, mikäli päästävät heidät syntymään, joten surmaaminen ennakkoon olisi armeliaampaa.
Mikään yhteiskunta ei enää nykyään ajattele, että syntyneitä lapsia saisi kohdella miten huvittaa; antiikin Rooma ajatteli, mutta siellä kristinusko ei vielä ollutkaan tuottanut outoa käsitystä yleisestä ja jakamattomasta ihmisarvosta. Merkittävä ero tavassa ratkaista syntyneiden lasten nykyinen kärsimys (pelastetaan heidät) ja syntymättömien lasten tuleva kärsimys (tapetaan heidät) aiheutuu siis jälleen kerran ainoasta olennaisesta kysymyksestä: onko syntymätön lapsi ihminen? Jos on, häntä ei voi surmata siksi, että hänen tuleva elämänsä on – lainatakseni Zyklon B -kaasulta lemuavaa ilmausta lähes vuosisadan takaa – lebensunwertes Leben eli elämää, joka ei ole elämisen arvoista.[10]
15. Argumentti omista mieltymyksistä
muokattu 11.7.2022 klo 22:44
Jos et pidä abortista, älä tee sitä.
Sovellettavaksi tarjottu periaate on toisinaan oikein hyvä. Jos lävistykset ovat mielestäsi rumia tai jopa syntiä, älä ota lävistystä, mutta älä toki kiellä jotakuta toista hankkimasta sellaista. Jos et pidä benji-hypyistä, jätä itse hyppäämättä, mutta anna toisten hypätä. Jos et tykkää tupakasta, sinun ei tarvitse polttaa, mutta suo se toisille. Älä edellytä kaikkien elävän oman mieltymyksesi mukaisesti.
Paino on kuitenkin sanalla ”toisinaan”. Vai vakuuttuisitko seuraavista iskulauseista:
- ”Etkö pidä orjuudesta? Älä pidä orjia.”
- ”Etkö tykkää perheväkivallasta? No, jätä lyömättä.”
- ”Häiritseekö naisten oikeuksien polkeminen? Älä sitten ole sovinisti.”
Kaikissa kolmessa tapauksessa on kyse laadullisesti aivan eri tason asioista kuin lävistyksissä, extreme-harrastuksissa tai edes tupakoinnissa. Ensinnäkin orjuus, perheväkivalta ja naisten oikeuksien polkeminen vahingoittavat vakavasti toisia ihmisiä. Toiseksi niiden vastenmielisyys perustuu juuri tähän seikkaan. Ajatus lävistyksestä omassa kielessäni voi olla minusta epämiellyttävä, mutta vältyn kielteisiltä tunteilta, kun en ota kielikorua. Ajatus orjan kärsimyksistä isäntänsä piiskan alla taas on minusta epämiellyttävä huolimatta siitä, heilutanko piiskaa minä vai kuka tahansa muu. Ja kolmanneksi uhrien kärsimys jatkuu muiden ansiosta, vaikka minä itse en pitäisikään orjia, hakkaisi perheenjäseniäni enkä olisi sovinisti. Siksi eettisesti edistyneet yhteiskunnat eivät asennoidu niin, että jokainen voi itse valita, haluaako hän vahingoittaa lähimmäisiään, vaan säätävät lakeja sellaista vastaan.
Kumpaa tilannetta abortti lähemmin vastaa? Onko se toimenpiteenä lähempänä lävistyksen ottamista vai perheväkivaltaa? Jos syntymätön lapsi on ihmisyksilö, raskauden väkivaltainen keskeytys surmaa toisen ihmisen. Aborttia vastustetaan, koska lasten järjestelmällistä surmaamista pidetään moraalisena vääryytenä – ei esimerkiksi siksi, että ajatus toimenpiteen kokemisesta omassa kehossa tuntuisi inhottavalta. Lisäksi henkilökohtainen kieltäytyminen abortista ei estä miljoonia lapsia kuolemasta siihen vuosittain. Näiden kolmen piirteen vuoksi on aivan perusteltua todeta, että oma mieltymys on tällaisessa kysymyksessä jokseenkin epäolennainen seikka. Eettisesti edistynyt yhteiskunta ei salli lasten surmaamista syntymän jälkeen, vaikka joku pitäisi siitä. Ei ole mitään syytä sallia moista myöskään ennen syntymää.
16. Argumentti vammaisuudesta
muokattu 12.7.2022 klo 22:39
Jos sikiö on vakavasti vammainen, se kuolee kuitenkin.
Jokainen kuolee joskus, sinäkin. Toiset kuolevat ennemmin, toiset myöhemmin. Onko tämä pätevä syy surmata viaton ja puolustuskyvytön ihminen jo etukäteen? Suurin osa ihmisistä toimii päinvastoin: jos he saavat kuulla, että läheinen on vakavasti sairas ja kuolee viikon sisällä, he yrittävät vaalia jäljellä olevaa yhteistä aikaa tuon henkilön kanssa sen sijaan, että yrittäisivät keksiä keinon päästä hänestä välittömästi eroon. Tietenkään vammaisen sikiön kanssa ei voi syntyä yhtä syvää ja vastavuoroista suhdetta kuin kuolemansairaan viisivuotiaan. Ajatus synnytyksestä, joka melkein väistämättä päättyy vauvan kuolemaan, voi tuntua musertavalta. Siitä huolimatta äiti voi raskauden aikana tarjota ainutlaatuista läheisyyttä lapselleen, joka saa elää maan päällä vain nämä yhdeksän kuukautta.
Siinä tapauksessa, että raskauden jatkaminen aiheuttaa äidille välittömän hengenvaaran, keskeytys on perusteltua. Syynä ei tällöin ole se, ettei syntymättömällä lapsella olisi mitään oikeuksia tai arvoa, vaan se, että kahden kuolemantapauksen sijasta yritetään pelastaa edes toisen henki.
17. Argumentti ilkeistä setämiehistä
muokattu 14.7.2022 klo 00:00
On kyllä jotain perustavanlaatuisesti kieroa siinä, että yhä maailmalla miehet tekevät päätöksiä, joissa kielletään meidän itsemääräämisoikeutemme MEIDÄN kehoon.
Olemme jo havainneet, ettei abortissa ole kyse kehollisesta itsemääräämisoikeudesta ja että raskauden keskeyttäminen koskee myös miehiä – sekä syntyneitä että syntymättömiä. Mutta vielä yksi harhautus ansaitsee korjauksen: ajatus, että aborttien vastustaminen olisi ennen muuta keski-ikäisten miesten intohimoinen harrastus, kun taas kaikki normaalit naiset kannattavat vapaata aborttia.
Ennen kuin alentuu vääristelemään aborttikeskustelua sukupuolijakaumiin vedoten, on hyvä muistaa, että alkuperäisen aborttimyönteisen Roe v. Wade -päätöksen teki vuonna 1973 Yhdysvaltain korkein oikeus, joka koostui pelkistä miehistä. Päätöksen puolestaan kaatoi vuonna 2022 korkein oikeus, jonka yhdeksästä tuomarista kolme oli naisia (yksi asettui enemmistön kannalle). Jos pidämme pahana sitä, että ”miehet tekevät päätöksiä naisten kehoista”, alkuperäinen päätös oli kai syytäkin hylätä? Eihän toki sovi, että puhdas mieskonklaavi antoi naisille tällaisen oikeuden.
Kuva: Gemunu Amarasinghe/AP Photo.
Suomen puolueellinen lehdistö ruokkii asenteellisella uutisoinnillaan myyttiä, että naiset olisivat lähtökohtaisesti aborttien puolella. Meillä nähtiin kovin vähän kuvia niistä säteilevistä teinitytöistä ja nuorista naisista, jotka juhlivat valtameren takana murskaavaa iskua Yhdysvaltain aborttiteollisuudelle ja voittoa pienten ihmisten oikeuksille. He eivät sovi narratiiviin, mutta heitä oli paljon.
Liberaali The Guardian -lehti hämmästeli jo vuonna 2014, miksi naiset kyselytutkimusten perusteella vastustavat aborttia jopa miehiä enemmän.[11] Kyllä naiset pohjimmiltaan ymmärtävät, mitä kantavat kohdussaan. Eri asia on, kiinnostaako se heitä. Joka tapauksessa on erittäin seksististä mitätöidä lukemattomien elämää puolustavien naisten ahkera elämäntyö tai vihjailla heidän olevan vain konservatiivimiesten ”hyödyllisiä hölmöjä”. Nämä naiset – nuoret ja vanhat, uskonnolliset ja uskonnottomat – tekevät selkeästä motiivistaan käsin sinnikästä työtä, joka tuottaisi tuloksia, vaikka kaikki miehet sulkisivat suunsa aiheesta pysyvästi.[12]
Omasta edusta puheen ollen, suuri osa miehistä kannattaa naisten vapaata aborttioikeutta. Takaahan se heille paremmat mahdollisuudet vapaaseen seksiin, vastuuttomaan elämäntyyliin ja piittaamattomuuteen ihmissuhteissa. Jos satunnaista kumppania ei voisikaan ehkäisyn pettäessä noin vain ohjata (tai painostaa) raskauden keskeytykseen, miesten olisi ryhdyttävä jalkovälin sijasta tekemään käyttäytymisratkaisuja aivoillaan. Oheinen video havainnollistaa ilkikurisesti, miten miesten itsekkyyden kytkeytyminen abortin saatavuuteen koituu itse asiassa vahingoksi naisille, ei heidän edukseen. Jokainen abortteja vastustava ja omissa valinnoissaan johdonmukainen mies on yksi häikäilemätön, vastuutaan välttelevä yhden illan Don Juan vähemmän.
18. Argumentti raiskauksesta
muokattu 15.7.2022 klo 23:39
... sinustako on oikein, että esim. raiskauksen vuoksi raskaaksi tullut nainen joutuu synnyttämään lapsen muistuttamaan koko loppuelämänsä itseään kohdanneesta rikoksesta? Ajatteleppa omalle kohdallesi.
Raiskaus – toisen ihmisen kehoon tunkeutuminen intiimillä tavalla tämän tahdon vastaisesti – on julma ja iljettävä rikos. Se voi aiheuttaa uhrille vakavia ja elinikäisiä psyykkisiä traumoja ruumiinvammojen lisäksi. Kaikki sympatiani ovat raiskauksen uhrin puolella, vaikka hän olisikin ehkä lisännyt itseensä kohdistuvaa vaaraa ajattelemattomalla, provosoivalla, sinisilmäisellä tai tyhmällä toiminnallaan. Väkivallanteosta on nimittäin aina viime kädessä vastuussa tekijä, ei teon kohde. Jokainen raiskaus on yksi liikaa ja rangaistukset ovat aivan liian lieviä. On myös aina olemassa se mahdollisuus, että uhri tulee raskaaksi. Onhan sentään tässä surullisessa tapauksessa oikein ja perusteltua suorittaa abortti?
Jos voisin valita, millainen laki asiasta säädettäisiin, sallisin abortin raiskaus- ja insestitapauksissa (alaikäisen sukulaisen seksuaalinen hyväksikäyttö ei tekona poikkea raiskauksesta, vaikka väkivaltaa tai sen uhkaa ei yleensä käytetä). Tämä suhtautumiseni ei perustu siihen, että äidin tahdon vastaisesti alkanut uusi ihmiselämä olisi arvoton eikä ansaitsisi lain suojaa – päinvastoin. Sallisin abortin raiskaustapauksissa yksinomaan siksi, että raiskauksen typerä käyttö aborttiargumenttina loppuisi. Vuonna 2021 tehdyistä 7 600:sta raskauden keskeytyksestä yhdenkään ei virallisessa tilastossa mainita tapahtuneen raiskauksen takia; sen sijaan ”sosiaaliset syyt” ja alle 17 vuoden ikä kattavat yhteensä 97,1 % tapauksista.[13] Maassamme keskeytetään raskauksia oikeastaan vain siksi, että sattui vahinko, josta seksin vapaaehtoiset osapuolet eivät kanna asianmukaista vastuuta – ei siksi, että lukemattomat raiskauksen uhrit tarvitsevat päivittäin tätä oikeutta.
Moraalisesti oikea tai hyvin perusteltu teko abortti ei kuitenkaan ole edes raiskaustapauksessa. Miksi ei?
Ensiksi on huomattava, että vaikka raiskaus on julma ja iljettävä rikos, siihen syyllistyneen surmaaminen on laitonta. Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaansa, vaikka se saisikin hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miten siis olisi oikeutettua surmata alkunsa saanut lapsi, joka on rikokseen täysin syytön? Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on seksuaalirikollinen? Maailmassa on tuhansia ja tuhansia raiskauksesta alkunsa saaneita lapsia ja aikuisia, joita ei surmattu kohtuun. Voitko katsoa ketään heistä silmiin ja sanoa, että hänellä ei ole oikeutta olla elossa isänsä teon tähden? Ihmisen leimaaminen arvottomaksi hänen vanhempiensa rikosten vuoksi on erittäin julmaa kaikissa muissa tapauksissa. Miksei tässä?
Voi olla totta, että äidin kokema trauma parantuu helpommin, jos hänen ei tarvitse synnyttää lasta, saati sitten kasvattaa häntä ja – kuten väite kuuluu – ”päivittäin muistella lasta katsellessaan sitä hirveää kokemusta, josta tämä sai alkunsa”. Voi myös olla, että yhden trauman rinnalle ilmestyy toinen, sillä yhtä pahaa tekoa ei saa pyyhittyä pois tekemällä itse toisen. Itse asiassa moni raiskauksen seurauksena raskaaksi tullut nainen kertoo, että lapsi oli se ainoa kaunis ja myönteinen asia, joka sai hänet jaksamaan tapahtuneen läpi.[14] Iltalehti kertoo yhden 11-vuotiaan äidin tarinan.[15] Toiset ovat antaneet lapsensa adoptioperheeseen; tällaista lasta ei siis tarvitse katsella päivittäin.
Vaikka syntymättömän surmaaminen auttaisikin äitiä selviytymään paremmin rikoksesta, jonka uhriksi hän joutui, periaate abortin hyväksymisen takana on tässäkin tilanteessa todella huono. Sehän merkitsee, että jos joku muistuttaa (tai tulevaisuudessa muistuttaisi) meitä olemassaolollaan jostain todella kauheasta tapahtumasta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Lienee selvää, millaisiin hirveyksiin periaatteen soveltaminen johtaisi. Saako lapsensa surmata viisivuotiaana, jos äiti yhtäkkiä tajuaa järkyttyneenä, että pienokainen onkin saanut alkunsa kostean baari-illan jälkeisessä, puoliväkisin tapahtuneessa syrjähypyssä – ei siinä vakaassa parisuhteessa, jossa äiti samaan aikaan oli? Ei tietenkään.
Raiskauksen uhrit tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen ja avun. Raiskauksesta langetettavia rangaistuksia on kovennettava ja jokainen syyllinen on saatettava edesvastuuseen sekä uhrin että mahdollisen lapsen hyvinvoinnista loppuiäkseen. Mutta syytöntä osapuolta kenelläkään ei ole oikeutta tappaa.
19. Argumentti rikosseuraamuksista
Miksi koskaan ei kysytä Soinilta tai Räsäseltä, että jos abortti olisi laiton a) mikä olisi mielestään oikea rangaistus ja b) pitäisikö silloin jokaisesta keskenmenosta järjestää kuolemansyytutkinta. Helppo heitellä populistisia heittoja vailla ymmärrystä kokonaisuudesta.
”Jos abortista tehtäisiin laiton toimenpide, naisia pitäisi rangaista. Kuvitelkaa nyt, miten naurettava ajatus!” Tämänlaatuinen argumentti tunnetaan nimellä reductio ad absurdum. Tarkoitus on osoittaa, että vastustettava kanta tai näkemys johtaa niin mielettömiin seurauksiin, ettei niitä voi hyväksyä. Siksi myös alkuperäinen kanta – tässä tapauksessa abortin kieltäminen – on hylättävä. On kestämätön ajatus, että naisia ryhdyttäisiin rankaisemaan raskauden keskeyttämisestä.
Vai onko? Reductio on loogisesti kelvollinen argumentti, mutta vain siinä tapauksessa, että lopputulos todella on kestämätön joko loogisesti, eettisesti, tieteellisesti tai filosofisesti. Ikävä kyllä se, mitä pidetään hyväksyttävänä, vaihtelee melkoisesti tottumuksen mukaan. Samaa päättelymallia käyttäen vastustettiin varmasti myös orjuuden lakkauttamista ja mustien kansalaisoikeuksia Yhdysvaltain etelävaltioissa. ”Kuvitelkaa nyt, että n***uille myönnettäisiin samat oikeudet kuin meille. Sehän tarkoittaisi, että puuvillan tuotanto tyssäisi kokonaan, kun plantaaseille ei olisi enää työvoimaa! Musta työläinen on omaisuutta, jota isäntä saa lyödä ja vaikka ampua sen kuin kurpitsan, jos haluaa. Meitähän pitäisi rangaista, jos lakia muutettaisiin!” Vakuuttumisen sijaan järkyttyisimme tällaisesta perustelusta nyt 150 vuotta myöhemmin.
Arkeologit ovat löytäneet muinaisen Rooman viemäreistä tukoksia, jotka koostuvat vauvojen luista. Erityisesti tyttövauvoja hävitettiin heittämällä heidät elävältä viemäreihin.[16] Äskettäin syntynyt lapsi ei ollut ihminen eikä hänen surmaamisessaan ollut mitään paheksuttavaa. Voimme helposti kuvitella, että roomalainen patriisi olisi kumonnut kritiikin reductio-tyyppisellä argumentilla: ”Jos näitä pitäisi pitää ihmisinä, jokaista perheenisää tulisi rangaista lasten heitteillejätöstä tai jopa murhasta. Eihän siinä ole mitään mieltä!”
Jos orja, vauva ja syntymätön lapsi ovat ihmisiä, havainto on aivan oikea. Heidän kaltoinkohtelijaansa ja surmaajaansa tulee rangaista, eikä asiassa ole mitään naurettavaa tai mieletöntä. Kysymys onkin siitä, ratkaisemmeko ihmisyyskysymyksen ensin vai lähdemmekö perusteettomien ennakko-oletusten turvin ja oman etumme vuoksi tekemään koko ajatuksen naurettavaksi.
Rangaistuksen määrittäminen on tietenkin lainsäädäntöelimen tehtävä. Jos syntyneiden vauvojen surmaamisesta oltaisiin ensi kertaa tekemässä laitonta ja rangaistavaa, olisi pohdittava, kuinka vakavasta rikoksesta pienen hengen riistämisessä on kyse. Tekoa verrattaisiin muihin vastaavantapaisiin rikoksiin ja pohdittaisiin, kuinka suuri on surman suorittajan vastuu verrattuna tilaajan vastuuseen. Mietittäisiin, onko tilanteessa joskus lieventäviä asianhaaroja. Todennäköisesti osa kansasta pitäisi langetettuja rangaistuksia liian lievinä, osa liian ankarina, kuten aina käy. Siitä huolimatta täysin samaa menettelyä voidaan soveltaa, kun aletaan pohtia, miten ja ketä sikiön surmaamisesta tulee rangaista. Yksittäisten kansanedustajien hiillostaminen aiheesta ei palvele selkeyden ja johdonmukaisuuden asiaa.
Jos kahden kuukauden ikäinen vauva menehtyy, lääkäri luonnollisesti yrittää selvittää, onko kyseessä kätkytkuolema vai ovatko vanhemmat aiheuttaneet lapsensa kuoleman joko vahingossa (esim. kääntymällä unissaan vauvan päälle) tai tahallaan (esim. ravistelemalla suutuspäissään niskat nurin). Joskus vauvoja surmataan harkitusti tai pikaistuksissa ja siitä rangaistaan. Emme hämmästy kuolinsyyntutkimusta vaan pidämme sitä täysin luonnollisena menettelynä; onhan kyseessä ihmisen kuolema. Ainoastaan siinä tapauksessa, että alkion tai sikiön on jo valmiiksi päätetty olevan jotain muuta kuin arvokas ihmisyksilö, ajatusta kuolinsyyntutkimuksesta voi vähätellä ja yrittää tehdä sen naurettavaksi.
Tietenkin on vaarana, että oikeusjärjestelmä lähtee kohtuuttomuuden tielle ja alkaa langettaa suhteettomia rangaistuksia liian heppoisin perustein ihmisille, joiden syyllisyyttä ei ole osoitettu järkevän epäilyn ylittävin todistein. Tämä ei kuitenkaan ole itsessään hyvä peruste pitää abortti laillisena, sillä ylilyöntien mahdollisuuden vuoksi olisi saman tien poistettava kaikki vakavat rikosnimikkeet. Jos joukoittain syyttömiä naisia alkaisi päätyä luonnollisen keskenmenon vuoksi sähkötuoliin, oikeuslaitoksen menettelytavoissa olisi vakavia ongelmia. Epäilemättä myös muihin rikoksiin syyttömiä ihmisiä päätyy tuollaisessa valtiossa sähkötuoliin. Oikeusmurhien estämiseksi on korjattava laajempi kimppu rakenteellisia ja toiminnallisia virheitä, mikä seikka ei sinänsä tee abortista hyväksyttävää ja eettistä toimenpidettä.
20. Argumentti terveydenhoidosta
muokattu 18.7.2022 klo 22:52
Abortti on terveydenhuoltoa. Abortin kriminalisointi aiheuttaa vain lisää kuolemia ja kärsimystä. Turvallisen aborttihoidon tulee olla kaikkien saatavilla – kaikkialla.
Sanakirjassa terveydenhuolto tarkoittaa lääketieteellisiä, sosiaalipoliittisia ja lainsäädännöllisiä järjestelmiä, joilla turvataan terveydenhoito. Terveydenhoito taas on toimintaa sairauksien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi sekä potilaiden kuntouttamiseksi.
Abortti – raskauden väkivaltainen keskeyttäminen lääkkeellisesti tai mekaanisesti – on mielekkäästi määriteltävissä terveydenhoidoksi tai -huolloksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ”hoidettava” tila, raskaus, olisi sairaus. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus, vaan täysin normaali ja tarkoituksenmukainen tila – siitä huolimatta, että henkilö ei ehkä halua olla raskaana. Murrosikä ja kuukautiset ovat myös normaaleja ja tarkoituksenmukaisia tiloja ja toimintoja ihmiselimistölle, vaikka teini-ikäinen ei lainkaan pitäisi kehossaan tapahtuvista muutoksista tai haluaisi menstruoida. Olisi epäeettistä ryhtyä ”hoitamaan” murrosikää hormoniblokkereilla tai kuukautisia poistamalla kohtu.
Raskauden ”hoitaminen” keskeyttämällä se väkivalloin on erityisen epäeettistä, koska toimenpide ei vaikuta ainoastaan raskaana olevan äidin kehoon. Se surmaa tahallisesti toisen ihmisyksilön. Elävien ihmisten surmaamisen kutsuminen ”hoidoksi” on samantapainen eufemismi kuin kansanryhmän kaasuttamisen kutsuminen ”lopulliseksi ratkaisuksi” tai talouspetosten nimittäminen ”luovaksi kirjanpidoksi”. Kauniin nimen tarkoitus on piilottaa ruma todellisuus, jonka markkinointi karahtaisi muuten kiville.
”Turvallista aborttihoitoa” ei ole olemassa, koska jokainen abortti on sikiölle 100 % hengenvaarallinen. Sellaista ei voi siis tarjota kenellekään ilman voimakasta pyrkimystä johtaa kuulijoita harhaan. Kuolema ja kärsimys, joka tällaisen toimenpiteen kieltämisestä seuraa, on liberaalin yhteiskunnan jäsenen itse valitsemaa. Laittomaan ja terveydelle vaaralliseen aborttiin ei ole pakko ryhtyä; lapsen voi myös synnyttää. Siinä hyvin harvinaisessa tapauksessa, että raskauden jatkuminen uhkaa vääjäämättä äidin terveyttä ja henkeä, keskeytys on nähtävissä terveydenhoitona. Näiden äärimmäisten poikkeustapausten käyttäminen vapaan abortin oikeuttamiseen on kuitenkin tietoista totuuden vääristelyä.
21. Argumentti kustannuksista
muokattu 19.7.2022 klo 23:54
Fun fact: Suomessa synnytys voi maksaa kunnille jopa 4200 €/kerta. Siihen päälle neuvolat, äitiyspakkaukset, sosiaalityö, ilmainen koulutus, sairastelut ja muut tuet. Jos abortti kiellettäisiin Suomessa, niin se tulisi yhteiskunnalle aivan s****nan kalliiksi.
Ei vain abortit. Myös teinivanhempien syrjäytyminen ja se, että eivalmiit vanhemmat tarvitsee enemmän lastensuojelun palveluja maksaa. Plus kaikki turha inhimillinen kärsimys.
Turhia kustannuksia tulee toki välttää, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Emme surmaa työttömiä, pitkäaikaissairaita, sosiaalipummeja tai edes elinkautisvankeja, vaikka heistä on kiistatta ainakin tarkasteluhetkellä enemmän kustannuksia kuin taloudellista hyötyä yhteiskunnalle. Jos syntymätön kohtulapsi on elävä, viaton ihmisyksilö, meillä ei ole oikeutta surmata häntä kustannusteknisistä syistä sen enempää kuin edellä lueteltujen ihmisryhmien edustajia. Ei sittenkään, vaikka ennuste hänen tulevasta hyödystään näyttäisi vähemmän lupaavalta. Eettisesti toimivat sivistysvaltiot eivät laske kansalaisten arvoa rahassa ja ryhdy likvidoimaan henkilöitä, joiden hyötysaldo jää punaiselle. Jo yksin tämä seikka riittää kumoamaan argumentin kustannuksista. Muutama lisähuomio on kuitenkin paikallaan.
Kasvavilla kustannuksilla pelottelijat ajattelevat usein, että jos maassa tehdään 10 000 aborttia vuodessa ja abortit kielletään, maassa syntyy jatkossa 10 000 lasta enemmän, ja he aiheuttavat kustannuksia. On syytä huomata, että laskutapa on täysin ristiriidassa sen ahkerasti levitetyn myytin kanssa, että aborttien kieltäminen ei vähentäisi abortteja. Lasten määrä ei voi räjähtää samaan aikaan, kun aborttien määrä pysyy ennallaan. Ainakin toinen väite on virheellinen; itse asiassa molemmat ovat. Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että syntymättömän lapsen henkeä suojelevat lait vähentävät sekä abortteja että ei-toivottuja raskauksia.
Runsaat todisteet viittaavat siihen, että kun raskauden keskeyttäminen on lailla kielletty, ihmisten seksuaalinen käytös muuttuu varovaisemmaksi. Yhdyntäkumppanien määrä putoaa, parempia ehkäisyvälineitä käytetään useammin ja huolellisemmin. Käänteisesti on havaittu, että helppo abortin saatavuus vähentää ehkäisyvälineiden käyttöä ja lisää seksuaalista riskikäyttäytymistä.[17] Miksi ottaa vastuu jalkovälistään ja värkkiensä käytöstä, kun vahingon sattuessa nainen voi mennä lääkäriin ja tyhjentää kohtunsa näennäisen kätevästi? Kun se ei olekaan enää mahdollista, sekä miesten että naisten on toimittava sängyssä kuin vastuulliset aikuiset – ja tämä näkyy tilastoissa.
Vapaan abortin kannattajat ovat näennäisesti huolissaan siitä, että adoptoitavien vauvojen määrä ja huostaanoton kustannukset räjähtävät, mikäli raskauden keskeyttäminen muuttuu laittomaksi. Todellisuudessa adoptiohaluisia vanhempia on huomattavasti enemmän kuin adoptoitavia vastasyntyneitä, koska lapset surmataan jo ennen syntymää. Huostaanoton ja sijaisvanhemmuuden kustannukset taas aiheutuvat enimmäkseen toivotuista lapsista, jotka joudutaan siirtämään pois kotoaan, koska vanhempien oma elämä on poissa raiteiltaan tai perhe on yllättäen hajonnut.[18] Abortti ei korjaisi tätä ongelmaa. Itse asiassa Turnaway-tutkimuksen naisista, joilta evättiin mahdollisuus raskauden keskeytykseen, 91 % kasvatti lapsensa itse ja näin valinneista huikeat 98 % oli viisi vuotta myöhemmin onnellisia siitä, etteivät he keskeyttäneet raskauttaan.
Meillä on parempiakin tapoja säästää yhteiskunnallisia kustannuksia kuin surmata viattomimmat ja avuttomimmat yksilöt heidän vanhempiensa edesvastuuttoman seksuaalikäyttäytymisen vuoksi. Ennaltaehkäisevään perhe- ja sosiaalityöhön sijoitetut varat antavat hyvän tuoton. Jopa hämmentyneistä teinivanhemmista ja heidän lapsistaan voi kasvaa paitsi hyveellisiä ja tasapainoisia ihmisiä, myös tuottavia yhteisön jäseniä. Jos lapsen saaminen vaikeuttaa kohtuuttomasti äidin opiskeluja tai uraa, on tehtävä parempia ratkaisuja koulujen ja työpaikkojen muuttamiseksi perheystävällisiksi – ei ryhdyttävä eliminoimaan lapsia.
22. Argumentti vasektomiasta
muokattu 20.7.2022 klo 23:59
Ok. Jos tahdot oikeasti estää kaikki abortit, steriloidaan kaikki miehet.
Miehet aikaansaavat 100 % kaikista ei-toivotuista raskauksista – olipa kyse ehkäisyn pettämisestä, käyttämättä jättämisestä tai raiskauksesta – koska ilman kohtuunsa päätyviä siittiöitä naiset eivät tulisi raskaaksi. Jos aidosti halutaan estää kaikki abortit, löytyy yksinkertainen ratkaisu: kaikilta miehiltä nipsaistaan piuhat poikki. Toimenpide on edullinen ja helposti kumottavissa siinä vaiheessa, kun mies on vastuullinen ja kypsä isäksi. On turha valittaa, että näin sekaannuttaisiin miesten keholliseen itsemääräämisoikeuteen, koska abortin kieltäminen on käänteisesti puuttumista naisten keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Näinkö se menee?
On täysin totta, että miehillä on merkittävä vastuu ei-toivottujen raskauksien aikaansaamisessa ja myös niiden välttämisessä. Vapauden ja oikeuksien kääntöpuoli on aina vastuu omien valintojen seurauksista. Kenelläkään, joka ei ole valmis ottamaan vastuuta ajoneuvonsa aiheuttamista vahingoista, ei ole oikeutta istuutua ratin taakse. Samoin on aivan perusteltua todeta, että henkilöllä, joka ei ole valmis ottamaan täyttä vastuuta kaikista seksin seurauksista – mukaan lukien mahdollisen jälkeläisen hoitaminen, kasvattaminen ja elättäminen aikuiseksi asti – ei ole oikeutta käyttää sukupuolielimiään tavalla, joka voi panna alulle uuden elämän.
Tämä vastuu koskee yhtä lailla jokaista miestä kuin naistakin, eikä ”täyden vastuun” ottaminen ole sama kuin uuden ihmisyksilön elämän väkivaltainen lopettaminen. Vastuu kannetaan sitoutumalla ennen yhdyntää kaikkiin velvoitteisiin, joita mahdollisesti alkava raskaus kummallekin osapuolelle asettaa. Ennen kuin vonkaa yhden illan kumppanilta, saisiko kondomin jättää pois, on hyvä miettiä, miten valinnan seuraukset kannetaan. Oikeastaan miettiminen on syytä suorittaa jo ennen kuin ylipäänsä valitsee harrastaa seksiä yhden illan kumppanin kanssa. Moraalinen vastuu ja velvollisuudet omaa jälkeläistä kohtaan eivät katoa mihinkään sillä, että tilanteesta tehdään ensin mahdollisimman vastuuton.
Puhe kaikkien miesten steriloinnista on naseva retorinen temppu haastaa vapaan abortin rajoittaminen. Se kuulostaa myös houkuttelevalta ratkaisulta ei-toivottuihin raskauksiin. Toteutuessaan se kuitenkin poistaisi seksikumppaneilta kaiken keskinäisen vastuun sitoutua eettisiin velvoitteisiin, joita sukupuoliyhteys luonnostaan sisältää. Tämän hyveitä ja ihmisyyttä rappeuttavan vaikutuksen lisäksi ratkaisu on muistakin syistä suhteeton ja väärä tapa korjata ongelma.
- Kaikki ei-toivotut raskaudet aiheutuvat viime kädessä väärässä paikassa olevasta spermasta, mutta kaikkien miesten sperma ei aiheuta ei-toivottuja raskauksia. Samoin kuin kaikilta naisilta ei poisteta rintoja rintasyöpätapausten pudottamiseksi nollaan eikä kaikille lapsille syötetä antibiootteja sairaiden lasten parantamiseksi, on suhteetonta operoida kaikki miehet ratkaisuna joidenkin miesten aiheuttamaan ongelmaan.
- Sterilointi ja abortti ovat molemmat väkivaltaista puuttumista tarkoituksenmukaisesti toimivaan kehoon. Kumpaankaan toimenpiteeseen ei tule pakottaa. Jos naisia ei pakoteta aborttiin, kuinka olisi oikeutettua pakottaa miehet vasektomiaan? (Huomaa, että naisia ei ”pakoteta raskauteen”, koska heidän kehonsa itse ylläpitää tuota täysin luonnollista ja tarkoituksenmukaista tilaa. Juuri sen keskeyttäminen on väkivaltaista puuttumista kehon omiin prosesseihin, kuten vasektomiakin.)
- Kaikkien miesten sterilointi ei poistaisi kaikkia ei-toivottuja raskauksia, sillä siemenjohdinten uudelleenyhdistämisen jälkeen ”vastuulliset ja isäksi kypsät” miehet voivat yhä saattaa raskaaksi naisia, jotka pitävät lasta ei-toivottuna. (Siemenjohtimet voivat harvinaisissa tapauksissa myös kasvaa itsestään takaisin yhteen.) Käy siis ilmi, että raiskausta lukuun ottamatta myös nainen on vastuussa siitä, kenen spermaa hän on valmis päästämään sisälleen ja missä tilanteessa.
- Vaikka siemenjohtimet voidaankin miehen niin halutessa yhdistää takaisin, hedelmällisyyden palautuminen on kyseenalaista[19] ja onnistuu vain noin 50 % tapauksista.[20] Tästä syystä vasektomia on nähtävä pysyvänä ja huonosti peruttavana ehkäisymenetelmänä. Sen laajamittainen käyttö ei-toivottujen raskauksien ehkäisemiseen olisi suhteeton ja kaikkea muuta kuin tilapäinen keino niiden miesten osalta, jotka haluavat vielä joskus lapsia.
Argumentti on täysin oikeassa siinä, että miesten on kannettava vastuunsa raskauksista huomattavasti paremmin. Aborttiin painostaminen tai suhteesta häipyminen eivät edusta tämän velvoitteen täyttämistä. Jos et ole loppuelämäsi ajan valmis toimimaan isänä lapselle, joka saa alkunsa kaikista yrityksistäsi huolimatta, et ole miehenä valmis yhteenkään yhdyntään. Jos olet valmis, mutta nainen ei, aika on silti väärä. Miksiköhän seksin on kaikissa kulttuureissa nähty kuuluvan miehen ja naisen pysyvään, purkamattomaan liittoon, jossa vastuu mahdollisista lapsista voidaan aidosti kantaa?
23. Argumentti johdonmukaisuudesta
muokattu 21.7.2022 klo 23:56
Kierukkahan ehkäisyvälineenä kai perustuu siihen, ettei hedelmöittynyt munasolu kiinnity kohtuun. Onko kierukan käyttö siis abortti?
Monisoluisia alkioita muodostuu myös koeputkihedelmöityksessä, jossa suurin osa jää käyttämättä. Joukkomurhako?
Kuparikierukan raskautta ehkäisevä vaikutusmekanismi on lääketieteen ammattilaisiltakin hämärän peitossa. Steriilin tulehdusreaktion ja vierasesinevaikutuksen yhteistuloksena munasolu ei välttämättä hedelmöity, ja jos hedelmöittyykin, se ei tavallisesti kiinnity kohdun seinämään. Ei ole pienintäkään biologista syytä kyseenalaistaa sitä, että ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksestä. Mikäli tahallisesti estetään hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen kohtuun, aiheutetaan käytännössä abortti jo ennen kuin raskaus on päässyt alkamaan. Lopputuloksena useiden kymmenien solujen kokoinen ihmisyksilö tuhoutuu, koska se menettää luonnollisen kasvualustansa.
Vastaavasti keinohedelmöityksen yhteydessä äidiltä otetaan yleensä useampi munasolu yhdellä kertaa ja hedelmöitetään ne. Jokainen niistä ei nimittäin välttämättä ryhdy jakautumaan eikä tartu kohtuun, joten on taloudellisempaa valmistaa kerralla suurempi erä ja pakastaa ylimääräiset alkiot. Jos ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksestä, lapsettomuusklinikoilla luodaan syväjäädytettyjä ihmisyksilöitä, joilla ei koskaan ole tilaisuutta kehittyä solurypästä pidemmälle.
Näitä kahta esimerkkiä käyttämällä halutaan kyseenalaistaa abortin vastustajien johdonmukaisuus. Suuri yleisö saattaa olla varauksellinen abortin suhteen, mutta suhtautuu huomattavasti suopeammin ehkäisymenetelmiin ja lapsettomuushoitoihin. Jos nyt käy ilmi, että raskauden keskeyttämistä vastustavan tulisi johdonmukaisuuden nimissä kieltää myös osa ehkäisymenetelmistä ja lapsettomien pariskuntien auttaminen, koko näkemys alkaa vaikuttaa kyseenalaiselta ja ehkä naurettavaltakin.
Vai alkaako? Ei siinä viime kädessä ole mitään ihmeellistä, että eettisillä näkemyksillä on laajempia seurauksia. Sekään ei ole uutta, että ehdimme ottaa käyttöön monia tuoreita teknologioita ja jopa tottua niihin, ennen kuin niiden käytön kaikki kerrannaisvaikutukset paljastuvat. Kun kävi ilmi, että kylmäaineina käytetyt freoniyhdisteet (CFC) ohensivat otsonikerrosta, oli täytettävä jääkaappien ja pakastimien lauhdepiirit korvaavalla aineella. Kriitikko olisi tässä kohtaa voinut loogisesti älähtää: ”Tämähän on naurettavaa! Samoja freoneja käytetään ponnekaasuna. Enkö muka saa enää edes suihkuttaa hiuslakkaa päähäni?” Lopulta kävi tietenkin niin, että myös ponneaineet vaihdettiin otsonikerrokselle turvallisiin hiilivetyihin.
Mikäli tullaan siihen eettiseen johtopäätökseen, että ihmiselämä on suojelemisen arvoinen sen alusta asti, ei ylimääräisten alkioiden tehtaileminen pakastimeen ole moraalisesti oikein – huolimatta hyvästä aikeesta lievittää lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan ahdinkoa. Jotkin menetelmät ehkäisevät hedelmöityksen; toiset ehkäisevät vain raskauden eli abortoivat alkion. Näistä menetelmistä tosiaan tulee johdonmukaisuuden nimissä luopua.
Jos tämä vaikuttaa liian kovalta hinnalta, on muistettava, että johdonmukaisuutta voi edellyttää myös toiseen suuntaan. Oletetaan, että ihmiselämällä ei ole arvoa hedelmöityksestä lähtien. Jotta äiti ei saisi surmata jälkeläistään, hänen on oltava haluttu, elinkelpoinen ja irrallaan äitinsä kehosta – edellä lueteltujen piirteiden puuttuminenhan on klassinen peruste abortin sallimiselle. Tämä asenne merkitsisi sitä, että naisella on halutessaan täysi oikeus hankkiutua raskaaksi kymmeniä kertoja ja teettää aina abortti esimerkiksi 4. raskauskuukauden lopulla vaikkapa siksi, että jokin osapuoli (Yhdysvalloissa Planned Parenthood -järjestö) on valmis maksamaan hänelle elävän sikiön ehjistä ruumiinosista.[21] Johdonmukaisuuden nimissä tällaisessa menettelyssä ei ole mitään vikaa.
Amerikan aiempi liittovaltiotason radikalismi aborttikysymyksessä johti siihen, että täysin muodostuneita ja lähes elinkelpoisia vauvoja synnytettiin ja leikeltiin laillisesti kappaleiksi sairaalapöydillä. Pahamaineinen aborttilääkäri Kermit Gosnell katkoi syntyneiden vauvojen selkärankoja ja sai tästä murhasyytteen. Abortin puolustajat nostivat metelin, koska käytännössä Gosnell ei tehnyt mitään enempää kuin mitä tavallisessa viimeisen kolmanneksen abortissa muutoinkin tapahtuu.[22] He olivat siis täysin johdonmukaisia. Tietenkin sama johdonmukaisuus olisi voinut ajaa heidät kyseenalaistamaan viimeisen kolmanneksen aborttikäytännön, mutta heille oli nähtävästi tärkeämpää säilyttää yhteiskunnan salliva asenne ilmeiseen lastenmurhaan.
