luku 22
luku 24
1. Mooseksen kirja, luku 23
luotu 25.4.2010 klo 22:30
| 1–2 | Saaran kuolema |
| 3–9 | Hauta Makpelan vainiolla |
| 10–16 | Efron tekee tarjouksen |
| 17–20 | Luolan osto ja Saaran hautaus |
Saaran kuolema
1. Ja Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi; niin vanhaksi eli Saara. 2. Ja Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Ja Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.
1. Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä. 2. Hän kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä. ©
Hauta Makpelan vainiolla
3. Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen: 4. "Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta maassanne, haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani." 5. Heettiläiset vastasivat Aabrahamille, sanoen hänelle: 6. "Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme; hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa." 7. Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille, 8. ja puhui heille sanoen: "Jos teidän mieleenne on, että minä hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika, 9. antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne."
3. Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi: 4. "Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani." 5. Heettiläiset vastasivat Abrahamille: 6. "Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme! Sinä saat haudata vainajasi parhaaseen hautaan, mikä meillä on. Kuka tahansa meistä antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa." 7. Abraham kiitti seudun heettiläisiä asukkaita kumartaen maahan saakka, 8. mutta sanoi heille vielä: "Jos kerran teille sopii, että minä hautaan tänne vainajani, niin pyydän teitä puhumaan Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani, 9. että hän myisi minulle omistamansa Makpelan luolan, joka on hänen tiluksiensa laidassa. Minä haluan teidän läsnä ollessanne ostaa sen häneltä täydestä hinnasta sukuhaudaksemme." ©
Vierasmaalaisena paimentolaisena Aabraham pyrkii solmimaan sopimuksen, joka antaisi hänelle oikeuden maapalstaan.[1] Tuolle tontille hän haluaa haudata menehtyneen vaimonsa. Koska Jumala on luvannut maan Aabrahamille, ostos on merkittävä tapahtuma.[2] Jumalan lupaus saa vahvistuksensa, kun Aabraham saa omakseen ensimmäisen pienen maapalasen.
Paikallisia asukkaita kutsutaan Raamatussa "heettiläiksi" tai "Heetin (1. Moos. 10:15) pojiksi". Tutkijat ovat suhtautuneet epäilevästi ajatukseen, että kyseessä olisivat olleet varsinaiset anatolilaiset heetit, joiden valtakausi ajoittuu paljon myöhemmäksi. On kuitenkin mahdollista, että Heetin jälkeläisten ja heettien sijasta Aabrahamin kauppakumppanit olivat hattilaisia, jotka olivat tunkeutuneet syvälle etelään.[3] Nimet näet sekoavat helposti vokaalien puuttuessa.
Aabrahamin ja miesten vuoropuhelu noudattaa tuon ajan Lähi-idän neuvottelutapaa. Aabraham tiedustelee mahdollisuutta saada hankituksi hautapaikka, ja sitä tarjotaan hänelle ilmaiseksi. Tällaisesta tarjouksesta tulee kuitenkin kieltäytyä kohteliaasti ja lupautua maksamaan asianmukainen hinta.
Niinpä Aabraham kumartaa ja pyytää protokollan mukaisesti, että välimiehet puhuisivat hänen puolestaan ja suostuttelisivat Efronin myymään pellollaan sijaitsevan luolan. Kaikki tärkeät kaupat hoidetaan vielä tänäkin päivänä välimiesten avulla.[4]
Efron tekee tarjouksen
10. Mutta Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Ja Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen: 11. "Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion minä lahjoitan sinulle ja myöskin luolan, joka siinä on, minä lahjoitan sinulle; kansalaisteni nähden minä sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi." 12. Ja Aabraham kumarsi maan kansalle 13. ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin - oi, kuule minua! Minä maksan vainion hinnan; ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani." 14. Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle: 15. "Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi." 16. Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää.
10. Efron oli istumassa muiden heettiläisten joukossa kaupunginportin aukiolla, ja hän vastasi Abrahamille kokousväen kuullen: 11. "Kuuntele minua, herrani! Minä lahjoitan sinulle koko vainion ja luolan, joka siellä on. Minä annan sen sinulle kaupunkini miesten nähden. Hautaa siis vainajasi!" 12. Silloin Abraham kumarsi syvään kaupungin miehille 13. ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: "Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Minä annan sinulle maksun siitä vainiosta, myy se minulle, niin hautaan sinne vainajani." 14. Efron vastasi Abrahamille: 15. "Kuuntele minua, herrani! Neljänsadan hopeasekelin maapala – mitäpä se meidän kesken merkitsee! Hautaa vainajasi." 16. Abraham ymmärsi Efronin tarkoituksen ja punnitsi hänelle hopeamäärän, jonka tämä oli heettiläisten kuullen maininnut, neljäsataa sekeliä maksuna käypää hopeaa. ©
Tämänkaltaiset asiat hoidettiin kaupungin portissa, sisäpuolisen järjestyksen ja ulkopuolisen kaaoksen rajavyöhykkeellä. Efron istuu siellä (j. 10) kylänvanhinten joukossa, jotka ratkaisivat riita-asioita ja toimivat todistajina.[5]
Efron ei kuitenkaan tarjoa pelkkää luolaa, vaan koko peltopalstaa, jolla luola sijaitsi. Aabrahamin on suostuttava ostamaan enemmän maata kuin tarvitsisi, mikäli aikoo saada hautapaikan puolisolleen.[6] Tätäkin aluetta tarjotaan ensin ilmaiseksi, mutta Aabrahamin on jälleen kieltäydyttävä ja ilmoitettava halunsa maksaa, jottei hän häpäisisi sekä itseään että kauppakumppaniaan.
Siksi patriarkka tarjoutuu lunastamaan maa-alueen täydestä hinnasta. Kuullessaan tämän Efron ilmoittaa epäsuorasti, kuinka suuri hinta on ("neljäsataa hopeasekeliä, mitäpä tuolla nyt väliä") ja vihjaa samalla pyyntönsä olevan kohtuullinen, vaikka todellisuudessa Efron vaati kohtuutonta ylihintaa pellostaan. Yleensä tällaista tarkoituksellisen korkeaa lähtöhintaa seurasi ankara tinkiminen, joka päättyi molempia osapuolia miellyttävään kauppasummaan.[7] Saattoi kuitenkin olla, etteivät heettiläiset halunneet myydä maitaan Aabrahamille ja siksi Efron pyrki säikyttämään tämän pois mielettömillä vaatimuksillaan.
Aabraham ei kuitenkaan hetkahtanut eikä edes ryhtynyt tinkimään. Heti hinnan kuultuaan hän punnitsi neljäsataa sekeliä hopeaa ja lunasti maan itselleen.
Luolan osto ja Saaran hautaus
17. Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola ynnä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella, 18. joutuivat Aabrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista. 19. Senjälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa. 20. Niin vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille, perintöhaudaksi.
17. Niin siirtyivät Efronin vainio, joka oli Makpelassa Mamren lähistöllä, siellä sijaitseva luola sekä tällä alueella kasvavat puut 18. Abrahamin omistukseen heettiläisten, Efronin kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina. 19. Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa. 20. Vainio ja siellä oleva luola siirtyivät näin heettiläisiltä Abrahamille sukuhaudaksi. ©
luku 22
luku 24
